Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle 2024 osa 2
Kommentit (55805)
Vierailija kirjoitti:
Esitän umpityhmää saadakseni huomiosi :)
Iloa iltaan, kaivattuni.
Eihän sun tarvi edes esittää.
Vierailija kirjoitti:
Esitän umpityhmää saadakseni huomiosi :)
Iloa iltaan, kaivattuni.
Kannattaa miettiä ettei mene liian pitkälle viedyksi. Koska voihan se kääntyä vastaankin :)
Vierailija kirjoitti:
Aloitteettomuutta valittaa mies, jolla on omien sanojensa mukaan ehdokkaita joka sormelle ja varpaillekin.
Kiva, että joku muistelee minua täällä. Tiesin olevani kaivattu.
Vierailija kirjoitti:
En oikein luota muutokseen, johon on pitänyt patistaa.
Mikä muutos on tuloillaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnon helmasta? Varmaa jossain Kolilla mökkeilemäs
Kaikki kehä kolmosen ulkopuolella on luontoa. T. Stadi
Tarkoitit varmaan kehä ykköstä...
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, että kuitenkin kävit elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se jokin yhteinen taajuus
...ja yhteinen sävel ja rakkauden kieli.
Nuo yhteensä täysi kymppi. Sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, että kuitenkin kävit elämässäni.
Vaikka mitättömyys olinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnon helmasta? Varmaa jossain Kolilla mökkeilemäs
Kaikki kehä kolmosen ulkopuolella on luontoa. T. Stadi
Tarkoitit varmaan kehä ykköstä...
Kolmonen on se raja. Sen sisällä on toki myös luontoa mutta nyt avainsana oli KAIKKI. Kolmosen sisällä asuu se jengi joille luonto on jotain erillistä ja eksoottista. Sen ulkopuolella asuville luonto on osa normaalia elämää ja ihminen touhuineen myös osa luontoa. Sivusta.
"Loppujen lopuksi, jos suostuisin painostukseen ja palaisin esim. hoitoalalle, en tekisi sitä täydestä sydämestäni vaan pakosta. Itse kärsisin ja todennäköisesti olisin erittäin huono ja välinpitämätön hoitaja. En kokisi työni olevan merkityksellistä tai tärkeää, vaikka yleisellä tasolla hoivatyö nähdäänkin merkityksellisenä. Ennemminkin kokisin olevani väärällä polulla ja tuhlaamassa elämää, johonkin mihin minua ei ole tarkoitettu."
Tartuin nyt tuohon ja olen samalla linjalla. Kannattaa aina kuunnella itseään, itsehän sen parhaiten tietää mitä haluaa tehdä ja joskus käy niinkin etteivät muut sitä asiaa vain halua ymmärtää tai hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun kanssa aloitettaisiin alusta. Tutustuttaisiin kaikessa rauhassa. Ystävystyttäisiin.
Menikö vituiksi?
Kai sen voi niinkin ilmaista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, että kuitenkin kävit elämässäni.
Vaikka mitättömyys olinkin.
Eh, siltäkö sinusta tuntuu?
Rakkauden kieleni kaipaa lemmen satamaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos "kaivattu" olisi mun vieressäni, bussissa, ratikassa, autossa, lounaalla, iltaravintolassa, konsertissa, elokuvissa tms ja hän käyttäisi aikansa sekä huomionsa kauniiden naisten perään katsomiseen, siihen loppuisi kyllä mun mielenkiintoni.
Ne nyt vaan on semmoisia. Mä olen ollut jopa hääpäiväillallisella, jossa silloinen aviomies käytti suurimman osan ajasta naapuripöydässä olevan kaunottaren kanssa pelailemiseen.
Onko nyt pikkasen eri asia olla aviomies kuin jokin nettifoorumilla kaivattu henkilö?
No eipä ehkä oo. Ihminen on mikä ihminen on mikä ihminen on.
Niin eka on sitoutunut suhun ja toka on joku kaukainen haave, joka ei edes tiedä sun kiinnostuksesta eikä vastaa siihen mitenkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, että kuitenkin kävit elämässäni.
Vaikka mitättömyys olinkin.
