Kun on kokenut rankemman elämän, saako ajatella olevansa kokeneempi?

Sinun kokemus on ihan aito. On ihan totta, että jos on kokenut helvetin tai useampia, normaalimpi vinkuminen ei kiinnosta niin paljon. Mutta se ei tarkoita, että pitäisi olla ylimielinen. Olet joskus itsekin valittanut pienistä asioista, ennen kuin sinut vetäistiin syvään päätyyn.

Mitä vaan saa ajatella. Miten sen voisi kukaan kieltää tai estää?

Vierailija kirjoitti:

Muut kuvittelevat, että mun elämän rankka paikka on eräs onnettomuus, joka vaikutti terveyteen ja työkykyyn ja oli tietysti tapahtumakin traumatisoiva. Saa  tähän liittyen paljon empatiaa.

Mutta ei se mun elämäni kuormittavin ja haitallisin asia ole ollut. Se taas on juurikin sellainen epädramaattinen juttu, vanhempien kasvatustyyliin ja perheen ilmapiiriin liittyvä asia.

Pointtini on, että kun yrittää sivusta arvioida mikä on kenellekin rankkaa ja mikä ei,niin suurella todennäköisyydellä arvioi väärin. Joten itse e  harrasta sellaista.

Mulla taas pahin asia elämässä on vamma. Se estää niin monia asioita ja vaikuttaa kaikkeen, ja tuntuu että en pysty sen takia olemaan se ihminen kuka muuten olisin. Sitten taas muuta raskastakin pahaa on ollut, mikä ei ole paljon hetkauttanut eikä mielestäni ole traumatisoinut millään tavalla, vaikka olisi voinut. Erään hyvin raskaan ajanjakson ja tragedian jälkeen piristyin takaisin lähes omaksi itsekseni noin 1,5 kuussa ja yllätyin itsekin siitä.

Vierailija kirjoitti:

Sinun kokemus on ihan aito. On ihan totta, että jos on kokenut helvetin tai useampia, normaalimpi vinkuminen ei kiinnosta niin paljon. Mutta se ei tarkoita, että pitäisi olla ylimielinen. Olet joskus itsekin valittanut pienistä asioista, ennen kuin sinut vetäistiin syvään päätyyn.

Kyllä kovia kokeneetkin ihmiset edelleen voi ärsyyntyä pienistä asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Riippuu tilanteesta, jos se netti on todellakin hidas ja se sillä hetkellä kohtuuttomasti haittaa minun tai meidän molempien elämää, voisi mainita asiasta."

 

Ei sulta ainakaan tilannetajua löydy.

Miksi vanhempansa hautajaisissa vastikään olleen seurassa ei voisi sanoa mitään tuollaista? Ei kai kukaan oleta, että koko maailma pyörii vain hänen asioidensa ympärillä. Jos se netin hidastelu liittyy olennaisesti tilanteeseen, niin sehän voi olla jopa sopivan neutraali asia jutella.

Varmaan ne jotka ei halua olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa heti rakkaidensa hautajaisten jälkeen, pysyy ihan vaan kotona.

Oikeastaan vahingossa todistit sanomani. Käänsit tilanteen itseesi. Taas. Taidat olla täysin empatiakyvytön ja esimerkkitapaukseni oli vain teoreettinen tilanne sinulle. Ko

Minulla on ihan samanlainen kirjoitustyyli kuin tällä tyypillä. Luulet vaan tunnistavasi jonkun.

Yhdyn ap:seen ainakin heti tuon vanhempien arvostelun osalta. Ärsytti kun exä valitti äidistään, joka oli peruskiva ja tohtoristason nainen. Minun äitini on henkisesti väkivaltainen mielipuoli, niin olisin adoptoinut hänen äitinsä itselleni milloin vain.

Itse ainakin koen, että olen kokeneempi, kun olen alkoholistiperheestä, eikä elämä ole muutenkaan ollut helppoa. Arvostan läheisiä ihmissuhteita ja teen parisuhteessakin kaiken mahdollisen, jotta se toimisi. Ärsyttää, kun keskimäärin tuntuu, että parisuhteet ovat kertiskamaa useimmille nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun kokemus on ihan aito. On ihan totta, että jos on kokenut helvetin tai useampia, normaalimpi vinkuminen ei kiinnosta niin paljon. Mutta se ei tarkoita, että pitäisi olla ylimielinen. Olet joskus itsekin valittanut pienistä asioista, ennen kuin sinut vetäistiin syvään päätyyn.

