Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastusten joustamattomuus?
Kysyn mielenkiinnosta teidän, lastenne ja lastenne harrastusten järjestäjien suhtautumista harrastuksiin osallistumiseen.
Tuttavapiirissäni on useita perheitä, joissa päiväkoti- tai ala-asteikäisten lasten harrastukset on niin kiveen hakattuja, ettei niistä voi koskaan poiketa.
Esim. hyvän ystäväni kanssa on ehkä kolme vuotta jo puhuttu ratsastusvaelluksesta "joku viikonloppu", mutta koskaan tämä ei ole toteutunut, sillä ystäväni on jatkuvasti kuskaamassa poikaansa jäähallille, joka viikonloppu. Poika on nyt tokaluokkalainen.
Oman nyt 3.luokkalaisen tyttäreni synttäreiltä jää aina muutama lapsi pois, koska heillä on ratsastusta/koripalloa/luistelua/salibandya tms. muuta, tavalliset treenit siis, samaan aikaan.
Minulla oli äskettäin ylimääräisiä lippuja tapahtumaan, johon lapseni kaveri olisi halunnut myös, mutta vaikka lipun olisi saanut ilmaiseksi, ei siihen saanut tyttö osallistua, koska luistelutreenit osui samaan aikaan. Kyse tokaluokkalaisesta.
Olenko minä jotenkin huono/lepsu vanhempi, kun meillä kyllä ratsastustuntia voi siirtää tai treeneihin jättää menemättä, jos tulee vaikka kaverien synttäreitä tai muita tapahtumia. Vai onko joissain lajeissa harrastaminen (Huom. Puhun ala-asteikäisistä) tosiaan niin vakavaa, ettei niistä saa olla poissa? Miten itse suhtaudutte lastenne harrastuksiin?
Samaan hengenvetoon lisään, etten ole suostunut yleiseksi autonkuljettajaksi lapsilleni, vaikka harrastetoiveita toki löytyisin. Tallille vien kerran viikossa, mutta loppujen harrastusten on löydyttävä samalta kylältä jotta niihin voi itse liikkua. Ehkä tämä kertoo suhtautumisestani harrastuksiin, ja sitä miksen aivan ymmärrä tuota lasten harrastusten joustamattomuutta.
Kommentit (1107)
Aloittaja puhui tokaluokkalaisista. Totisesti toivon, että tokaluokkalaisilla missä tahansa lajissa päätarkoitus on että on kivaa ja reilua
Se nimenomaan on kivaa ja reilua, että kilpailuihin osallistuu se joukkueen paras kokoonpano, eli käytännössä ne tunnollisesti treeneissä käyvät. Miksi jonkun jatkuvasti poissaolevan pitäisi päästä turmelemaan se muiden suoritus?
Suurin osa kilpailevista on siellä kisoissa hakemassa sitä voittoa eikä mitään kaikki pelaa meininkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika saa itse päättää haluako köydä treeneissä/matseissa vain tehdä jotain muuta. Treenit on jättänyt joskus väliin mutta peleistä ei oikein suostu / haluu olla pois. Hänelle nuo lätkä/futis/tennis-kaverit tärkeimmät ystävät ja heillä ihan omat jutut. Jos joku ns random ok luokkakaveri sit kutsuu tai kysyy jonhonkin, niin se ei vaan ole hänen priolistalla kovin korkealla verrattuna omiin harrastuksiin.
Olen valmentanut joukkuelajeja parikymmentä vuotta ja aina on peliajan saamisen edellytyksenä ollut tunnollinen harjoittelu. Jos ei treenit kiinnosta niin ei tarvi tulla pelaamaankaan. Kummaa touhua jos saa olla reeneistä pois ja pääsee silti pelamaan. Se on minusta erittäin epäreilua niitä kohtaan, jotka käy aina treeneissä.
Ymmärrän, että se haittaa jos jättää huomattavan osan treeneistä välistä. Sitä en ymmärrä, että koskaan ei saisi olla poissa. Se on vain harrastus. Ellei nyt oikeasti pelaa jossain ihan edustusjoukkueessa jonne on kova kilpailu, mutta harvemmalla on se tilanne ja kannattaa kyllä vanhempien tosi tarkkaan miettiä ennen kuin alakouluikäisensä sellaiseen prässiin laittaa.
