Ei se vika välttämättä aina kodissa ole jos teini hölmöilee.
Lapsellani oli melko railakas murrosikä ja ajautui hieman kyseenalaiseen seuraan. Tai siis kaverin vanhemmilla ei ollut oikein kasvatus hallussa.
Hölmöilivät ihan lasuun asti. Hölmöilystä ei tullut kotiin tietoa välittömästi vaan viiveellä. Ja tämän viiveen aikana teinit yrittivät karata. Lähtivät kouluun normaalisti mutta eivät sinne menneet. Tämä onneksi päättyi onnellisesti eikä mitään pahaa ehtinyt tapahtua.
Mutta lastensuojelu olisi hoitanut asian pelkällä puhelinsoitolla. Kerroin sossutädille että meillä on nyt oikeasti huoli ja ongelmia teinin kanssa eikä tämä hoidu pelkällä puhelinsoitolla. Kerran tavattiin ja sossun lausunto oli että "ei aiheuta toimenpiteitä, kodin tuki on vahva".
Ei ollut kovin vahva. Lukemattomat kerrat kävin etsimässä lasta, hain humalaisen kotiin, estin ihan fyysisesti häipymästä, aistin jo teinin käytöksestä koska on jotain tulossa.
Mut me selvittiin. Jossain vaiheessa tämä kaveri jäi ja teini järkiintyi. Hänestä kasvoi oikein fiksu ja asiansa hoitava aikuinen.
Kommentit (30)
99,9 % tapauksista on myös kodissa vikaa.
Vierailija kirjoitti:
99,9 % tapauksista on myös kodissa vikaa.
Mihin perustat tämän lukeman?
Ennen kun sai jo kakarana selkää hölmöilystä, niin teininä perseilykin jäi vähemmälle.
Millaista tukea ap olisi sitten halunnut lastensuojelusta?
Jos mielestäsi kodissa ei ole vikaa, miksi olisit halunnut apua sosiaalipalveluista?
Vierailija kirjoitti:
Millaista tukea ap olisi sitten halunnut lastensuojelusta?
Kunnollista keskusteluapua. "Voivoi, yritä nyt vaan jaksaa" ei oikein riittänyt. Teinille kerrottiin ettei näin saisi tehdä kun äidille tulee paha mieli, ethän enää toista kertaa tee näin.
Jos nuorella on ollut turvallinen lapsuus ja terveitä kiintymyssuhteita, nuoruuden irrottautumisprosessi vanhemmista on yleensä huomattavasti säyseämpi. Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Sitoutumista, rakkautta, lämpöä ja solidaarisuutta. Hyvä kasvatus ja lapsuuden lämmin kasvuympäristö, edes siedettävät ensimmäiset elinvuodet vähentävät riskiä perseillä myöhemmin.
Teineissä ja ihmisissä on se typerä ominaisuus että usein seurataan huonointa esimerkkiä. Moniko teistä alkoi polttamaan tupakkaa koska joku kaveri jo poltti?
Vierailija kirjoitti:
Jos mielestäsi kodissa ei ole vikaa, miksi olisit halunnut apua sosiaalipalveluista?
Koska se lasu tehtiin, toki ihan aiheesta, olisi mielestäni ollut kohtuullista saada myös konkreettista apua teinin oireiluun ja keinoja pärjäämiseen.
Vierailija kirjoitti:
mistä tiedät ettei ollu vikaa kodissa?
Mistä tiedät että vika on vanhemmissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista tukea ap olisi sitten halunnut lastensuojelusta?
Kunnollista keskusteluapua. "Voivoi, yritä nyt vaan jaksaa" ei oikein riittänyt. Teinille kerrottiin ettei näin saisi tehdä kun äidille tulee paha mieli, ethän enää toista kertaa tee näin.
Lastensuojelusta saa perhetyötä, mutta sillehän ei ollut sijaa, koska toimitte jo ihan oikein. Mitä keskusteluaspua sitten olisitte halunneet? Terapiaa? Sitä saa terveydenhuollosta. Vai olisiko sossun pitänyt pitää nuorelle puhuttelu?
Vierailija kirjoitti:
Jos nuorella on ollut turvallinen lapsuus ja terveitä kiintymyssuhteita, nuoruuden irrottautumisprosessi vanhemmista on yleensä huomattavasti säyseämpi. Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Sitoutumista, rakkautta, lämpöä ja solidaarisuutta. Hyvä kasvatus ja lapsuuden lämmin kasvuympäristö, edes siedettävät ensimmäiset elinvuodet vähentävät riskiä perseillä myöhemmin.
Käsitys hyvästä perheestä ei auttamatta ole sitä mitä moni vanhempi kuvittelee sen olevan. Usein kuulee esim sanottavan, että kaikki lapset on kasvatettu samalla tavalla. Lapsi on yksilö ja kaikki erilaisia, ei kaikkia lapsia voi kasvattaa samalla tavalla. Moni lapsi on näkymätön vaikka kulissit olisi kunnossa.
Eli et luottanut omaa vanhemmuuteesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista tukea ap olisi sitten halunnut lastensuojelusta?
Kunnollista keskusteluapua. "Voivoi, yritä nyt vaan jaksaa" ei oikein riittänyt. Teinille kerrottiin ettei näin saisi tehdä kun äidille tulee paha mieli, ethän enää toista kertaa tee näin.
VOi apua, siis kuvitteletko aloittaja, että sossulla on enemmän keinoja käytössä kuin kotona vanhemmilla?
No ei ole, paitsi sitten kun ollaan jo todella syvällä ongelmissa. Ystävän lapsi sekoili paljon pahemmin kuin tuo sinun kuvailusi. Otettiin lopulta sijoitukseen. Siellä esim. äitinsä istui palaverissa ja katsoi kun nuorellaan oli uudet, kalliit vaatteet päällä, ja tivasi mistä niihin on saatu rahat. Teini vain veetuili takaisin, ja kun äiti kysyi, että ette kai te mitään käyttörahaa enää tällaiselle anna, on selvää että nuori on tehnyt huumekauppaa/varastanut, niin vastaus oli että kun lakisääteisesti pitää se 50e/vko niille teineille antaa.
Tämänkin teinin tarina kyllä päättyi onnellisesti. Mutta ihan itse olemme luoneet yhteiskunnan, jossa lapset on lumihiutaleita, joilla on vain rikkomattomia oikeuksia, vaikka he itse tekisi mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mistä tiedät ettei ollu vikaa kodissa?
Mistä tiedät että vika on vanhemmissa?
Tietenkin se vika oli kodissa koska vanhempi teki siitä avauksen tänne.
Jos teini olisi tehnyt, vika olisi ollut teinissä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista tukea ap olisi sitten halunnut lastensuojelusta?
Kunnollista keskusteluapua. "Voivoi, yritä nyt vaan jaksaa" ei oikein riittänyt. Teinille kerrottiin ettei näin saisi tehdä kun äidille tulee paha mieli, ethän enää toista kertaa tee näin.
Tyttökulta, kun ei ole mitään hokkuspokkus-temppua.
Hienoa että kaikki on nyt hyvin teillä, ap!
mistä tiedät ettei ollu vikaa kodissa?