Kun on kokenut rankemman elämän, saako ajatella olevansa kokeneempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä rankkaan elämään löytyy syyllinen peilistä. Jos on paskonut elämänsä, en minä ainakaan sellaisen "elämänkokemusta" voi arvostaa.

Sitä valitsee itse vanhemmat ja syntymäolosuhteet, aivan. 

Silti ihminen on viime kädessä vastuussa omasta elämästään. Ihmisellä on vapaus tehdä elämässään moninaisia asioita, ja samalla vastuu, jonka vapaus tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksia kertyy kaikille monenlaisia. Jos on onnistuneesti selättänyt pahoja ongelmia omalla järkevällä käytöksellä ja kovalla työllä, se on arvostettavaa. Jos se rankka elämä on sitä että on vaan alkanut ryypätä, eikä ole hankkinut apua tai yrittänyt mitään, niin en arvosta, vaikka rankkaa sekin on. 

"on vaan alkanut ryypätä" 

Ei ihminen ala alkoholiongelmaiseksi ja avun hankkimista vieroksuvaksi ihan vaan koska voi, vaan kyllä siellä on jotain juttuja taustalla jotka saa nuo näyttään ihmiselle jotenkin mahdollisilta vaihtoehdoilta. Arvostaa ei tarvi, mutta jos sen verran sisäistäis että tuskin kenenkään rankka elämä alkaa sillä, että ryyppää ja on hankkimatta apua.

Tunnetteko ihmisiä jotka on vaan rankkaa elämää ihannoiden alkaneet ryyppäämään, ymmärsinkö jotenkin väärin tuon aiemman viestin vai minkä takia alanuolet?

Vierailija kirjoitti:

Saa ajatella olevansa kokeneempi. Siitä yksinkertaisesta syystä, että useimmille ei tapahdu mitään hirveän järkyttävää elämän aikana. Tai ainakaan kovin monia sellaisia. Toki kaikilta ennemmin tai myöhemmin esimerkiksi vanhemmat menehtyvät, mutta on täysin eri asia, menettääkö ne vaikkapa 10v iässä vai vasta 50v, kun on jo oma perhe perustettu. Eka voi jättää pysyvät arvet ja toka ei juuri hetkauta. Arpapeliäkin välillä. Ei niillä kokemuksilla välttämättä leveillä kannata, tai jatkuvasti tuoda niitä esille. Lähinnä ärsyttää, kun jonkun pissaliisan katkennut kynsi on "maailmanloppu" tai vastaavaa. Tuollaista ei jaksaisi kuunnella, jos on tyyliin tulossa vanhemman hautajaisista tms.

Jaa, minä taas en näe tuollaisessa ongelmien vertailussa mitään järkeä, saati ärsyyntymisen aihetta toisen vaikeuksista. Ei kai se että toisella on kynsihuolia tee toisen vanhemman kuolemasta tai hautajaisista yhtään sen vähäpätöisempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä rankkaan elämään löytyy syyllinen peilistä. Jos on paskonut elämänsä, en minä ainakaan sellaisen "elämänkokemusta" voi arvostaa.

Sitä valitsee itse vanhemmat ja syntymäolosuhteet, aivan. 

Silti ihminen on viime kädessä vastuussa omasta elämästään. Ihmisellä on vapaus tehdä elämässään moninaisia asioita, ja samalla vastuu, jonka vapaus tuo.

