Lue keskustelun säännöt.
Mitä ideaa tai ylipäätään järkeä elämässä oikeasti on?
24.08.2024 |
Tänään on jostain syystä tullut mietittyä tätä ihan aamusta asti kun kävin lenkillä kuten joka aamu, että mikä idea tässäkin on. Mitä väliä sillä oikeasti on käynkö vaiko enkö, kun ei elämä siitä kuitenkaan paremmaksi muutu. Tylsemmäksi kyllä, koska sitten ei ole tuotakaan tekemistä mutta ei siitä kyllä mitään saa. Sitä vaan menee ja suorittaa kuin robotti. Ja sitten suihkun kautta aamupuuron keittoon ja netti auki seuraksi.
Sen jälkeen vaihtaa lakanat, panee pesukoneen päälle ja siivoaa, keittää kahvit, nostaa pyykit kuivumaan ja laittaa ruuan uuniin ja syö. Sitten taas netti auki seuraksi. Illalla käy uudestaan lenkillä ja vaihtelun vuoksi kävellen, käy suihkussa, tekee iltapalan, katsoo (ehkä) telkkaria ja menee nukkumaan.
Huomenna sama uusiksi paitsi ettei tarvitse vaihtaa lakanoita eikä siivota tai tehdä ruokaa. Koneellisen pyykkiä joutuu pesemään. Siis sitä vaan suorittaa velvollisuuksia, syö ja nukkuu.
Hieno elämä ja varsin järkevää olla olemassa. Ihan sama kun tuijottaisi vaan seinää.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Pointtina on elää moraalinen elämä. Jos samalla saa jotain hyödyllistä aikaiseksi, sitäkin parempi.
Siinä on vain sellainen ongelma, että ihmisiä ei välttämättä kiinnosta yhtään sinun moraalisuutesi. Se oma moraalisuus saattaa jäädä niin sanotusti tuuleen kieppumaan. Tiedät, että itse olet toiminut moraalisesti, mutta muut ihmiset estävät tämän moraalin toteutumisen, ja se jos mikä aiheuttaa tarkoiteuksettomuuden tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On perhe,työ,harrastuksia,suht toimiva arki ja päällepäin kiva elämä. Silti näin keski-iän kynnyksellä huomaan pohtivani mitä järkeä missään on. Miksi teen mitä teen ja ketä varten. Minä vaan teen. Mikään ei pohjimmiltaan kiinnosta sen enempää, ei olemassa olevat jutut, eikä mikään uusikaan. Huomaan merkityksettömyyden tunteen päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että n 30 + ihmiset tarvitsevat jälkikasvua kokeakseen elämänsä mielekkääksi. Mieluiten toki puolison kanssa hankittuja. Näin elämää tarkkailtuani 43 v verran. (mulla ei ole lapsia)
Juu, harva kestää elämää ilman lapsia. Meitä fiksumpiakin toki on.
Juntit alapeukuttaa, kun heille kerrotaan fakta, että heidän elämänsä on täysin nollan arvoista ilman lapsiaan!
Hyvin kuvailtu, just tuolta samalta minustakin tuntuu vaikka minua ei kukaan kyllä ikinä mihinkään pyydäkään. Ihan kaikki tekeminen vaan tuntuu niin turhalta ja tarpeettomalta ja just niin tuolta, että MITÄ SITTEN? Mikä nyt muuttui paremmaksi tai mikä asia siinä jotenkin edistyi kun kävin siellä / tuolla tai tein sitä / tätä?
Mikään ei muutu eikä ainakaan paremmaksi, teki tai oli tekemättä vaan aivan sama. Ja kyllä, tämä on todella ärsyttävää.
ap
Minä olin pitkään aika erakko jota ei myöskään kutsuttu mihinkään. Mutta nyt kun olen aktivoitunut ja joskus sitten tulen kutsutuksi jonnekin, en silti saa irti sitä iloa mitä haluaisin ja mitä oletan muiden saavan. Samalla kuitenkin masennun ilman ihmissuhteita, mutta tunnun saavan niistä irti vähemmän kuin muut. Ja ylipäätään tunnun saavan ihan vain hauskanpidosta irti vähemmän kuin muut. Tämä on turhauttava tila olla kun tuntuu että sama se mitä tekee, ei ole tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On perhe,työ,harrastuksia,suht toimiva arki ja päällepäin kiva elämä. Silti näin keski-iän kynnyksellä huomaan pohtivani mitä järkeä missään on. Miksi teen mitä teen ja ketä varten. Minä vaan teen. Mikään ei pohjimmiltaan kiinnosta sen enempää, ei olemassa olevat jutut, eikä mikään uusikaan. Huomaan merkityksettömyyden tunteen päivittäin.
