Miksi lapsettomat ystävät hylkää?

Lapset on kivoja, jos ne on omia! Se synttärihelvetti ja voitko hoitaa, tee sitä, osta tätä yma yms = Ei kiitos! Todella moni nykyisistä lapsista saa käyttäytyä miten huvittaa ja totutettu kurittomaan elämään, missä kaiken saa haa heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surkeita kavereita, kun ei jakseta odottaa sitä vuotta tai paria, että univelkainen ja ison elämänmuutoksen kokenut ihminen pääsee taas omaksi itsekseen.

Eli se elämänmuutos mene ohi ihan vuodessa tai parissa.

Minä luulin että menee. Että kyllä se siitä kunhan lapset vähän kasvavat. Nyt lapset ovat reilusti toisella kymmenellä ja ystävän ainoat puheenaiheet ovat heidän harrastuksensa. Tuntuu että tein ison virheen kun en etsinyt uusia kavereita silloin aikoinaan vaan jäin odottelemaan.

Oma valintasi.

Kyllä vain. Olisin valinnut toisin, jos olisin tiennyt miten asiat menee. Mutta kuten sanotaan, etenkin tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Surkeita kavereita, kun ei jakseta odottaa sitä vuotta tai paria, että univelkainen ja ison elämänmuutoksen kokenut ihminen pääsee taas omaksi itsekseen.

Minä olen odottanut lähes 20 vuotta, mutta nyt niillä samoilla kavereilla on uusi nuoruus, kun lapset ovat isoja, eikä niillä edelleenkään ole aikaa, kun on uudet puolisot ja muutenkin pitää rillustella niiden 20 vuoden edestä, kun on oltu lapsissa kiinni.

Ja alkuperäiseen kysymykseen, kyllä ne olivat ne lapsia saaneet kaverit, jotka etääntyivät, kun heillä ei ollut koskaan aikaa mihinkään, vaikka itse taivuin kaikille mutkille sopiakseni lasten päiväuni- ja ruokailuaikatauluihin, matkustaessani aina heidän luokseen heidän helppoutensa vuoksi, istuakseni erilaisilla lastenkutsuilla nähdäkseni vanhempia edes joskus jne.

Mulla on eräs joka on vapaaetoisesti lapseton, osallistuu aina tapaamisiimme, ei ongelmaa.  Ja soittelen myös hänelle enemmän kuin muille, joten lapset ei ole syy  eikä perusta ystävyyteemme. 

Ehkä eivät ole saaneet vastausta viesteihinsä.ja antaneet tilaa?

Lapsettomienkin elämä porskuttaa eteenpäin ja heillä on muitakin ihmisiä elämässään. Jos joku katoaa elämästä, niin he tekevät asioita muiden ihmisten kanssa. 

Minua kiinnostaa lapsellisten ystävien lapsiin liittyvät jutut juuri siksi, että ei ole omia lapsia. On ihana seurata lasten kasvua, vaikka vähän etäämmältäkin. Tykkään lapsista, mutta minulla ei ole koskaan ollut ensinnäkään kovin vakaata elämäntilannetta ja vaikka kumppanien kanssa ei ole juuri käytetty muuta ehkäisyä kuin keskeytettyä yhdyntää, en ole silti tullut raskaaksi.

Nythän nuo, suurin osa, ystävien lapsista on jo nuoria aikuisia. Pari on vielä taaperoita. Heidät on saatu aikaan hedelmöityshoidoilla.

”Äidinrakkaus” tekee joistain itsekkäitä ja epäreiluja ihmisiä muka epäitsekkyyden nimissä. Paksuin vale ikinä. 

