Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka jouduit elämään karmean lapsuuden: mietitkö koskaan, miksi vanhempasi hankkivat sinut?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
👧🏻: YYYHYYY NIIN KAUHEAT LAPSUUEN TRAUMAT YYYHYYY😩
Näyttää sullakin olevan. Ootkin jäänyt pikkuvauvan tasolle kehityksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kiltti lapsi ei käy niin kuin teille.
No voi voi meidän lapsuudessa kyllä koulukaverit teki kauheita ja niiden isommat sisarukset vallan kauheita. Vanhemmat ei ole puoliksikaan niin kauheita kuin niiden lapset on.
No niin, menkääs sekopäämuijat itkemään itsenne uneen, palsta sulkeutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin, menkääs sekopäämuijat itkemään itsenne uneen, palsta sulkeutuu.
Ota sinä iltaketipinorisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudesta. Vanhemmuus on vaikeaa.
Silloin kun se on niin vaikeaa, ettei voi olla ryyppäämättä, raivoamatta ja uhkailematta lapsia, kannattaa antaa lapset huostaan.
Alkoholismi on sairaus, eikä parane pelkällä tahdon voimalla. Vanhemmuus on taas itsessään vaikea laji ilman alkoholismiakin. Ihmisen pitäisi päästä eroon alkoholista jo ennen lapsen saamista, koska sen jälkeen aikaa omaan hoitoon ei juuri jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muslimimimies ja joku nainen niillä lapsi niin ne joi jotain sahtia aina kännissä ja se lapsi siellä ! Kerran mentiin siellä käymään niin nainen oli ripuloinut koko sängyn kännissä yyyyh öh mikä lemu ja lakanat paskassa. Yksi nainen oli itsesäälissä juoppona ja kakkasi rappukäytävään hänellä 2 lasta. Hänet oli isäpuoli raiskannut 8 vuotiaana joten vanhempia ei voi aina syyttää muiden teoista.
Vierailija kirjoitti:
No niin, menkääs sekopäämuijat itkemään itsenne uneen, palsta sulkeutuu.
😘 Älä multipeukuttele noin läpinäkyvästi juttujas, et ole vieläkään oppinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella, todella monet kerrat on tullut mietittyä, että miksi v-ussa. Mutta eipä sitä tekemättömäksi saa.
No lähiöissä on eri uskontoisen ja kieliset jengit kyllä ne hoitaa ei siihen vanhempia tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudesta. Vanhemmuus on vaikeaa.
Silloin kun se on niin vaikeaa, ettei voi olla ryyppäämättä, raivoamatta ja uhkailematta lapsia, kannattaa antaa lapset huostaan.
Alkoholismi on sairaus, eikä parane pelkällä tahdon voimalla. Vanhemmuus on taas itsessään vaikea laji ilman alkoholismiakin. Ihmisen pitäisi päästä eroon alkoholista jo ennen lapsen saamista, koska sen jälkeen aikaa omaan hoitoon ei juuri jää.
Niin, eikä naisten kannattaisi varta vasten tehdä alkoholistin kanssa lapsia. Kun hoitoon ei jää aikaa myöskään silloin, jos alkoholisti ei edes myönnä olevansa alkoholisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin ja kysyinkin tätä. Vastaus oli että 70-luvulla lapset olivat sosiaalinen velvoite.
Useinkin. Mietin myös, kuinka paljon onnellisempi ja parempi äitini elämä olisi ollut ellei olisi tavannut sekopäistä ja väkivaltaista isääni.
Ensin syntyivät vanhemmat sisarukseni, silloin kun äiti ja isä olivat tunteneet vasta vähän aikaa. Äiti oli nuori, vähän päälle 20 ja isä kymmenen vuotta vanhempi. Varmaan hankkivat lapsia juuri siksi, että silloin niin kuului tehdä. Sitten 15v myöhemmin synnyin minä. Olin varmasti vahinko, vanhemmat olleet eron partaalla jo pitkän aikaa kun isän todellinen luonne tullut jo aikoja sitten esille. Terrorisoi koko perhettä, lemmikkejä myöten. Sitten vanhemmat erosivatkin kun olin ihan pikkulapsi.
Olen surullinen äitini puolesta. Hän ei koskaan saanut sellaista vapaata nuorta aikuisuutta jolloin opetellaan tuntemaan itsensä ja etsitään rauhassa sitä sopivaa ja hyvää kumppania.
Voi, kyllä! Kysyn sitä edelleenkin jokaikinen päivä saamatta siihen vastausta.
Varmaankin olettivat olevansa ihan hyviä vanhempia vaikka lopulta taisivatkin toistaa ihan kaikki omien vanhempiensa virheet.
Etenkin isä oli liki puhumaton ja äärettömän huonoitsetuntoinen ja melkoisen onnistuneesti teki meistä lapsistaan samanlaisia epäsosiaalisia kynnysmattoja, mutta ei äitikään mikään vahvatahtoinen ollut vaikka olikin hieman sosiaalisempi ja puheliaampi. Isä sai kuitenkin olla perheen pomo ja kuvitteli kaikkien muiden olevan ajatustenlukijoita koska ei mistään ikinä puhunut ja sitten ärjyi kuin kaistapäinen kun muut ei tietenkään osanneet olla oikein ja mieliksi.
Käsitykseni mukaan hänen lapsuudessaan oli ollut samanlainen puhumattomuuden kulttuuri ja kommunikointi oli lähinnä pahoja katseita, läpsäisyjä, tuhahteluja ja huutamista.
Minun lapsuudenperheessä oli seitsemän lasta. Kyllä olemme miettineet, miksi vanhempani vain lisääntyivät, vaikka eivät jaksaneet huolehtia edes ensimmäisestä. Elämänhallintaongelma on tässä syynä. Jostain syystä ehkäisyn käyttäminen on joillekin täysin ylivoimaista.
Sama, paitsi että olin ainoa lapsi. Olisin halunnut lähteä kotoa jo 14-vuotiaana, mutta jouduin odottamaan, kunnes olin 16, ja peruskoulu oli ohi. Humalassa tappelevat vanhemmat pelottivat minua suunnattomasti. Välillä lähdettiin äidin kanssa yön selkään, kun isä oli jurrissa ja alkoi uhkailla hoitelevansa meidät päiviltä. Äiti oli yleensä silloin selvin päin. Mutta silloin, kun kumpikin oli ottanut alkoholia, he olivat toisilleen kuin dynamiittia. Räjähdys saattoi tapahtua milloin tahansa. Ehkä minusta tuli tämän takia absolutisti. En siedä yhtäkään humalikkoa elämässäni. Vanhemapani ovat jo kuolleet. En vihaa heitä, mutta en koskaan myöskään rakastanut heitä. En tunne minkäänlaista kaipuuta heitä kohtaan. N46