Miksi ihmiset käyttää lapsuutta syynä kaikkeen?

Aika paljon pelottavia vastuksia, joista näkee huonon olon jo pitkälle. Kaikille teille älyttömän paljon stemppiä ja muistakaa, ettei vertailu toiseen mitään auta. Ainoastaan omaa elämäänsä kannattaa työstää. Voimia. 

Ei kannata tänne tällaista kirjoittaa, vaikka hyvä aihe onkin. Täällä on sen verran v a mmaista porukkaa, että heidän mielestään olisi sama, vaikka tässä maassa kaksi miljoonaa olisi työttömänä pällivapaalla. Kenenkään kohdalla syy ei ole itsessä, vaan kaikki ovat uhreja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on viaton uhri joka joutuu kantamaan seuraukset koko ikänsä.

Lapsena joo. Mut aikuistuttuaan - terapian avulla tai hyvän resilienssin avulla ilman - niistä traumoista pääsee irti. Ei jäädä vellomaan. Siitä ei ole mitään hyötyä. Tapahtunut, mikä tapahtunut - se käsitellään, todetaan - menneisyyttä ei voi muuttaa - ja jatketaan parempaa elämää ja tulevaa.

Ei niistä välttämättä pääse irti jos ne on jo aiheuttanut vakavia työnteon ja perheen perustamisen estäviä mielen sairauksia, jolloin traumat muistuttaa joka päivä siitä, mitä ovat saaneet aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Perustukset tekevät talon ja lapsuus ihmisen.

Höpö höpö 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipas, uhh ahh, rankka lapsuus. Pääsit kuitenkin turvattuihin oloihin asumaan ja elämään. Olet siis elänyt turvattua elämää, toisin kuin moni vanhempiensa kanssa elänyt.

Katsotko itse hieman mustavalkoisesti asiaa. 

Itse jouduin sijaisperheen isän hyväksikäyttämäksi. Seuraavassa perheessä oli aivan sadistinen äiti, joka syötti vaikka oksennusta lapsille. Hym... Onneksi nämä jäivät kiinni ja toiminta loppui, mutta kokemuksia on sijaisperheessä monia. Eikä se hylätyksi tuleminen niin herkkua ole, vaikka taidat niin luulla. 

Taidat itse luulla että tuo olisi jotenkin yleistä sijaisperheissä? Ei ole. Sijaisperheisiin lastensuojelun kautta sijoitetut on keskimäärin turvatummassa asema

Ihan aiheen vierestä ja työni puolesta, olen nähnyt kuinka useista lapsista tehdään lastensuojeluilmoituksia useita ja heidät sijoitetaan joko kiireellisesti tai haetaan huostaanottoa jne. Ja on ollut tapauksia joissa sijaisperheissä on sattunut esim. väkivaltatapaus jonka vuoksi lapset on täytynyt sijoittaa uudestaan. Kyllä sosiaalityöntekijät ja kaikki tekee parhaansa mutta ei he voi kaikkea ennaltaehkäistä ja ennustaa. Onneksi suurin osa sijaisperheistä on kunnollisia, jossa lapset oikeasti autetaan takaisin normaaliin elämään huonoista oloista. Surullista on, miten moni lapsi haluaisi jäädä siihen ensimmäiseen kotiin mutta hänet tullaan sijoittamaan toisaalle, vaikka luottamussuhde on jo luotu siihen ensimmäiseen. Sääliksi käy monia lapsia ja nuoria, aivan kuten myös muita maailmalla kaduilla eläviä jne kaltoinkohdeltuja lapsia. 

Jep jep..

Oli kotiintuloajat ja kaikilla muilla ne oli myöhemmin ja ja ja sitten oli PAKKO syödä kasviksia vaik ei halunnu ja ja sai ainakin kolmekymppiänvähemmän viikkorahaa kun muut ja ja..

Oli kyl rankkaa .

Vierailija kirjoitti:

Jep jep..

