Mies teki ja sanoi jotain niin käsittämätöntä!

Vierailija kirjoitti:

"Kyllähän se oli miehen muuttunut käytös. Pelkäsin jo sitäkin että saa minutkin ongelmiin kun käytti rahaa ihan holtittomasti. Myös alkoa kului reippaasti. Tuota aikaa kun muistelee niin mies teki niin älyttömiä juttuja, oli kuin jossain "psykoosissa" tai jossain. Tällöin lapsikin sai osansa isänsä ei niin kivasta muutoksesta. En olisi halunnut eroa hakea mutta silloin se tuntui järkevältä asialta. Mieskään ei tuolloin olisi halunnut erota. Kun hakemus oli jätetty niin hyvin nopeasti kumpikin alkoi katua sen tekemistä. Ja kuukausien aikana tuli hetkiä että meillä meni ihan hyvinkin ja siksi ei haettu sitä tokaa vaihetta kun 6kk tuli täyteen. Sovittiin vain että annetaan ajan kulua ja katsotaan asiaa uudestaan joku päivä. Ennen kuin vuosi tulee täyteen. Ja ettei kumpikaan mene yksinään ilmoittamatta toiselle hakemaan lopullista eroa.  ap"

Miehen muuttunut käytös, holtiton rahan ja alkoholin käyttö jne. = toinen nainen.

Kyllähän sitä eroa haettiin kun oltiin kovissa riidoissa ja olin menettänyt täysin luottamuksen mieheeni. Tilanteet, miehen käytös kuitenkin sitten alkoi tasaantua ja rauhoittua. Ja kuten olen sanot täällä. Olen ollut liian kiltti ja antanut anteeksi. Olen myös sen verran uskonnollinen ihminen että ero ei ole mikään helppo juttu. Ero sotii kaikkea sitä vastaan mihinkä olen uskonut ja pitänyt itselleni tärkeänä. Vaikea selittää mitä nyt tarkoitan. ap

Miten haitte siis eroa, oliko se tilanne rauhallinen vai riidan jälkimainingissa? Kuinka kauan puhuitte avioerohakemuksen tekemisestä ennen sitä? Siis jauhoitteko kuukausia vai muutaman tunnin? Olitko silloin tosissasi eroamassa miehestäsi, kun sen menit yhdessä tekemään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettävät miehet muuten muuttuvat aivan järkyttävän kamaliksi vaimoilleen. Miehet osaavat olla niin julmia ja empatiakyvyttömiä löydettyään uuden naisen, että aina se vain jaksaa hämmästyttää. On niin nähty nämä. Itselle käynyt näin, muutamalle kaverille ja tämä palsta on ollu vastaavia tarinoita täynnä vuosikausien ajan.

 

Olisi kiva saada joltain mieheltä selitys tälle. Jos mies kuitenkin vielä on parisuhteessa myös sen vaimonsa kanssa, eli ei täysin vihaa häntä, niin miksi hän käyttäytyy niin ikävästi? Onko se yritys saada vaimo suuttumaan ja ottamaan eron, kun mies itse ei siihen kykene? Vai yrittääkö mies tehdä henkistä pesäeroa vaimoonsa? Syy

Miten voin 18 v pojan äitinä varmistaa, ettei hänestä tule tuollaista mieslasta, vaan että hän pääsee kasvamaan itsenäiseksi aikuiseksi ja irtaantumaan äitihahmoista, ettei ala myöhemminnähdä vaimoaan äitinään?

Nyt on jo liian myöhäistä aloittaa, jos olet ollut parisuhteissasi aina kynnysmattona ja palvellut perheen miesväkeä itsestäsi ja omista tarpeistasi ja toiveistasi välittämättä. 

Niin, tämä ap:n, miehen ja Irmelin kolmiodraama on ap:n lapsen (lasten?) kokemus perhe-elämästä ja avioliitosta. 

Oletko ap koskaan miettinyt, miltä tämä teidän sekava ja vähintäänkin tasapainottoman oloinen tilannen tuntuu teidän lapsestanne. Miehesi ei taida välittää lapsesta pätkääkään. Irmelin ulkopuolisena taas ei tarvitse, joten älä ainakaan ala häntä syyttämään perheonnenne pilaajaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, tämä ap:n, miehen ja Irmelin kolmiodraama on ap:n lapsen (lasten?) kokemus perhe-elämästä ja avioliitosta. 

Oletko ap koskaan miettinyt, miltä tämä teidän sekava ja vähintäänkin tasapainottoman oloinen tilannen tuntuu teidän lapsestanne. Miehesi ei taida välittää lapsesta pätkääkään. Irmelin ulkopuolisena taas ei tarvitse, joten älä ainakaan ala häntä syyttämään perheonnenne pilaajaksi. 

