En tee vapaaehtoistöitä lastemme urheiluseurassa vaikka periaattessa pitäisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta olen nuorempien työkavereiden lasten harrastusrumbaa seuratessani miettinyt monesti, kuinka alle 10- vuotiaiden liikuntaharrastus on kuin päivätyö, joka stressaa vanhempia ja edustuspaikoista kilpaileminen myös lapsia. Monet treenit viikossa ja pitkän matkan takana olevia viikonlopputurnauksia, joiden takia otetaan vapaapäivä koulusta/töistä tai tullaan kotiin sunnuntaina aamuyöllä. Eikö enää missään ole liikuntaharrastusryhmiä, joissa saa höntsäillä ja liikkua liikkumisen ilosta? Harvasta tulee litmasia tai selänteitä, tärkeämpi tavoite olisi loppuelämän kestävä liikunnallinen elämäntapa. Omat lapset ovat jo aikuisia. Lapsena harrastivat erilaisia palloilulajeja, osan aikaa kilpailumielessä, mutta tärkeintä on, että harrastavat liikuntaa edelleen.

Ikävä todeta, mutta jos rahkeet ei riitä niin on lopetettava. Siellä on paljon perheitä, joille treen

Turha miettiä, miksi lapset eivät liiku, jos seuratoiminnata potkitaan pellolle noin heppoisin perustein. Se, että isää tai äiti ei kiinnosta osallistua talkootoimintaa tai heillä ei ole siihen resursseja, ei ole lapsen vika. Minulle olisi pahin painajainen joutua johonkin hälisevän lapsiparven keskelle myymään jotain helkkarin mokkapaloja. Ei minun lapsuudessani 1990-luvulla ollut tällaista vaatimustasoa. Ja lapset liikkuivat merkittävästi enemmän kuin nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Aaah, kyllä taas kannatti olla lapseton sinkku! Ei tarvitse ikinä osallistua mihinkään joutaviin kissanristiäisiin mihin ei halua.

Minulla on kolme lasta enkä ole osallistunut heidän harrastuksiinsa kuin lompakollani. Kulkevat matkatkin bussilla omin neuvoin. Vielä ei ole ketään laitettu seurasta pois, vaikka minä en harrasta lasteni mukana. 

Heh, luokkakaveri ala-asteella harrasti jalkapalloa ihan simona ja köyhän perheen varat meni harrastamiseen, jotta saataisiin se uusi Litmanen. Hyvin kyllä pärjäsikin lahjakkuuden ja kurinalaisuuden ansiosta.

Sitten yläasteella kävi kuten suurimmalle osalle, eli alkoi se viina maistua ja jäi urheilut ja kilpailut lähes yhdessä yössä. Nykyään kolmekymppisenä on oikein megaläski :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta olen nuorempien työkavereiden lasten harrastusrumbaa seuratessani miettinyt monesti, kuinka alle 10- vuotiaiden liikuntaharrastus on kuin päivätyö, joka stressaa vanhempia ja edustuspaikoista kilpaileminen myös lapsia. Monet treenit viikossa ja pitkän matkan takana olevia viikonlopputurnauksia, joiden takia otetaan vapaapäivä koulusta/töistä tai tullaan kotiin sunnuntaina aamuyöllä. Eikö enää missään ole liikuntaharrastusryhmiä, joissa saa höntsäillä ja liikkua liikkumisen ilosta? Harvasta tulee litmasia tai selänteitä, tärkeämpi tavoite olisi loppuelämän kestävä liikunnallinen elämäntapa. Omat lapset ovat jo aikuisia. Lapsena harrastivat erilaisia palloilulajeja, osan aikaa kilpailumielessä, mutta tärkeintä on, että harrastavat liikuntaa edelleen.

Ikävä todeta, mutta jos rahkeet ei riitä niin on lo

Tarkoitat sanoa, että vanhemmalla ei ole halua maksaa penskansa harrastuksesta. Rahalla ja työllä. Eli vanhemman rahkeet ei riitä. 

Kaikista paras tuuri oli kun tyttären joukkueeseen tuli pelaamaan eräs menestyneen yrittäjän tytär. Hän ei halunnut talkoisiin niin maksoi pelipaitoihin niin ison sponsorirahan että eipä tarvinnut rahan takia joukkueen tehdä mokkapaloja. Pidettiin silti kioskia peleissä kun aikuiset haluaa kahvit ja lapset nameja. 

