Kirjoitin runon diabeteksesta

Mitä mieltä olette?

Elämä tanssii sokerin sävelin,

veressä virtaa huomaamaton tie,

kaarnalaiva arjen aalloissa,

kannan taakkana tasapainon vyö.

Aamun kajo herättää mittarin piip,

pistos, pieni, lähes näkymätön,

mutta jokainen luku on lupaus,

että tänään jaksan kävellä valon.

Hiipivä huoli kuin varjo vierellä,

mutta toivo kantaa kuin lämmin syli,

sillä sydän tietää, taistelu jatkuu,

ja jokainen päivä on uusi alku.

Elän tässä, pienin askelin,

kohtaan haasteet, en pelkää huomista,

sillä vaikka tie on mutkainen,

löydän aina valon, joka johdattaa.

Sokerin sävel soi hiljaa taustalla,

mutta en ole yksin, en koskaan,

kanssani kulkee voima sisälläni,

elämäni virta, oma, vahva lauluni.