Lue keskustelun säännöt.
Ihastuminen ja rakastuminen vanhemmalla iällä - naisnäkökulmaa kaivataan
19.08.2024 |
Teineinä tykättiin, "alettiin olemaan", erottiin ja toistettiin samaa moneen otteeseen. Sitten löytyi '"se oikea", jonka kanssa perustettiin perhe, ostettiin omakotitalo ja kasvatettiin lapset aikuisiksi.
Nyt on erottu ja lusikat jaettu. Yksinäisyys saa riittää ja uutta parisuhdetta on etsitty kissojen ja koirien kanssa. Lupaava nainen on kiikarissa, mutta on tämä haastavaa jos vertaa tilanteeseen yli kolmenkymmenen vuoden takaa, jolloin oltiin melkein lapsia vielä. Ei ollut treffisovelluksia, vaan kumppania haettiin kaveri- tai harrastuspiireistä. Nyt selaillaan "myynti-ilmoituksia" ja potkitaan renkaita.
Aikuiset naiset ovat paljon vaikeammin "käsiteltävissä" kuin teinit aikanaan. Leffaan ja hampurilaiselle oli ihan toimiva setti 35v sitten, mutta ei iske enää viisikymppisille. Sitten on naisten omat lapset, jotka ovat teinejä tai nuoria aikuisia. On vuoroviikkovanhemmuutta, omaa uraa ja harrastuksia, työ- ja lomamatkoja ja kalenterit täynnä merkintöjä.
Ja mitä niiden naisten kanssa edes tekisi? Yksi haluaa taidemuseoon, itse en ymmärrä taiteesta mitään. Toiselle ehdotin marja- tai sieniretkeä, mutta kaupunkilainen ei tykkää kun menee itikoita silmiin ja hämähäkinseittiä hiuksiin. Kolmas innostui luontoretkestä, mutta kalenteri on täynnä syyskuun loppupuolelle saakka. Ja täältä foorumilta saa lukea ristiriitaisia ohjeita siitä, saako mies tarjota vai pitääkö hänen. Yksi ei halua treffejä kahvilassa tai ravintolassa ja toiselle ei ehdottomasti käy mikään aktiviteetti ulkona. Jonkin mielestä seksiä pitää olla ensimmäisillä tai viimeistään toisilla treffeillä kun itse kuvittelin että ehkä kuukauden päästä. Olen kyllä joustava ja sopeutuvainen, mutta en osaa lukea muita naisia kuin ex-vaimoani, joten antakaa kiltit selkeitä signaaleja siitä, mitä haluatte ja odotatte.
Tulipas pitkä ja sekava stoori, tiedetään, mutta kommentoikaa nyt jotain muutakin.
Kommentit (170)
Tämä on nettideittisaiteillakin ykkösohjeena, aina ensimmäiset treffit tehtävä julkiselle paikalle! Ethän voi miehenäkään varmasti tietää, tuleeko treffeille nainen, vaiko ihan joku muu porukka pahat mielessä. Naisena tilanne on vielä kenompi kun se yksi ainokainen mieskin voi olla pahat mielessä.
Lainaus ei toimi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mut vois viedä baariin ensitreffeille. Juon harvoin (0-2 kertaa vuodessa) mutta mielelläni. Näkis samalla, että säilyykö käytöstavat, onko mainio seuramies vähän ottaneena. Tarjoisin joka toisen kierroksen.
Tämä kuulostaa vähän erikoiselta (jos on oikeasti naisen kirjoittama). Mutta katsoisin kyllä.
T. Alkoholistin ex-puoliso
Vierailija kirjoitti:
Sen verran kommentoin, että ei meidän piireissä seurustelu noin vain useiden kanssa. Aika monet alkoivat seurustella aika myöhään (19-21v) ja saattoivat mennä saman kanssa naimisiin (ja vieläkin ollaan saman kanssa), eli vierasta tuollainen olemaan alkaminen isossa määrin.
N53
Meillä isossa kaupungissa ensimmäiset seurustelut aloitettiin n. 14-vuotiaana. Parikymppiseksi "olemisia" saattoi olla jo toista kymmentä.
