Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset käyttää lapsuutta syynä kaikkeen?
23.08.2024 |
Oon itse kokenut aika rankan lapsuuden, vanhemmat eronneet ollessani pieni, ala-asteella mut huostaan otettiin ja muutin sijaisperheeseen. Silti kävin koulun ja mulla on ammatti. Jotkut kaverit taas on ihan normi ydinperheestä mut heillä on mt ongelmaa ja eivät työelämässä, kolmekymppisenä selvittelevät traumoja. Eikä he edes oo olleet lastenkodissa eikä sijaisperheessä, vanhemmatkin yhdessä monilla. Mua kiinnostais tietää miten hebolisbselvinneet mun elämässä.
Kommentit (98)
Sama juttu nepsyjen, masentuneiden ja ahdistuneiden kohdalla. Itsessä ei koskaan mitään vikaa. Syy on aina jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Disso verrattuna skitsofreniaa. Todellakin tiedän mistä puhun. Eikä kukaan niitä verrannutkaan, vaan kyse oli siitä, että sen sairauden ja lapsuuden trauman täytyy oppia hyväksymään. Elämä antoi paskat kortit ja niistä lähtökohdista on oma elämä tehtävä sellaiseksi, että itse on tyytyväinen.
Ps. Työskentelen psykiatrilla ja skitsofrenia diagnoosia pahempiakin diagnooseja minun mielestä on olemassa. Ottaisin sen mieluummin sen kuin esim. Harhaluuloisuushäiriön. Tosin tämä on vain minun kokemuksesta johtuva mielipide. Tietenkään en oikeasti toivo itselleni enää mitään muuta sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas, uhh ahh, rankka lapsuus. Pääsit kuitenkin turvattuihin oloihin asumaan ja elämään. Olet siis elänyt turvattua elämää, toisin kuin moni vanhempiensa kanssa elänyt.
Katsotko itse hieman mustavalkoisesti asiaa.
Itse jouduin sijaisperheen isän hyväksikäyttämäksi. Seuraavassa perheessä oli aivan sadistinen äiti, joka syötti vaikka oksennusta lapsille. Hym... Onneksi nämä jäivät kiinni ja toiminta loppui, mutta kokemuksia on sijaisperheessä monia. Eikä se hylätyksi tuleminen niin herkkua ole, vaikka taidat niin luulla.
Taidat itse luulla että tuo olisi jotenkin yleistä sijaisperheissä? Ei ole. Sijaisperheisiin lastensuojelun kautta sijoitetut on keskimäärin turvatummassa asema
Jep, jos se sijaisperhe olisi ollut jotenkin huono niin eiköhän ap olisi lisännyt sen listaansa jolla kiillottaa marttyyri kruunuaan. Ap:lla on käynyt elämässä hyvä tuuri eikä hän osaa myöntää sitä.
Ei se, että on hankkinut työn ja elää arkea tarkoita, että sinulla olisi kaikki hyvin. Minusta ennemminkin kuulostaa, että halveksit heikkoutta ja itsessäsi sitä lasta, joka oli muiden armoilla. Et tunne empatiaa muita kohtaan, koska et tunne sitä omaa itseäsi kohtaan. Kai ymmärrät, että ei ollut sinun vikasi, että elämäsi meni kuten meni ja olit vain lapsi?
Ehkä koet jotenkin uhkana prosessin, jossa elämää reflektoidaan ja käydään läpi kipupaikkoja?
On niin helppoa sälyttää kaikki syyt omista ongelmista jonkun toisen niskoille. Mulla menee huonosti koska oli niin rankka lapsuus Ja toisaalta, psykoterapeutit eivät saisi leipäänsä hankittua, jos ei ole asiakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Disso verrattuna skitsofreniaa. Todellakin tiedän mistä puhun. Eikä kukaan niitä verrannutkaan, vaan kyse oli siitä, että sen sairauden ja lapsuuden trauman täytyy oppia hyväksymään. Elämä antoi paskat kortit ja niistä lähtökohdista on oma elämä tehtävä sellaiseksi, että itse on tyytyväinen.
Ps. Työskentelen psykiatrilla ja skitsofrenia diagnoosia pahempiakin diagnooseja minun mielestä on olemassa. Ottaisin sen mieluummin sen kuin esim. Harhaluuloisuushäiriön. Tosin tämä on vain minun kokemuksesta johtuva mielipide. Tietenkään en oikeasti toivo itselleni enää mitään muuta sairautta.