Älkää nyt alkako potkimaan, kun ap makaa jo maassa! Menneitä asioita ei voi enää muuttaa ja on inhimillistä, että ihminen uskoo parempaan huomiseen. Nythän ap on ymmärtänyt, ettei tilanteen kannata enää antaa jatkua ja hän ottaa vastuun omasta sekä teinin hyvinvoinnista. Voi ap, siunausta sinulle! Meistä monet ovat kokeneet kolhuja ja pettymyksiä, sinäkin selviät tästä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, tämä ap:n, miehen ja Irmelin kolmiodraama on ap:n lapsen (lasten?) kokemus perhe-elämästä ja avioliitosta. 

Oletko ap koskaan miettinyt, miltä tämä teidän sekava ja vähintäänkin tasapainottoman oloinen tilannen tuntuu teidän lapsestanne. Miehesi ei taida välittää lapsesta pätkääkään. Irmelin ulkopuolisena taas ei tarvitse, joten älä ainakaan ala häntä syyttämään perheonnenne pilaajaksi. 

Ilman Irmeliä ei isä olisi alkanut sekoilla?

Irmeli

AP:lle harkittavaksi (koko ketjua lukematta). Voisko miehelläsi olla dissosiatiivinen identiteettihäiriö? Minulla on, ja minä saattaisin toimia yhtä harkitsemattomasti kun joku alipersoona tulisi postittamaan avioerokaavakkeen puolestani. Ja nämä tapahtuvat impulssina, hetken mielijohteesta. Ennen pitkää traumaterapiaa en osannut itsekään selittää miksi niin käy. Joudun tavallaan sivustakatsojaksi ja rattiin hyppää ihan toinen henkilö. 

Tämä voi olla syy myös jos käytös yhtäkkiä muuttuu holtittomaksi

Vierailija kirjoitti:

AP:lle harkittavaksi (koko ketjua lukematta). Voisko miehelläsi olla dissosiatiivinen identiteettihäiriö? Minulla on, ja minä saattaisin toimia yhtä harkitsemattomasti kun joku alipersoona tulisi postittamaan avioerokaavakkeen puolestani. Ja nämä tapahtuvat impulssina, hetken mielijohteesta. Ennen pitkää traumaterapiaa en osannut itsekään selittää miksi niin käy. Joudun tavallaan sivustakatsojaksi ja rattiin hyppää ihan toinen henkilö. 

Tämä voi olla syy myös jos käytös yhtäkkiä muuttuu holtittomaksi

Lisään vielä: did:stä kärsivä ihminen ei helposti myönnä tätä edes itselleen, vaan keksii tekosyitä ja selityksiä omalle kaoottiselle käytökselleen. Persoonat eivät ikään kuin halua tietää toistensa tekemisistä mitään. Ja itsehallinnan puute aiheuttaa häpeää. Vaikea sairaus ja vuosien terapia edessä, jos sille tielle lähtee. Kaikki eivät halua lähteä.   

Vierailija kirjoitti:

AP:lle harkittavaksi (koko ketjua lukematta). Voisko miehelläsi olla dissosiatiivinen identiteettihäiriö? Minulla on, ja minä saattaisin toimia yhtä harkitsemattomasti kun joku alipersoona tulisi postittamaan avioerokaavakkeen puolestani. Ja nämä tapahtuvat impulssina, hetken mielijohteesta. Ennen pitkää traumaterapiaa en osannut itsekään selittää miksi niin käy. Joudun tavallaan sivustakatsojaksi ja rattiin hyppää ihan toinen henkilö. 

Tämä voi olla syy myös jos käytös yhtäkkiä muuttuu holtittomaksi

Minkä ikäinen olet ja milloin sait trauman? Epäilen että ap:n miehellä olisi samaa, koska he ovat ap:n kanssa jo keski-ikäisiä. 

Vierailija kirjoitti:

AP:lle harkittavaksi (koko ketjua lukematta). Voisko miehelläsi olla dissosiatiivinen identiteettihäiriö? Minulla on, ja minä saattaisin toimia yhtä harkitsemattomasti kun joku alipersoona tulisi postittamaan avioerokaavakkeen puolestani. Ja nämä tapahtuvat impulssina, hetken mielijohteesta. Ennen pitkää traumaterapiaa en osannut itsekään selittää miksi niin käy. Joudun tavallaan sivustakatsojaksi ja rattiin hyppää ihan toinen henkilö. 