Tarkoitat sanoa, että vanhemmalla ei ole halua maksaa penskansa harrastuksesta. Rahalla ja työllä. Eli vanhemman rahkeet ei riitä. 

Rahalla kyllä, työllä ei. Näin minun tapauksessani. Minulla on jo palkkatyö, se riittää työn osalta. Sinä voit kutsua resursseja rahkeiksi, jos se helpottaa oloasi. Mutta pointtini hurahti sinulta kyllä ohi ja lujaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikista paras tuuri oli kun tyttären joukkueeseen tuli pelaamaan eräs menestyneen yrittäjän tytär. Hän ei halunnut talkoisiin niin maksoi pelipaitoihin niin ison sponsorirahan että eipä tarvinnut rahan takia joukkueen tehdä mokkapaloja. Pidettiin silti kioskia peleissä kun aikuiset haluaa kahvit ja lapset nameja. 

Rahalla saa ja hevosella pääsee. Tuohon on vallan loistava diili joukkueelle (ja etenkin joukkueen jäsenten vanhemmille), kun yksi korvaa kaikkien työpanoksen rahalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut joukkueenjohtajana (vastoin tahtoani). Joukkueenjohtajan keskeinen tehtävä on järjestää asiat niin, että harrastamiseen vaadittavat rahat voidaan järjestää. Talkootöillä rahoitetaan joukkueen budjettia, jolla siis rahoitetaan ao:nkin kersan pelaaminen. Kaikki eivät tietysti voi olla kaikissa talkoissa, mutta jatkuvasti lusmuava maksattaa kullannuppunsa pelaamisen muilla vanhemmilla ja muiden vanhempien selkänahasta. Kukaan niissä talkoissa huvikseen ole.

Toinen vaihtoehto olisi suoraan kattaa joukkueen kustannukset pelaajamaksuilla. Tässä toki on se ongelma, että suurella osalla pelaajista ei olisi varaa maksaa maksuja, joten joukkue loppuisi ja pelaaminenkin loppuisi.

Kysynkin, miksi pitää tunkea oma lapsi harrastukseen, josta ei ole varaa maksaa.

Itse as

Miten niin "100% varmasti joukkuelaji"? Kukahan mahdollisesti hoitaa lasten yleisurheilukisoissa kuuluttajan työt, mittamiehen työt, pituuspaikan lanaukset, keihäiden palauttamisen, ajanotot jne puhumattakaan vaikkapa jonkun kioskin pyörittämisestä ja makkaranpaistosta. Voit halutessasi vaihtaa tilalle myös jonkun muun yksilölajin, jossa järjesteltään kilpailuja.

Mun lapsi kävi yhtenä talvena paikallisen alppihiihtoseuran laskettelukurssilla, jo alkoi tulla viestejä joissa kyseltiin talkoolaisia ties mihin makkaranpaistoon. Oikeasti ne harrastukset jotka pyörii ilman mitään vapaaehtoistyötä on aika harvassa. Ehkä just ne soittotunnit tai kansalaisopiston kurssit on sellaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän myöskään vaadi ketään muuta tekemään vapaaehtoistyötä sinun lapsen takia?

Lapsi on osa joukkuetta ja ei saa jättää toiminnasta ulkopuolelle. 

Lapsen voi ja saa jättää toiminnasta ulkopuolelle, jos vanhempi ei maksa. Jos vanhempainillassa on sovittu, että noin puolet kustannuksista katetaan talkootöillä, joihin kaikkien oletetaan osallistuvan, (haravointi, lumenluonti, inventaariot, joululahjojen paketointi...) sinä joko osallistut töihin, teet joukkueelle lahjoituksen tai otat kersasi pois joukkueesta.

Ei se joukkueeseen kuuluminen mikään sosiaalietuus ole.

Tämä. Kauden aluksi sovitaan pelisäännöt ja jos et niitä aio noudattaa, niin pitää poistua joukkueesta. Miksi tämä on niin vaikea konsepti? Vai vaat

Saakos rahat sitten takaisin? Kuulostaa kiskonnalta ottaa ensin suunnattomat harrastussummat ja sitten vaatia vielä orjatyötä päälle

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän samankaltainen elämäntilanne kuin ap:lla mutta yksi lapsi ja koira. Ja asutaan kaiken tukiverkon ulottumattomissa. Minua kysyttiin valmentamaan (ilmaiseksi tietty) seuraan, kun minulla on taustaa samassa lajissa mitä lapseni harrastaa. Vastasin rehellisesti, että ei ole aikaa eikä resursseja, koska mies on paljon pois. Vastaukseksi sain vain ihmettelyä, että miten niin ei ole, kun meillä on vain yksi lapsi. Kyselijä itse tietenkin oli lapseton ja koiraton. 

