Keskiluokka, mistä olette luopuneet kallistuneiden hintojen vuoksi?

Leikataan itse hiukset ja kotivärjätään eikä tehdä enää retkiä mihinkään eikä museoon. Konsertit jäi pois maksulliset. Eikä ostella enää laatua vaan edullisempaa sekundaa. Vaatteet ei enää olekaan hyvää laatua vaan ale tuotteita. Ei enää ostella merkkituotteita. Peruttiin lehtitilaukset ja ehkä siirrytään prepare liittymään 5€ kk. 

Vierailija kirjoitti:

Ravintoloissa syömisestä, tulee yksinkertaisesti aivan liian kalliiksi nelihenkisellä perheellä. Samoin kahvilareissut: niihin menee helposti sata euroa kerta näillä hinnoilla.

Matkustamisesta. Tänä kesänä ei tehty yhtäkään reissua edes kotimaassa. Ei huvita maksaa esimerkiksi Särkänniemi-viikonlopusta paria tonnia majoituksineen.

Lohta en enää raaski ostaa kuin harvoin, on ihan sikakallista, samoin ostan entistä harvemmin oliiviöljyä ja parmesaania.

Meillä on hyvät palkat, mutta ne eivät ole juurikaan nousseet yhtään parin viime vuoden aikana. Hinnat sen sijaan ovat, samoin lasten kulutus kun ovat tulleet teini-ikään.

Onneksi on vain 50 000 talolainaa jäljellä kahteen pekkaan Helsingissä. Pärjätään kyllä vaikka lomautuksia tulisi (todennäköisesti tulee) tai toinen saisi kenkää töistä.

Ja ravintoloissa syömisessä olen huomannut sen, että kun hintoja on nostettu niin laatua on samalla laskettu. En viitsi enää mennä ravintolaan maksamaan itseäni kipeäksi ja pettyä saamaani ruokaan. Kotona teen parempaa, laadukkaammista aineksista ja halvemmalla ruokaa. Ja viinipullostakaan ei tartte pulittaa useampaa kymppiä kun hakee Alkosta sen kympin pullon kotiin aterialle. 

Miksi se teitä persaukisia elämäntapatyöttömiä loisia kiinnostaa?

Maksaahan se kaikki toki enemmän keskiluokallekin kun pitää veteliä vasemmistolaisia pummeja elättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravintoloissa syömisestä, tulee yksinkertaisesti aivan liian kalliiksi nelihenkisellä perheellä. Samoin kahvilareissut: niihin menee helposti sata euroa kerta näillä hinnoilla.

Matkustamisesta. Tänä kesänä ei tehty yhtäkään reissua edes kotimaassa. Ei huvita maksaa esimerkiksi Särkänniemi-viikonlopusta paria tonnia majoituksineen.

Lohta en enää raaski ostaa kuin harvoin, on ihan sikakallista, samoin ostan entistä harvemmin oliiviöljyä ja parmesaania.

Meillä on hyvät palkat, mutta ne eivät ole juurikaan nousseet yhtään parin viime vuoden aikana. Hinnat sen sijaan ovat, samoin lasten kulutus kun ovat tulleet teini-ikään.

Onneksi on vain 50 000 talolainaa jäljellä kahteen pekkaan Helsingissä. Pärjätään kyllä vaikka lomautuksia tulisi (todennäköisesti tulee) tai toinen saisi kenkää töistä.

Ja ravintoloissa syömisessä olen huomann

Ja annoskokoja pienennetty. Ei ole mitään järkeä mennä ravintolaan enää. Varsinkaan jos pitäisi ottaa lapset mukaan.

Ei käydä enää ravintoloissa kaveripiirissä, vaan toistemme luona illanistujaisissa, nyyttärimeiningillä. On muuten paljon hauskempaa.

Olen vähentänyt leikkokukkien ja aikkareiden ostamista. Ennen ostin jopa joka viikko kukkakaupasta kukkia kotiin, paitsi näin kesäaikaan. Ulkona syöminen ja wolttaaminen on myös vähentynyt. 

Vaatteiden ja kenkien  ostamista vähensin ympäristösyistä jo muutama vuosi sitten. 

Sisäfileestä. Ennen ostin viikoittain, nyt muutaman kerran vuodessa.

Olen alkanut säästämään monessa menossa, jotta lapset ei joudu ottamaan suurta opintolainaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi se teitä persaukisia elämäntapatyöttömiä loisia kiinnostaa?

Niille tulee aina hyvä mieli kun keskiluokkaa kurmuutetaan.

En käy enää kampaajalla. Toki rahaa olisi siihen, mutta ihan hirveät hinnat verrattuna siihen, mitä itse saa kotona aikaiseksi. Hinta-laatusuhde ei kohtaa kampaamoissa. Muuten jatkan samaan tapaan.

Vierailija kirjoitti:

En käy enää kampaajalla. Toki rahaa olisi siihen, mutta ihan hirveät hinnat verrattuna siihen, mitä itse saa kotona aikaiseksi. Hinta-laatusuhde ei kohtaa kampaamoissa. Muuten jatkan samaan tapaan.

