Psykoterapia - en pääse eteenpäin
Onko kenelläkään vastaavaa:
Pari koettua psykoterapian asiantuntijaa, ja molemmissa sama lopputulema: joka kerran käydään läpi, voisinko aloittaa uuden harrastuksen, käydä taidenäyttelyissä ja opetella ajattelemaan, että tapahtunut ei ollut minun vikani.
Tuntuu aivan hel vetin urpolta istua tunti siinä huoneessa, kertoa, kuinka ahdistus supistaa maailmani noin rusinan kokoiseksi eikä mikään tuota iloa, niin tarjotaan uutta harrastusta. Tai käydä kavereiden kanssa ulkona.
Tuostako minä maksan, ja tuollaisten avujen kassa nämä terapeutit rahastaa asiakkaitaan? 😒
Pyysin nimenomaan, että terapeutti tarttuisi niihin avautumiini solmukohtiin, ja jatkettaisiin niistä seuraavalla kerralla. Mutta ei. Kolme viimeistä kertaa ollaan puhuttu paikkakunnan kesätapahtumista, joissa voisi käydä.
Kommentit (276)
Mikä psykoterapiasuuntaus siis on kyseessä? Kyllä myös terapeutilla on vastuu hoitosuhteen aloittamisen suhteen: onko oma pätevyys riittävä niihin ongelmiin nähden, mitä hoitoon hakeutuva esittää? Melko usein menee psykoterapeuttipulassa niin, että etsimiseen väsynyt ihminen ottaa paikan ensimmäiseltä, jolta paikka löytyy. Mitä ensimmäisessä psykoterapiassasi tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapeutit lähinnä kuuntelee ja antaa vain neuvoja. Ei en mitään jumalia ole, että muuttavat ihmisen suunnan hetkessä. Puhuminen kuitenkin helpottaa
Ei helpota. Kyllä tarvitsee ihan konkreettista apua myös, ainakin minä, en ole ap. Puhua voi kenelle vaan, ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat ehkä jotain lyhytterapioita? Kyllä pätevän psykoterapeutin pitäisi kyetä sanomaan se, että esittämääsi toivetta ei ole mahdollista hänen vastaanotoillaan toteuttaa. Asia on vakavampi, jos kyseessä on Kelan kuntoutuspsykoterapia ja sinulle suunnitelmallisesti valittu psykoterapiamuoto kuin siinä tapauksessa, että kyseessä on muu terapeutti, jonka pätevyyteen eivät lähtökohtaisestikaan kuulu kuvaamasi asiat - sinulle se tietenkin olisi pitänyt kertoa heti ennen kuin teit mitään hoitosopimusta.
Ihan pitkäaikainen psykoterapia kyseessä. Olen alkanut miettiä, että valitsinko jonkun kengänpohjasuuntauksen, joka ei vaan sovi omaan traumataustaan. En tiedä.. miten kauan siinä *tutustumisvaiheessa* tyypillisesti kestää; puoli vuotta?
Joskus on hyvä vaihtaa terapeuttia. Tee se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin
Kaikilla vain onnistuneita terapiakokemuksia?
No, paska jako mulle siis. Ehkä olen sitten jo liian analyyttinen, kun tuntuu, että terapeutti puhuu vain itsestäänselvyyksiä, mitä itse miettinyt oman olemassaolonsa suhteen aamusta yöhön, jo vuosikausia. Kuten että, *voisit vaikka miettiä, kuinka tänäänkin sait herätä uuteen päivään ja uusiin mahdollisuuksiin* tai että *voisitko miettiä niin, että lepäät silloin kun et jaksa*
Huono terapeutti. Kävitkö tutustumiskäynnin?
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta terapeuttisi kuulostaa kaikkien aikojen palikalta :D
Antiikin aikaan ihmisten melankolisuutta hoidettiin filosofisilla keskusteluilla.
Ahdistus ja masennus ovat tavallaan yliajattelua. Vääriin asioihin keskittymistä.
Sitten kun saat jonkun kiusoittelemaan aivonystyröitäsi, alat parantua.
Oletko mun terapeutti =D
Puoli vuotta on lyhyt aika luottamuksen (todellisen) syntymiseen. Oletkohan kovin vaativa tai odotatko terapiasta pikaratkaisua ongelmiisi? Siinä tapauksessa joudut pettymään.
Yleensä vasta terapian 3.vuosi on se, kun asiat alkavat loksahtamaan paikalleen, jos ne on loksahtaakseen.
Mutta toki, jos kyseessä on ratkaisukeskeinen terapia, voipi se olla liian heppoinentarpeisiisi nähden. Terapeuttiahan voi vaihtaa kesken terapian, kela-terapiassakin.