Olen lapseton sinkku ja minulla on vaativa ja itselleni tärkeä työ. En jaksa kuunnella miten lapset sitä ja niiden isä tätä ja blah blah blah. Tämä kierros on menty jo monen kaverin kanssa ja yhden nuorin lapsi on nyt 10v ja edelleen mitä kuuluu kysymykseen saa vastauksena 3n lapsen ja miehensä kuulumiset. Ainoa asia mitä ko kaveri tekee on työt, joissa hoitaa muiden lapsia ja fanittaa paria bändiä. Lasten saaminen jotenkin kutisti hänen koko elämänsä ja identiteettinsä siihen äitiyteen ja nyt edelleenkään 15 vuoden jälkeen hän ei ole saanut mitään yksilön ominaisuuksia takaisin.

Itse olen asunut välillä ulkomailla, matkustellut, opiskellut yliopistossa, vaihtanut töitä jne, mutta minun kuulumiset ei kiinnosta yhtään ja mitään tukea ei anneta mihinkään tai edes kuunnella. Ainoa kysymys on että joko sulla on mies kun olet jo yli 30v? Äitylit yrittää kokemukseni perusteella vaan urkkia deittailu draamaa sinkuilta ja sitten loputtomasti kertoa Pirjo pettereiden vaikeuksista. Väleissä ollaan mutta mun motivaatio on mennyt näihin jo ajat sitten ja kerron kuulumisia sitten ystäville jotka elää samaan tyyliin kun minä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee kaverin kanssa hyvin, hän puhuu lapsestaan eikä muusta ja minä sitten kissastani kun en jaksa pelkästään lapsijuttua. Ehkä parin vuoden päästä kommunikoidaan normaalisti päivänpolttavista asioista kuten ennen.

Ihanaa suvaitsevuutta toisen elämäntilannetta kohtaan. Kyllä se kaveri tulee sieltä äitirioolistaan pois kunhan lapset kasvavat.

Jos itse saan lapsia, tiedän jo nyt että välit katkeaa tai ainakin etääntyy yhteen kaveriin. Hän inhoaa lapsista lähtevää meteliä, enkä aio ketään altistaa sellaiselle, enkä myöskään lapsia ihmiselle joka ei lapsista pidä.

Jos siinä elämäntilanteessa se ystävä kertoisikin omia kuulumisiaan, vaikka sitten valvomista ja väsymystä ja v*tutusta, niin sitä haluaisikin kuunnella ja siinä haluaisikin olla tukena, mutta jos se ystävä kertoo vain vauvan kuulumisia, niin ymmärrän hyvin tuon edellisen kommentin, että takaisinkin puhuu sitten kissansa kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee kaverin kanssa hyvin, hän puhuu lapsestaan eikä muusta ja minä sitten kissastani kun en jaksa pelkästään lapsijuttua. Ehkä parin vuoden päästä kommunikoidaan normaalisti päivänpolttavista asioista kuten ennen.

Ihanaa suvaitsevuutta toisen elämäntilannetta kohtaan. Kyllä se kaveri tulee sieltä äitirioolistaan pois kunhan lapset kasvavat.

Jos itse saan lapsia, tiedän jo nyt että välit katkeaa tai ainakin etääntyy yhteen kaveriin. Hän inhoaa lapsista lähtevää meteliä, enkä aio ketään altistaa sellaiselle, enkä myöskään lapsia ihmiselle joka ei lapsista pidä.

Jos siinä elämäntilanteessa se ystävä kertoisikin omia kuulumisiaan, vaikka sitten valvomista ja väsymystä ja v*tutusta, niin sitä haluaisikin kuunnella ja siinä haluaisikin olla tukena, mutta jos se ystävä kertoo vain vauvan kuulumisia, niin ymmärrän hyvin tuon edellisen kommentin, että takaisinkin puhuu sitten kissansa kuulumisia.

Tää on hauska paikka, kun ei oikein ota selvää, ketkä ovat kommentoineet sarkastisesti ja ketkä tosissaan 😄

Ne, joilla on lapsia, eivät enää osaa puhua mistään muusta kuin niistä lapsista, vaikka olisivat ennen osanneet. Ne, joilla ei ole lapsia, eivät jaksa kuunnella sitä loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Ne, joilla on lapsia, eivät enää osaa puhua mistään muusta kuin niistä lapsista, vaikka olisivat ennen osanneet. Ne, joilla ei ole lapsia, eivät jaksa kuunnella sitä loputtomiin.