Mulla on itseasiassa kulutus loppunut enemmän siksi, etten koe saavani rahoille vastinetta kuin siksi että ei olisi varaa.

Toki rahat ei riitä samalla tavalla kuin ennen, mutta suurimmaksi osaksi ei ole harmittanut luopua asioista. Esim kampaaja ja ravintolat ei vain ole sen pyydetyn summan arvoisia enää.

Vierailija kirjoitti:

Olen vähentänyt leikkokukkien ja aikkareiden ostamista. Ennen ostin jopa joka viikko kukkakaupasta kukkia kotiin, paitsi näin kesäaikaan. Ulkona syöminen ja wolttaaminen on myös vähentynyt. 

Vaatteiden ja kenkien  ostamista vähensin ympäristösyistä jo muutama vuosi sitten. 

Luin ensin että leikkokukkien ja _alkkareiden_. Olin jo hätääntyneenä tulossa kirjoittamaan, että intiimihygieniasta ei kuitenkaan ihan aluksi kannata tinkiä 😅

Ostan vain pakolaiset, autolla ei ajeta, ravintolassa ei käydä, aina eväät. Vaatteet jne ilmaiseksi ja ruokaa lahjoituksena. Ilman näitä ei pärjää.

Sama meininki kuin hallituksella, eli juustohöyläämällä kaikesta. Ennen meni 700 € kuussa perheen syömisiin, nyt menee 300-320 €. Vapaa-ajasta olen höylännyt sen verran, että teen sivutöillä tuloa karvan verran alle YEL-rajan vuodessa. Nostaahan se vähän veroastetta, mutta ne ylimääräiset tonnit menevät sijoituksiin pahan päivän varalle, jos vaikka lomautuksia pukkaa tulevaisuudessa. Sinänsä tämä köyhäily on ihan mukava harrastus keskiluokkaiselle, kun tästä voi ottaa lomaa halutessaan. En ihmettele ollenkaan, että oikeasti kädestä suuhun vuosikausia elävällä tulee toivottomuutta, väsymystä ja ÅO laskee, kun viehän tämä energiaa olla joka hetki skarppina menojen, tulojen ja kulutuksen kanssa.

Huh, onneksi kuulumme mieheni kanssa yläluokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käy enää kampaajalla. Toki rahaa olisi siihen, mutta ihan hirveät hinnat verrattuna siihen, mitä itse saa kotona aikaiseksi. Hinta-laatusuhde ei kohtaa kampaamoissa. Muuten jatkan samaan tapaan.

Mulla on itseasiassa kulutus loppunut enemmän siksi, etten koe saavani rahoille vastinetta kuin siksi että ei olisi varaa.

Toki rahat ei riitä samalla tavalla kuin ennen, mutta suurimmaksi osaksi ei ole harmittanut luopua asioista. Esim kampaaja ja ravintolat ei vain ole sen pyydetyn summan arvoisia enää.

Eikä leffat. Eikä monet muutkaan huvitukset.

- Omat kampaamokäynnit ovat jääneet. Kaksi teini-ikäistä poikaa, joiden hiustenleikkaus 30 e/krt, n. kk välein riittää. Kun ei kelpaa äiti-parturi enää.

- Kaupasta ei tule ostettua mitään ylimääräistä, välipaloja tms. Kokolihan käyttö vähentynyt selvästi. Hedelmäosastolta jääneet viinirypäleet ja muut herkulliset mutta "turhat" tuotteet.

- Itselle vaatteiden osto vähentynyt. Vain pakolliset kun jotain menee rikki. Lasten vaatteetkin vain ale-hinnoin. Pudotin juuri 10 kg joten kaapista löytyy onneksi "uusvanhoja" vaatteita, jotka taas istuvat.

- Matkustelu ja muut maksulliset vapaa-ajan viettotavat vähentyneet, esim. ravintolat, leffakäynnit jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käy enää kampaajalla. Toki rahaa olisi siihen, mutta ihan hirveät hinnat verrattuna siihen, mitä itse saa kotona aikaiseksi. Hinta-laatusuhde ei kohtaa kampaamoissa. Muuten jatkan samaan tapaan.

Mulla on itseasiassa kulutus loppunut enemmän siksi, etten koe saavani rahoille vastinetta kuin siksi että ei olisi varaa.

Toki rahat ei riitä samalla tavalla kuin ennen, mutta suurimmaksi osaksi ei ole harmittanut luopua asioista. Esim kampaaja ja ravintolat ei vain ole sen pyydetyn summan arvoisia enää.

Sama kokemus itsellä. Pyydetty rahasumma ei enää vastaa sillä saatavaa palvelua/tuotetta. Ja tuntuu että Suomessa on unohtunut se, että pienemmällä katteella saatava suurempi myyntivolyymi tuottaa usein paremman lopputuloksen kuin se, että pidetään hinnat tapissa ja sitten itketään kun myyntiä on niin vähän.

Paikkailen vaatteita ja saatan kulkea kuluneissa kengissä.