No etpä tiedä mitään skitsofreniasta. Ei se ole mitään pelkkiä lääkkein hallittavia ääniä tai näkyjä vaan myös tunteiden, ajatusten ja minuuden puutetta, hitautta, ääoon mataluutta. Teepä siinä sitten työkyvyttömänä kaikkien hylkäämään ja vieroksumana elämäsi hyväksi, tollo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas, uhh ahh, rankka lapsuus. Pääsit kuitenkin turvattuihin oloihin asumaan ja elämään. Olet siis elänyt turvattua elämää, toisin kuin moni vanhempiensa kanssa elänyt.
Katsotko itse hieman mustavalkoisesti asiaa.
Itse jouduin sijaisperheen isän hyväksikäyttämäksi. Seuraavassa perheessä oli aivan sadistinen äiti, joka syötti vaikka oksennusta lapsille. Hym... Onneksi nämä jäivät kiinni ja toiminta loppui, mutta kokemuksia on sijaisperheessä monia. Eikä se hylätyksi tuleminen niin herkkua ole, vaikka taidat niin luulla.
Taidat itse luulla että tuo olisi jotenkin yleistä sijaisperheissä? Ei ole. Sijaisperheisiin lastensuojelun kautta sijoitetut on keskimäärin turvatummassa asemassa, koska heidän olosuhteitaan valvoo joku perheen ulkopuolinen taho. Toisin kuin biologisten vanhempi
Ei mikään taho valvo 24/7, mitä perheessä tapahtuu. Sijaisperheitä on moneen lähtöön ja joukossa on myös niitä, joissa lapsia kohdellaan kaltoin. Joskus niitä käsitellään oikeudessakin, mutta se on tietysti vain jäävuoren huippu koko ilmiöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipas, uhh ahh, rankka lapsuus. Pääsit kuitenkin turvattuihin oloihin asumaan ja elämään. Olet siis elänyt turvattua elämää, toisin kuin moni vanhempiensa kanssa elänyt.
Uuhh, aahh, nus nus, lits läts, lääh puuh, aaahh
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuunnellut ala-asteikäisenä kun isäsi riehuu kotona ja huutaa tekemänsä itsemurhan, kuvaillen miten sen tekisi? Kuullut kun lukkiutuu vessaan ja uhkaa ottaa yliannostuksen lääkkeitä? Valvonut öitä ja pelännyt perhesurman uhriksi joutumista? Ollut auton kyydissä kun isä kaahaa järjetöntä vauhtia ja uhkaa ajaa päin seuraavaa kalliota ja rekkaa? Varonut kotona jokaista ääntä ja askelta, kun ei ikinä tiedä mistä isä hermostuu?
Tätä oli minun lapsuuteni noin 7-11 -vuotiaana, ihan "tavallisessa" ydinperheessä.
Ai niin, ja isänpäiväkortteja tehdessä koulussa eräs meidän luokalla ollut tyttö asui sijaisperheessä. Hänelle opettaja sanoi että hänen ei tarvitse tehdä korttia jos hän ei halua. Minäkin sitten sanoin, etten halua tehdä korttia. Opettaja alkoi luokan edessä kovaan ääneen meuhkata, että oletpa kiittämätön, ajattele miltä nyt toisesta tuntuu kun sinulla on isä ja hänellä ei, viitaten sijaisperheessä asuvaan tyttöön. En tehnyt korttia ja sain jälki-istuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... Ja sit toisaalta on meitä, jotka on kasvaneet kieroon aikuisuuteen asti kunnes tajuaa että siellä lapsuudessa olikin oikeasti aika hitosti vialla. Ei lapsen joudu kokemaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa, läheisten kuolemia ja vakavia sairauksia, ei lapsen kuulu pienenä ajatella että "jospa vaan kävelis järveen ja jäis sinne", tulla hyljeksityksi ja kiusatuksi jne.
Ja mä luulin että se kaikki on ihan normaalia.
Arvaa olenko saanut elämässä mitään aikaan kun olen yrittänyt vaan puskea aina kaikesta läpi yksin ilman apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Disso verrattuna skitsofreniaa. Todellakin tiedän mistä puhun. Eikä kukaan niitä verrannutkaan, vaan kyse oli siitä, että sen sairauden ja lapsuuden trauman täytyy oppia hyväksymään. Elämä antoi paskat kortit ja niistä lähtökohdista on oma elämä tehtävä sellaiseksi, että itse on tyytyväinen.
Ps. Työskentelen psykiatrilla ja skitsofrenia diagnoosia pahempiakin diagnooseja minun mielestä on olemassa. Ottaisin sen mieluummin sen kuin esim. Harhaluuloisuushäiriön. Tosin tämä on vain minun kokemuksesta johtuva mielipide. Tietenkään en oikeasti toivo itselleni enää mitään muuta sairautta.
