Psykoterapia - en pääse eteenpäin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapeutti sanoo sinulle näin ja sivuuttaa sun kokemuksen? Erikoista. 

Onko kyseesä oikea psykoterapeutti vai julkkisten opiskelema lyhytterapeutti ? Siis onko Kela-korvattava ?

Uskoisin, että on ihan pitkän linjan tekijä, on psykoterapeutin tutkinto ja pidempään jo alalla. Ja sen pohjalta ajattelin, että osaa asiansa ja kuuntelee toiveeni terapeutin suhteen. Mutta juuri tähän sitten päädyttiin, että jutellaan niitä näitä sessioissa. Aina sama alku: T: mitä kuuluu. M: *no, mitäpä tässä, en ole poistunut kotoa mihinkään muualle kuin tänne vieläkään* T: hmm, no huomasitko, että torilla on ensi viikolla markkinat.

Juu ei 

Seuraavaa terapeuttia haastattele ennen päätöstä. Kerro, mitä haluat ja tarvitset. Mieti kynnyskysymykset. Minulle on sitten useampi terapeutti sanonut itse suoraan, ettei ole sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta terapeuttisi kuulostaa kaikkien aikojen palikalta :D 

Antiikin aikaan ihmisten melankolisuutta hoidettiin filosofisilla keskusteluilla.

Ahdistus ja masennus ovat tavallaan yliajattelua. Vääriin asioihin keskittymistä. 

Sitten kun saat jonkun kiusoittelemaan aivonystyröitäsi, alat parantua. 

Olisipa omakustanteiset psykoterapiakäyntini olleet filosofia keskusteluja ja väittelyitä. Olisin pitänyt. Mutta valitettavasti samaa höpöä eli uusista harrastuksista ja missä tapaa ihmisiä -rupattelua.

Oletko muuten lukenut kirjan nimeltä Näkökulman vaihtamisen taito? Minulle psykiatri suositteli sitä ahdistuneisuushäiriöön, ja siinä oli hyviä pointteja. Toki voi olla, että osaat jo tuon taidon riittävän hyvin ilman kirjaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta on lyhyt aika luottamuksen (todellisen) syntymiseen. Oletkohan kovin vaativa tai odotatko terapiasta pikaratkaisua ongelmiisi? Siinä tapauksessa joudut pettymään.

Yleensä vasta terapian 3.vuosi on se, kun asiat alkavat loksahtamaan paikalleen, jos ne on loksahtaakseen.

Mutta toki, jos kyseessä on ratkaisukeskeinen terapia, voipi se olla liian heppoinentarpeisiisi nähden. Terapeuttiahan voi vaihtaa kesken terapian, kela-terapiassakin.

Toki terapeutit taitaa olla kiven alla

Kyllä sen tietää jo muutaman kerran jälkeen, tuleeko validoiduksi ja omaako terapeutti eheyttävän peilin vai ei. Mikään harrastusten ehdottelu ei nyt vaan toimi tai ole asiallista, kun hoidetaan traymaa tai ahdistusta ja ihmistä itseään syvältä. Terapeutti hoitaa ap:n arkikuvioita.

 

Niiden harrastusehdottelujen taustalla on tarkoitus aktivoida ajatusratoja jotka ei liity siihen traumaan ja samalla heikentää niitä trauman ja/tai riippuvuuden aiheuttamia uria. Se toimii oikeasti ja tutkitusti. Ei sen tarkoitus ole vähätellä kokemuksia tai sivuuttaa niitä, vaan hoitaa niitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä psykoterapiasuuntaus siis on kyseessä? Kyllä myös terapeutilla on vastuu hoitosuhteen aloittamisen suhteen: onko oma pätevyys riittävä niihin ongelmiin nähden, mitä hoitoon hakeutuva esittää? Melko usein menee psykoterapeuttipulassa niin, että etsimiseen väsynyt ihminen ottaa paikan ensimmäiseltä, jolta paikka löytyy. Mitä ensimmäisessä psykoterapiassasi tapahtui?

Näin mä luulen, että tässä kävi. Valitsin sen, joka oli vapaana, ja sain tutustumiskäynnin, ja oli valmis aloittamaan terapian suht nopeasti.

Edellinen aikaisempi oli vuosikausia sitten, pelkkä lyhytterapia. Ajattelin tuolloin, että no *tyhjää parempi, hyvä jutella kai*

Mulla oli taannoin tutustumiskäynti. Terapeutti kiirehti päätöstä ha olisi halunnut aloittaa heti (kuten minäkin). Jokin kuitenkin jäi mietityttämään, että onko oikeasti turvallinen ja riittävän osaava enkä aloittanut hänen kanssaan.

Etsi traumoihin erikoistunut terapeutti. Se on käsittääkseni ihan oma suuntauksensa. Tuntevat teoriaa dissosiaatiosta jne. Minulla vaikea traumatausta ja kävin kolme vuotta traumoihin erikoistuneella terapeutilla. En voi sanoa että kaikki olisi täydellistä nyt, mutta selvästi paremmin kuin ennen. Eli auttoi.

