Lue keskustelun säännöt.
Mitä ideaa tai ylipäätään järkeä elämässä oikeasti on?
24.08.2024 |
Tänään on jostain syystä tullut mietittyä tätä ihan aamusta asti kun kävin lenkillä kuten joka aamu, että mikä idea tässäkin on. Mitä väliä sillä oikeasti on käynkö vaiko enkö, kun ei elämä siitä kuitenkaan paremmaksi muutu. Tylsemmäksi kyllä, koska sitten ei ole tuotakaan tekemistä mutta ei siitä kyllä mitään saa. Sitä vaan menee ja suorittaa kuin robotti. Ja sitten suihkun kautta aamupuuron keittoon ja netti auki seuraksi.
Sen jälkeen vaihtaa lakanat, panee pesukoneen päälle ja siivoaa, keittää kahvit, nostaa pyykit kuivumaan ja laittaa ruuan uuniin ja syö. Sitten taas netti auki seuraksi. Illalla käy uudestaan lenkillä ja vaihtelun vuoksi kävellen, käy suihkussa, tekee iltapalan, katsoo (ehkä) telkkaria ja menee nukkumaan.
Huomenna sama uusiksi paitsi ettei tarvitse vaihtaa lakanoita eikä siivota tai tehdä ruokaa. Koneellisen pyykkiä joutuu pesemään. Siis sitä vaan suorittaa velvollisuuksia, syö ja nukkuu.
Hieno elämä ja varsin järkevää olla olemassa. Ihan sama kun tuijottaisi vaan seinää.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
No eihän elämässä olekaan ideaa eikä järkeä jos siinä ei ole mitään itselle mielekästä sisältöä. Useimmille, vaikkakaan ei tietenkään kaikille, tällainen sisältö tulee oman perheen myötä vaikka on niissä ruuhkavuosissa monesti rankkaakin.
Ja silti niitä jälkeenpäin yleensä muistelee osin kaihollakin. Omista lapsista kun varsinkin huomaa tosi hyvin kuinka hurjaa vauhtia elämä kuluukaan ja se on yksi hujaus kun ne taaperot onkin jo muuttamassa kotoa. Toisaalta siinä myös on osa sellaista sukupolvien jatkumoa kun sitten voikin alkaa odottelemaan josko vaikka saa lapsenlapsia ja taas on uusia ihmisiä joiden elämässä saa olla merkityksellinen aikuinen.
Oman perheen myötä tulee arkeen sitä juhlaakin eli on synttäreitä ja nimppareita, kihlajaisia ja häitä, ristiäisiä ja tietysti myös hautajaisia. Etenkin jos on tiivis perhe (ja ehken sukukin) niin paljon on ihmisiä ympärillä ja sitä sosiaalista elämää joka monelle on tärkeää. Etenkin yksin jääneet usein kaipaa just sitä sellaista arkisosiaalisuutta joka tulee sen oman perheen (ja suvun) myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee jonkun syyn elää. Se voi olla monia asioita mutta jos niitä ei onnistu löytämään, ollaan vaarallisilla vesillä.
Niin no, mä kyllä tiedän muutamankin syyn / asian jonka vuoksi elää mutta nämä taas ei ole saatavillani tai saavutettavissani (ainakaan enää). Vastaavasti sitten taas kaikki vähä / joutava mikä on mahdollista on taas sellaista ettei se kiinnosta kissanpaskan vertaa.
Merkitys voisi löytyä siitä, että pyritään pitämään maapallo kunnossa. Tämä on kuitenkin aika harvinaista ainakin lähiympäristössä, että meillä on täällä planeetallinen elämää.
Jos ajattelee yleisellä tasolla, maailmankaikkeuden mittakaavassa - ei mitään
Jos ajattelee henkilökohtaisella tasolla, en tiedä... Tee mielekkäitä asioita. Välillä havahtuu itsekin siihen, miten arki on hanttihommien "nollaamista".
Tee aamupalaa - huomenna uudestaan
Pese pyykit - parin päivän päästä uudestaan
Tyhjennä tiskikone - kohta uudestaan
Tee ruokaa - huomenna uudestaan
Käy kaupassa - muutaman päivän päästä taas
Urheilen, käyn lenkillä yms. rikkoakseni tämän monotonian.
Mietin tätä aika usein. Olen sellainen että jos en koita aina päästä johonkin tavoitteeseen, tunnen vain tuhlaavani aikaa. Koko viikon ollut kaikkea menoa ja tänään oli ensimmäinen vapaa jota olin tavallaan odottanut, mutta en sitten kuitenkaan osannut nauttia vaan aamusta asti oli sellainen olo että onpa tylsää, mitä järkeä tässä on kun en tee mitään hyödyllistä.