On joukossa silti pareja, jotka esim. aloittivat seutustelun 15-vuotiaana ja 36 vuotta myöhemmin ovat edelleen yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisille treffeille syömään ravintolaan, josta molemmat tykkäävät. Anna joku oma ehdotus paikasta ja kysy käykö se, tai olisiko naisella joku kiva paikka mielessä. Siinä istuessa voi jutella ja tutustua. Esim. leffassa tai hiihtoladulla on hankalampi jutella. Tarjoa ilta. Jos nainen haluaa maksaa molemmat tai oman osansa, anna maksaa, älä tee numeroa.
Ennen seuraavia treffejä tunnette toisianne jo paremmin, ja voitte tehdä jotain, mistä molemmat tykkäätte, tai kokeilla yhdessä toiselle tuttua, mieluista tekemistä. Sitten kolmannella kerralla toisen osapuolen juttuihin.
Seksiä mahdollisimman pian, miten se kellekin luontevasti tulee eteen.. Mielestäni jos seksi ja läheisyys ei kahden ihmisen välillä toimi, suhdetta on ihan turha jatkaa. Seksi erottaa parisuhteen muista suhteista. Seksistä on tärkeä jutella jo etukäteen, ainakin sillä tasolla, että onko se asia, johon haluaa panostaa, ja jota haluaa
Muuten samaa mieltä, mut seksiä ei "mahdollisimman pian". Missä vaiheessa edes siitä ehdittäis jutella, jos mahdollisimman pian pitää harrastella, eli vaikka 5min tapaamisesta?
Kukin tavallaan, mut itse haluan tutustua ensin muilla tavoilla, ja tunteitakin pitää ehdottomasti olla pelissä ennen seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran kommentoin, että ei meidän piireissä seurustelu noin vain useiden kanssa. Aika monet alkoivat seurustella aika myöhään (19-21v) ja saattoivat mennä saman kanssa naimisiin (ja vieläkin ollaan saman kanssa), eli vierasta tuollainen olemaan alkaminen isossa määrin.
N53
Meillä isossa kaupungissa ensimmäiset seurustelut aloitettiin n. 14-vuotiaana. Parikymppiseksi "olemisia" saattoi olla jo toista kymmentä.
On joukossa silti pareja, jotka esim. aloittivat seutustelun 15-vuotiaana ja 36 vuotta myöhemmin ovat edelleen yhdessä.
Meillä keskisuuressa kaupungissa ressukkatytöt alkoivat seurustelun jo 12-vuotiaina, poikkikset oli 16-17-vuotiaita... Meillä akateemisesti suunnatulla tytöillä ei ollut kiire, vaan keskityttiin kouluun, harrastuksiin, ystäviin ja poikien kaukaa ihailuun. En olisi edes osannut seurustella noin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä "nopeasti seksiä" taitaa olla nuoremman polven juttuja. Luultavasti ap ja monet muutkin samaa ikäluokkaa olevat haluavat tutustua ensin ja muutenkaan ei liian pian mennä seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Itse menen vaikka vaan puistonpenkille istumaan, jos seura on kiinnostavaa. Mielestäni treffeillä pääasia on se toinen ihminen eikä aktiviteetti.
Mun suloisimmat treffit oli juuri joen rannalla puistonpenkillä. Treffien lopussa tuli ilmi, että olimme menossa kumpikin samaan paikkaan. Jatkotreffitkin sovittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran kommentoin, että ei meidän piireissä seurustelu noin vain useiden kanssa. Aika monet alkoivat seurustella aika myöhään (19-21v) ja saattoivat mennä saman kanssa naimisiin (ja vieläkin ollaan saman kanssa), eli vierasta tuollainen olemaan alkaminen isossa määrin.
N53
Meillä isossa kaupungissa ensimmäiset seurustelut aloitettiin n. 14-vuotiaana. Parikymppiseksi "olemisia" saattoi olla jo toista kymmentä.
On joukossa silti pareja, jotka esim. aloittivat seutustelun 15-vuotiaana ja 36 vuotta myöhemmin ovat edelleen yhdessä.
Meillä keskisuuressa kaupungissa ressukkatytöt alkoivat seurustelun jo 12-vuotiaina, poikkikset oli 16-17-vuotiaita... Meillä akateemisesti suunnatulla tytöillä ei ollut kiire, vaan keskityttiin kouluun, harrastuksiin, ystäviin ja poiki
Miksi alapeukut? Olisinko siis sittenkin osannut seurustella jo nuorena, toisin kuin luulen?