Miksi menit selittämään? Olisit vaan sanonut, että kiitos, en tahdo. Siihen on paha väittää vastaan. Älkää KOSKAAN selitelkö miksi ette voi tehdä jotain. Ette ole selityksiä velkaa kenellekään. 

Itse en todellakaan talkoile. Olen tuonut esiin sen näkökannan, että näistä asioista pitäisi selvitä rahalla, ei sillä että kerätään rahaa jollain vi:tu:n mokkapaloilla. Lapsen harrastus se on, ei minun, ja minulla on ihan omiakin harrastuksia. Olen äiti, en piika. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö enää missään ole liikuntaharrastusryhmiä, joissa saa höntsäillä ja liikkua liikkumisen ilosta?

 

Aika harvassa ovat kun kouluillakaan ei ole kerhotoimintaa. Tilausta varmaan olisi, mutta kukapa sitä lähtisi ilmaiseksi pyörittämään?

Kouluillahan on kyllä kerhotoimintaa, mutta ei sitä kaikille riitä. Mutta joo, pitäisi olla enemmän tarjontaa niille jotka haluaa selvitä lapsensa harrastuksista pelkällä rahalla ja kuskauksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän myöskään vaadi ketään muuta tekemään vapaaehtoistyötä sinun lapsen takia?

Lapsi on osa joukkuetta ja ei saa jättää toiminnasta ulkopuolelle. 

Lapsen voi ja saa jättää toiminnasta ulkopuolelle, jos vanhempi ei maksa. Jos vanhempainillassa on sovittu, että noin puolet kustannuksista katetaan talkootöillä, joihin kaikkien oletetaan osallistuvan, (haravointi, lumenluonti, inventaariot, joululahjojen paketointi...) sinä joko osallistut töihin, teet joukkueelle lahjoituksen tai otat kersasi pois joukkueesta.

Ei se joukkueeseen kuuluminen mikään sosiaalietuus ole.

Tämä. Kauden aluksi sovitaan pelisäännöt ja jos et niitä aio noudattaa, niin pitää poistua joukkue

Edes TE-toimisto ei velvoita ihmisiä maksamaan siitä, että heidät laitetaan ilmaistöihin. Joku roti pitää olla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos urheiluseura haluaa, että vanhemmat tekevät tietyn määrän töitä seuran eteen niin se pitäisi ilmoittaa selkeästi siinä missä rahallisetkin korvaukset. Jos työ taas on vapaaehtoista niin siihen ilmeisesti löytyy tarpeeksi halukkaita ilman haluttomien "uhrautumista".

Talkootyö on vapaaehtoista eikä siihen voida ketään pakottaa. Monissa seuroissa on käytössä järjestelmä, joissa voi valita korkeampien maksujen tai talkootyön välillä. Verottajan silmissä tämä ei kuitenkaan ole ongelmatonta, koska talkootyöstä saatava alempi maksu on verottajan näkökulmasta työtuloa, josta pitäisi maksaa verot. Tiedän tämän asian varmuudella, koska olen ollut lapseni urheiluseuran hallituksessa pohtimassa pää punaisena keinoja, joilla vanhemmat saataisiin osallistettua esimerkiksi kisojen järjestämiseen. 

Onko kisoja pakko järjestää? Eikö pelkkä harrastaminen riitä?

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitat sanoa, että vanhemmalla ei ole halua maksaa penskansa harrastuksesta. Rahalla ja työllä. Eli vanhemman rahkeet ei riitä. 

Rahalla kyllä, työllä ei. Näin minun tapauksessani. Minulla on jo palkkatyö, se riittää työn osalta. Sinä voit kutsua resursseja rahkeiksi, jos se helpottaa oloasi. Mutta pointtini hurahti sinulta kyllä ohi ja lujaa. 

Voi hyvä ihminen, niillä jojoilla, valmentajilla, rahastonhoitajilla, huoltajilla jne on myös palkkatyö ja monilla perheet. Ja siitä huolimatta siellä uurastetaan näiden lasten hyväksi, useimmiten korvauksitta. 

Samaa mieltä: osallistuminen vapaaehtoista mutta toivottavaa. Kaikilla ei talkoiluihin ole resursseja tai intoa, ja sekin on ihan ok.