Mutta vaikka sitten tekisinkin jotain ns. kivaa, tuntuu ettei siinäkään ole mitään järkeä koska se ei isommassa mittakaavassa johda mihinkään. Tänään joku kutsui spontaanisti tapahtumaan ja oli kivaa, mutta... Vähän niin kuin sellainen olo että mitä sitten. Onko tämä sitten normaali olotila, masennusta, perfektionismia vai jotain muuta, en tiedä, mutta ärsyttävää nyt ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on pyykätä ja siivota noin useasti? Minä pyykkään ja siivoan noin kerran kuukaudessa. Suihkussa käyn kaksi kertaa viikossa. Minusta hauskinta elämässä on vetelehtiminen netin ääressä.
Itselleni varmaan yksi ainoista iloista elämässä on puhtaat lakanat joten vaihdan ne kerran viikossa. Siinä on yksi koneellinen ja huomenna pesen toisen (koska ei tässä typeränvammaisessa minikämpässä mahdu kuivumaan kerralla kuin se koneellinen) koska ensi viikolla tarvitsee taas lenkkivaatteita.
Itse vihaan tätä netissä roikkumista ja täällä tulee yleensä vaan pahemmalla päälle kuin mitä alkujaan oli.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee jonkun syyn elää. Se voi olla monia asioita mutta jos niitä ei onnistu löytämään, ollaan vaarallisilla vesillä.
Näin varmaan kävi jo eikä paluuta ole. Kyllä nuorempana oli haaveita ja tavoitteita sekä varmasti useampiakin syitä elää (paha sanoa kun ei tällaisia silloin miettinyt), mutta yksi toisensa jälkeen ne muuttui saavuttamattomiksi. Samaan aikaan elämästä sitten poistui paljon ihmisiä eikä uusia saanut eikä tullut mistään tilalle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kait muu kuin itse se olemassaolo. Jos pidemmälle haluaa mennä niin tekee siitä itselleen, ehkä muillekin, mahdollisimman hyvää ja nautittavaa. Mikä on nyt kenenkin juttu.
Pisti silmään tuo että et siitä liikunnasta saa mitään iloa, se on vain suoritus. Mä ainakin käyn siellä lenkillä, kun siitä tulee oikeasti hyvä fiilis ja kiva huomata myöhemmin kun on kehittynyt. Tai muuten onnistuu jossain missä ei aiemmin. Onnistumisia ja iloa.
Eikö sulla ole semmosia asioita mitkä tuo hyvän mielen, mitä haluaisit osata?
Opin peruskoulun uskonnon opetuksessa liian hyvin budhlaisuuden ydinajatuksen jopa jäin sen vangiksi. Eli elämä on kärsimystä. Nautintokin on kärsimystä, koska se aina loppuu. Olisipa ollut sisäistämättä tätä ajatusta. Se on vaivannut minua siitä lähtien ja aina kuppini on puolityhjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee jonkun syyn elää. Se voi olla monia asioita mutta jos niitä ei onnistu löytämään, ollaan vaarallisilla vesillä.
Niin no, mä kyllä tiedän muutamankin syyn / asian jonka vuoksi elää mutta nämä taas ei ole saatavillani tai saavutettavissani (ainakaan enää). Vastaavasti sitten taas kaikki vähä / joutava mikä on mahdollista on taas sellaista ettei se kiinnosta kissanpaskan vertaa.
Sitten olet menttänyt syyn elää. Se on sun asia, mitä teet sillä faktalla.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että n 30 + ihmiset tarvitsevat jälkikasvua kokeakseen elämänsä mielekkääksi. Mieluiten toki puolison kanssa hankittuja. Näin elämää tarkkailtuani 43 v verran. (mulla ei ole lapsia)
No ei se ole sen merkityksellisempää lasten kanssa. Ekoista kymmenestä vuodesta et edes muista mitään, kun elämä on pelkkää lapsista huolehtimista ja töissä selviytymistä ja jatkuvaa muiden tarpeiden tyydyttämistä. Samaa sumuista sössöä vuodesta toiseen. Ilman valokuvien ottamista et muistaisi tai erottaisi synttäreitä ja jouluja toisistaan. Saatikka mitään arkisia tapahtumia. Vähän nolona ja syyllisenä mietit, että minkähänlainen se lasten lapsuus oli, mitä ne aikuisena muistelee...
