Mihin perustuu se väittämä, että liikunta ei laihduta?
Voitteko te vauva-palstan älyköt kertoa tämän mulle.
Jos ihminen syö kulutukseensa näiden liian paljon, totta kai se lihoo! Mutta, jos ihminen syö saman verran kuin kuluttaa, paino pysyy samana. Mutta jos ihminen syö saman verran kuin aina ennenkin, mutta erona vain se, että liikunnan määrä lisääntyy, pitäisi kaiken järjen mukaan laihtua, kun energian kulutus on suurempaa kuin energian saanti.
Joten kysymys kuuluu; millä logiikalla liikunnan lisääminen ei laihduta, vaikka noissa kolmessa mainitussa esimerkissäni nimenomaan se esimerkki numero 3 oli se jossa energian kulutus oli suurempaa kuin mitä oli energian saanti
Kommentit (91)
Kaikki liikunta mikä kuluttaa kaloreita tietysti laihduttaa. Mutta aika vähän.
Sen vaikutus on niin paljon pienempi kuin ruokavalion, että liikunta lähinnä estää lihomista, ja sitäkin vain, jos sitä harrastaa melkein joka päivä.
Liikunta tekee kovan nälän. Jos siihen ei osaa syödä pientä annosta, niin sitten liikunta voi jopa lihottaa. Pitää pystyä sietämään näläntunnetta ja syödä ruoka-aikana pieni annos. Kaurapuuroa ja porkkanoita saa syödä niin paljon kuin maistuu.
Liikunta laihduttaa aluksi 2-3 kiloa, mutta jos liikuntaa jatketaan, niin elimistö sopeutuu jatkuvaan ylimääräiseen kulutukseen. Painonhallinnassa liikunta sen sijaan on loistava apu. Olen itse harrastanut juoksua jo melkein 40 vuotta, eikä koskaan ole ollut paino-ongelmia, en kuitenkaan edes ole langanlaiha, vaan normaali. Ei ole edes vatsaa ja ikää kuitenkin 56. Muutama vuosi sitten jouduin leikkauksen jälkeen parin kuukauden hölkkäkieltoon. Minulta katosi oikeastaan kokonaan nälän tunne, kun ei ollut liikuntaa ja söin normaalia vähemmän. Kun sain jälleen liikkua, normaali ruokahalu palasi.
Itse olen napostelija joten jokainen minuutti liikkumassa, on minuutti pois jääkaapilta. Jos olisin kokoajan kotona sohvan tuntumassa, olisin satavarmasti lihava. Mutta fyysinen työ jossa ei voi syödä kuin tauoilla ja reilu ulkoilu pitää hoikkana vielä yli 40v.
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan synnyttämä energiavaje on aika vähäinen, jos ei ole aktiiviliikkuja, joka hiihtää 20 kilometrin lenkin viidesti viikossa, ja merkittävästi ylipainoiset harvoin ovat. Voi käydä jopa niin, että liikuntaharrastuksen aloittamisen myötä lihoo, koska alkaa huomaamattaan syödä enemmän. Esimerkiksi tunnin kävelylenkillä kulutetut kalorit saa takaisin, kun syö lenkin päälle juustovoileivän ja juo lasillisen appelsiinimehua. Jos annoskokojen säätelyssä, näläntunteen hallinnassa ja kylläisyyden tunnistamisessa on haasteita, helposti tulee lenkin jälkeiseen nälkään syötyä liikaa.
Aloita ne lenkit vaikka siitä 30min reppaasta kävelystä. Pidä tauko tarvittaessa. Luuletko että nykyinen aktiiviliikkuja 20km/5x viikko aloitti heti tuosta?
Ja oikeasti, jos haluat laihduttaa niin jätä heti alkuun ne mehut kauppaan ja laita leivän päälle vaikka kurkkua juuston sijasta.
Kun liikun paljon, niin paino ei juurikaan laske.
Mutta ei liikunta hukkaan mene, läskistä tulee lihasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se tavallaan laihduttaa, mutta on aika merkityksetöntä, kun 10 minuutissa voi syödä sen, minkä edestä pitäisi liikkua 24 tuntia. Loppuu vuorokauden tunnit kesken. Fiksumpaa keskittyä syömisen laatuun ja määrään.
Jos on huono kunto niin kyllä pitää alkaa harrastamaan liikuntaa.