Oli kotiintuloajat ja kaikilla muilla ne oli myöhemmin ja ja ja sitten oli PAKKO syödä kasviksia vaik ei halunnu ja ja sai ainakin kolmekymppiänvähemmän viikkorahaa kun muut ja ja..

Oli kyl rankkaa .

Kylläpäs olet heikkoa tekoa. 

Vierailija kirjoitti:

Jep jep..

Oli kotiintuloajat ja kaikilla muilla ne oli myöhemmin ja ja ja sitten oli PAKKO syödä kasviksia vaik ei halunnu ja ja sai ainakin kolmekymppiänvähemmän viikkorahaa kun muut ja ja..

Oli kyl rankkaa .

Joo mä muistan ton ja sitten oli pakko pitää talvella pipoa vaikka kukaan muu ei käyttänyt. Vanhemmat pilas mun elämän!

Sijaisperheessä oli kotiintuloajat ja nukkumaanmenoajat, piti osallistua kotitöihin ja tehdä läksyt.

Vierailija kirjoitti:

Sijaisperheessä oli kotiintuloajat ja nukkumaanmenoajat, piti osallistua kotitöihin ja tehdä läksyt.

Kamalaa kerrassaan

Koska se traumatisoi koko elämän, ja olet katkera lopun ikääsi. Toki ketään ei kiinnosta ja sillä ei kannata ratsastaa.

Vierailija kirjoitti:

Oliko sijaisperheessä kuitenkin kaikki hyvin?, ja ymmärsitkö syyn miksi jouduit huostaan otetuksi.  Ihmisille saattaa jäädä mielen päälle asioita jos on jollain tapaa ylitse pääsemättömiä, ja ylitse pääsemättyys johtaa katkeruuteen ja moneen muuhun reaktioon. Kaikki ei osaa jäsennellä ja luovia omia menneitä ongelmia siten että ne ei enää kummittele nyky päivänä, monet menestyneet ihmiset on niitä jotka on päässyt omista traumoistaan yllitse!

Kun niihin oloihin joutuu jäämään, eikä ole poispääsyä, monelle muodostuu C-PTSD, joka aiheuttaa elimistöön suuren kuorman henkisesti ja fyysisesti.

Sillä on paljon merkitystä ja vaikutusta myös myöhäisempään elämäämne millaisen elämän alkutaipaleen vanhempamme ovat meille järjestäneet. 

En minä käytä lapsuutta syynä kaikkeen. Ennemminkin tietyistä kokemuksista huolimatta suuntaan huomion tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

"rankka lapsuus" tyypit ova jääneet jumiin teini angstiseen tilaansa ja ovat henkisesti jumiutuneet teini-ikäisen tasolle.

Kyseessä on samankaltainen ilmiö kuin ihmisessä joka on täysin jumiutunut tilanteeseen jossa häntä ala-asteen toisella luokalla nykäistiin hieman letistä ja hän jäi ikuisiksi ajoiksi mielikuvissaan rankan koulukiusaamisen uhriksi. 

Itse opiskelin mitä jaksoin. Tein uraa 25 vuotta. En tilittänyt lapsuudestani kenelläkään ja kuvittelin selvinneeni siitä tasapainoiseksi, empaattiseksi ja ehjäksi ihmiseksi. 

Kunnes. Kaikki romahti. Nyt sitten työkyvyttömänä ruoditaan lapsuustraumoja terapiassa ja opettelen asioita, jotka silloin jäivät tekemättä. Traumalapsuus on kuin sarja hiusmurtumia perustuksissa. Jotkut romahtavat heti, toiset myöhemmin, joku onnekseen pysyy koossa loppuun asti. Kukaan ei pysty itse valitsemaan sitä murtumien määrää.

Miten sun huostaanottosi liittyy siihen että kaverit eli ydinperheessä? Elisabeth Frizl eli ydinperheessä.

Annoitko vanhemmillesi?

Oletko vanhempiesi kaltainen?