Mies teki ja sanoi jotain niin käsittämätöntä!

Vierailija kirjoitti:

"Niin, pitääkö valehdella ja elää kuukaudesta taikka jopa vuodesta toiseen kumppaniaan kiusaten. Yleensä puolisot huomaavat muutoksen toisessa ja kun alkavat vastauksia vaatia niin haukutaan mielisairaaksi, mustasukkaiseksi jne. Siinä vaiheessa toki ero pitää jo toisenkin tajuta ottaa mutta miksi pitää elää jotain toista elämää ja kuvitella että ei jää edes kiinni?"

Koska se sivusuhde pitää testata, että se varmasti toimii ja kestää. Siksi pettäjät eivät halua heti erota, koska todennäköisyys sille, että sivusuhde ei kestä / toimi / salarakkaasta ilmeneekin epämiellyttäviä luonteenpiirteitä, on todella suuri. Se, että luonteet, arvot, kemia ja kaikki kohtaisivat pitkäaikaisesti, on todella harvinaista, oikeasti!

Ja pettäjä ei halua jäädä yksin. Tuttu, turvallinen ihan hyvin toiminut liitto on parempi, kuin jäädä yksin. 

Pettäjät olettavat, etteivät jää kiinni ja voivat testailla muitakin, jos tulis

Tää on vaan jotain niin itsekästä. Ei mietitä yhtään, että käytännössä romuttaa sen pitkäaikaisen puolisonsa luottamuksen, laittaa hänen elämänsä mullin mallin ja aiheuttaa petoksellaan trauman, jonka käsittely voi viedä vuosikausia. Kaikki koska "mä haluun". Jos se toinen miettii uuden kumppanin etsimistä, niin on oltava sen verran munaa että eroaa ennen kuin alkaa mitään säätämään.

Tässä jäi vähän hämmentämään se, että ilmeisesti se ykkösvaiheen erohakemus laitettiin sisään yhdessä ja yhteisymmärryksessä? Ja silti mies ja ap jäi samaan yhteiseen kotiin asumaan? Jäikö samaan makuuhuoneeseenkin? Mikä se sellainen avioeron harkinta-aika on, että kaikki olosuhteet on samalla tavalla normaalisti kuten avioliitossakin? Ainakin näin ajattelen itse, että erillään asuessa olisi lopullista eroa parempi harkita.

Jos näin, niin siksi vähän vähemmän ihmettelen sitä, että mies on omatoimisesti toimittanut sen kakkosvaiheen hakemuksenkin. Kun mitäpä sillä tosiaan tuntuu huushollin meininkeihin vaikutusta olevan. On jopa mies saattanut olla tyytyväinen itseensä kun hän on nyt saanut yhteisen asian hoidettua ja odottanut ehkä jopa kiitosta tästä asian loppuunsaattamisesta, vaikka unohtikin vaimolle asiasta etukäteen mainita :-)

Vierailija kirjoitti:

Tässä jäi vähän hämmentämään se, että ilmeisesti se ykkösvaiheen erohakemus laitettiin sisään yhdessä ja yhteisymmärryksessä? Ja silti mies ja ap jäi samaan yhteiseen kotiin asumaan? Jäikö samaan makuuhuoneeseenkin? Mikä se sellainen avioeron harkinta-aika on, että kaikki olosuhteet on samalla tavalla normaalisti kuten avioliitossakin? Ainakin näin ajattelen itse, että erillään asuessa olisi lopullista eroa parempi harkita.

