Haluaisin antaa lapset adoptoitaviksi. Miten toimia?
Niin onnistuuko tuollainen kovin helposti? En haluaisi sossun kautta toimia. Mielumminkin haluaisin itse etsiä Kullanmuruillemme uuden kodin. Vanhemmat, joilla olisi samanmoinen arvomaailma, kuin min ulla. Ei puolen vuoden harkinta-aikaa lastensuojelulaitoksessa, vaan pikku hiljaa tutustautumien uusiin vanhempiin. Miltä tälläinen kuulostaa?
Ja taustaa hieman. Mieheni on pahemman luokan alkoholisti, en jaksa enää. Tiedän, etten yksinhuoltajana pystyisi takaamaa lapsille parasta mahdollista lapsuutta (aineellisesti enkä henkisesti). Elikkäs ihan Suuresta Rakkaudesta lapsiin olen tälläisiä pohtinut. Lapset 1v10kk ja 9kk. Joten, eivät varmaankaan muistaisi biologisia vanhempiaan.
Jos suinkin pääsen illalla koneen ääreen, tulen lukemaan AV-raadin hyvät vinkit ja ohjeet.
Kommentit (46)
Eli jos koet ette jaksa ja pärjää yksin, niin miten olisi että eroaisit ja hakisit tukea itsellesi. Olen ihan varma että kunta kyllä auttaa löytämään sijaisperheen jossa lapset voivat viettää aikaa jos tuntuu ettet itse jaksa tai kykene. Lapsille olisi kuitenkin parempi että vaikka heille tulisi vara-äiti, niin se oikea äiti olisi edes jollain tasolla elämässä mukana.
Voin yksinhuoltajana sanoa, että apua on saatavilla. Olet varmasti masentunut ja siihenkin voit saada hoitoa. Saat oman kämpän, lapsille vaikka tukiperheen ja/tai kodinhoitajan teille auttamaan sinua jne.
Et ole yksin, mutta olet lastesi ainut äiti. Jätä se sika ja aloita alusta, lasten kanssa.
varmasti apua henkisesti ja rahallisestikkin jotta voi itse kasvattaa lapsesi...
Jos vaikka saatkin asiat järjestymään. Muistathan että et voi adopiota enää perua, se ei olisi muutenkaan oikein ketään kohtaan. Miehestä eroon on ensimmäinen asia, sitten voit antaa huostaan lapset joksikin aikaa että saat omat asiasi järjestymään.
voivat sitten antaa lapset taas eteenpäin jollekin, jos ei jaksakaan niitä hoitaa !!!!! Tuskin se mies ihan just alkoi alkoholistiksi.. eli ongelma ollut tiedossa. Jätät sen juopon ja yrität saada lapsillesi vaikka tukiperheen..
lapset noin pienillä ikäeroilla ja vielä miehen tilanne tuo.
Mutta adoptio on kamalan lopullinen olotila, ja tiedän kokemuksesta että lasten kasvaessa raskaatkin tilanteet voivat helpottua. Jos koet miehesi ongelman oman jaksamisesi ja lasten hyvinvoinnin kannalta vakavaksi, ota etäisyyttä. Ensikoti voisi olla teille mahdollinen, onhan nuorin vielä 9kk. Siellä saat apua ja ehdit toipua tilanteestanne.
Hienoa että ajattelet lastesi parasta, ja uskon niinkuin moni edellinen että lastesi paras on yhteys äitiinsä. Apua varmasti tarvitset, mutta yritä ottaa selvää jostain vähemmän dramaattisista keinoista kuin tuo adoptio. Tukiperhe tosiaan voisi auttaa.
Onhan olemassa sijaisperheitäkin..eikös joskus ollut dokumentti äidistä joka väsyi lapsiinsa ja lapset olivat muutaman vuoden sijaiskodissa ja pikkuhiljaa palasivat takaisin äidilleen.
riittäisköhän teille tueksi tukiperhe, jonne lapset pääsisivät viikonloppuna? Miksi sinä jäät mielummin alkoholistimiehen luo ja luovut lapsistasi, etkä ota eroa ja elä onnellisesti lasten kanssa (tukitoimia esim. tukiperheen voit saada yh:nakin)
Lyödään siis lyöty niin tulee tosi ylevä olo itselle.
Se on sivullisen helppo sanoa jyrkkiä mielipiteitä.
Oletko itse ollut tekemisissä alkoholiongelmaisen ihmisen kanssa?
Et ilmeisesti satu tietämään kyseisestä asiasta mitään äskeisen todella epäkypsän kommenttisi perusteella.
Ei varmastikkaan ole helppoa miettiä tuollaisia asioita kuin ko. äiti,mutta jo se ettei halua lapsiaan mihinkään laitokseen(jotka kylläkin nykypäivänä ihan kelpo paikkoja) osoittaa jotakin.