Uskokaa pois, itse tein (muiden kanssa) talkootyötä vuosikausia ja hauskaa oli. Samalla sain uusia ystäviä, ja sitä arjen turvaverkkoa, josta tilanteiden vaihdellessa oli iloa ja hyötyä - puolin ja toisin. Näiden ystävien kanssa vietetään aikaa vielä nyt vuosien jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos urheiluseura haluaa, että vanhemmat tekevät tietyn määrän töitä seuran eteen niin se pitäisi ilmoittaa selkeästi siinä missä rahallisetkin korvaukset. Jos työ taas on vapaaehtoista niin siihen ilmeisesti löytyy tarpeeksi halukkaita ilman haluttomien "uhrautumista".

Talkootyö on vapaaehtoista eikä siihen voida ketään pakottaa. Monissa seuroissa on käytössä järjestelmä, joissa voi valita korkeampien maksujen tai talkootyön välillä. Verottajan silmissä tämä ei kuitenkaan ole ongelmatonta, koska talkootyöstä saatava alempi maksu on verottajan näkökulmasta työtuloa, josta pitäisi maksaa verot. Tiedän tämän asian varmuudella, koska olen ollut lapseni urheiluseuran hallituksessa pohtimassa pää punaisena keinoja, joilla vanhemmat saataisiin osallistettua esimerkiksi kisojen järjestämiseen.

Kyllä ne kisat ja pelit on harrastuksen suola, sitä varten niitä harjoitellaan ja harrastetaan. Ei kovinkaan monella into riittäisi hyppiä koko kesää korkeutta ja pituutta jos ei olisi yhtään kilpailua.

Lapsen harrastusta miettiessä oli jo selvää, että sellaista harrastusta lapselle emme aloita, missä odotetaan, että kyse on vanhempien harrastuksesta eli lähinnä maksamme harrastuksen ja lapsi harrastaa. Sinä aikana on kiva jos saa hieman omaa aikaa käydä sitten kaupassa tai kävelemässä samalla. 

Ei pidä tuntea tuosta huonoa omaatuntoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän myöskään vaadi ketään muuta tekemään vapaaehtoistyötä sinun lapsen takia?

Lapsi on osa joukkuetta ja ei saa jättää toiminnasta ulkopuolelle. 

Lapsen voi ja saa jättää toiminnasta ulkopuolelle, jos vanhempi ei maksa. Jos vanhempainillassa on sovittu, että noin puolet kustannuksista katetaan talkootöillä, joihin kaikkien oletetaan osallistuvan, (haravointi, lumenluonti, inventaariot, joululahjojen paketointi...) sinä joko osallistut töihin, teet joukkueelle lahjoituksen tai otat kersasi pois joukkueesta.

Ei se joukkueeseen kuuluminen mikään sosiaalietuus ole.

Tuollainen tieto on kerrottava jo joukkueen/seuran sivuilla tai ilmoittautumislonakkeessa. Ei vasta jossain vanhempainillassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta olen nuorempien työkavereiden lasten harrastusrumbaa seuratessani miettinyt monesti, kuinka alle 10- vuotiaiden liikuntaharrastus on kuin päivätyö, joka stressaa vanhempia ja edustuspaikoista kilpaileminen myös lapsia. Monet treenit viikossa ja pitkän matkan takana olevia viikonlopputurnauksia, joiden takia otetaan vapaapäivä koulusta/töistä tai tullaan kotiin sunnuntaina aamuyöllä. Eikö enää missään ole liikuntaharrastusryhmiä, joissa saa höntsäillä ja liikkua liikkumisen ilosta? Harvasta tulee litmasia tai selänteitä, tärkeämpi tavoite olisi loppuelämän kestävä liikunnallinen elämäntapa. Omat lapset ovat jo aikuisia. Lapsena harrastivat erilaisia palloilulajeja, osan aikaa kilpailumielessä, mutta tärkeintä on, että harrastavat liikuntaa edelleen.

Ikävä todeta, mutta jos rahkeet ei riitä niin on lopetettava. Siellä on paljon perheitä, joille treen

Tämä onkin ihan ihmeellistä nykyään jossain piireissä. Miten lapsten harrastuksesta tulee vanhempien stressi ja pakollinen "harrastus" 

Kyllä minä ihan mielelläni tekisin talkoita ja saisin tuota 400 euron kuukausimaksua pienemmäksi. Siihen vielä varusteet lisäksi, mailakin maksaa pari sataa.