Jos näin, niin siksi vähän vähemmän ihmettelen sitä, että mies on omatoimisesti toimittanut sen kakkosvaiheen hakemuksenkin. Kun mitäpä sillä tosiaan tuntuu huushollin meininkeihin vaikutusta olevan. On jopa mies saattanut olla tyytyväinen itseensä kun hän on nyt saanut yhteisen asian hoidettua ja odottanut ehkä jopa kiitosta tästä asian loppuunsaattamisesta, vaikka unohtikin vaimolle asiasta etukäteen mainita :-)

Mutta mikä ihme on avioero tälle pariskunnalle ylipäätään? Eron 1. vaiheen alkaessa (ja päättyessä) asutaan ja eletään yhdessä. Monissa maissa ei edes saa olla samaa osoitetta, kun erotaan. Ja laista viis, ihmettelen eroa, kun ei kuitenkaan erota! Mikä järki on ollut tässä. Ja tätä kysyn myös ap:lta, koska kyllä hänenkin menettelynsä herättää kysymyksiä. 

Ap o  jättänyt miehensä kanssa avioeropaperit sisälle eli on ollut koko ajan ero vireillä.

Se, että on sovittu, että yhdessä päätetään jatko, on kyllä sopimus vailla pohjaa ja realismia. Harkinta-aika on molemmalle osapuolelle ja kumpikin saa omalta osaltaan harkita avioliiton jatkamishaluaan. Jos ap:n mies on laittanut kakkosvaiheen paperin sisään, niin se on hänen oikeutensa, eikä hän ole tehnyt mitään "törkeää temppua". Onhan ap:kin ollut eroamassa! Hänellä on ollut koko ajan avioero vireillä!

Ei avioerosta ole pakko päättää yhdessä. Se voi olla tuntunut kivalta idealta puoli vuotta sitten, mutta kummallakin on oikeus päättää avioliiton tilasta ja kohtalosta itsenäisesti.

Ap, miksi vähättelet sitä, että olet itsekin laittanut eropaperit vetämään? Sinulla on osuutesi tässä yhtä lailla. 

"Tää on vaan jotain niin itsekästä. Ei mietitä yhtään, että käytännössä romuttaa sen pitkäaikaisen puolisonsa luottamuksen, laittaa hänen elämänsä mullin mallin ja aiheuttaa petoksellaan trauman, jonka käsittely voi viedä vuosikausia. Kaikki koska "mä haluun". Jos se toinen miettii uuden kumppanin etsimistä, niin on oltava sen verran munaa että eroaa ennen kuin alkaa mitään säätämään."

Näin ideaalimaailmassa se menisi. Mutta me elämme raa'assa todellisuudessa, jossa käytännössä yksikään mies ei jätä pitkäaikaista aviovaimoa, jos uutta ei ole valmiina odottamassa.

Pitkäaikaiseen liittoon on satsattu niin paljon aikaa, energiaa ja rahaa. On lapset, kodit ja koko yhteinen historia, koko elämä on kietoutunut yhteen kaikin tavoin, sitä on niin pirun hankala lähteä purkamaan, jos loppupeleissä jäisikin vain se luu sitten käteen. Parikymppisinä menty yhteen ja käytännössä eletty se koko aikuisikä yhdessä. Siitä ei lähdetä tyhjän päälle, miehet eivät ikinä lähde tyhjän päälle. 

Nuorempana tuo ideologia vielä onnistuu, että jätetään se muutaman kuukauden tai vuoden suhde ja jäädään tyhjän päälle etsimään parempaa ja on sitä munaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap o  jättänyt miehensä kanssa avioeropaperit sisälle eli on ollut koko ajan ero vireillä.

Se, että on sovittu, että yhdessä päätetään jatko, on kyllä sopimus vailla pohjaa ja realismia. Harkinta-aika on molemmalle osapuolelle ja kumpikin saa omalta osaltaan harkita avioliiton jatkamishaluaan. Jos ap:n mies on laittanut kakkosvaiheen paperin sisään, niin se on hänen oikeutensa, eikä hän ole tehnyt mitään "törkeää temppua". Onhan ap:kin ollut eroamassa! Hänellä on ollut koko ajan avioero vireillä!

Ei avioerosta ole pakko päättää yhdessä. Se voi olla tuntunut kivalta idealta puoli vuotta sitten, mutta kummallakin on oikeus päättää avioliiton tilasta ja kohtalosta itsenäisesti.