Vierailija kirjoitti:

Ja nämä kela-terapiat maksaa veromaksajille yli 100e/h. Mitä jos jokaisen ei tarvitsisi käydä keskustelemassa uusista harrastuksista psykoterapeutilla vaan vaikka juttelisi naapurin kanssa niistä? Lääkäri määrää lääkkeitä jos jotain lääketieteellistä hoitoa tarvitaan.

Niin, olen mä sitä rahan tuhlaamistakin miettinyt, ja resurssien. Eihän se ihan putkeen mene, että terapiapäivän jälkeen tuijotan parvekkeelta tyhjyyteen miettien, että olisiko tässä ratkaisu ongelmiin.

Sano sille terapeutille,mitä koet. Siitä voi kehkeytyä hyvä ja tilannettasi edistävä keskustelu.

"Niiden harrastusehdottelujen taustalla on tarkoitus aktivoida ajatusratoja jotka ei liity siihen traumaan ja samalla heikentää niitä trauman ja/tai riippuvuuden aiheuttamia uria. Se toimii oikeasti ja tutkitusti. Ei sen tarkoitus ole vähätellä kokemuksia tai sivuuttaa niitä, vaan hoitaa niitä!"

Tuntuisi, että ensin pitäisi käsitellä niitä traumoja ennen kuin niitä aletaan yrittää "jättää taakse"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta on lyhyt aika luottamuksen (todellisen) syntymiseen. Oletkohan kovin vaativa tai odotatko terapiasta pikaratkaisua ongelmiisi? Siinä tapauksessa joudut pettymään.

Yleensä vasta terapian 3.vuosi on se, kun asiat alkavat loksahtamaan paikalleen, jos ne on loksahtaakseen.

Mutta toki, jos kyseessä on ratkaisukeskeinen terapia, voipi se olla liian heppoinentarpeisiisi nähden. Terapeuttiahan voi vaihtaa kesken terapian, kela-terapiassakin.

Toki terapeutit taitaa olla kiven alla

Kyllä sen tietää jo muutaman kerran jälkeen, tuleeko validoiduksi ja omaako terapeutti eheyttävän peilin vai ei. Mikään harrastusten ehdottelu ei nyt vaan toimi tai ole asiallista, kun hoidetaan traymaa tai ahdistusta ja ihmistä itseään syvältä. Terapeutti hoitaa ap:n arkikuvioita.

 

Niiden harrastusehdottelujen taustalla on tarkoitus aktivoida ajatusratoja jotka ei liity siihen traumaan ja samalla heikentää niitä trauman ja/tai riippuvuuden aiheuttamia uria. Se toimii oikeasti ja tutkitusti. Ei sen tarkoitus ole vähätellä kokemuksia tai sivuuttaa niitä, vaan hoitaa niitä!

Miksei terapeutti sitten selitä sitä noin? Ei omissa traumahoidoissa ole ehditeltu harrastuksia.

Ota puheeksi se, ettet halua tapahtumavinkkejä vaan haluat kertoa miltä susta tuntuu ja että terapeutti kuuntelee empaattisesti, ruotii mistä on kysymys huonossa olossasi. Tai mitä ikinä nyt toivotkaan, kerro se

Mistä ap ahdistuksesi johtuu?

Hirveän vaikea ottaa kantaa kun ei tiedä tilanteestasi enempää.

Itse olen käynyt traumaterapeutilla, mutta minulla on aika selkeä syy taustalla. 



Kokemukseni ovat hyvät mutta todella rankat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin

Kaikilla vain onnistuneita terapiakokemuksia?

No, paska jako mulle siis. Ehkä olen sitten jo liian analyyttinen, kun tuntuu, että terapeutti puhuu vain itsestäänselvyyksiä, mitä itse miettinyt oman olemassaolonsa suhteen aamusta yöhön, jo vuosikausia. Kuten että, *voisit vaikka miettiä, kuinka tänäänkin sait herätä uuteen päivään ja uusiin mahdollisuuksiin* tai että *voisitko miettiä niin, että lepäät silloin kun et jaksa*

Jossain oli juttua että tämä on hyvin tyypillistä adhd potilaalle, kannattaa sekin tsekata.

Olisiko ratkaisukeskeinen terapia sit enemmän sun juttu? Ne on kai yleensä sit lyhyitä 

Psykoterapialta puuttuu kunnollinen tieteellinen pohja. Freud oli tieteen uudistaja, toi esiin alitajunnan ja seksuaaisuuden suuren merkityksen psyykkeen terveydelle, mutta lääkärinä hän uskoi liikaa sellaisiin keskintöihinsä, jotka eivät ole kestäneet ajan koetta. Psykoterapeutit eivät ole osanneet irrottautua mestarinsa virheistä. 

Vierailija kirjoitti:

"Niiden harrastusehdottelujen taustalla on tarkoitus aktivoida ajatusratoja jotka ei liity siihen traumaan ja samalla heikentää niitä trauman ja/tai riippuvuuden aiheuttamia uria. Se toimii oikeasti ja tutkitusti. Ei sen tarkoitus ole vähätellä kokemuksia tai sivuuttaa niitä, vaan hoitaa niitä!"