Eikö ap:n hyvän ystävän lapsella ole toista huoltajaa, joka joskus kuskaisi lasta niin, että ystävä pääsisi ratsastusvaellukselle.
Tunnetaan sanonta "lahjattomat treenaa" ja todella surullista, jos lapsuus menee yhden ja myöhemmin vääräksi osoittautuvan lajin treenaamisessa. Vielä tänäkin päivänä moni huippu-urheilija on löytänyt oman lajinsa vasta aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja puhui tokaluokkalaisista. Totisesti toivon, että tokaluokkalaisilla missä tahansa lajissa päätarkoitus on että on kivaa ja reilua
Se nimenomaan on kivaa ja reilua, että kilpailuihin osallistuu se joukkueen paras kokoonpano, eli käytännössä ne tunnollisesti treeneissä käyvät. Miksi jonkun jatkuvasti poissaolevan pitäisi päästä turmelemaan se muiden suoritus?
Suurin osa kilpailevista on siellä kisoissa hakemassa sitä voittoa eikä mitään kaikki pelaa meininkiä.
Aloittaja puhui tokaluokkalaisista. Todellakin toivon, että suurin osa ei ole siellä hakemassa voittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastus on lapsen tahdon asia. Jos lapsi haluaa mennä treeneihin synttärein sijasta minkäs teet?🤷
Viikonloppuisin on myös paljon pelejä joukkuelajeissa. Ei niistä voi ihan tuosta vaan jäädä pois, jos haluaa joukkueessa pysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastus on lapsen tahdon asia. Jos lapsi haluaa mennä treeneihin synttärein sijasta minkäs teet?🤷
Yleisempää taitaa olla se, ettei lapsi jaksaisi koulupäivän jälkeen ollenkaan harrastamaan, vaikka siellä sitten lopulta olisikin kivaa. Kai tässäkin tilanteessa todetaan, että harrastus on lapsen tahdon asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja puhui tokaluokkalaisista. Totisesti toivon, että tokaluokkalaisilla missä tahansa lajissa päätarkoitus on että on kivaa ja reilua
Se nimenomaan on kivaa ja reilua, että kilpailuihin osallistuu se joukkueen paras kokoonpano, eli käytännössä ne tunnollisesti treeneissä käyvät. Miksi jonkun jatkuvasti poissaolevan pitäisi päästä turmelemaan se muiden suoritus?
Suurin osa kilpailevista on siellä kisoissa hakemassa sitä voittoa eikä mitään kaikki pelaa meininkiä.
Aloittaja puhui tokaluokkalaisista. Todellakin toivon, että suurin osa ei ole siellä hakemassa voittoa.
Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia. Itselläni on kaksi lasta joista toinen vaatii itseltään paljon hän haluaa voittaa ja kehittyä ja toinen lähinnä hengailee ja se harrastus on kaverikerho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi lasta joukkuelajeissa, kun olivat alakouluikäisiä. Ja kyllä, olivat kaikki treenit ja pelit ja turnaukset mukana. En muista, että se olisi haastanut muuta elämää tai tehnyt vaikeaksi millään tavalla. Aikaa on kuitenkin viikossa enemmän kuin nuo yllä mainitut vievät.
Ja molemmat edelleen harrastaa, omasta halustaan.
Harrastaa voi monella eri tavalla, toiset tekee sen niin, että käyvät kaikki treenit ja vielä vapaa-ajallakin tekevät samaa lajia, toiset taas käy kun huvittaa treeneissä. Eiköhän molempia maailmaan mahdu, ja jos erilaisuus ihmetyttää, niin täytyy jossain vaiheessa ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppuisin on myös paljon pelejä joukkuelajeissa. Ei niistä voi ihan tuosta vaan jäädä pois, jos haluaa joukkueessa pysyä.
Nämä viikonloput ovat kyllä hankalia.