Eh, siltäkö sinusta tuntuu?
Niin annettiin ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
"Loppujen lopuksi, jos suostuisin painostukseen ja palaisin esim. hoitoalalle, en tekisi sitä täydestä sydämestäni vaan pakosta. Itse kärsisin ja todennäköisesti olisin erittäin huono ja välinpitämätön hoitaja. En kokisi työni olevan merkityksellistä tai tärkeää, vaikka yleisellä tasolla hoivatyö nähdäänkin merkityksellisenä. Ennemminkin kokisin olevani väärällä polulla ja tuhlaamassa elämää, johonkin mihin minua ei ole tarkoitettu."
Tartuin nyt tuohon ja olen samalla linjalla. Kannattaa aina kuunnella itseään, itsehän sen parhaiten tietää mitä haluaa tehdä ja joskus käy niinkin etteivät muut sitä asiaa vain halua ymmärtää tai hyväksyä.
Siinäpä se. ilman kanssaihmisten hyväksyntää valinnoilleen, harvemmin onnistuu tai ainakin vastavirtaan uiminen käy siinä määrin raskaaksi, ettei tavoita potentialiaan, koska niin paljon energiaa kuluu vastustamiseen. Sinällänsä kenenkään onnistuminen ei pitäisi olla yhdeltäkään toiselta pois, joten on edelleen mysteeri mikä tavoitteissani on niin vastaustamisen arvoista. Parisuhteen ja rakastumisenkaan ei luulisi olevan kiinni siitä onko työni hoivaa vai jotakin minkä koen luontevammaksi. Tai itseasiassa kyllä olisi, sillä väärällä alalla ja työttömänä olen niin onneton, etten olisi kummoinen kumppani.
6 + 4 = 10
Hyvää yötä pitkästä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos "kaivattu" olisi mun vieressäni, bussissa, ratikassa, autossa, lounaalla, iltaravintolassa, konsertissa, elokuvissa tms ja hän käyttäisi aikansa sekä huomionsa kauniiden naisten perään katsomiseen, siihen loppuisi kyllä mun mielenkiintoni.
Niin kauan kuin ette ole suhteessa niin saa katsella ja varmana katseleekin. Luuletteko että ne teidän kavatut yksin himassa selibaatissa aikansa viettää? Ei varmasti, jos on mahis muuhun. Parisuhteissa olevat hoitaa parisuhdettaan ja pariutumishaluiset sinkut etsii tilaisuutta päästä hoitamaan parisuhdetta
Vilkuilee parempaa ja katselee olisiko kiinnostavampaa tarjolla, antaapa tehdä niin ja olla siinä sitten, loppuisi.
No eihän täällä lopu vaikka olis naimisissa asti toisen kanssa?
Näkemykseni tähän on se, että tekipä mitä tahansa, niin eniten antaa myös yhteitä hyvää silloin, kun iloitsee elämästä. Loppujen lopuksi, jos suostuisin painostukseen ja palaisin esim. hoitoalalle, en tekisi sitä täydestä sydämestäni vaan pakosta. Itse kärsisin ja todennäköisesti olisin erittäin huono ja välinpitämätön hoitaja. En kokisi työni olevan merkityksellistä tai tärkeää, vaikka yleisellä tasolla hoivatyö nähdäänkin merkityksellisenä. Ennemminkin kokisin olevani väärällä polulla ja tuhlaamassa elämää, johonkin mihin minua ei ole tarkoitettu. Tottakai työssä ja elämässä yleensäkin non vastuupuoli ja ne hetket, kun ei ole pelkästään kivaa. silloin, kun tekee jotakin minkä kokee omakseen, ylittää myös vähemmän kivat hetket, työn ja elämän antoisuuden voimalla. Tiedän kokemuksesta miltä tuntuu, kun sisin sanoo, että voisi olla erittäin taitava, jossakin mistä myös nauttii. Tietenkin siinä kohtaa laittaa vastaan, kun vaihtoehdoksi tarjotaan: Tee jotain helppoa ja ei stressaavaa, johon ei tarvitse opiskella tai muutoinkaan osata mitään.