Ap, miksi vähättelet sitä, että olet itsekin laittanut eropaperit vetämään? Sinulla on osuutesi tässä yhtä lailla. 

Avioero on ollut vireillä molempien toimesta, sillä he allekirjoittivat samaan avioerohakemukseen nimensä ja toimittivat sen käräjäoikeuteen. Siitä on pyörähtänyt käyntiin 6 kk harkinta-aika. Kyseessä on siis vasta harkinta, eli väitteesi, että "onhan ap:kin ollut eroamassa" ei siinä mielessä pidä paikkaansa, sillä tuossa kohtaahan saa päätyä myös ratkaisuun, ettei haluakaan eroa. 

Harkinta-aikana harkitaan, haluaako eroa vai ei. Ja ilmeisesti kaikesta päätellen ap ei ole halunnut eroa. Tässä pitää taas alleviivata sitä, että älkää hyvät ihmiset allekirjoittanut mitään avioerohakemuksia, jos ette oikeasti ole tosissanne sillä hetkellä, että haluatte erota! Eihän se estä avioeron vireille tuloa tietenkään, mutta se antaa psykologisen signaalin, että "minä en halua avioeroa, minä en allekirjoita avioerohakemustakaan siten".

Ei tietenkään avioerosta ole pakko päättää yhdessä. Itse asiassa, käytännössä avioerot menee lähes aina niin, että toinen haluaa erota ja toinen ei halua erota. 

Siinä mielessä mies teki törkeän tempun, että he sopivat, että sitä lopullista eroa sitten puidaan yhdessä, että haetaanko sitä kakkosvaiheen avioeroa sitten eli lopullista eroa vai eikö haeta.

Mies ois voinu ilmoittaa, että haen nyt sitten sen lopullisen eron, halusit tai et ja VASTA SEN JÄLKEEN olisi hakenut sitä lopullista eroa.

Nythän tässä haiskahtaa vahvasti Irmelin painostus saada tälle pelleilylle loppu. Siksi mies pisti lopullisen hakemuksen sisään, koska ei halunnut / jaksanut joutua ap:n tentattavaksi ja painostettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap o  jättänyt miehensä kanssa avioeropaperit sisälle eli on ollut koko ajan ero vireillä.

Se, että on sovittu, että yhdessä päätetään jatko, on kyllä sopimus vailla pohjaa ja realismia. Harkinta-aika on molemmalle osapuolelle ja kumpikin saa omalta osaltaan harkita avioliiton jatkamishaluaan. Jos ap:n mies on laittanut kakkosvaiheen paperin sisään, niin se on hänen oikeutensa, eikä hän ole tehnyt mitään "törkeää temppua". Onhan ap:kin ollut eroamassa! Hänellä on ollut koko ajan avioero vireillä!

Ei avioerosta ole pakko päättää yhdessä. Se voi olla tuntunut kivalta idealta puoli vuotta sitten, mutta kummallakin on oikeus päättää avioliiton tilasta ja kohtalosta itsenäisesti.

Ap, miksi vähättelet sitä, että olet itsekin laittanut eropaperit vetämään? Sinulla on osuutesi tässä yhtä lailla. 

Avioero

Nyt menee kyllä vähän oudoksi. Kyllä avioeropaperin allekirjoittaminen ja toimittaminen käräjäoikeuteen tarkoittaa ihan aktiivista eroaikomusta! Harkinta-aika on laissa ja se pitää pitää. Mutta hölmöähän olisi hakea AVIOEROA tarkoittamatta halua erota.

"Siinä mielessä mies teki törkeän tempun, että he sopivat, että sitä lopullista eroa sitten puidaan yhdessä, että haetaanko sitä kakkosvaiheen avioeroa sitten eli lopullista eroa vai eikö haeta.

Mies ois voinu ilmoittaa, että haen nyt sitten sen lopullisen eron, halusit tai et ja VASTA SEN JÄLKEEN olisi hakenut sitä lopullista eroa."