Toki terapeutit taitaa olla kiven alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapeutti sanoo sinulle näin ja sivuuttaa sun kokemuksen? Erikoista.
Onko kyseesä oikea psykoterapeutti vai julkkisten opiskelema lyhytterapeutti ? Siis onko Kela-korvattava ?
Uskoisin, että on ihan pitkän linjan tekijä, on psykoterapeutin tutkinto ja pidempään jo alalla. Ja sen pohjalta ajattelin, että osaa asiansa ja kuuntelee toiveeni terapeutin suhteen. Mutta juuri tähän sitten päädyttiin, että jutellaan niitä näitä sessioissa. Aina sama alku: T: mitä kuuluu. M: *no, mitäpä tässä, en ole poistunut kotoa mihinkään muualle kuin tänne vieläkään* T: hmm, no huomasitko, että torilla on ensi viikolla markkinat.
Mulla traumatausta. Puolitoista vuotta psykodynaamista ei johtanut mihinkään. Kolme vuotta kognitiivista käyttäytymisterapiaa ei myöskään tuntunut kauheesti jeesivän. MUTTA. Siinä ihan loppuvaiheessa alkoi tapahtua ja kehitys vain kiihtyi terapian jo loputtua.
Valitettavasti joudun sanomaan, että se vaati sen, että aloitin uuden harrastuksen, kaksikin, vaikka ajattelin ettei mikään kiinnosta. Se oli avain. Mut miten siihen vaiheeseen pääsee, että saa aikaiseksi ja ylläpidettyä niin sitä en tiedä.
Yritä eka ihan ensin luopua tosta skeptisyydestä, että ei se terapeutti kuitenkaan ole ajatellut yhtä kattavasti kuin sä ite, niin ei voi toimia. Mulla oli sama. Ei se olekaan ehkä ajatellut kaikkea, mutta sillä on silti pointti sanoa niitä asioita mitä se sanoo, kuuntele avoimin mielin. Parempaa jatkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat ehkä jotain lyhytterapioita? Kyllä pätevän psykoterapeutin pitäisi kyetä sanomaan se, että esittämääsi toivetta ei ole mahdollista hänen vastaanotoillaan toteuttaa. Asia on vakavampi, jos kyseessä on Kelan kuntoutuspsykoterapia ja sinulle suunnitelmallisesti valittu psykoterapiamuoto kuin siinä tapauksessa, että kyseessä on muu terapeutti, jonka pätevyyteen eivät lähtökohtaisestikaan kuulu kuvaamasi asiat - sinulle se tietenkin olisi pitänyt kertoa heti ennen kuin teit mitään hoitosopimusta.
Ihan pitkäaikainen psykoterapia kyseessä. Olen alkanut miettiä, että valitsinko jonkun kengänpohjasuuntauksen, joka ei vaan sovi omaan traumataustaan. En tiedä.. miten kauan siinä *tutustumisvaiheessa* tyypillisesti kestää; puoli vuotta?
Katso minduusta mitä suuntausta nuo edustavat. Kuulostaa ratkaisuke
Kognitiivis-analyyttinen
Jos hän on ns oikea psykoterapeutti, hänen nimensä löydät Julkiterhikistä. Esim Antti Tuiskua siellä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta on lyhyt aika luottamuksen (todellisen) syntymiseen. Oletkohan kovin vaativa tai odotatko terapiasta pikaratkaisua ongelmiisi? Siinä tapauksessa joudut pettymään.
Yleensä vasta terapian 3.vuosi on se, kun asiat alkavat loksahtamaan paikalleen, jos ne on loksahtaakseen.Mutta toki, jos kyseessä on ratkaisukeskeinen terapia, voipi se olla liian heppoinentarpeisiisi nähden. Terapeuttiahan voi vaihtaa kesken terapian, kela-terapiassakin.
Toki terapeutit taitaa olla kiven alla
Kyllä sen tietää jo muutaman kerran jälkeen, tuleeko validoiduksi ja omaako terapeutti eheyttävän peilin vai ei. Mikään harrastusten ehdottelu ei nyt vaan toimi tai ole asiallista, kun hoidetaan traymaa tai ahdistusta ja ihmistä itseään syvältä. Terapeutti hoitaa ap:n arkikuvioita.