Kaiken menettäneenä sanoisin, että etsi vastausta sisimmästäsi. Aloita meditaatio. Ymmärrä se, että ulkoiset asiat eivät aina tuoisisäistä onnea.
Vierailija kirjoitti:
Juntit alapeukuttaa, kun heille kerrotaan fakta, että heidän elämänsä on täysin nollan arvoista ilman lapsiaan!
Mitä tämä sinua häiritsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee jonkun syyn elää. Se voi olla monia asioita mutta jos niitä ei onnistu löytämään, ollaan vaarallisilla vesillä.
Näin varmaan kävi jo eikä paluuta ole. Kyllä nuorempana oli haaveita ja tavoitteita sekä varmasti useampiakin syitä elää (paha sanoa kun ei tällaisia silloin miettinyt), mutta yksi toisensa jälkeen ne muuttui saavuttamattomiksi. Samaan aikaan elämästä sitten poistui paljon ihmisiä eikä uusia saanut eikä tullut mistään tilalle.
ap
Eli onko ongelmasi oikeastaan yksinäisyys ja merkityksellisten ihmissuhteiden puute?
Ainakin varmaan se kaikista kokonaisvaltaisin, mutta kyllä mä olen jo ihan lopen kyllästynytkin ainaiseen yksin olemiseen. Se saa jotenkin lamaantumaan, koska lopulta se vaan niin tympii mennä ja tehdä aina yksin. Sitten sitä jää kotiin eikä tee mitään vaikka sekin tympii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On perhe,työ,harrastuksia,suht toimiva arki ja päällepäin kiva elämä. Silti näin keski-iän kynnyksellä huomaan pohtivani mitä järkeä missään on. Miksi teen mitä teen ja ketä varten. Minä vaan teen. Mikään ei pohjimmiltaan kiinnosta sen enempää, ei olemassa olevat jutut, eikä mikään uusikaan. Huomaan merkityksettömyyden tunteen päivittäin.
Kaiken menettäneenä sanoisin, että etsi vastausta sisimmästäsi. Aloita meditaatio. Ymmärrä se, että ulkoiset asiat eivät aina tuoisisäistä onnea.
Jännä juttu, mä harrastin noita henkisyysjuttuja ja meditointia n 10 v ja oivalsin että tärkeintä elämässä on että on riittävästi rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän AP:tä täysin. Itse olen aina inhonnut kateellisia Suomi-juntteja sitä kautta olen löytänyt elämääni vaikka minkälaista kivaa merkitystä.
Suomijunttihan tekee normaalisti kersoja, vaikkei halua edes näitä kasvattaa, porsaat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee jonkun syyn elää. Se voi olla monia asioita mutta jos niitä ei onnistu löytämään, ollaan vaarallisilla vesillä.
Näin varmaan kävi jo eikä paluuta ole. Kyllä nuorempana oli haaveita ja tavoitteita sekä varmasti useampiakin syitä elää (paha sanoa kun ei tällaisia silloin miettinyt), mutta yksi toisensa jälkeen ne muuttui saavuttamattomiksi. Samaan aikaan elämästä sitten poistui paljon ihmisiä eikä uusia saanut eikä tullut mistään tilalle.
ap
Eli onko ongelmasi oikeastaan yksinäisyys ja merkityksellisten ihmissuhteiden puute?
Ainakin varmaan se kaikista kokonaisvaltaisin, mutta kyll
No se on ihan normaalia että jatkuva yksinolo tympii. Ihminen on laumaeläin ja voi huonosti ilman omaa laumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juntit alapeukuttaa, kun heille kerrotaan fakta, että heidän elämänsä on täysin nollan arvoista ilman lapsiaan!