Meillä on lapsella - joka ei edes ainoa lapsi - kaksi taideharrastusta ja yksi liikuntaharrastus, ja lisäksi hän haluaisi aloittaa jalkapallon. Meillä on sairaat isovanhemmat eri paikkakunnilla, joten viikonloput menevät usein heitä autellessa. Katsotaan nyt, miten paljon murinaa jalkapalloseurasta tulee, kun pakostakin osa treeneistä ja peleistä jää väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastus on lapsen tahdon asia. Jos lapsi haluaa mennä treeneihin synttärein sijasta minkäs teet?🤷
Yleisempää taitaa olla se, ettei lapsi jaksaisi koulupäivän jälkeen ollenkaan harrastamaan, vaikka siellä sitten lopulta olisikin kivaa. Kai tässäkin tilanteessa todetaan, että harrastus on lapsen tahdon asia?
Niin kai. Minä voin puhua vain omasta lapsestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja puhui tokaluokkalaisista. Totisesti toivon, että tokaluokkalaisilla missä tahansa lajissa päätarkoitus on että on kivaa ja reilua
Se nimenomaan on kivaa ja reilua, että kilpailuihin osallistuu se joukkueen paras kokoonpano, eli käytännössä ne tunnollisesti treeneissä käyvät. Miksi jonkun jatkuvasti poissaolevan pitäisi päästä turmelemaan se muiden suoritus?
Suurin osa kilpailevista on siellä kisoissa hakemassa sitä voittoa eikä mitään kaikki pelaa meininkiä.
Aloittaja puhui tokaluokkalaisista. Todellakin toivon, että suurin osa ei ole siellä hakemassa voittoa.
Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia. Itselläni on kaksi lasta joista toinen vaatii itseltään paljon hän haluaa voittaa ja kehittyä ja toinen lähinnä hengailee ja se harrastus on kaverikerho.
Jos oma tokaluokkalaiseni olisi kovin voitontahtoinen, pyrkisin kyllä pikemminkin hillitsemään taipumusta. Ehkä suosittelisin ei-kilpailullista harrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppuisin on myös paljon pelejä joukkuelajeissa. Ei niistä voi ihan tuosta vaan jäädä pois, jos haluaa joukkueessa pysyä.
Nämä viikonloput ovat kyllä hankalia.
Meillä on lapsella - joka ei edes ainoa lapsi - kaksi taideharrastusta ja yksi liikuntaharrastus, ja lisäksi hän haluaisi aloittaa jalkapallon. Meillä on sairaat isovanhemmat eri paikkakunnilla, joten viikonloput menevät usein heitä autellessa. Katsotaan nyt, miten paljon murinaa jalkapalloseurasta tulee, kun pakostakin osa treeneistä ja peleistä jää väliin.
Kimppakyydit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja puhui tokaluokkalaisista. Totisesti toivon, että tokaluokkalaisilla missä tahansa lajissa päätarkoitus on että on kivaa ja reilua
Se nimenomaan on kivaa ja reilua, että kilpailuihin osallistuu se joukkueen paras kokoonpano, eli käytännössä ne tunnollisesti treeneissä käyvät. Miksi jonkun jatkuvasti poissaolevan pitäisi päästä turmelemaan se muiden suoritus?
Suurin osa kilpailevista on siellä kisoissa hakemassa sitä voittoa eikä mitään kaikki pelaa meininkiä.
Aloittaja puhui tokaluokkalaisista. Todellakin toivon, että suurin osa ei ole siellä hakemassa voittoa.
Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia. Itselläni on kaksi lasta joista toinen vaatii itseltään paljon hän haluaa voittaa ja kehittyä ja toinen lähi
Jos oma tokaluokkalaiseni olisi kovin voitontahtoinen, pyrkisin kyllä pikemminkin hillitsemään taipumusta. Ehkä suosittelisin ei-kilpailullista harrastusta.
Kaikki mitä tulee jos sanan jälkeen on mielikuvitusta. Me ollaan kaikki hyviä kasvattamaan sellaisia lapsia, joita meillä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppuisin on myös paljon pelejä joukkuelajeissa. Ei niistä voi ihan tuosta vaan jäädä pois, jos haluaa joukkueessa pysyä.