Kätevästi unohdat oman vastuusi. Esimerkiksi siitä, että maassa makaavaa ei tarvitse (tai kannata) potkia. Siitä kun ei ole mitään hyötyä. Tai se, että teet oletuksia täysin hatusta heitetyillä kriteereillä. Oletat, että se maassa makaava on siellä omasta syystään. Etkä vaivaudu tarkistamaan pulssia. Tai huomaa sitä, että hänet on surmattu. Mutta hei, sehän on surmatun oma vika, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa ajatella olevansa kokeneempi. Siitä yksinkertaisesta syystä, että useimmille ei tapahdu mitään hirveän järkyttävää elämän aikana. Tai ainakaan kovin monia sellaisia. Toki kaikilta ennemmin tai myöhemmin esimerkiksi vanhemmat menehtyvät, mutta on täysin eri asia, menettääkö ne vaikkapa 10v iässä vai vasta 50v, kun on jo oma perhe perustettu. Eka voi jättää pysyvät arvet ja toka ei juuri hetkauta. Arpapeliäkin välillä. Ei niillä kokemuksilla välttämättä leveillä kannata, tai jatkuvasti tuoda niitä esille. Lähinnä ärsyttää, kun jonkun pissaliisan katkennut kynsi on "maailmanloppu" tai vastaavaa. Tuollaista ei jaksaisi kuunnella, jos on tyyliin tulossa vanhemman hautajaisista tms.

Jaa, minä taas en näe tuollaisessa ongelmien vertailussa mitään järkeä, saati ärsyyntymisen aihetta toisen vaikeuksista. Ei kai se että toisella on kynsihuolia tee toisen vanhemman ku

Menisitkö valittamaan kaverillesi (joka on juuri haudannut rakkaansa) vaikkapa siitä, että netti on hidas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa ajatella olevansa kokeneempi. Siitä yksinkertaisesta syystä, että useimmille ei tapahdu mitään hirveän järkyttävää elämän aikana. Tai ainakaan kovin monia sellaisia. Toki kaikilta ennemmin tai myöhemmin esimerkiksi vanhemmat menehtyvät, mutta on täysin eri asia, menettääkö ne vaikkapa 10v iässä vai vasta 50v, kun on jo oma perhe perustettu. Eka voi jättää pysyvät arvet ja toka ei juuri hetkauta. Arpapeliäkin välillä. Ei niillä kokemuksilla välttämättä leveillä kannata, tai jatkuvasti tuoda niitä esille. Lähinnä ärsyttää, kun jonkun pissaliisan katkennut kynsi on "maailmanloppu" tai vastaavaa. Tuollaista ei jaksaisi kuunnella, jos on tyyliin tulossa vanhemman hautajaisista tms.

Jaa, minä taas en näe tuollaisessa ongelmien vertailussa mitään järkeä, saati ärsyyntymisen aihetta toisen vaikeuksista. Ei kai se e

Menisitkö valittamaan kaverillesi (joka on juuri haudannut rakkaansa) vaikkapa siitä, että netti on hidas?

Riippuu tilanteesta, jos se netti on todellakin hidas ja se sillä hetkellä kohtuuttomasti haittaa minun tai meidän molempien elämää, voisi mainita asiasta.

"Riippuu tilanteesta, jos se netti on todellakin hidas ja se sillä hetkellä kohtuuttomasti haittaa minun tai meidän molempien elämää, voisi mainita asiasta."

Ei sulta ainakaan tilannetajua löydy.

Vierailija kirjoitti:

"Riippuu tilanteesta, jos se netti on todellakin hidas ja se sillä hetkellä kohtuuttomasti haittaa minun tai meidän molempien elämää, voisi mainita asiasta."

 

Ei sulta ainakaan tilannetajua löydy.

Miksi vanhempansa hautajaisissa vastikään olleen seurassa ei voisi sanoa mitään tuollaista? Ei kai kukaan oleta, että koko maailma pyörii vain hänen asioidensa ympärillä. Jos se netin hidastelu liittyy olennaisesti tilanteeseen, niin sehän voi olla jopa sopivan neutraali asia jutella.

Varmaan ne jotka ei halua olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa heti rakkaidensa hautajaisten jälkeen, pysyy ihan vaan kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Riippuu tilanteesta, jos se netti on todellakin hidas ja se sillä hetkellä kohtuuttomasti haittaa minun tai meidän molempien elämää, voisi mainita asiasta."

 

Ei sulta ainakaan tilannetajua löydy.

Miksi vanhempansa hautajaisissa vastikään olleen seurassa ei voisi sanoa mitään tuollaista? Ei kai kukaan oleta, että koko maailma pyörii vain hänen asioidensa ympärillä. Jos se netin hidastelu liittyy olennaisesti tilanteeseen, niin sehän voi olla jopa sopivan neutraali asia jutella.