"On vuoroviikkovanhemmuutta, omaa uraa ja harrastuksia, työ- ja lomamatkoja ja kalenterit täynnä merkintöjä.
Ja mitä niiden naisten kanssa edes tekisi? Yksi haluaa taidemuseoon, itse en ymmärrä taiteesta mitään. Toiselle ehdotin marja- tai sieniretkeä, mutta kaupunkilainen ei tykkää kun menee itikoita silmiin ja hämähäkinseittiä hiuksiin. Kolmas innostui luontoretkestä, mutta kalenteri on täynnä syyskuun loppupuolelle saakka. Ja täältä foorumilta saa lukea ristiriitaisia ohjeita siitä, saako mies tarjota vai pitääkö hänen. Yksi ei halua treffejä kahvilassa tai ravintolassa ja toiselle ei ehdottomasti käy mikään aktiviteetti ulkona. Jonkin mielestä seksiä pitää olla ensimmäisillä tai viimeistään toisilla treffeillä kun itse kuvittelin että ehkä kuukauden päästä."
No, naiset ovat yksilöitä siinä missä miehetkin.
Itselläni ei ole lapsia, mutta toki kalenterissa on kaikkea muuta, kuten harrastuksia eli menoja joita ei voi niin vai peruuttaa (mulla on useampia harrastuksia). Menisin kyllä mielelläni sekä taidemuseoon että sieneen (en kylläkään ekoilla treffeillä metsään tuntemattoman miehen kanssa).
Seksiä en itse halua kovin pian, riippuu ihan kemioista.
Jonkun toisen vastaukset olisivat ihan erilaiset.
En osaa neuvoa tämän paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä "nopeasti seksiä" taitaa olla nuoremman polven juttuja. Luultavasti ap ja monet muutkin samaa ikäluokkaa olevat haluavat tutustua ensin ja muutenkaan ei liian pian mennä seksiin.
Todellakin. Onhan seksi suurin luottamuksen osoitus mielestäni, jonka kumppani voi toiselle antaa.
T. Old school M51
Jäi kommentoimatta, että minusta kuukauden tutustuminen ennen seksiä on hyvä aika, siinä ehtii kunnolla tutustua toiseen. Hellyyttä, suukkoja ja haleja voi olla jo aika piankin jos kemiat kohtaa ja molemmista tuntuu luontevalta olla lähekkäin. Minulle ainakin hellyydenosoitykset ja lähelläolo ilman seksiä on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäi kommentoimatta, että minusta kuukauden tutustuminen ennen seksiä on hyvä aika, siinä ehtii kunnolla tutustua toiseen. Hellyyttä, suukkoja ja haleja voi olla jo aika piankin jos kemiat kohtaa ja molemmista tuntuu luontevalta olla lähekkäin. Minulle ainakin hellyydenosoitykset ja lähelläolo ilman seksiä on tärkeää.
Hellyys, kosketukset, suukot, halit ja läheisyys - ehkä tärkein syy olla parisuhteessa. Seksiä toki väheksymättä. Mutta se henkinen yhteys ja aivojen välinen rakastelu...
And yet, still here alone dreaming...
Kertokaapa vielä naiset, kun asiaa jossain viestissä sivuttiin, että minkälaisia ajatuksia herättää se, että ollaan parisuhteessa ja uskollisia toisilleen, mutta ei asuta yhdessä?
Lähinnä nyt kiinnostaa kuulla kommentteja kaltaisiltani, eli 5-kymppisiltä ja eronneilta. Sen tiedän jo omien kokemusteni kautta, että itsellinen teinien yksinhuoltajaäiti ei helposti laske uutta miestä elämäänsä. Tai ainakaan niin, että myös lapset olisivat tietoisia äidin uudesta kumppanista. Eli on ne lapsiviikot ja "miesviikot" erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa vielä naiset, kun asiaa jossain viestissä sivuttiin, että minkälaisia ajatuksia herättää se, että ollaan parisuhteessa ja uskollisia toisilleen, mutta ei asuta yhdessä?
Lähinnä nyt kiinnostaa kuulla kommentteja kaltaisiltani, eli 5-kymppisiltä ja eronneilta. Sen tiedän jo omien kokemusteni kautta, että itsellinen teinien yksinhuoltajaäiti ei helposti laske uutta miestä elämäänsä. Tai ainakaan niin, että myös lapset olisivat tietoisia äidin uudesta kumppanista. Eli on ne lapsiviikot ja "miesviikot" erikseen.