Sitten kun lapset ei yhtäkkiä enää olekaan niin tarvitsevia, heräät jonkun vuoden päästä kuin koomasta ja alat miettiä että kuka olet ja missä olet ja kukka helvetti sun kanssa punkkaa???
Työ on paskaa eikä vaihtamalla parane. Ei mitään etenemismahdollisuuksia, ei vaikuttamismahdollisuuksia, työnantajalle on ihan se ja sama kuka ne sun hommat hoitaa, et ole mitään erityistä. Ihan sama kuinka hyvä, taitava, ahkera ja tunnollinen olet, olet silti vain joku nimi jossain palkkalistassa, tai ehkä jopa vain numerosarja. Joku sukulaissuhteilla suojatyöpaikasta nauttiva pikkutärkeä pikkupomo kerää kiitokset ja kunnian tekemästäsi työstä.
Palkka ei riitä että voisit ostaa vaikka siivoustyötä arkea helpottamaan. Ei omaan hemmotteluun, että pääsisi vaikka joskus työn rasittamia käsiä ja jalkoja hoidattamaan tai säännöllisesti hierojalle. Ei kulahtaneen kodin kohentamiseen, ei itselle mieluisten asioiden tekemiseen.
Päässä pyörii päivittäin, että mitä järkeä tässä on, miten jaksan tätä 69-vuotiaaksi, mitä minusta on vielä silloin jäljellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin tätä aika usein. Olen sellainen että jos en koita aina päästä johonkin tavoitteeseen, tunnen vain tuhlaavani aikaa. Koko viikon ollut kaikkea menoa ja tänään oli ensimmäinen vapaa jota olin tavallaan odottanut, mutta en sitten kuitenkaan osannut nauttia vaan aamusta asti oli sellainen olo että onpa tylsää, mitä järkeä tässä on kun en tee mitään hyödyllistä.
Mutta vaikka sitten tekisinkin jotain ns. kivaa, tuntuu ettei siinäkään ole mitään järkeä koska se ei isommassa mittakaavassa johda mihinkään. Tänään joku kutsui spontaanisti tapahtumaan ja oli kivaa, mutta... Vähän niin kuin sellainen olo että mitä sitten. Onko tämä sitten normaali olotila, masennusta, perfektionismia vai jotain muuta, en tiedä, mutta ärsyttävää nyt ainakin.
Hyvin kuvailtu, just tuolta samalta minustakin tuntuu vaikka minua ei kukaan kyllä ikinä mihinkään pyydäkään. Ihan kaikki tekeminen vaan tuntuu niin turhalta ja tarpeettomalta ja just niin tuolta, että MITÄ SITTEN? Mikä nyt muuttui paremmaksi tai mikä asia siinä jotenkin edistyi kun kävin siellä / tuolla tai tein sitä / tätä?
Mikään ei muutu eikä ainakaan paremmaksi, teki tai oli tekemättä vaan aivan sama. Ja kyllä, tämä on todella ärsyttävää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Opin peruskoulun uskonnon opetuksessa liian hyvin budhlaisuuden ydinajatuksen jopa jäin sen vangiksi. Eli elämä on kärsimystä. Nautintokin on kärsimystä, koska se aina loppuu. Olisipa ollut sisäistämättä tätä ajatusta. Se on vaivannut minua siitä lähtien ja aina kuppini on puolityhjä.
Eikös tämä ole ihan perisuomalainenkin ajattelutapa 🤔 jos asiat on huonosti, niin ne on päin veetua. Jos asiat on hyvin, niin kohta ne kuitenkin on taas päin veetua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee jonkun syyn elää. Se voi olla monia asioita mutta jos niitä ei onnistu löytämään, ollaan vaarallisilla vesillä.
Näin varmaan kävi jo eikä paluuta ole. Kyllä nuorempana oli haaveita ja tavoitteita sekä varmasti useampiakin syitä elää (paha sanoa kun ei tällaisia silloin miettinyt), mutta yksi toisensa jälkeen ne muuttui saavuttamattomiksi. Samaan aikaan elämästä sitten poistui paljon ihmisiä eikä uusia saanut eikä tullut mistään tilalle.
ap
Eli onko ongelmasi oikeastaan yksinäisyys ja merkityksellisten ihmissuhteiden puute?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee jonkun syyn elää. Se voi olla monia asioita mutta jos niitä ei onnistu löytämään, ollaan vaarallisilla vesillä.