 

Tuntuisi, että ensin pitäisi käsitellä niitä traumoja ennen kuin niitä aletaan yrittää "jättää taakse"

Koska se kun saa muuta ajateltavaa harrastuksista auttaa juuri mielen oikenemisessa. Se voi tuntua itsensä huijaamisesta, ettei nökötä tuolissa vellomassa terapeutille menneisyydestänsä, vaan ohjaa mielensä johonkin uuteen. Siitä saa sitä uutta näkökulmaa asioihin, kun ei niin käperry itseensä. Se terapeuttikaan ei ole yksi velho, joka parantaa sinut. Sen tekee muu maailma, kun jaksat pakottaa itsesi sinne.

Kokeneita traumaterapeutteja on harvassa. Omista vuosista psykiatrialla olen huomannut sen että monikin hoitava henkilö kokee traumapotilaan ailahtelevana ja vihamielisenä. Itsekin olen saanut kuulla että minulle ei mikään kelpaa ja haluan vain olla äänessä koko ajan. Trauman lisäksi on muitakin diagnooseja. Alkuun kun jaksoin niin pyrin siihen että löydän jokaisesta käynnistä jotain hyvää. Mutta olen joutunut sanomaan että aika menee hukkaan kun emme pääse samalle aaltopituudelle. Myös lyhytterapia (kokenut, pidetty terapeutti) pahensi kohdallani asioita. Julkisella on rahat tosi vähissä ja potilaita on paljon. Jos terapeutti tai hoitaja ei ole perehtynyt traumoihin niin on vaikea asettua traumapotilaan asemaan. Kaikkia traumoja ei edes pystytä hoitamaan (ainakaan nykyisillä resursseilla) vaan pyritään ensisijaisesti vakauttamaan. Googlaa esimerkiksi trauman hoito - kolmivaiheinen malli, siitä saa tietoa miten traumaa lähdetään työstämään. Jotain voi varovasti yrittää itsekin mutta kaikkein paras olisi varmaan suhteellisen tiivis työskentely pätevän terapeutin kanssa. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin

Kaikilla vain onnistuneita terapiakokemuksia?

No, paska jako mulle siis. Ehkä olen sitten jo liian analyyttinen, kun tuntuu, että terapeutti puhuu vain itsestäänselvyyksiä, mitä itse miettinyt oman olemassaolonsa suhteen aamusta yöhön, jo vuosikausia. Kuten että, *voisit vaikka miettiä, kuinka tänäänkin sait herätä uuteen päivään ja uusiin mahdollisuuksiin* tai että *voisitko miettiä niin, että lepäät silloin kun et jaksa*

No sano sille terapeutille tuo. Minä mokasin aikanaan kun en osannut sanoa terapeutille mitä ajattelin ja jouduin samanlaisen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin

Kaikilla vain onnistuneita terapiakokemuksia?

No, paska jako mulle siis. Ehkä olen sitten jo liian analyyttinen, kun tuntuu, että terapeutti puhuu vain itsestäänselvyyksiä, mitä itse miettinyt oman olemassaolonsa suhteen aamusta yöhön, jo vuosikausia. Kuten että, *voisit vaikka miettiä, kuinka tänäänkin sait herätä uuteen päivään ja uusiin mahdollisuuksiin* tai että *voisitko miettiä niin, että lepäät silloin kun et jaksa*

No sano sille terapeutille tuo. Minä mokasin aikanaan kun en osannut sanoa terapeutille mitä ajattelin ja jouduin samanlaisen tilanteeseen.

Minulle on käynyt myös näin. En ymmärrä. Jotenkin jäin outoon luuppiin, jossa kuvittelin ammattilaisen osaavan, vaikka mieli teki huutaa, että olen nyt maksanut paskanlässytyksestä 100 euroa/45 min 1,5 vuotta! Kahvilakäynnit ystävän kanssa olisivat tehokkaampia ja halvempia!

Kannattaa sanoa. Ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin

Kaikilla vain onnistuneita terapiakokemuksia?

No, paska jako mulle siis. Ehkä olen sitten jo liian analyyttinen, kun tuntuu, että terapeutti puhuu vain itsestäänselvyyksiä, mitä itse miettinyt oman olemassaolonsa suhteen aamusta yöhön, jo vuosikausia. Kuten että, *voisit vaikka miettiä, kuinka tänäänkin sait herätä uuteen päivään ja uusiin mahdollisuuksiin* tai että *voisitko miettiä niin, että lepäät silloin kun et jaksa*

No sano sille terapeutille tuo. Minä mokasin aikanaan kun en osannut sanoa terapeutille mitä ajattelin ja jouduin samanlaisen tilanteeseen.

Minulle on käynyt myös näin. En ymmärrä. Jotenkin jäin outoon luuppiin, jossa kuvittelin ammattilaisen osaavan, vaikka mieli teki huutaa, että olen ny

Juuri näin. Ei ne terapeutit osaa ajatuksia lukea, joten on sanottava. Vaikka se voi olla kiusallista. Mutta muuten vaihtoehtona voi olla ihan turha lässyttäminen, joka on turhaa, kallista ja lopulta täyttä ajanhukkaa.