Varmaan ne jotka ei halua olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa heti rakkaidensa hautajaisten jälkeen, pysyy ihan vaan kotona.

Oikeastaan vahingossa todistit sanomani. Käänsit tilanteen itseesi. Taas. Taidat olla täysin empatiakyvytön ja esimerkkitapaukseni oli vain teoreettinen tilanne sinulle. Koska et sellaista koskaan kohtaisi. Tuskin sulla kavereitakaan on.

Tunnistan muuten kirjoitustyylisi.

Ei. Olet vain kallu. W h i t e  t r a s h.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Riippuu tilanteesta, jos se netti on todellakin hidas ja se sillä hetkellä kohtuuttomasti haittaa minun tai meidän molempien elämää, voisi mainita asiasta."

 

Ei sulta ainakaan tilannetajua löydy.

Miksi vanhempansa hautajaisissa vastikään olleen seurassa ei voisi sanoa mitään tuollaista? Ei kai kukaan oleta, että koko maailma pyörii vain hänen asioidensa ympärillä. Jos se netin hidastelu liittyy olennaisesti tilanteeseen, niin sehän voi olla jopa sopivan neutraali asia jutella.

Varmaan ne jotka ei halua olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa heti rakkaidensa hautajaisten jälkeen, pysyy ihan vaan kotona.

Väy väy väy. Sinähän et sieltä koskaan lähtenytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Riippuu tilanteesta, jos se netti on todellakin hidas ja se sillä hetkellä kohtuuttomasti haittaa minun tai meidän molempien elämää, voisi mainita asiasta."

 

Ei sulta ainakaan tilannetajua löydy.

Miksi vanhempansa hautajaisissa vastikään olleen seurassa ei voisi sanoa mitään tuollaista? Ei kai kukaan oleta, että koko maailma pyörii vain hänen asioidensa ympärillä. Jos se netin hidastelu liittyy olennaisesti tilanteeseen, niin sehän voi olla jopa sopivan neutraali asia jutella.

Varmaan ne jotka ei halua olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa heti rakkaidensa hautajaisten jälkeen, pysyy ihan vaan kotona.

Oikeastaan vahingossa todistit sanomani. Käänsit tilanteen itseesi. Taas. Taidat olla täysin empatiakyvytön ja esimerkkitapaukseni oli vain teoreettinen tilanne sinulle. Ko

Mitä se rakkaansa hautajaisissa ollut haluaa muiden tekevän? Maailma jatkaa kulkuaan, halusi tai ei. Itseasiassa, voi olla hyväkin tehdä ja miettiä hautajaisten jälkeen jotain ihan muuta.

Se että muu maailma jatkaa kulkuaan, on vain ja ainoastaan luonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Riippuu tilanteesta, jos se netti on todellakin hidas ja se sillä hetkellä kohtuuttomasti haittaa minun tai meidän molempien elämää, voisi mainita asiasta."

 

Ei sulta ainakaan tilannetajua löydy.

Miksi vanhempansa hautajaisissa vastikään olleen seurassa ei voisi sanoa mitään tuollaista? Ei kai kukaan oleta, että koko maailma pyörii vain hänen asioidensa ympärillä. Jos se netin hidastelu liittyy olennaisesti tilanteeseen, niin sehän voi olla jopa sopivan neutraali asia jutella.

Varmaan ne jotka ei halua olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa heti rakkaidensa hautajaisten jälkeen, pysyy ihan vaan kotona.

Oikeastaan vahingossa todistit sanomani. Käänsit tilanteen itseesi. Taas. Taidat olla täysin empatiakyvytön ja esimerkkitapaukseni oli vain teoreettinen tilanne sinulle. Ko

Mä taas en missään nimessä olisi halunnut jatkaa sitä hautajaistunnelmaa vielä hautajaisten jälkeenkin, ihanaa että joku puhuu muustakin!

Mikä sitten on rankkaa kenellekin. Toiselle avioero on pelastus ja elämän alku, toiselle maailmanloppu ja täytyy käydä vuosia terapiassa toipumassa.