Mun kokemusten mukaan vaikeinta noiden yh-äitien kanssa on löytää heidän kalentereistaan aikaa sille tutustumiselle. Yhden kanssa homma väljähtyi siihen, että kuukauden aikana tapasimme vain kolme kertaa. WA-viestejä kyllä kirjoiteltiin kymmeniä tunteja, mutta tapaaminen oli naiselle vaikeaa.
"Miksi alapeukut? Olisinko siis sittenkin osannut seurustella jo nuorena, toisin kuin luulen?"
Alapeukut varmaan siksi, kun määrittelit meidät suositut ja varhaiskypsät tytöt ressukoiksi ja ei-akateemisiksi. En ole tuo, jonka kommenttiin vastasit, mutta kyllä minäkin seurustelin jo 12-vuotiaana ekan kerran, seurustelu ei vain ollut muuta kuin kädestä pitämistä ja discossa hitaiden tanssimista ja seurustelua kesti ehkä viikon tai kaksi ja sitten seuraavaan :)
Mua alkoi muutaman vuoden vanhemmat pojat pyytää "olemaan" jo vitosluokalla, ensin kauhistuin siitä, mutta äkkiä totuin peleihin, jota tuollaiseen silloin liittyi. Veikkaan, että vastaavanlaiset tytöt olivat pääasiassa kaikkea muuta kuin ressukoita. Ja akateeminenkin olen, ns. hyvän perheen tyttö mitä suurimmassa määrin.
Toiset tytöt aloittivat kyllä tuon pelin paljon myöhemmin kuin minä, jotkut seurustelivat vasta 15-16v. ekan kerran. He varmaan aloittivat seksin samalla, itse harrastin yhdyntäseksiä vasta 17-vuotiaana. Esimerkiksi eka poikaystäväni, johon olin kunnolla ihastunut ja joka oli minua viitisen vuotta vanhempi, ei edes yrittänyt harrastaa yhdyntäseksiä, koska olin alle suojaikärajan enkä varmaan olisi hanttiinkaan pannut. Kunnon poika.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisille treffeille syömään ravintolaan, josta molemmat tykkäävät. Anna joku oma ehdotus paikasta ja kysy käykö se, tai olisiko naisella joku kiva paikka mielessä. Siinä istuessa voi jutella ja tutustua. Esim. leffassa tai hiihtoladulla on hankalampi jutella. Tarjoa ilta. Jos nainen haluaa maksaa molemmat tai oman osansa, anna maksaa, älä tee numeroa.
Ennen seuraavia treffejä tunnette toisianne jo paremmin, ja voitte tehdä jotain, mistä molemmat tykkäätte, tai kokeilla yhdessä toiselle tuttua, mieluista tekemistä. Sitten kolmannella kerralla toisen osapuolen juttuihin.
Seksiä mahdollisimman pian, miten se kellekin luontevasti tulee eteen.. Mielestäni jos seksi ja läheisyys ei kahden ihmisen välillä toimi, suhdetta on ihan turha jatkaa. Seksi erottaa parisuhteen muista suhteista. Seksistä on tärkeä jutella jo etukäteen, ainakin sillä tasolla, että onko se asia, johon haluaa panostaa, ja jota haluaa
Itse en ikinä haluaisi ensimmäisillä treffeillä syömään. Ja vaikka sinänsä kirjoitit ihan fiksusti seksistä ja muustakin, kuulostaa jotenkin oudon kaavamaiselta tuo "seksiä mahdollisimman pian" ihan kuin se olisi jokin kalenteriin merkattava asia, jokin toimitus vaan, joka hoidetaan alta pois ja arvioidaan sitten lopputulos. Ainakin itse harrastan seksiä vain, jos haluan seksiä toisen osapuolen kanssa - jos on kemiaa, vetovoimaa, oikeanlainen dynamiikka ja seksuaalista kipinää. En harrasta seksiä arvioidakseni sen toimivuutta - joskin tottahan se on, että jos seksissä ollaan liian erilaisia, ei juttu toimi.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa vielä naiset, kun asiaa jossain viestissä sivuttiin, että minkälaisia ajatuksia herättää se, että ollaan parisuhteessa ja uskollisia toisilleen, mutta ei asuta yhdessä?