Nämä viikonloput ovat kyllä hankalia.
Meillä on lapsella - joka ei edes ainoa lapsi - kaksi taideharrastusta ja yksi liikuntaharrastus, ja lisäksi hän haluaisi aloittaa jalkapallon. Meillä on sairaat isovanhemmat eri paikkakunnilla, joten viikonloput menevät usein heitä autellessa. Katsotaan nyt, miten paljon murinaa jalkapalloseurasta tulee, kun pakostakin osa treeneistä ja peleistä jää väliin.
Kimppakyydit.
Pitää olla melko avulias kimppakyydittäjä, jos muu perheemme on 300 kilometrin päässä auttamassa mummoa.
Ihan oikeastiko te joukkueurheilijoiden vanhemmat luovutte vuosiksi viikonloppujen sosiaalisesta elämästä? Vai ainako yksi vanhempi jää lapsen kanssa treenaamaan, kun toinen lähtee mökille tai sukuloimaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja puhui tokaluokkalaisista. Totisesti toivon, että tokaluokkalaisilla missä tahansa lajissa päätarkoitus on että on kivaa ja reilua
Se nimenomaan on kivaa ja reilua, että kilpailuihin osallistuu se joukkueen paras kokoonpano, eli käytännössä ne tunnollisesti treeneissä käyvät. Miksi jonkun jatkuvasti poissaolevan pitäisi päästä turmelemaan se muiden suoritus?
Suurin osa kilpailevista on siellä kisoissa hakemassa sitä voittoa eikä mitään kaikki pelaa meininkiä.
Aloittaja puhui tokaluokkalaisista. Todellakin toivon, että suurin osa ei ole siellä hakemassa voittoa.
Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia. Itselläni on kaksi lasta joista toinen vaatii itseltään paljon hän haluaa voittaa ja kehittyä ja toinen lähi
Jos oma tokaluokkalaiseni olisi kovin voitontahtoinen, pyrkisin kyllä pikemminkin hillitsemään taipumusta. Ehkä suosittelisin ei-kilpailullista harrastusta.
Me askarrellaan lasten kanssa sulle mitali ja laitetaan postiin.
56: Lapsi perii hämmästyttävän usein vanhempansa temperamentin, ja onneksi niin. Itsensä kaltaista on usein helpompi ymmärtää.
Kovin kilpailunhaluinen lapsi kovin kilpailunhaluisella vanhemmalla voi kuitenkin olla kauhe yhdistelmä - jos on myös sekin, että sen lapsen kilpailunhalu ei ole riittävä vanhemmalle.
En tässä sano enempää kuin että miettikää tarkkaan, kuinka lapsistanne tulisi tasapainoisia persoonia.
58: Pitäkää vain mitali itse, teille se varmasti on tårkeämpi.
Joukkuelajeissa yhden poissaolo on poissa kaikilta ja jos poissaoloja on paljon, ei pääse kilpailemaan. Eikä kuulukaan päästä, jos sen eteen ei ole tehnyt töitä, eikä ole näin taidollisesti muiden kanssa samalla tasolla. Etenkin koreografialajeissa poissaolo vaikuttaa heti siihen osaamisen tasoon. Lisäksi kilpaurheilijan elämäntapa on kurinalaista ja siihen opetellaan jo lapsena.
Meidän lasten seurassa alakouluikäiset saa olla pois yksien kaverisynttärien takia vuodessa. Ja vaikka meilläkin on kaverisynttärit melkein joka viikolle, niin ei niitä kovin paljon treenien kanssa päällekkäin osu. Sairauden ja isojen perhejuhlien ja hautajaisten takia saa tietysti olla pois. Tosin mekin mentiin mun veljen häihin suoraan treeneistä, koska se oli mahdollista.
Plus: Mä maksan siitä lapsen harrastuksesta paljon ja näin ollen hän ei ole sieltä mistään kissanristiäissyystä pois ja sillä selvä. Jos olisi kaikenlaisten kissanristiäisten takia pois, niin ei sinne harrastukseen ehtisi ikinä.