Vierailija kirjoitti:

Saa ajatella olevansa kokeneempi. Siitä yksinkertaisesta syystä, että useimmille ei tapahdu mitään hirveän järkyttävää elämän aikana. Tai ainakaan kovin monia sellaisia. Toki kaikilta ennemmin tai myöhemmin esimerkiksi vanhemmat menehtyvät, mutta on täysin eri asia, menettääkö ne vaikkapa 10v iässä vai vasta 50v, kun on jo oma perhe perustettu. Eka voi jättää pysyvät arvet ja toka ei juuri hetkauta. Arpapeliäkin välillä. Ei niillä kokemuksilla välttämättä leveillä kannata, tai jatkuvasti tuoda niitä esille. Lähinnä ärsyttää, kun jonkun pissaliisan katkennut kynsi on "maailmanloppu" tai vastaavaa. Tuollaista ei jaksaisi kuunnella, jos on tyyliin tulossa vanhemman hautajaisista tms.

Miten sitä sitten vertaillaan mikä on sitä hirveän järkyttävää?

Keskiluokasta löytyy aina pahimmat uhriutujat, jotka ei muiden kokemuksia ymmärrä saati niistä välitä

Vierailija kirjoitti:

Saa ajatella olevansa kokeneempi. Siitä yksinkertaisesta syystä, että useimmille ei tapahdu mitään hirveän järkyttävää elämän aikana. Tai ainakaan kovin monia sellaisia. Toki kaikilta ennemmin tai myöhemmin esimerkiksi vanhemmat menehtyvät, mutta on täysin eri asia, menettääkö ne vaikkapa 10v iässä vai vasta 50v, kun on jo oma perhe perustettu. Eka voi jättää pysyvät arvet ja toka ei juuri hetkauta. Arpapeliäkin välillä. Ei niillä kokemuksilla välttämättä leveillä kannata, tai jatkuvasti tuoda niitä esille. Lähinnä ärsyttää, kun jonkun pissaliisan katkennut kynsi on "maailmanloppu" tai vastaavaa. Tuollaista ei jaksaisi kuunnella, jos on tyyliin tulossa vanhemman hautajaisista tms.

Joskus kun elämässä on paljon isoja raskaita asioita, voi ne pienet asiat olla niitä vaikeimpia joita elämänkameli ei enää jaksakaan kantaa.

Tuskin on hyödyllistä nostaa itseään tuolla tavalla toisiin ja vaikeuksiinsa verraten. Jos todella on vaikeuksista selvinnyt, niin riittää myötätuntoa myös toisten erilaisiakin vaikeuksia kohtaan. Näin mun kokemuksen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Saa ajatella olevansa kokeneempi. Siitä yksinkertaisesta syystä, että useimmille ei tapahdu mitään hirveän järkyttävää elämän aikana. Tai ainakaan kovin monia sellaisia. Toki kaikilta ennemmin tai myöhemmin esimerkiksi vanhemmat menehtyvät, mutta on täysin eri asia, menettääkö ne vaikkapa 10v iässä vai vasta 50v, kun on jo oma perhe perustettu. Eka voi jättää pysyvät arvet ja toka ei juuri hetkauta. Arpapeliäkin välillä. Ei niillä kokemuksilla välttämättä leveillä kannata, tai jatkuvasti tuoda niitä esille. Lähinnä ärsyttää, kun jonkun pissaliisan katkennut kynsi on "maailmanloppu" tai vastaavaa. Tuollaista ei jaksaisi kuunnella, jos on tyyliin tulossa vanhemman hautajaisista tms.

Se vanhempansa 10v menettänytkin on voinut elää hyvää elämää koko lapsuutensa ja voi mahdollisesti edelleen elää hyvää elämää vanhempiensa menetyksen jälkeen.

Saa, mutta en mä ainakaan koe olevani mitenkään valaistunut ja pystyväni jakelemaan mitään viisauksia. Paremminkin olen oppinut olemaan neuvomatta, jos ei erikseen neuvoa pyydetä. Olen kyllä empaattisempi nykyään.