Kyllä kovia kokeneetkin ihmiset edelleen voi ärsyyntyä pienistä asioista. 

Niinpä! Ihan kuin yksittäiset kokemukset määrittäisi koko lopun elämän vertautuen kaikkiin asioihin ja valituksen aiheisiin.

Nuorena esim. jommankumman vanhempansa menettänyt tai vakavan sairauden invalidisoima on taatusti käynyt läpi rankan elämän. Näihin asioihin voi suhtautua ainakin kohdella tapaa, tulla katkeraksi ja kyyniseksi, mikä on vain säälittävää mutta tällaisten kokemusten edessä voi niistä toipuessaan kasvaa inhimillisemmäksi,  tietoisuus laajenee ja oppii elämään erilaista elämäänsä kuin toisilla on ihan tyytyväisenä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena esim. jommankumman vanhempansa menettänyt tai vakavan sairauden invalidisoima on taatusti käynyt läpi rankan elämän. Näihin asioihin voi suhtautua ainakin kohdella tapaa, tulla katkeraksi ja kyyniseksi, mikä on vain säälittävää mutta tällaisten kokemusten edessä voi niistä toipuessaan kasvaa inhimillisemmäksi,  tietoisuus laajenee ja oppii elämään erilaista elämäänsä kuin toisilla on ihan tyytyväisenä siihen.

En minä sanoisi että olen käynyt läpi rankan elämän, vaikka toinen vanhempani kuoli ollessani lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena esim. jommankumman vanhempansa menettänyt tai vakavan sairauden invalidisoima on taatusti käynyt läpi rankan elämän. Näihin asioihin voi suhtautua ainakin kohdella tapaa, tulla katkeraksi ja kyyniseksi, mikä on vain säälittävää mutta tällaisten kokemusten edessä voi niistä toipuessaan kasvaa inhimillisemmäksi,  tietoisuus laajenee ja oppii elämään erilaista elämäänsä kuin toisilla on ihan tyytyväisenä siihen.

Rankempaa elämä oli silloin kun piti pelätä kotona olemista.

Olethan itse kiitollinen ennen kuin vaadit sitä muilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Riippuu tilanteesta, jos se netti on todellakin hidas ja se sillä hetkellä kohtuuttomasti haittaa minun tai meidän molempien elämää, voisi mainita asiasta."

 

Ei sulta ainakaan tilannetajua löydy.

Miksi vanhempansa hautajaisissa vastikään olleen seurassa ei voisi sanoa mitään tuollaista? Ei kai kukaan oleta, että koko maailma pyörii vain hänen asioidensa ympärillä. Jos se netin hidastelu liittyy olennaisesti tilanteeseen, niin sehän voi olla jopa sopivan neutraali asia jutella.

Varmaan ne jotka ei halua olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa heti rakkaidensa hautajaisten jälkeen, pysyy ihan vaan kotona.

Oikeastaan vahingossa todistit sanomani. Käänsit tilanteen itseesi. Taas. Taidat olla täysin empatiakyvytön ja esimerkki

Minulla on ihan samanlainen kirjoitustyyli kuin tällä tyypillä. Luulet vaan tunnistavasi jonkun.

Sitten et ymmärtänyt, mitä tuolla tarkoitin.

Jotkut jää jumiin siihen asenteeseen että he on kokeneet kovan elämän, eikä muiden kokemukset ole mitään siihen verrattuna. Eivät yleensä suostu ymmärtämään toisenlaisia kokemuksia muiden elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa ajatella olevansa kokeneempi. Siitä yksinkertaisesta syystä, että useimmille ei tapahdu mitään hirveän järkyttävää elämän aikana. Tai ainakaan kovin monia sellaisia. Toki kaikilta ennemmin tai myöhemmin esimerkiksi vanhemmat menehtyvät, mutta on täysin eri asia, menettääkö ne vaikkapa 10v iässä vai vasta 50v, kun on jo oma perhe perustettu. Eka voi jättää pysyvät arvet ja toka ei juuri hetkauta. Arpapeliäkin välillä. Ei niillä kokemuksilla välttämättä leveillä kannata, tai jatkuvasti tuoda niitä esille. Lähinnä ärsyttää, kun jonkun pissaliisan katkennut kynsi on "maailmanloppu" tai vastaavaa. Tuollaista ei jaksaisi kuunnella, jos on tyyliin tulossa vanhemman hautajaisista tms.