Tämä voi olla syy myös jos käytös yhtäkkiä muuttuu holtittomaksi

:D

Miehellä on kuule ihan vain toinen nainen. Ei tää sen kummempaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:lle harkittavaksi (koko ketjua lukematta). Voisko miehelläsi olla dissosiatiivinen identiteettihäiriö? Minulla on, ja minä saattaisin toimia yhtä harkitsemattomasti kun joku alipersoona tulisi postittamaan avioerokaavakkeen puolestani. Ja nämä tapahtuvat impulssina, hetken mielijohteesta. Ennen pitkää traumaterapiaa en osannut itsekään selittää miksi niin käy. Joudun tavallaan sivustakatsojaksi ja rattiin hyppää ihan toinen henkilö. 

Tämä voi olla syy myös jos käytös yhtäkkiä muuttuu holtittomaksi

Minkä ikäinen olet ja milloin sait trauman? Epäilen että ap:n miehellä olisi samaa, koska he ovat ap:n kanssa jo keski-ikäisiä. 

Olen keski-ikäinen. Tyypillisesti DID saa 5-10 väärää diagnoosia ennen kuin osuu asiantunteva lääkäri.

Samoin kävi minulle. 

Kasvoin yleisesti traumatisoivissa oloissa, ts. en ole ikinä ollut normaali. 

On mies dissosiaatiossa, hypnoosissa, maniassa, psykoosissa, huumeissa tai ihan mitä tahansa, ap saa suojata itsensä ja lapsensa isän sekoiluilta. Väkivallan uhriksi ei tarvitse taipua.

Mies on hylkivä, manipuloiva, julma ja ilkeä ap:ta kohtaan. Jos mies keskittyisi vain kotiinsa ja sairauteensa, olisi motivoitunut hoidon suhteen ja anoisi apua, voisi harkita hetken. Mutta tilanne on kaukana tästä. Irmelin ristiksi vaan koko "mies".

Eihän tässä oo mitään sen ihmeempää, kuin että mies sai ikäkriisin ja neljänkympin kriisin ja hommasi Irmelin. Nyt on pyörittäny Irmeliä salaa parisen vuotta vaimon selän takana, ehkäpä jopa jo 3 vuoden ajan. Ja nyt mies vain teki lopullisen päätöksen avioerosta nähtävästi Irmelin painostuksesta.

Ei tässä mitään dissasiaatioita oo :D

 

Ap, aiotko stalkata lisää?

Ap?

Ap, missä mies viilettää nyt? On lauantai-ilta.

Ap lienee kyttäyskeikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Irmelikin saattaa olla naimisissa miehen kanssa, jopa onnellisesti. Kukaan ei ole kysynyt Irmeliltä onko se tästä harrasteessa tapaamastaan miehestä romanttisessa mielessä edes kiinnostunut. Irmelihän on mahdollisesti kiusaantunut kun eroa harkitseva ukkomies palvoo katseellaan. Irmelihän saattaa myös tykätä pelmuttaa peittoa vain toisen naisen kanssa.

 

Ap kertoi jo, että Irmeli on sinkku. Mies on ollut ihan avoimesti tämän Irmelin kaveri, Irmelistä jopa on puhuttu ap:n kanssa ja mies on ihan avoimesti kertonut Irmelistä, mm. tämän faktan, että Irmeli on sinkku. Mutta kun Irmeli on vain kaveri, harrastuksesta! Niin eihän siinä ole mitään pahaa, eihän, on miehen asenne.

Todellisuudessa Irmeli on salarakas ja mies on naamioinut Irmelin kaveriksi.

 

Tää on niin tyypillistä. Montakohan Irmeliä nytkin istuu kotona luu kourassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukiessa menee kyllä usko ihmisiin ja parisuhteisiin. Ollaan tyyliin 20-30 vuotta yhdessä ja rakastettu ja koettu hyviä ja huonoja päiviä. Ollaan toisille tärkeitä ihan kaikessa. Ja sitten toinen alkaa oirehtia ja sekoittaa koko perheen elämän peruuttamattomasti. Alkaa pettää, niin alhaista ja ilkeää toista kohtaan ettei vaan voi näitä saastoja ymmärtää!!! Eikö sitä voi ensin erota ja sitten vasta alkaa etsiä uutta???

Tai jos nyt sitten tulee vastaan joku, jonka takia on pakko sotkea perheenjäsenten elämä, hoitaa se diskreeteimmällä mahdollisella tavalla. 

Niin, pitääkö valehdella ja elää kuukaudesta taikka jopa vuodesta toiseen kumppaniaan kiusaten. Yleensä puolisot huomaavat muutoksen toisessa ja kun alkavat vastauksia vaatia niin haukutaan mielisairaaksi, mustasukkaiseksi jne. Siinä v

Miten kaikki pettäjät osaavatkin aina haukkua mielisairaaksi ja kuvittelijaksi? Onko se joku geneettinen piirre miehissä? Kylläkin outoa. Mitä kakkonen olet mieltä siitä, kun mies tuolla tavalla möykkää vaimolleen?