Jos tuntisimme hieman enemmän empatiaa ja lähimmäisenrakkautta kuin esim. sinä olisi tämä maailma huomattavasti parempi paikka.
Sinun näkemyksesi asiaan kovin mustavalkoinen...
Jäi mainitsematta: Ilman muuta olen päättämässä tätä avioliittoa. En tientenkään ikinä vaihtaisi lapsiani tuohon juoppoon. Ja arvomaailmalla tarkoitin samanmoista elämänkatsomusta. Meillä on uusioperhe, esikoiseni on jo lähes täysikäinen. Joten tasan tarkkaan tiedän mitä yksinhuoltajuus on. Musta vaan ei ole enää siihen. Enkä jaksa uskoa, että se olisi paras mahd. vaihtoehto lapsillekkaan. Ikuinen sentin venytys ja henkinen " paine" .
Ja mitä mieheni alkoholisimiin tulee, se todellakin on tullut yllättäen ilmi. Ja pahenee vain päivä päivältä. En edes muista milloin oli viimeksi selvä päivä... Se, että on tehnyt lapsia juopon kanssa on täysin oma tyhmyyttäni. Ei kiitos siitä moralisointia.
Lastensuojelulaitokseen harkinta-ajalle en missään nimessä näitä halua, koska tuo on liian tuttua ammatin kautta. Sen tähden haluaisin löytää Itse uudet vanhemmat ja sitten tehdä paperit ja laillistaa asian. Elikkäs voiko näin tehdä? Vai menisikö lapset adoptiojonossa oleville? Pystyisinkö itse kuinka vaikuttamaan minkälaisille ihmisille?
ei ole mahdollista. Laki kieltää sen. Adoptiot menevät aina sosiaaliviraston kautta.
Vierailija 15 vastaus koski vierailija 8:an viestiä
Kun olit yh oliko sinulla mitään tukea? oliko lapset silloin pienempiä? Tuettu asuminenkin (siis tukiasunto) on yksi vaihtoehto, ja tukiperhe ja muut avohuollon mahdollisuudet.
Jos TODELLA haluat antaa lapset adoptioon, niin sanot sen suoraan sossuviranomaisille etkä kuuntele heidän vastalauseitaan. Kyllä tässä maassa riittää lapsettomia pariskuntia, jotka kelpaisivat vanhemmiksi. Suomalaisista adoptiolapsista taitaa itse asiassa olla pulaa.
Minusta on kuitenkin sydäntäsärkevää, miten joku voi luopua OMISTA lapsistaan! Kun annat lapsesi pois, tiedäthän, että et saa heitä koskaan takaisin. Adoptiota ei voi perua. Mikset antaisi mielummin sijaisperheeseen, jolloin voisit tavata lapsiasi ja ehkä myöhemmin saada heidät takaisin? Minusta tuntuu julmalta ja kylmältä hankkia lapsia ja sitten luopua heistä, lapset ovat kuitenkin viattomia tähän asiaan. Itselläni 1v10kk:n ikäinen lapsi enkä pidä häntä enää niin pienenä, etteikö ymmärtäisi tai kaipaisi omaa äitiään. :((( Voimia sinne jokatapauksessa!
Vielä yksi selvennys. Itse siis olen lastensuojelussa työssä. Liian hyvin tiedän tuon kentän ja niiden lasten pahoinvoinnin. Tämän vuoksi juuri haluaisin itse löytää mukavan, mahd. lapsettomuudesta kärsivän pariskunnan. En haluaisi tuota laitos vaihetta. En halua näitä lapsia väliaikaiseen perhehoitoon, mahd. vain rahasta työtä tekeville.
mutta ap, jos olet oikeasti lastensuojelussa töissä, tiedät ja ymmärrät varmaan, että adoptioprosessi kulkee aina viranomaisten kautta. Muutenhan lapsia voisi ostaa ja myydä ihan miten sattuu.
En ymmärrä. En halua missään nimessä moralisoida (kirjoituksesi jo kuulostaa siltä, että olet hyvä äiti), mutta ihmettelen vain. Ajattelisin, että olisi henkisesti helpompaa kuitenkin tarpoa yksinhuoltajan arki pienten kanssa läpi (lapsuus on lyhyt!) kuin luolua heistä kokonaan. Selviäisitkö siitä ikinä?
Täytyy varmaan olla molempien vanhempien suostumus adoptioon. Haluaako miehesi todella luopua lapsistaan?
Toinen kysymys: Millä oikeudella esikoisesi saa jäädä äidin luo, mutta kaksi muuta sysätään pois? Mikä on nyt tässä lapsen oikeus?
" Omin päin" et voi toimia. Se on laitonta.