No etpä tiedä mitään skitsofreniasta. Ei se ole mitään pelkkiä lääkkein hallittavia ääniä tai näkyjä vaan myös tunteiden, ajatusten ja minuuden puutetta, hitautta, ääoon mataluutta. Teepä siinä sitten työkyvyttömänä kaikkien hylkäämään ja vieroksum
Mutta tuossa sinun asenteessa paistaa juuri se, mistä halutaan puhua. Sinä peität ruman käytöksesi sairauden taakse ja vetoat lapsuuteen. Ihmiset eivät pidä aggressiivista lähestymistavastasi tai siitä, että piiloudut sen taakse nimittelemään ihmisiä. Se ei johdu sinun sairaudestasi, vaan katkeruudestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lässyn lässyn dissoilijalle, sitäkin diagnoosia jaellaan nykyisin vailla sen kummempia perusteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas, uhh ahh, rankka lapsuus. Pääsit kuitenkin turvattuihin oloihin asumaan ja elämään. Olet siis elänyt turvattua elämää, toisin kuin moni vanhempiensa kanssa elänyt.
Katsotko itse hieman mustavalkoisesti asiaa.
Itse jouduin sijaisperheen isän hyväksikäyttämäksi. Seuraavassa perheessä oli aivan sadistinen äiti, joka syötti vaikka oksennusta lapsille. Hym... Onneksi nämä jäivät kiinni ja toiminta loppui, mutta kokemuksia on sijaisperheessä monia. Eikä se hylätyksi tuleminen niin herkkua ole, vaikka taidat niin luulla.
Taidat itse luulla että tuo olisi jotenkin yleistä sijaisperheissä? Ei ole. Sijaisperheisiin lastensuojelun kautta sijoitetut on keskimäärin turvatummassa asemassa, koska heidän olosuhteitaan valvoo joku perheen
Mutta ap olisi kyllä kertonut, jos sijaisperhe olisi ollut sekin huono. Selvästikään ei ollut, kunhan haluaa päästä pätemään ns kavereidensa kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas, uhh ahh, rankka lapsuus. Pääsit kuitenkin turvattuihin oloihin asumaan ja elämään. Olet siis elänyt turvattua elämää, toisin kuin moni vanhempiensa kanssa elänyt.
Katsotko itse hieman mustavalkoisesti asiaa.
Itse jouduin sijaisperheen isän hyväksikäyttämäksi. Seuraavassa perheessä oli aivan sadistinen äiti, joka syötti vaikka oksennusta lapsille. Hym... Onneksi nämä jäivät kiinni ja toiminta loppui, mutta kokemuksia on sijaisperheessä monia. Eikä se hylätyksi tuleminen niin herkkua ole, vaikka taidat niin luulla.
Taidat itse luulla että tuo olisi jotenkin yleistä sijaisperheissä? Ei ole. Sijaisperheisiin lastensuojelun kautta sijoitetut on keskimäärin turvatummassa asemassa, koska heidän olosuhteitaan valvoo joku perheen
Ei mikään taho valvo 24/7, mitä perheessä tapahtuu. Sijaisperheitä on moneen lähtöön ja joukossa on myös niitä, joissa lapsia kohdellaan kaltoin. Joskus niitä käsitellään oikeudessakin, mutta se on tietysti vain jäävuoren huippu koko ilmiöstä.
Ei mikään taho valvo mitään perhettä 24/7.
Pointti olikin se, että sijaisperheissä valvonta toimii edes jollain tasolla, koska ovat tekemisissä eri tahojen kanssa. Toisin kuin ydinperheet joilla ei oleiyään kontaktia mihinkään.
Miten ap: elämässä on käynyt hyvä tuuri? Vanhemmat, joilla ei ollut kykyä sitoutua lapseen ja rastaat häntä pyyteettömästi. Kiintymyssuhde on väkisin ollut alusta asti heikko ja sitä ei saa parannettua enää 3 ensimmäisen elinvuoden jälkeen.
Kovin aggressiivisia vastauksia ap saa. Tosin sinällään ymmärrän, koska ap:n aloitus on myös aika jyrkkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on viaton uhri joka joutuu kantamaan seuraukset koko ikänsä.
Joo, just uhriutuu koko ikänsä. Osa uhriutuu, jotenkin hupaisaa kun joku itkee 50 v vanhoja asioita. Että eikö sillä sen jälkeen ole ollut ongelmia, aika onnekas on.
Mutta on aina helpompi syyttää muita kun ottaa vastuu elämästä.