Näin varmaan kävi jo eikä paluuta ole. Kyllä nuorempana oli haaveita ja tavoitteita sekä varmasti useampiakin syitä elää (paha sanoa kun ei tällaisia silloin miettinyt), mutta yksi toisensa jälkeen ne muuttui saavuttamattomiksi. Samaan aikaan elämästä sitten poistui paljon ihmisiä eikä uusia saanut eikä tullut mistään tilalle.
ap
Missä asut?
Lähde mun kans lenkille? 😊
Kuulemma tänään on siivouspäivä, voitais käydä katselemassa rompetoreja kans. Illalla ehkä muutama ja voitais marmattaa mikä kaikki vtuttaa ja on päin helvettiä :)
Se on oikeasti aika puhdistavaa kun on saanut jonkun kanssa käydä läpi sielunsa kyllyydestä kaiken pskan juuri niillä sanoilla kuin ne on. Joskus saattaa huomata että "ei saakeli, en mä jaksa enää valittaa" ja piristyy
Mitä hyötyä oikeastaan koko universumilla on? Sama kuin sitä ei olisi olemassa. Ei vaan olisi yhtään mitään missään, koska missään ei ole mitään järkeä.
Pointtina on elää moraalinen elämä. Jos samalla saa jotain hyödyllistä aikaiseksi, sitäkin parempi.
Vierailija kirjoitti:
Ei kait muu kuin itse se olemassaolo. Jos pidemmälle haluaa mennä niin tekee siitä itselleen, ehkä muillekin, mahdollisimman hyvää ja nautittavaa. Mikä on nyt kenenkin juttu.
Pisti silmään tuo että et siitä liikunnasta saa mitään iloa, se on vain suoritus. Mä ainakin käyn siellä lenkillä, kun siitä tulee oikeasti hyvä fiilis ja kiva huomata myöhemmin kun on kehittynyt. Tai muuten onnistuu jossain missä ei aiemmin. Onnistumisia ja iloa.
Eikö sulla ole semmosia asioita mitkä tuo hyvän mielen, mitä haluaisit osata?
Koska aikaa on ollut, niin nuo ns omissa käsissä olevat asiat on tullut jo saavutetuiksi, mutta eipä niistä ihmeemmin sitten iloa kuitenkaan ollut. Oletin kyllä, että olisi kivaa osata ruotsia mutta en mä nyt erityisemmin hyvää mieltä koe vaikka osaan nyt jo norjankin varsin sujuvasti. Aiemmin opiskelin espanjaa, mutta mitä mä silläkään osaamisella teen. Selaan vaan useammalla kielellä uutissivustoja. Jee.
Sama juttu oli puolimaratonin kanssa, että siinä oli tavoite pitkän aikaa mutta ei sen saavuttaminen sitten tuntunut miltään. Tai siis hitokseen pahaltahan se jossain vaiheessa tuntui, mutta siis jälkeenpäin. Evvk. Nyt sitten on maratonkin jo koettu eikä siitä tullut sen parempi mieli. Lenkkarit kassiin, mitali taskuun ja kotiin.
Mä en vaan ole ilmeisesti sellainen joka saa kiksejä tuollaisista saavutuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kait muu kuin itse se olemassaolo. Jos pidemmälle haluaa mennä niin tekee siitä itselleen, ehkä muillekin, mahdollisimman hyvää ja nautittavaa. Mikä on nyt kenenkin juttu.
Pisti silmään tuo että et siitä liikunnasta saa mitään iloa, se on vain suoritus. Mä ainakin käyn siellä lenkillä, kun siitä tulee oikeasti hyvä fiilis ja kiva huomata myöhemmin kun on kehittynyt. Tai muuten onnistuu jossain missä ei aiemmin. Onnistumisia ja iloa.
Eikö sulla ole semmosia asioita mitkä tuo hyvän mielen, mitä haluaisit osata?
Koska aikaa on ollut, niin nuo ns omissa käsissä olevat asiat on tullut jo saavutetuiksi, mutta eipä niistä ihmeemmin sitten iloa kuitenkaan ollut. Oletin kyllä, että olisi kivaa osata ruotsia mutta en mä nyt erityisemmin hyvää mieltä koe vaikka osaan nyt jo norjankin varsin sujuvasti. Aiemmin o
Onko sulla mitään ihmissuhteita? Harva ei-erakko kokee elämää mielekkääksi ilman itselle tärkeitä ihmissuhteita.
Ihminen tarvitsee jonkun syyn elää. Se voi olla monia asioita mutta jos niitä ei onnistu löytämään, ollaan vaarallisilla vesillä.