Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Viinin lipittely suruun ja stressiin
22.08.2024 |
Elämäntilanne ollut jo pari vuotta tosi raskas ja etenkin nyt kulunut kesä ollut erittäin raskas, kun joutunut katsomaan rakkaan läheisen hidasta kuolemista sairauteen.
Olen nyt etenkin kesällä hukuttanut surua ja stressiä ihan liikaa viinin tissutteluun niin, että en tule kuitenkaan mihinkään selvään känniin eikä ole krapuloita ja pystyn muuten toimimaan normaalisti.
Eihän tää mitenkään järkevää ole, eikä hyväksi terveydelle ja yleisvireyttä laskee jonkun verran.
En juo joka päivä, ei ole fyysistä riippuvuutta, mutta ehkä jonkinlainen psyykkinen riippuvuus jo. Mitä keksisi tilalle? Mikä oikeasti auttaisi? Alkoholiin on niin helppo paeta, kun ei jaksa tunteitaan. Onko täällä muita samassa jamassa ja miten olette päässeet siitä pois jos olette?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Jos se vie mut vähän aiemmin hautaan kuin raittiina olisi, niin ihan sama, eihän tällainen elämä elämisen arvoista ole pitkään kumminkaan.
Tässä yleisessä ajattelumallissa liittyen huonoihin elintapoihin on se ongelma, ettei kuolema välttämättä tule hetkessä. Olisi tylsä maata sairaalassa vuosia tai kotona kivuissa vuosikymmeniä. Eihän se kuolema itsessään vaan miten sinne päädytään.
Mutta tsemppiä. Toivottavasti vielä saat elämääsi muutakin.
Tämä. Jos viiniä sofikoituneesti siemaillen päätyisi äkkikuolemaan perunapellolle saappaat jalassa, valitsisin tämän... mutta kun ei voi tietää...🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elin samanlaisessa elämäntilanteessa puolison kuoleman jälkeen ja viiniä lipittelin ahkerasti helpottaakseni oloani. Seitinohut hiprakka piristää, mutta sen jälkeen iskee taas synkkyys ja sur. Alkoholi tekee niin aivoille.
MInua auttoi autolla ajaminen. Ihan minne vain. Päätin kiertää hautausmaita ja viedä kukan muualle haudattujen muistokivien äärelle. Samalla tutustui paikkakunnan kukkakauppaan ja miltä siellä seudulla näytti. Uteliaisuus voitti surun tunteen edes hetkeksi. Usein olisin väsynyt ajopäivien jälkeen ja nukuin hyvin.
Toinen ihan hullu juttu oli moikata muualla asuvia tuttuja. Kysyin vain saanko tulla käymään, join pullakahvit ja ajoin takaisin. Joku saattoi ajaa useamman tunnin päässä. Kyllä ihmiset ymmärsivät sen tuskani ja levottomuuteni, kun kerroin että ajaminen on lääkettäni tai muuten kittaisin vain viiniä.
Otin palkatonta lomaa ja asuin askeettisessa
Minä olen laulanut täysillä kotona, musiikki vielä kovemmalla. Kymmenen min riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se vie mut vähän aiemmin hautaan kuin raittiina olisi, niin ihan sama, eihän tällainen elämä elämisen arvoista ole pitkään kumminkaan.
Tässä yleisessä ajattelumallissa liittyen huonoihin elintapoihin on se ongelma, ettei kuolema välttämättä tule hetkessä. Olisi tylsä maata sairaalassa vuosia tai kotona kivuissa vuosikymmeniä. Eihän se kuolema itsessään vaan miten sinne päädytään.
Mutta tsemppiä. Toivottavasti vielä saat elämääsi muutakin.
Tämä. Jos viiniä sofikoituneesti siemaillen päätyisi äkkikuolemaan perunapellolle saappaat jalassa, valitsisin tämän... mutta kun ei voi tietää...🤔
*tarkoitin: sofistikoituneesti(😠)
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi on hermomyrkky. Se aiheuttaa nestehukkaa, ja kun aivot kuivuvat, on taas entistä ahdistuneempi olo.
Näin olen usein kuullut väitettävän. Ei päde ainakaan omalla kohdallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile vaihtaa ensin alkoholittomaan viiniin. Ite luen kirjaa ja saan ajatukset muualle.
Pieni annos rauhoittavaa, mutta vain silloin kun tuntuu pahimmalta, ei jatkuvasti. Sillä itse selvisin. Toki sekin on jo demonisoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tippa tapa,eikä ämpäriin huku...pienessä "simassa"elämä hymyilee!
Juominen ei auta tai oikeasti nollaa mitään. Se vain siirtää huolesi ja stressisi muutamilla päivillä eteenpäin mutta jossain vaiheessa joudut kohtaamaan ongelmasi silmästä silmään jopa pahempana kuin juomisen aloittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee vaikka päätös, että otat alkoholia vain viikonloppuna ruuan kanssa ja kohtuudella. Muuten nauti kivennäisvesiä, voit vaikka lisätä siihen marjoja tai yrttejä, esim. minttua.
Ei ole pakko tehdä totaalilakkoa.
Vierailija kirjoitti:
Surun, kuoleman hyväksyminen ajan kanssa. Ei se helppoa ole, mutta ainoa tie.
Ja jos tuota tietä yrittää mennä alkoholin voimalla, on vaarana, ettei koskaan pysty olemaan täysin selvinpäin. Käsittelemättömät asiat raahautuvat mukana, eivät häviä minnekään, vaikka kumoaisi vielä yhden lasillisen. Oletan, että viinihuuruinen elämä on jo itsessään raskasta. Mitä tilalle? Ei ehkä mitään, niin kauan kuin on oikeasti selkeillä vesillä itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan että tunteita lähtisi tietoisesti pakenemaan, voi opetella myötätuntoisesti tunteiden sallimista ja harjoitella keinoja tunnevoimakkuuden lieventämiseen.
Tuossa ap:n tilanteessa ei kyllä ole voimia keinojen harjoitteluun. Pahin on vielä tulossa. Nimim. kokemista on
Ennenkuin avaat illalla viinipullon juo litra haaleaa vettä yhteen menoon. Saattaa jäädä korkki kiinni. Auttaa vaikka ei uskoisi.
Alue: Aihe vapaa
Jos se vie mut vähän aiemmin hautaan kuin raittiina olisi, niin ihan sama, eihän tällainen elämä elämisen arvoista ole pitkään kumminkaan.
Tässä yleisessä ajattelumallissa liittyen huonoihin elintapoihin on se ongelma, ettei kuolema välttämättä tule hetkessä. Olisi tylsä maata sairaalassa vuosia tai kotona kivuissa vuosikymmeniä. Eihän se kuolema itsessään vaan miten sinne päädytään.
Mutta tsemppiä. Toivottavasti vielä saat elämääsi muutakin.