Hy tiivistys

Mulla on päinvastainen kokemus.

 Olen itse lapseton. Omat ystäväni ovat selkeästi etääntyneet minusta sen jälkeen kun he alkoivat saada jälkikasvua. Olen ollut tosi aktiivinen heidän suuntaansa ja yrittänyt ylläpitää yhteyksiä, mutta vuosi vuodelta se tuntuu olevan enemmän ja enemmän yksipuolista. 

Olen valmis olemaan tosi mukautuva heidän aikataulujen ja rutiinien suhteen, mutta tuntuu että sekään ei auta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska en jaksa sitä, että kysellessäni ystävän kuulumisia, saan vastaukseksi joko tarinaa lapsen kuulumisista tai sitten valitusta kuinka kaikki on niin rankkaa. Se keskustelu menee kahden minuutin sisään aina lapsiaiheisiin. Anteeksi, mutta ihan itse siitä lapsen hankkimisesta teit päätöksen, eikä minua kiinnosta sinun lapsesi. 

En halua lapsia vierailulle talooni, asuntoni ei ole lapsiturvallinen. En myöskään halua vierailulle taloon, jossa lahkeessani roikkuu taapero vaatimassa huomiota tai jossa muksut metelöi keskeyttäen vähän väliä. En pidä melusta, en pidä hälinästä. Jos en pysty enää tapaamaan vain ystävääni, sitä ihmistä, jonka kanssa oli yhteistä juteltavaa, niin en koe, että ystävyys tarjoaisi enää kummallekaan osapuolelle mitään. 

Hassua, ettei ystävän elämä kiinnosta. Kuuntelevat sinunkin ystäväsi työmurheesi, lemmikkien kuulumiset, uudet mieskuviot, sairastelut, harrastukset, opinnot jne. Ei heitäkään varmaan hirveästi ne aina kiinnosta, mutta kuuntelevat, koska olette ystäviä. Lapset ovat ihan normaaleita elämään kuuluvia asioita niin kuin nuo muutkin asiat. 

Markku-Petteri sano sitä ja Pirkko-Kyllikki teki tätä... voi vit tu että kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Ne, joilla on lapsia, eivät enää osaa puhua mistään muusta kuin niistä lapsista, vaikka olisivat ennen osanneet. Ne, joilla ei ole lapsia, eivät jaksa kuunnella sitä loputtomiin.

Miehet osaavat puhua muustakin kuin lapsistaan. Naiset muuttuvat pelkiksi äideiksi lasten myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, joilla on lapsia, eivät enää osaa puhua mistään muusta kuin niistä lapsista, vaikka olisivat ennen osanneet. Ne, joilla ei ole lapsia, eivät jaksa kuunnella sitä loputtomiin.

Miehet osaavat puhua muustakin kuin lapsistaan. Naiset muuttuvat pelkiksi äideiksi lasten myötä.

Osalle naisista käy valitettavasti näin, mutta ei onneksi kaikille. Olen itse lapseton nainen ja huomannut tämän myös ja tämän ominaisuuden lasken isoksi plussaksi miespuolisissa kavereissani!

Välit katkesi yhteen lasten myötä, yhteen pysyneet suht samana ja yhden kanssa jopa lähentyneet.