Mitä tämä sinua häiritsee.
Faktat on faktoja!
Koska aikaa on ollut, niin nuo ns omissa käsissä olevat asiat on tullut jo saavutetuiksi, mutta eipä niistä ihmeemmin sitten iloa kuitenkaan ollut. Oletin kyllä, että olisi kivaa osata ruotsia mutta en mä nyt erityisemmin hyvää mieltä koe vaikka osaan nyt jo norjankin varsin sujuvasti. Aiemmin o
Samaistun siihen että tulee mieleen joku asia minkä haluaisi opetella, mutta sitten kun sen saavuttaa niin ei tunnukaan oikein miltään. Yliopistosta valmistuminenkaan ei tuntunut miltään, en järjestänyt sen kunniaksi yhtään mitään vaikka sen eteen vuosia puursinkin. En saa mistään oikein mitään irti enkä tiedä miten muuttaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palsta läs keille ottaa koville, kun heille kerrotaan, että ovat surkeita vanhempia ja tekevät lapsia vain paetakseen yksinäisyyttään!
Vierailija kirjoitti:
Koska aikaa on ollut, niin nuo ns omissa käsissä olevat asiat on tullut jo saavutetuiksi, mutta eipä niistä ihmeemmin sitten iloa kuitenkaan ollut. Oletin kyllä, että olisi kivaa osata ruotsia mutta en mä nyt erityisemmin hyvää mieltä koe vaikka osaan nyt jo norjankin varsin sujuvasti. Aiemmin o
Samaistun siihen että tulee mieleen joku asia minkä haluaisi opetella, mutta sitten kun sen saavuttaa niin ei tunnukaan oikein miltään. Yliopistosta valmistuminenkaan ei tuntunut miltään, en järjestänyt sen kunniaksi yhtään mitään vaikka sen eteen vuosia puursinkin. En saa mistään oikein mitään irti enkä tiedä miten muuttaa asiaa.
Onko sulla ketään kenen kanssa jakaa vaikka se valmistuminen? Ei se yksin puurtaminen yleensä riitä elämän sisällöksi. Eikä kukaan elämässä eniten nauti jostain valmistumisista, vaan läheisten kanssa vietetystä ajasta.
Hyvin harva kestää elämää yksikseen, palsta läs ki tekee kersoja juopon "metsästäjän" kanssa, että saa jotain sisältöä elämäänsä!
Onko alapeukuttaja palstaläskin ukko saanut tänään koppakuoriaisia?
PANNULLE!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee jonkun syyn elää. Se voi olla monia asioita mutta jos niitä ei onnistu löytämään, ollaan vaarallisilla vesillä.
Niin no, mä kyllä tiedän muutamankin syyn / asian jonka vuoksi elää mutta nämä taas ei ole saatavillani tai saavutettavissani (ainakaan enää). Vastaavasti sitten taas kaikki vähä / joutava mikä on mahdollista on taas sellaista ettei se kiinnosta kissanpaskan vertaa.
Sitten olet menttänyt syyn elää. Se on sun asia, mitä teet sillä faktalla.
Tämän lukeminen tuntui oudolla tavalla hyvältä tai ehkä enemmänkin helpottavalta ja toisaalta taas just siltä, että aivan sama. Vastaan tässä samalla sinulle joka kyselit läheisistä ihmissuhteistani, että ei sellaisia valitettavasti ole. Ei läheisiä eikä vähemmän läheisiä. Muutamaa naapuria kyllä moikkaan pihalla ja työkaveria tietenkin kun läpsystä vuoroa vaihdetaan, mutta siinäpä ne.
Kun on uskossa Jeesukseen, siinä on kaikelle merkitys.
Tämä elämä on vasta lyhyt alku ja sitten alkaa ihana iänkaikkinen elämä.
Eikait tässä kauheasti järkeä ole mutta pitää jotain ajanvietettä kehitellä. Itse käytän lyhyen loppuelämäni uusien asioiden ja taitojen oppimiseen. Lukemiseen, kuuntelemiseen, tekemiseen.