Juuri tämä. Varsinkin kun on pitkä liitto takana niin ei toiselle tehdä näin. Aikuiset ihmiset osaavat keskustella tämmöiset päätökset yhdessä. Ja sitten vielä kehdataan sanoa että hei mä rakastan sua ja haluan jatkaa kanssasi. Mikä idiootti!

"Siinä mielessä mies teki törkeän tempun, että he sopivat, että sitä lopullista eroa sitten puidaan yhdessä, että haetaanko sitä kakkosvaiheen avioeroa sitten eli lopullista eroa vai eikö haeta."

Eihän tuollaista voi päättää toisen puolesta, eikä edes yhdessä. Kummankin on tehtävä siitä itsenäinen päätös. 

Totta, tässä tapauksessa mies päätti itse hakea lopullista eroa.

Mussutti ap:lle paskaa, sillä haluaa pehmeän laskun hänelle. Kyllä miehellä on ihan aikomus erota kunnolla ap:sta, kunhan Irmeli on varmistettu.

Miehellä ei ole mitään muuta syytä kuin Irmeli saattaa avioero voimaan.

Ap, voisitko kertoa meille, että mikä oli tilanteenne, kun päädyitte ihan yhdessä allekirjoittamaan ja toimittamaan käräjäoikeuteen avioerohakemuksen alunperin?

Vierailija kirjoitti:

"Siinä mielessä mies teki törkeän tempun, että he sopivat, että sitä lopullista eroa sitten puidaan yhdessä, että haetaanko sitä kakkosvaiheen avioeroa sitten eli lopullista eroa vai eikö haeta."

Eihän tuollaista voi päättää toisen puolesta, eikä edes yhdessä. Kummankin on tehtävä siitä itsenäinen päätös. 

Niin ei mutta jos ovat yhdessä puhuneet ja sopineet asiat niin että kumpikaan ei mene hakemaan eroa ilmoittamatta toiselle ja kertomatta siitä etukäteen niin eihän näin vain toimita?! Jos on sovittu jotain yhdessä niin miksi ei voida pitää lupauksia?

Irmelikin saattaa olla naimisissa miehen kanssa, jopa onnellisesti. Kukaan ei ole kysynyt Irmeliltä onko se tästä harrasteessa tapaamastaan miehestä romanttisessa mielessä edes kiinnostunut. Irmelihän on mahdollisesti kiusaantunut kun eroa harkitseva ukkomies palvoo katseellaan. Irmelihän saattaa myös tykätä pelmuttaa peittoa vain toisen naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siinä mielessä mies teki törkeän tempun, että he sopivat, että sitä lopullista eroa sitten puidaan yhdessä, että haetaanko sitä kakkosvaiheen avioeroa sitten eli lopullista eroa vai eikö haeta."

Eihän tuollaista voi päättää toisen puolesta, eikä edes yhdessä. Kummankin on tehtävä siitä itsenäinen päätös. 

Niin ei mutta jos ovat yhdessä puhuneet ja sopineet asiat niin että kumpikaan ei mene hakemaan eroa ilmoittamatta toiselle ja kertomatta siitä etukäteen niin eihän näin vain toimita?! Jos on sovittu jotain yhdessä niin miksi ei voida pitää lupauksia?

 

No, sellaista se on, kun ollaan eroamassa. Harvoin erot ihan tasaisen kohteliaasti menevät. Ei silti ole mielestäni törkeää laittaa 2. vaiheen papereita sisään, kun 1. vaihe on ihan yhdessä allekirjoitettu. Eroprosessihan tuossa on ollut päällä jo pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siinä mielessä mies teki törkeän tempun, että he sopivat, että sitä lopullista eroa sitten puidaan yhdessä, että haetaanko sitä kakkosvaiheen avioeroa sitten eli lopullista eroa vai eikö haeta."

Eihän tuollaista voi päättää toisen puolesta, eikä edes yhdessä. Kummankin on tehtävä siitä itsenäinen päätös. 

