Haluaisin antaa lapset adoptoitaviksi. Miten toimia?
Niin onnistuuko tuollainen kovin helposti? En haluaisi sossun kautta toimia. Mielumminkin haluaisin itse etsiä Kullanmuruillemme uuden kodin. Vanhemmat, joilla olisi samanmoinen arvomaailma, kuin min ulla. Ei puolen vuoden harkinta-aikaa lastensuojelulaitoksessa, vaan pikku hiljaa tutustautumien uusiin vanhempiin. Miltä tälläinen kuulostaa?
Ja taustaa hieman. Mieheni on pahemman luokan alkoholisti, en jaksa enää. Tiedän, etten yksinhuoltajana pystyisi takaamaa lapsille parasta mahdollista lapsuutta (aineellisesti enkä henkisesti). Elikkäs ihan Suuresta Rakkaudesta lapsiin olen tälläisiä pohtinut. Lapset 1v10kk ja 9kk. Joten, eivät varmaankaan muistaisi biologisia vanhempiaan.
Jos suinkin pääsen illalla koneen ääreen, tulen lukemaan AV-raadin hyvät vinkit ja ohjeet.
Kommentit (46)
En voisi koskaan luopua lapsistani vaikka heitä on jo 5kpl vaikka kuinka raskasta olisi. Anna vaikka sukulaisten hoitoon ne niin on vähän tutumpi ympäristö kun vieras.
Äläkä erota sisaruksia keskenään (kun täällä joku ehdotti että voisi toisen adoptoida, hullu ajatus lapsia ajatellen)...
Tulet kyllä katumaan jos sen teet... Ota apuja vastaan niin elämä helpottaa...
...että tää on provo. Jos toi äityli olis oikeesti adoptoimassa lapsiaan (onko niitä ylipäätään), niin ei se täällä asiaa kyselis. Tai sit ei ole kaikki ruuvit kohdallaan. Ja siinä tapauksessa onkin hyvä vain, että hullu ja juoppo antavat lapsensa adoptioon.
jos lastensuojelussa töissä, teidät miten toimitaan. Sun lapset on tyttöjä ja nimet alkaa S:llä
Isääni yritettiin antaa lapsena naapurin lapsettomalle pariskunnalle adoptiolapseksi. No, eihän siitä mitään tullut, kun hommaa harjoiteltiin. Kyllä 4 vuotias jo löytää tiensä kotiin naapurista. Isä ei oikein ymmärtänyt, että miksi hänen pitäisi asua naapurissa, kun omat sisarukset kotona ovat niitä parhaita leikkikavereitakin. Naapurit ihan mukavia ja siihen aikaan olisi perinyt heiltä ison maatilankin. 4v valitsi perheensä, jossa paljon lapsia ja äitikin kuoli pian tapahtuman jälkeen, ehkä monien vaikeiden raskauksiensa uuvuttamana. Onneksi isäni sai sitten reipaan äitipuolen:) mummopuoleni:)
Eipä muuten ala kummankan nimi S:llä. Ei ole koko S kirjainta nimessä :). En omasta mielestäni harkitse mitään laittomuutta. Haluaisin vain Itse löytää ne sopivat vanhemmat. Juuri siitä suuresta Rakkaudesta lapsiani kohtaan. Enhän mä nyt heitä voisi kelle tahansa " antaa" . Ja lapsista luopuminen tulee oleman tosi raastavaa ja sydämen repivää.
Miehen suostumus. No, sen saaminen tulee olemaan vaikeaa. Mutta, eihän hänkään pysty lapsista huolehtimaan. En juurikaan näe muita vaihtoehtoja. Lapsien parasta ajatellen.
Isompi sisarus. Hän kyllä pärjää jo omillaan, uskoisin.
Itse olen ajatellut lähteä jonnekkin vinku-Intiaan vapaaehtoistyöhön.
Yleensä ihminen erehtyy enemmän kuin tämä systeemi, joka on kehitetty lasten parhaaksi. Eli, vaikka kuinka tarkkaan itse valitsisit perheen, miten voit olla täysin varma millaisia ihmisiä he ovat? Ne perheet jotka Suomessa adoptiojonoon pääsevät ovat käyneet läpi aikamoisen preppauksen, luuletko pystyväsi parempaan varmasti?
Erehdyithän lasten isästäkin, vai?
Varmistat omien lastesi onnellisuuden vain sillä, että elät heidän kanssaan, tietäen missä he ovat vaikka väliaikaisesti olisivatkin sijaisperheessä. Ehdotuksia teidän elämän parantamiseksi on tullut monissa viesteissä. Miten sinun vanhempi lapsesi suhtautuisi siihen että annat hänen sisaruksensa pois? Luulisi hänestäkin jo apua olevan. Enemmän voimia vaatii tuollainen ihmeellinen ajatus adoptiosta laittomasti, kuin oikeasti toimia vastuullisena äitinä ja hakea oikeanlaista apua.