Vierailija kirjoitti:
Mikä psykoterapiasuuntaus siis on kyseessä? Kyllä myös terapeutilla on vastuu hoitosuhteen aloittamisen suhteen: onko oma pätevyys riittävä niihin ongelmiin nähden, mitä hoitoon hakeutuva esittää? Melko usein menee psykoterapeuttipulassa niin, että etsimiseen väsynyt ihminen ottaa paikan ensimmäiseltä, jolta paikka löytyy. Mitä ensimmäisessä psykoterapiassasi tapahtui?
Näin mä luulen, että tässä kävi. Valitsin sen, joka oli vapaana, ja sain tutustumiskäynnin, ja oli valmis aloittamaan terapian suht nopeasti.
Edellinen aikaisempi oli vuosikausia sitten, pelkkä lyhytterapia. Ajattelin tuolloin, että no *tyhjää parempi, hyvä jutella kai*
Ja nämä kela-terapiat maksaa veromaksajille yli 100e/h. Mitä jos jokaisen ei tarvitsisi käydä keskustelemassa uusista harrastuksista psykoterapeutilla vaan vaikka juttelisi naapurin kanssa niistä? Lääkäri määrää lääkkeitä jos jotain lääketieteellistä hoitoa tarvitaan.
Mikä näiden terapeuttien terapiasuuntaus on? Kuulostaa ratkaisukeskeiseltä suuntaukselta.
Kannattaa tutustua psykoterapian eri suuntauksiin ja valita sitten terapeutti, joka edustaa itselle parhaiten sopivalta kuulostavaa suuntausta. Sillä on oikeasti merkitystä.
Kuulostaa, ettei sinulle sovi ratkaisukeskeinen terapeutti. Ehkä sinulle sopisi integratiivista tai psykodynaamista suuntausta edustava terapeutti.
Jotkut psykoterapeutit ovat vain huonoja ja heillä on omia ongelmia. Niin ei saisi olla ja heidän pitäisi käydä silloin itse hoidossa, mutta todellisuudessa niin ei vain valitettavasti ole. Jos se tuntuu huonolta, vika ei todellakaan ole välttämättä sinussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat ehkä jotain lyhytterapioita? Kyllä pätevän psykoterapeutin pitäisi kyetä sanomaan se, että esittämääsi toivetta ei ole mahdollista hänen vastaanotoillaan toteuttaa. Asia on vakavampi, jos kyseessä on Kelan kuntoutuspsykoterapia ja sinulle suunnitelmallisesti valittu psykoterapiamuoto kuin siinä tapauksessa, että kyseessä on muu terapeutti, jonka pätevyyteen eivät lähtökohtaisestikaan kuulu kuvaamasi asiat - sinulle se tietenkin olisi pitänyt kertoa heti ennen kuin teit mitään hoitosopimusta.
Ihan pitkäaikainen psykoterapia kyseessä. Olen alkanut miettiä, että valitsinko jonkun kengänpohjasuuntauksen, joka ei vaan sovi omaan traumataustaan. En tiedä.. miten kauan siinä *tutustumisvaiheessa* tyypillisesti kestää; puoli vuotta?
Joskus on hyvä vaihtaa terapeuttia. Tee se.
Jotenkin nolottaa, omasta ja toisen puolesta. Miten mä sen ilmoitan: en ole tyytyväinen, haluan vaihtaa..? Olen liian velvollisuudentuntoinen sitten muitakin kohtaan 😞
Mutta sitä olen nyt alkanut kyllä pohtimaan tosissaan. En haluaisi hänenkään aikaa kuluttaa, ja viedä tilaa joltain muulta asiakkaalta.
Riippuu myös asiakkaan kunnosta ja kognitiivisista kyvyistä. Jos niin huonossa kunnossa, että kotona vaan pystyy olemaan, niin se mietityttää.
"...opetella ajattelemaan, että tapahtunut ei ollut minun vikani." Eli olet juuttunut johonkin, josta terapeutti ehdottaa opettelemista ajattelemaan terveemmin. Eli että ei sun vika. Miksi se ei nappaa sua?
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut kokeilla sitä EMDR:ää, mutta kaikki etsimäni ko. suuntauksen tarjoajat oli täynnä. Se olisi ollut mielenkiintoinen.
Kukaan saanut siitä apuja?
Ei toiminut minulla valitettavasti ollenkaan. Olen kyllä kuullut monen saavan siitä apua.
Miksi et usko?
Traumoja on, ja niitä lähdin terapiaan hoitamaan. Valitsin ilmeisesti väärän suuntauksen. Silmänliiketerapiaan olisin ollut halukas, mutta niin taitaa olla moni muukin.
Terapeutin valintahan jää asiakkaan vastuulle. En minä tunne kaikkia psykologian ja terapian suuntauksia. Plus vielä henkilökemiat siihen päälle.