supistuksista ja vähän muustakin
Löytyykö kohtalotovereita, jotka odottelisivat synnytyksen käynnistymistä eräpäivä jo menneenä?? Aika tuntuu tosi pitkältä,mitenhän tän ajan sais kulumaan? Tällä hetkellä siis meneillään 40+5.
Minulla ei ole ollut koko raskausaikana ainuttakaan kivuliasta supistusta, ei edes nyt lasketun ajan jälkeen!! Oikeasti alkaa hermot olemaan asian suhteen aika tiukilla :( Onkohan odotettavissa vielä äärettömän kivulias synnytys, kun näitä valmistavia supareita ei tunnu kuuluvan..? Oisko jollakulla kokemusta?
Yöunet ovat myös jääneet viime viikkoina vähiin hirmuisten liitoskipujen vuoksi. Jalkoja ei pysty nostamaan, kun niin kovin vihloo. Myös kävely on tuskaa. Nyt kahtena päivänä ei ole voinut tehdä juuri mitään näiden särkyjen vuoksi. Oisko nämä voimistuneet liitoskivut enteilleet jollain synnytystä?
Sori, että tuli tällainen purkausviesti, mutta kohtalotovereiden tai saman kokeneiden ajatuksia olisi helpottava kuulla!
Kommentit (5)
Tuo oli kuin omaa tekstiäni viime kesällä...Mulla oli vähän sama tilanne, ei yhtän supistusta koko aikana (kivuliasta) ja odotus oli kova, kun ei merkin merkkiä! Sitten 40+4 meni yht´äkkiä lapsivedet ja samantien alkoi supistukset selässä ja siitä sitten suoraan sairaalaan. Supistukset alkoi heti säännöl.10 min. välein ja pikkuhiljaa kipu koveni. Synnytys kesti 11h 45 min. Lopusta supparit oli kyllä kamalia, mutta niinhän niiden kuuluu. Otin epiduraalin kun olin 7cm auki. Mutta koita jaksaa vielä pinnistellä :=) ja vanhat seksi, sauna, siivous voi auttaa, jos aika kypsä! Meillä itse asiassa seksin jälkeen meni 2h ja vedet meni....
On aina ihana kuulla se tosiasia, että kyllä se lapsi sieltä syntyy...ja varsinkin ystäviäni olen aina kunniakkaasti lohdutellut, että lapsi tarttee ne lisäpäivät jne. Mutta itse en millään kestäis tätä.
Eka raskaudessa teimme miehen kans ultimate-yrityksen ja harrastimme seksiä saunassa saunanpesun jälkeen. Siitä meni vielä viisi päivää.
Ja lepo on musta pahinta. Jos vaikka illalla jotain polttelua mahan pohjassa oliskin, niin kyllä se yön aikana häipyy. Aamulla on aina huippukunnossa, kun oikeasti haluais olla kykenemätön liikkumaan...
t. turhautunut shmoli
Kiitos vastauksistanne! Täällä siis kärvistellään edelleen, taas päivän pitemmällä ;) Oikeasti alkaa olla tosi turhautunut ja stressaantunut olotila, ei varmasti vauvallekaan hyväksi, kun äidin elimistö stressihormooneja piukassa..
Olen kyllä shmoli kanssas samaa mieltä, että supistuksia ei saa tekemällä tehtyä. Maanantaina kävelylenkillä otin pienen juoksuspurtinkin (n. 10 min.), mutta INGENTING! Portaita on kiipustettu ja saunottukin joka toinen ilta. Eipä auta! Täällä myöskin aamuisin aina tosi petynyt olo, kun aina vaan herää kotosalta, vaikka illalla toiveet lähettänyt, et josko yöllä pääsis lähtemään tositoimiin..
Käynnistysaikaa ei myöskään ole vielä tilattuna, mutta maanantaina ollaan menossa yliaikakontrolliin synnytyssairaalaan. Toivottavasti suostuvat silloin käynnistämäänkin, mikäli sinne asti joudutaan oottelemaan. Kovasti toivoisin, että synnytys käynnistyisi luonnollisesti..
Omaa mieltä olen koittanut psyykata, että palkinto tästä odotuksesta on niin ihana, etä kyllähän tämän vielä jaksaa.. Usko vain välillä horjuu, että tuleeko sieltä lasta ollenkaan ;) Ja en teistä muista tiedä, mutta itseäni välillä huolettaa vauvankin tila, koska istukkakin alkaa olemaan " vanha" . Lapsen liikkeitä olen seuraillut päivittäin, ja kaikki tuntuu olevan hyvin, mutta silti toisinaan mietityttää..
Täytyy vaan ajatella, että ei tämä loputtomiin kestä ja pian saan lapseni syliin. Se on palkinnoista parhain! Tsemppiä myös muille samassa jamassa oleville!
Lumitähti rv 40+6
Jos se yhtään lohduttaa. :) Valitettavasti minullakaan ei ollut ainoataan supistusta ennen tuota päivää. Lasketun ajan jälkeen ravasin neuvolassa melkein joka toinen päivä ja sain yliaikaiskontrollinkin vasta 41+5. Siellä sanoivat, että tule seuraavana päivänä niin käynnistetään. Käynnistettiin tipalla ja koko touhu kesti reilu 3 tuntia, niin reipas poika (3280g) syntyi! :)
Itsekkin toivoin että olisi synnytys lähtenyt luonnollisesti käyntiin, mutta vaikka mitä teki niin ei. Eikä se käynnistys mikään paha ollut, tai ensimmäistä kun synnytin niin ei ollut liioin vertailukohdettakaan.
Tsemppiä tulevaan! Luottavaista mieltä ja voimia!!!
En ole vielä saanut käynnistysaikaa, mutta odottelen supistuksia tai synnytyksen käynnistymistä palavasti. Mitään oireita ei ole, paitsi oma hermostuminen.
Homeopaattinikin on aivan ihmeissään, kun mikään tavanomainen ei auta.
Odotan kolmatta ja kaksi edellistäkin on mennyt yli, joten mulla ei tosiaan riitä enää huumori tämän homman kanssa. Olis ollut kiva synnyttää ns. yllättäen. Koska nyt vielä tietää senkin, mikä tuska on edessä ennen kuin se ihana paketti on sylissä.
V-käyrä on siis korkealla...ei tässä riitä paljon kivaa asennetta synnytykseen. On vähän negatiivinen, valivali-olo, mutta jotenkin tympii ja rankasti.
Ja sen olen kyllä todennut, että ei niitä supistuksia tule pakolla. Eilenkin pesin saunan, kävelin portaita ylösalas, kävelin pitkän lenkin pakkasessa, kävin kaupassa. - Ei mitään.
Ja kun kysyit: synnytykset ovat olleet mulla tosi pitkiä, avautuminen on kestänyt kauan. Ponnistukset ovat olleet alle 10 min, mutta se avautuminen kestää ja on tosi tuskallista. Vasta kalvojen puhkaisu on edistänyt asiaa.
Tsemppiä sulle ja valoisaa mieltä...palkintohan on tietysti hyvä. Ja ekakertalaisena et onneksi tiedä, mitä odottaa. ;-)
Enää kaks viikkoa, max!
shmoli, 40+4