Ruuansulatus kuluttaa myös energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan synnyttämä energiavaje on aika vähäinen, jos ei ole aktiiviliikkuja, joka hiihtää 20 kilometrin lenkin viidesti viikossa, ja merkittävästi ylipainoiset harvoin ovat. Voi käydä jopa niin, että liikuntaharrastuksen aloittamisen myötä lihoo, koska alkaa huomaamattaan syödä enemmän. Esimerkiksi tunnin kävelylenkillä kulutetut kalorit saa takaisin, kun syö lenkin päälle juustovoileivän ja juo lasillisen appelsiinimehua. Jos annoskokojen säätelyssä, näläntunteen hallinnassa ja kylläisyyden tunnistamisessa on haasteita, helposti tulee lenkin jälkeiseen nälkään syötyä liikaa.
Ei ollut kyse siitä, että syö liikunnan jälkeen menetetyt kalorit juustovoileivän ja mehun muodossa takaisin, vaan siitä, että liikunta vie niitä kaloreita, jolloin laihtuu. Ja laihduttajahan ei tietenkään iltalenkin syö sitä juustoleipää, vaan ottaa jonkun kevyen iltapalan tai hedelmän, vettä jne.
Laihduttajalla asian täytyy tapahtua hitaasti. Pitkän ajan kuluessa kun saat liikunnalla sen pienen kalorivajeen, niin laihtuminen jatkuu, kun pitää syömisen ja liikunnan balanssissa. Ja kun keho tottuu aikanaan pienempiin annoksiin, niin ei enää sitä ahmimishimoa tule tai kroppa huuda rasvaa ja sitä vanhaa täyttömäärää minkä itselleen söi.
Kokemusta on, laihtunut olen aika isosti. Alussa tulee repsahduksia, mutta ne jäävät pitkällä janalla pois. Ellei sitten ole Tri Now:n potilaiden kaltainen todella (psyykkisesti) sairas henkilö kyseessä. Lohtusyönti on monen kompastuskivi.
Koko prosessi on kuitenkin yksilöllinen. Mutta liikunta kyllä ihan varmasti saa kiloja tippumaan, kunhan lähtee menemään sieltä sohvalta tai polkee vaikka kuntopyörää. Sen jälkeen kun kiskaisee vettä ison lasillisen, niin avot. Vaatii itsekuria liikunnan lisäksi.
Ja ei, kilot eivät ole tulleet takaisin.
Se on vaan liikunnanvihaajien väittämä. Itse olen aina syönyt monipuolisesti ja tasapainoisesti. Sain Koronan ja long covidin ja olin aika huonossa kunnossa pitkään. Lihoin tänä aikana 10kg. Kun sain itseni kuntoon ja aloin taas juosta säännöllisesti, laihduin huomaamatta sen 10kg pois, vaikka varmasti syön näillä juoksumäärillä välillä jopa enemmän kuin ennen.
Liikunta ei kuluta kaloreita vain silloin kuin liikut. Kalorikulutus on isompi jatkuvasti, jos liikut säännöllisesti, sillä keho käyttää energiaa mm. siihen, että se palautuu ja lihakset kehittyy jne. Lisäksi aineenvaihdunta pysyy käynnissä paremmin.
Jos liikunta ei laihduta, niin miksi kestävyysjuoksijat ovat niin laihoja? Turha väittää, että syövät vähän. Sillä vähällä syömisellä ei tehdä sellaisia kilometrimääriä, mitä huiput tekee.
Ihmiskehobei ole kone. Eloon jäämistä säätelevät järjestelmät huolehtivat lisäksi siitä, että keho sopeutuu ruokavaliossa tai liikkumisessa tapahtuviin muutoksiin.
Nykyään tiedetään myös, että suoliston mikrobisto, stressi yms. vaikuttaa energiankulutukseen ja aineenvaihduntaan.
Kroppa tekee kaikkensa pitääkseen kiinni vararavinnosta. Siksi jo lihoneen on vaikea laihtua ja ylläpitää pienempää painoa.
Vierailija kirjoitti:
Liikunta tekee kovan nälän. Jos siihen ei osaa syödä pientä annosta, niin sitten liikunta voi jopa lihottaa. Pitää pystyä sietämään näläntunnetta ja syödä ruoka-aikana pieni annos. Kaurapuuroa ja porkkanoita saa syödä niin paljon kuin maistuu.
Jos liikunnasta tulee niin iso nälkä, että vaan lihoo, niin silloin on vikaa nälänsäätelyssä eikä liikunta ole se syypää.