Ystävä 1: Lastensaannin myötä puheeseen lipsahteli muista kavereista puhuessa jotain sellaista ettei hän ole "päässyt elämässä eteenpäin" yms. Eli tuli vähän ylimielinen suhteessa toisten elämänpolkuihin. Aiemmin oltiin nähty kahdestaan ja juteltu kuulumisia. Lastenmyötä mies notkui samassa huoneessa ja huomio meni lapseen ja lapsen kasvaessa lapsi kiipesi syliin ja halusi esitellä lelujaan. Kun se on ainoa näkeminen pitkään aikaan, tuntuu vähän turhalta hölistä small talkia ja viihdyttää jotain lasta pari tuntia. Silloin miettii, että mieluummin olisin vaikka kotona. Tätä varten oon järjestänyt itselleni vapaata eikä ystävä käske taaperoa ja miestä muualle. Siitä tulee olo, ettei oma seura ole kovin arvostettua.

Ystävä 2: spontaanius hävinnyt, mutta jutut ja näkeminen säilynyt. Osaa jättää lapsen isän luokse ja liikkua myös ilman lasta. Lapsen ollessa paikallakin voi myös keskustella samoista aiheista kuin ennen lasta. Joskus puhutaan lapsesta ja äitiydestä, joskus töistä tai politiikasta tai harrastuksista. 

Ystävä 3: ollut aina hyvin välitön. Kutsuu mukaan kaikkeen toimintaan lapsen seurassa ja ilman lasta. Lapsikin on tosi läheinen ja on ihana viettää aikaa myös porukalla. Näemme paljon myös kahdestaan ja on edelleen kiinnostunut muusta elämästä. 

Erilaiset mielenkiinnon kohteet. Itse vietän viikonloput matkustellen ja vaeltaen kansallispuistoissa, ”lapselliset” jossain Jumbon Hoplopissa. Tykkään reilata ja vaeltaa Alpeilla, ”lapselliset” taas lentää Kanarialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska en jaksa sitä, että kysellessäni ystävän kuulumisia, saan vastaukseksi joko tarinaa lapsen kuulumisista tai sitten valitusta kuinka kaikki on niin rankkaa. Se keskustelu menee kahden minuutin sisään aina lapsiaiheisiin. Anteeksi, mutta ihan itse siitä lapsen hankkimisesta teit päätöksen, eikä minua kiinnosta sinun lapsesi. 

En halua lapsia vierailulle talooni, asuntoni ei ole lapsiturvallinen. En myöskään halua vierailulle taloon, jossa lahkeessani roikkuu taapero vaatimassa huomiota tai jossa muksut metelöi keskeyttäen vähän väliä. En pidä melusta, en pidä hälinästä. Jos en pysty enää tapaamaan vain ystävääni, sitä ihmistä, jonka kanssa oli yhteistä juteltavaa, niin en koe, että ystävyys tarjoaisi enää kummallekaan osapuolelle mitään. 

Hassua, ettei ystävän elämä kiinnosta. Kuuntelevat sinunkin ystäväsi työmurheesi, lemmikkien kuulumiset, uudet mieskuviot, sairastelut, harrastukset, opinnot jne. Ei heitäkään varmaan hirveästi ne aina kiinnosta, mutta kuuntelevat, koska olette ystäviä. Lapset ovat ihan normaaleita elämään kuuluvia asioita niin kuin nuo muutkin asiat. 

Markku-Petteri sano sitä ja Pirkko-Kyllikki teki tätä... voi vit tu että kiinnostaa.

🤣

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa lapsellisten ystävien lapsiin liittyvät jutut juuri siksi, että ei ole omia lapsia. On ihana seurata lasten kasvua, vaikka vähän etäämmältäkin. Tykkään lapsista, mutta minulla ei ole koskaan ollut ensinnäkään kovin vakaata elämäntilannetta ja vaikka kumppanien kanssa ei ole juuri käytetty muuta ehkäisyä kuin keskeytettyä yhdyntää, en ole silti tullut raskaaksi.

 

Nythän nuo, suurin osa, ystävien lapsista on jo nuoria aikuisia. Pari on vielä taaperoita. Heidät on saatu aikaan hedelmöityshoidoilla.

Kekeytetty yhdyntä ei ole ehkäisy! Eikö tämä opeteta jo yläasteella???

Teinit pois palstalta, nukkumaanmenoaika pian.