Miten sulle on opetettu vastuun kanto, ja mitä tarkalleen tarkoitat vastuun kannolla jos kyse on traumoista?
No just tota, trauma on osalle ihan uskonto. Ei voi opiskella, ei voi tehdä mitään, muuta kun jauhaa siitä traumasta.
No on on uskonto, mutta minkäs teet jos mieli vetää maihin ja lannistuksiin vaikka toivoisi ja yrittäisi saada parempaa aikaan. Se ihminen yrittää saada apua siihen traumaansa, ja primäärinä tuskin on opiskelu paitsi jos se on pois pääsy siitä traumasta. Ihmis mieli osaa olla hyvinkin oikukas, mutta samalla melko simppeli. Kaikilla se kelkka ei ihan noin vaan käänny kun kääntää vaan rattia, toiset joutuu menee puuta päin parikertaa kunne sen kelkan ohjaus alkaa pelittää. Ja nämä ihmiset ei kyllä saa mitään apua ja tukea elämäänsä, paras asia on kun oppii olemaan hiljaa omista ongelmistaan ja miettii yksin hiljaa miten pääsee eteenpäin.
Äidilläni oli skitsofrenia ja kehitteli minusta kaikkia sairaita juttuja. Olin peloissani 1. luokkalaisesta lukiolaiseksi asti. Äitini soitti selkäni takia esim. opettajalle ja kuraattorille minusta keksittyjä juttuja. Onneksi isäni soitti koululle ja kertoi, että äiti on sairas. Luulin koko lapsuuteni, että äitini vihaa minua. Kukaan ei kertonut äidin sairaudesta mitään ja että käytös johtuu siitä. Jouduin kuitenkin vierailemaan mielisairaalassa äitiä katsomassa, jota vihasin. Olin vain niin näkymätön ja kiltti kuin osasin. Toivottavasti nykyään myös mielisairaan lapset otetaan huomioon, koko perhe kärsii! Olin siis lapsi ja nuori 80-90 luvuilla. Toivoin lapsuudessani, että isä olisi vienyt pois siitä hulluudesta, mutta hänelle äiti ja kulissit olivat tärkeimmät. Aikuisena olen pelännyt kaikkea ja minulla on dissosiatiivinen oireyhtymä. Ensimmäistä kertaa terapeutilla käydessäni tajusin, että lapsena saatu perusturvallisuus on pohja tasapainoiselle aikuisuudelle. On työn ja tuskan takana saavuttaa se itse aikuisena. En ole kateellinen ihminen muuten, mutta muiden edes jonkin verran normaaleista perhesuhteista olen!
Vierailija kirjoitti:
Miten ap: elämässä on käynyt hyvä tuuri? Vanhemmat, joilla ei ollut kykyä sitoutua lapseen ja rastaat häntä pyyteettömästi. Kiintymyssuhde on väkisin ollut alusta asti heikko ja sitä ei saa parannettua enää 3 ensimmäisen elinvuoden jälkeen.
Kovin aggressiivisia vastauksia ap saa. Tosin sinällään ymmärrän, koska ap:n aloitus on myös aika jyrkkä.
Hyvä tuuri että on päässyt sijaisperheeseen, turvattuihin oloihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas, uhh ahh, rankka lapsuus. Pääsit kuitenkin turvattuihin oloihin asumaan ja elämään. Olet siis elänyt turvattua elämää, toisin kuin moni vanhempiensa kanssa elänyt.
Katsotko itse hieman mustavalkoisesti asiaa.
Itse jouduin sijaisperheen isän hyväksikäyttämäksi. Seuraavassa perheessä oli aivan sadistinen äiti, joka syötti vaikka oksennusta lapsille. Hym... Onneksi nämä jäivät kiinni ja toiminta loppui, mutta kokemuksia on sijaisperheessä monia. Eikä se hylätyksi tuleminen niin herkkua ole, vaikka taidat niin luulla.
Taidat itse luulla että tuo olisi jotenkin yleistä sijaisperheissä? Ei ole. Sijaisperheisiin lastensuojelun kautta sijoitetut on keskimäärin turvatummassa asemassa, koska heidän olosuhteitaan valvoo joku perheen
Alapeukkua tulee, tässä kuitenkin faktaa kaltoinkohtelusta sijaisperheissä (maksumuurin takana)
Ei ole minullakaan. Elämä on kuitenkin elämää joten otetaan nämä haasteina jotka kuuluvat omiin polkuihimme eikä oteta elämää ihan liian raskaasti. Olemme vain ihmisiä, yksi elämä.