Niin ei mutta jos ovat yhdessä puhuneet ja sopineet asiat niin että kumpikaan ei mene hakemaan eroa ilmoittamatta toiselle ja kertomatta siitä etukäteen niin eihän näin vain toimita?! Jos on sovittu jotain yhdessä niin miksi ei voida pitää lupauksia?

 

Koska miehellä on Irmeli ja mies ei halunnut joutua pitkään ja piinaavaan ristikuulusteluun, että miksi haluaa lopullisen avioeron. Mies ajatteli pääsevänsä helpommalla, kun ei kerro asiasta etukäteen vaimolle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Irmelikin saattaa olla naimisissa miehen kanssa, jopa onnellisesti. Kukaan ei ole kysynyt Irmeliltä onko se tästä harrasteessa tapaamastaan miehestä romanttisessa mielessä edes kiinnostunut. Irmelihän on mahdollisesti kiusaantunut kun eroa harkitseva ukkomies palvoo katseellaan. Irmelihän saattaa myös tykätä pelmuttaa peittoa vain toisen naisen kanssa.

 

Ap kertoi jo, että Irmeli on sinkku. Mies on ollut ihan avoimesti tämän Irmelin kaveri, Irmelistä jopa on puhuttu ap:n kanssa ja mies on ihan avoimesti kertonut Irmelistä, mm. tämän faktan, että Irmeli on sinkku. Mutta kun Irmeli on vain kaveri, harrastuksesta! Niin eihän siinä ole mitään pahaa, eihän, on miehen asenne.

Todellisuudessa Irmeli on salarakas ja mies on naamioinut Irmelin kaveriksi.

Vierailija kirjoitti:

Totta, tässä tapauksessa mies päätti itse hakea lopullista eroa.

Mussutti ap:lle paskaa, sillä haluaa pehmeän laskun hänelle. Kyllä miehellä on ihan aikomus erota kunnolla ap:sta, kunhan Irmeli on varmistettu.

Miehellä ei ole mitään muuta syytä kuin Irmeli saattaa avioero voimaan.

Ap, voisitko kertoa meille, että mikä oli tilanteenne, kun päädyitte ihan yhdessä allekirjoittamaan ja toimittamaan käräjäoikeuteen avioerohakemuksen alunperin?

Kyllähän se oli miehen muuttunut käytös. Pelkäsin jo sitäkin että saa minutkin ongelmiin kun käytti rahaa ihan holtittomasti. Myös alkoa kului reippaasti. Tuota aikaa kun muistelee niin mies teki niin älyttömiä juttuja, oli kuin jossain "psykoosissa" tai jossain. Tällöin lapsikin sai osansa isänsä ei niin kivasta muutoksesta. En olisi halunnut eroa hakea mutta silloin se tuntui järkevältä asialta. Mieskään ei tuolloin olisi halunnut erota. Kun hakemus oli jätetty niin hyvin nopeasti kumpikin alkoi katua sen tekemistä. Ja kuukausien aikana tuli hetkiä että meillä meni ihan hyvinkin ja siksi ei haettu sitä tokaa vaihetta kun 6kk tuli täyteen. Sovittiin vain että annetaan ajan kulua ja katsotaan asiaa uudestaan joku päivä. Ennen kuin vuosi tulee täyteen. Ja ettei kumpikaan mene yksinään ilmoittamatta toiselle hakemaan lopullista eroa.  ap

Kaikki sympatiani olisivat ap:n puolella, ellei tätä outoa yhteistä avioerohakemusta olisi jätetty muutama kuukausi sitten. Ei avioerohakemusta jätetä siksi, että aletaan miettiä avioliiton tilaa, vaan siksi, että aiotaan erota ja yleensä silloin erotaankin heti eli tähän liittyy ihan itsestäänselvästi erilleen muuttokin. Joten en voi kuin kohotella kulmiani tälle episodille. Avioero on vireillä, joten mikä tässä nyt on muuta tapahtunut kuin sen aloitetun prosessin viimeistely eli kakkosvaihe? Aika erikoinen reaktio ap:lta minusta.  