Vierailija kirjoitti:
Liikunta tekee kovan nälän. Jos siihen ei osaa syödä pientä annosta, niin sitten liikunta voi jopa lihottaa. Pitää pystyä sietämään näläntunnetta ja syödä ruoka-aikana pieni annos. Kaurapuuroa ja porkkanoita saa syödä niin paljon kuin maistuu.
Ei tee nälkää. Sussa on jotain vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se tavallaan laihduttaa, mutta on aika merkityksetöntä, kun 10 minuutissa voi syödä sen, minkä edestä pitäisi liikkua 24 tuntia. Loppuu vuorokauden tunnit kesken. Fiksumpaa keskittyä syömisen laatuun ja määrään.
Jos on huono kunto niin kyllä pitää alkaa harrastamaan liikuntaa.
Ruuansulatus kuluttaa myös energiaa.
Niin että ei kannata liikkua? 😁
Mikä tahansa mielekäs tekeminen, joka pitää illalla pois jääkaapilta! Itselläni muutto eli tavaroiden pengonta, asettelu, huonekalujen ksaaminen jne. Monta viikkoa meni näprätessä.
Syöminen jäi. Muutenkin minun päiväruoat on balanssissa, mutta iltanapostelu ei. Vähän kurjaa mennä tyhjin vatsoin nukkumaan, mutta siihenkin tottui. Kurniva nälkä menee OHI!
Itseäni on auttanut ihan kaloreiden laskeminen, kalorivajeen määrittely ja sitten myös liikunnan aiheuttaman kaloreiden menettämisen seuraaminen noin suurin piirtein (netissä on laskureita).
muuten söisin oikeasti liikaa kun en tarkkaile ruoan energiatiheyttä.
Täällä on nyt useampi laihduttanut kertonut oman kokemuksensa siitä, kuinka nimenomaan liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla on onnistunut laihtumaan. Ja että ilman liikuntaa se ei olisi (niin hyvin) onnistunut.
Palstatietäjät (jotka eivät melko varmaan ole joutuneet laihduttamaan) inttävät, että ei liikunta laihduta, KUN SÄ SYÖT heti sen jälkeen JUUSTOA ja LEIPÄÄ ja SUKLAAPATUKAN. No tämähän on täysin selvä asia. Mutta ennen sitä leipää ja patukkaa on liikunta laihduttanut jo.
Ja koska täällä on laihduttamisessaan onnistuneita kommentoijia, niin ei liikunnan jälkeen ole näköjään mässätty. Ei kurinalainen laihduttaja lenkkeilekään lähigrillille.
Liikunnan energiankulutusta on tutkittu ja huomattu, että vaikka alkuun se liikunta kuluttaisi enemmän energiaa, kroppa tottuu siihen liikkumiseen ja tekee siitä energiatehokasta, ja sama treeni kuluttaa vähemmän energiaa. Alkuun katsos lihaksetkin on silleen "wtf mikä tää liike on, apua" ja tuhlaa siihen energiaa, mutta mitä enemmän samaa toistaa niin ne alkaa olla silleen "aaaaa ok tää on tää sama" ja liike tehostuu, lihas vahvistuu, lihasmuisti syntyy, energiankulutus vähenee. Ihan sama kun opettelet vaikka uuden käsityötekniikan ja alkuun siinä kestää ikuisuus, mutta mitä pidempään teet, sitä nopeammaksi ja taitavammaksi tuut ja teet saman pienemmällä vaivalla.
Siksi ruokavalio on tärkein osa painonpudotusta.
Siitä on ihan tutkimuksia, pari kiloa voi laihtua liikunnan lisäämisellä, mutta siihen se jää. Elimistö tottuu liikuntaan, eikä tuhlaa siihen energiaa.
Ja lisäksi tulee sellainen inhimillinen tekijä, että kun on käynyt lenkillä, ajattelee ansainneensa sen energiajuoman tms sellaista ja helposti meneekin sitten lihomisen puolelle.
Liikunta on silti tietenkin hyväksi lihaksille ja hengityselimille ym, mutta laihdutuskeinona ei oikein hyvin toimi, varsinkin jos on oikeasti lihava. Ja silloin pitäisi välttää esim. juoksua, jolla voi hankkia itselleen ikuiset nivelvaivat.
Entä kun ei syö edes suklaapatukkaa?