Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle 2024 osa 2
Kommentit (55805)
Vierailija kirjoitti:
Gallup: Kuinka todennäköisenä pidät hänen näkemistään tai tapaamistaan vielä tämän kuukauden aikana?
Ei tässä ainakaan. Epäilen vähän tapaanko tässä elämässä. Seuraavassa en sitten enää haluakaan tietää edes olemassaolostaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko onnellinen? Miksi, miksi ei? Jos ei, mitä voisit tehdä asian parantamiseksi? Miehelle, saa muutkin vastata.
En tiedä. Tavallaan onnellisuus on elämänasenne. Voisin olla onnellinen tyhjätaskuna slummissa vailla mahdollisuuksia, jos kokisin niissä oloissa pärjääväni ja tuovani hyvää lähimmille, tärkeille. Jos vielä olisi rakkautta, niin sen enemmin. Toisaalta tällä hetkellä el koe, että elämä on tärkeitä osin sitä mitä toivoisin vaikka puitteet ovat slummia paremmat. Kun perustarpeet on kuitenkin jotenkin kunnossa, niin painottuu henkisen hyvinvoinnin tarve. Vaikka olen ehkä jotenkin rakastettu ja rakastan monia lähimpiä, niin haikailen täydellisemmän perään. Jos nyt joudun jatkuvasti suorittamaan ja osoittamaan ansaitakseni rakkautta, niin haaveilen elämästä jossa rakkaus olisi se määräävä voima ilman ehtoja, ja kaikki muu rakentuisi sen varaan, eikä niin että rakkaus vaatii jatkuvia voimannäyttöjä ravinnokseen ja sen loppuminen on pysyvä uhka jossain niskan takana.
Vierailija kirjoitti:
Täysikuu ja sinä, rakas.
Ollapa kanssasi. (Huokaus)
Täältä sua etsin, mutta en löydä.
En luota suhun tippaakaan. Silti olisi hyvä selvittää asiat, jos jotain selvitettävää yhä on.
Vierailija kirjoitti:
Gallup: Kuinka todennäköisenä pidät hänen näkemistään tai tapaamistaan vielä tämän kuukauden aikana?
En osaa ennustaa ollenkaan. Vaikka asumme ihan lähellä toisiamme, niin hyvin harvoin kohtaamme.
Vierailija kirjoitti:
Kuuma, kuumempi, kuumin valkopaita, (sala-)rakkaani. Annan sulle nyt jo hyvän yön halit ja mitä haluatkaan minulta, koska en tiedä ehdinkö ennen klo 23. Aargh, en pääse susta eroon mitenkään. Traagista.
Oliko valkoinen paita päällä viimeksi, kun nähtiin?
Vierailija kirjoitti:
Lapsientekoajat on tainnu näillä olla 20 vuot sit jo ohitte, kun palstan keski-ikää arvioi.
Eiköhän täällä ole seassa muitakin kuin 60+ ihmisiä
Vierailija kirjoitti:
Gallup: Kuinka todennäköisenä pidät hänen näkemistään tai tapaamistaan vielä tämän kuukauden aikana?
Toiveissa! En tiedä, onnistuuko.
Vierailija kirjoitti:
Oletko onnellinen? Miksi, miksi ei? Jos ei, mitä voisit tehdä asian parantamiseksi? Miehelle, saa muutkin vastata.
En. En kerro täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on hullusti? Kertoisitko, niin ei tarvitsisi arvailla?
Miksi te kommunikoitte täällä? Voithan kysyä ihan henk koht?
Keneltä? Itseni kanssa täällä keskustelen ja jäsennän tajunnanvirtaa. Sattuneesta syystä terapia ei toimi minulle. Se nyt on jo nähty. Ja ajatukset on sekaisin.
Ootko ihan varma että tää on hyvä paikka olla jos tuollasia mietteitä
Missä sitten?
Mä oon onnellinen ja en ole. En tiedä mitä haluan tai toivon. Oikeastaan tiedän, mutta se ei ole mahdollista. Ilmeisesti tämä on sitä viidenkympin kriisiä. Tarttis tehrä jotain tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Oletko onnellinen? Miksi, miksi ei? Jos ei, mitä voisit tehdä asian parantamiseksi? Miehelle, saa muutkin vastata.
Olen onnellinen. Mulla on perhe, jonka kanssa jaetut harrastukset. Paljon rakkautta ja lämpöä. Mulla on päämäärä joka ehkä sisältää jonkin tulevaisuudenkin. Mulla on tähti jota seuraan, alusta tänne asti on ollut pitkä matka. Mulla on kavereita muutama, joista ehkä joidenkin kanssa jakaisin vaikka loppuelämäni. Jos aika vaan sallisi, oon kiireinen nykyään, mutta toivon näkeväni heitä useammin. Tällä hetkellä vastaan tulevaisuuden haasteisiin.
En ole onnellinen. En mä ole ikinä ollut mitenkään täysin onnellinen, mun onni tuli asioista joita muiden on vaikea käsittää ja niitä ei enää ole. Se kaikki on mennyttä eikä palaa takaisin. Sen ymmärtämään pyrkiminen syö ison palan siitä mikä voisi olla kokonainen onneni. Ei sitä kokonaisuutta kai tavoita kukaan. Olen melankolinen, olen koko ikäni ollut melankolinen. Rakastan melankoliaa, jos se tulee oikeassa muodossa. Olen viimevuosina menettänyt paljon, en edes tajua miten paljon. Aina kun menetän jotain esimerkiksi minulle läheisiä, niin suljen ne tunteet pois. En oikein tiedä missä vaiheessa se alkoi, mutta viimeaikoina se on alkanut tulla esiin. Joinakin päivinä olen vihainen, ehkä katkera. Toisina taas on alkanut yhtäkkiä valua kyyneliä ja kaikkea tätä en ymmärrä, mutta luulen, että sitä saa mitä tilaa.
Kaiken kaikkiaan olen onnellinen. Mulla menee ihan kivasti. Toivon vaan, että näkisin paria tuttua jotka on mulle tärkeitä. En mä ikinä valita mistään, joten turha pelätä. :)
Vierailija kirjoitti:
Lapsientekoajat on tainnu näillä olla 20 vuot sit jo ohitte, kun palstan keski-ikää arvioi.
Niin ja te nuoremmat taas ette saa mitään aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Gallup: Kuinka todennäköisenä pidät hänen näkemistään tai tapaamistaan vielä tämän kuukauden aikana?
Epätodennäköistä, mutta periaatteessa se voi tapahtua milloin ja missä vaan. Hän viettää erilaista elämää pienten lasten ehdoilla ja minulla taas jo isommat lapset, joten vapaa-ajan menot ovat erilaiset. Veikkaan silti, että nähdään tämän vuoden puolella.
Vierailija kirjoitti:
Gallup: Kuinka todennäköisenä pidät hänen näkemistään tai tapaamistaan vielä tämän kuukauden aikana?
Nähdään maanantaina. Ennen sitä katson kuvia puhelimesta.
Vierailija kirjoitti:
Kaivattua ei näkyny mut löysin paljon sieniä ja kuvasin sit niitä🤷😄
Hmm itsekin mietin lähtisikö sienihuntille lähipäivinä :)
Vierailija kirjoitti:
Gallup: Kuinka todennäköisenä pidät hänen näkemistään tai tapaamistaan vielä tämän kuukauden aikana?
Riippuu, miten aikataulut ja sattuma puuttuu peliin. Joskus kävelen ohi ja toivon näkeväni edes vilauksen.
Niinhän he itsekin kirjoittivat, miksi toteat itsestäänselvyyden?