Tämmöistä se on, kun mennään liian nuorina yhteen, täysin kokemattomina, pahimmillaan alle kakskymppisinä.

Siinä käytännössä päädytään lapsuudenkodista suoraan puolison kanssa yhteen, kokeilematta edes, millaista on elää yksin, ottaa vastuu itsestään, tutustua itseensä, tutusta useisiin erilaisiin ihmisiin, miettiä, kuka mulle sopisi. Siinä vain niinkuin ajaudutaan yhteen kokematta mitään.

Se toimii ihan hyvin kyllä aina siihen 40 vuoden ikään. Ollaan yhdessä tutun ja turvallisen kanssa noin 20 vuotta, rakentaen koko aikuiselämä käytännössä yhdessä, tyhjästä.

Tuossa kohtaa (eli noin nelikymppisenä) tulee ihmisen kehityspsykologiassa kriisi, monet sanovat sitä ikäkriisiksi tai neljänkympin kriisiksi.

Silloin halutaankin elää se kokematon elämä eli tutustua erilaisiin ihmisiin, kokeilla seurustella ja tapailla erilaisten ihmisten kanssa, mennä ja tulla jne. Silloin astuu kuvioihin nämä salarakkaat, omat salamyhkäiset menot ja niin pois päin.

Oon niin paljon nyt nähnyt ja kuullut tästä eli jos liian nuorena mennään yhteen kokematta mitään, niin todennäköisyys tällaiselle todella pahalle kriisille nelikymppisenä on tosi suuri.

Erikoinen juttu, että laitetaan eropapereita vetämään ja eletään ja asutaan edelleen yhdessä kuin mitään erohakemusta ei olisi jätetty. Ei mahdu mun ymmärrykseeni. 

"Kyllähän se oli miehen muuttunut käytös. Pelkäsin jo sitäkin että saa minutkin ongelmiin kun käytti rahaa ihan holtittomasti. Myös alkoa kului reippaasti. Tuota aikaa kun muistelee niin mies teki niin älyttömiä juttuja, oli kuin jossain "psykoosissa" tai jossain. Tällöin lapsikin sai osansa isänsä ei niin kivasta muutoksesta. En olisi halunnut eroa hakea mutta silloin se tuntui järkevältä asialta. Mieskään ei tuolloin olisi halunnut erota. Kun hakemus oli jätetty niin hyvin nopeasti kumpikin alkoi katua sen tekemistä. Ja kuukausien aikana tuli hetkiä että meillä meni ihan hyvinkin ja siksi ei haettu sitä tokaa vaihetta kun 6kk tuli täyteen. Sovittiin vain että annetaan ajan kulua ja katsotaan asiaa uudestaan joku päivä. Ennen kuin vuosi tulee täyteen. Ja ettei kumpikaan mene yksinään ilmoittamatta toiselle hakemaan lopullista eroa.  ap"

Miehen muuttunut käytös, holtiton rahan ja alkoholin käyttö jne. = toinen nainen.

Kuka otti ensimmäisenä puheeksi avioeron? Vai onko suhteenne aina ollut sellainen, että avioerokortti vedetään pöytään herkästi, mutta sillä ei ns. tarkoiteta mitään? Kuinka pitkään jauhoitte avioerohakemuksen teosta ja miten te sitten käytännössä sitä haitte? Siis oliko se jonkun tappelun tiimellyksessä, printtasitteko ne paperit ja kynät käteen ja allekirjoititte tuohduksissanne vai?

Tuntuu, että ainakaan sä et ottanu tuota avioeropaperin allekirjoittamista ja toimittamista käräjäoikeuteen tosissasi. Ethän sä ap ole missään vaiheessa halunnut erota miehestä. Senkö takia, kun se on sitä tuttua ja turvallista ja siihen ikäänkuin tyydyt, vaikka mies sikailee ja tekee mitä lystää?