Se vanhempansa 10v menettänytkin on voinut elää hyvää elämää koko lapsuutensa ja voi mahdollisesti edelleen elää hyvää elämää vanhempiensa menetyksen jälkeen.

Vanhemman kuolema on suurin tragedia mitä lapselle voi tapahtua eikä sen jälkeen enää voi elää normaalia elämää. Hyvähän se on huudella kun on itse saanut pitää vanhemmat 60v.

Vähän sama juttu, kun usean lapsen äidit vertaavat yksilapsisen äidin kokemukseen, että "kuka vaan sitä yhden kanssa pärjää". Entä jos se yksi onkin tosi vaikea/sairas/häiriintynyt ja ne kolme ihania, normaaleja lapsia.

"Vanhemman kuolema on suurin tragedia mitä lapselle voi tapahtua eikä sen jälkeen enää voi elää normaalia elämää. Hyvähän se on huudella kun on itse saanut pitää vanhemmat 60v."

Minusta on kyllä paljon suurempiakin tragedioita kuin vanhemman menettäminen, esimerkiksi kaltoinkohtelun tai väkivallan uhriksi joutuminen vanhempien toimesta. Vanhempien, joiden pitäisi olla turvallisin asia lapselle.

Vierailija kirjoitti:

"Vanhemman kuolema on suurin tragedia mitä lapselle voi tapahtua eikä sen jälkeen enää voi elää normaalia elämää. Hyvähän se on huudella kun on itse saanut pitää vanhemmat 60v."

Minusta on kyllä paljon suurempiakin tragedioita kuin vanhemman menettäminen, esimerkiksi kaltoinkohtelun tai väkivallan uhriksi joutuminen vanhempien toimesta. Vanhempien, joiden pitäisi olla turvallisin asia lapselle.

Niinpä. Lapsuudenkaverini joutui perhesurman uhriksi, tekijänä oma isä. Jos sitä nyt siis voi edes isäksi kutsua 

Mun kaveri menetti isänsä lapsena, mutta koska sillä oli tosi hyvä äiti (kaverin itsensäkin mielestä), niin ei sen elämä mitään rankkaa ollut vaan aina sillä on mennyt hyvin. Se on eri juttu, jos on esim huono juoppovanhempi, jonka hoteisiin jää kun  hyvä vanhempi kuolee 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vanhemman kuolema on suurin tragedia mitä lapselle voi tapahtua eikä sen jälkeen enää voi elää normaalia elämää. Hyvähän se on huudella kun on itse saanut pitää vanhemmat 60v."

Minusta on kyllä paljon suurempiakin tragedioita kuin vanhemman menettäminen, esimerkiksi kaltoinkohtelun tai väkivallan uhriksi joutuminen vanhempien toimesta. Vanhempien, joiden pitäisi olla turvallisin asia lapselle.

Niinpä. Lapsuudenkaverini joutui perhesurman uhriksi, tekijänä oma isä. Jos sitä nyt siis voi edes isäksi kutsua 

Niinpä. Unohdin että täällä on pääasiassa heitä, jotka ei tiedä normaalista lapsuudesta mitään. 

           .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vanhemman kuolema on suurin tragedia mitä lapselle voi tapahtua eikä sen jälkeen enää voi elää normaalia elämää. Hyvähän se on huudella kun on itse saanut pitää vanhemmat 60v."

Minusta on kyllä paljon suurempiakin tragedioita kuin vanhemman menettäminen, esimerkiksi kaltoinkohtelun tai väkivallan uhriksi joutuminen vanhempien toimesta. Vanhempien, joiden pitäisi olla turvallisin asia lapselle.

Niinpä. Lapsuudenkaverini joutui perhesurman uhriksi, tekijänä oma isä. Jos sitä nyt siis voi edes isäksi kutsua 

 

Niinpä. Unohdin että täällä on pääasiassa heitä, jotka ei tiedä normaalista lapsuudesta mitään. 

           .

Niinpä. Unohdin että täällä on pääasiassa heitä, jotka ei tiedä normaalista lapsuudesta mitään. 

Miten määritellään normaali lapsuus?

Minusta ainakin perhesurman uhriksi joutuminen oman vanhemman takia on suurempi tragedia kuin pelkkä vanhemman kuolema.