Lähinnä nyt kiinnostaa kuulla kommentteja kaltaisiltani, eli 5-kymppisiltä ja eronneilta. Sen tiedän jo omien kokemusteni kautta, että itsellinen teinien yksinhuoltajaäiti ei helposti laske uutta miestä elämäänsä. Tai ainakaan niin, että myös lapset olisivat tietoisia äidin uudesta kumppanista. Eli on ne lapsiviikot ja "miesviikot" erikseen.
Miesystäväni ja minä pidämme omat asuntomme, koska tarvitsemme omaa tilaa ja aikaa omille asioille (jotka eivät toista ehkä kiinnosta lainkaan!). Emme voisi asua yhdessä. Meillä on myös hieman erilainen käsitys tiettyjen asioiden siisteydestä. Muuten näemme päivittäin ja yövymmekin usein toistemme luona. Muutto yhteen ei tule kyseeseen, jollei jotain radikaalia tapahdu. Meillä on molemmilla aikuinen lapsi (30 - 40 v.), joiden asioihin emme puutu mitenkään. Toki tapaamme heitä aika useinkin, mutta emme minkään aikataulun mukaan eivätkä he ole mikään ongelma kummallekaan.
N65 + M73
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa vielä naiset, kun asiaa jossain viestissä sivuttiin, että minkälaisia ajatuksia herättää se, että ollaan parisuhteessa ja uskollisia toisilleen, mutta ei asuta yhdessä?
Lähinnä nyt kiinnostaa kuulla kommentteja kaltaisiltani, eli 5-kymppisiltä ja eronneilta. Sen tiedän jo omien kokemusteni kautta, että itsellinen teinien yksinhuoltajaäiti ei helposti laske uutta miestä elämäänsä. Tai ainakaan niin, että myös lapset olisivat tietoisia äidin uudesta kumppanista. Eli on ne lapsiviikot ja "miesviikot" erikseen.
Miesystäväni ja minä pidämme omat asuntomme, koska tarvitsemme omaa tilaa ja aikaa omille asioille (jotka eivät toista ehkä kiinnosta lainkaan!). Emme voisi asua yhdessä. Meillä on myös hieman erilainen käsitys tiettyjen asioiden siisteydestä. Muuten näemme päivittäin ja yövymmekin usein toistemme luona. Muutto yhteen ei tu
Tällanen järjestely sopisi hyvin, alkuun ainakin. Pitkän parisuhteen jälkeen kun tottui "poikamieselämään" ja vapauteen, ei ihan tuosta vaan huvita lähteä lusikoita samaan laatikkoon järjestelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisille treffeille syömään ravintolaan, josta molemmat tykkäävät. Anna joku oma ehdotus paikasta ja kysy käykö se, tai olisiko naisella joku kiva paikka mielessä. Siinä istuessa voi jutella ja tutustua. Esim. leffassa tai hiihtoladulla on hankalampi jutella. Tarjoa ilta. Jos nainen haluaa maksaa molemmat tai oman osansa, anna maksaa, älä tee numeroa.
Ennen seuraavia treffejä tunnette toisianne jo paremmin, ja voitte tehdä jotain, mistä molemmat tykkäätte, tai kokeilla yhdessä toiselle tuttua, mieluista tekemistä. Sitten kolmannella kerralla toisen osapuolen juttuihin.
Seksiä mahdollisimman pian, miten se kellekin luontevasti tulee eteen.. Mielestäni jos seksi ja läheisyys ei kahden ihmisen välillä toimi, suhdetta on ihan turha jatkaa. Seksi erottaa parisuhteen muista suhteista. Seksistä on tärkeä jutella jo etukäteen, ainakin sillä tasolla, että
Minullekin tuli tuosta seksiä mahdollisimman pian armeijan hammaslääkäri 30v sitten. "Otetaan ne viisaudenhampaat nyt saman tien pois, niin eivät sitten ala teitä vanhemmiten kiusaamaan."
Sen verran kommentoin, että ei meidän piireissä seurustelu noin vain useiden kanssa. Aika monet alkoivat seurustella aika myöhään (19-21v) ja saattoivat mennä saman kanssa naimisiin (ja vieläkin ollaan saman kanssa), eli vierasta tuollainen olemaan alkaminen isossa määrin.
N53