Mies uhkailee erolla, nyt lähden?
Viime kerran jälkeen päätin, että ensi kerralla erolla uhkaillessa lähden ja pidämme siitä sitten kiinni. Ja tänään se sitten kävi, tuli riita, ja yritimme keskustella asiallisesti minä-viesteillä. Sieltä silti pamahti, että hän ei halua olla kanssani.
Pidän tuota erittäin loukkaavana, sillä hän ei eronnut edes aiemmassa liitossaan, vaikka hänen exä petti häntä eikä ole koskaan uhkaillut erolla. En ole koskaan esim. pettänyt, mutta oma menneisyyteni on raskas ja tiedän että kanssani on joskus vaikea elää, koska näen itseni huonona ja arvottomana. Sitten esimerkiksi tämä erolla uhkailu saa minut tuntemaan itseni surkeaksi ja vertailemaan exäänsä. Mitä niin hyvää hänessä oli, että hänestä ei haluttu erota vaikka oli roppakaupalla ongelmia ja pettämistä, mutta minulle sanotaan heti noin? Jos saatte yhtään kiinni ajatuksestani. Tämä ei tosiaan ollut ainoa asia, joka tätä tunnetta on aiheuttanut. Koen, että olen hänelle vain korvike kun exän kanssa asiat eivät toimineetkaan.
En todellakaan ole itse täydellinen, olen varmasti aiheuttanut riitoja sillä en aina osaa kommunikoida tunteistani hyvin kun olen välillä niin solmussa ja kipeä.
Meillä on 4v lapsi ja ollaan oltu 6v yhdessä, ja rakastamme kyllä toisiamme valtavan paljon. En vaan itse enää jaksa myöskään.
Kommentit (100)
Asut siis miehen kämpässä eikö vaan. Ja sulla olisi nyt lähtöpassit annettu eikö niin. Nyt et tiedä mitä tekisit.
Parempi sun on lähteä pois siitä sairaasta suhteesta ihan oikeesti.
Vierailija kirjoitti:
Sano hänelle, että eihän täällä kukaan pakota asumaan, niin mikäpä se siinä. Erotaan sitten. Panette hakemuksen vireille. Äijä voi suksia kuuseen, tai sinä voit lähteä veks.
Kun on lapsi, niin ei parane vain teinimäisesti paiskoa ovia ja impulsiivisesti suksia kuuseen. Jonkinlainen pariterapia tms on parempi idea. Jos eroon päädytte, niin teette sen harkiten, eikä vain koska ette muutakaan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on vähän vaikeita nuo 19-20 vuotiaiden erot ja kun mukana on vielä 4 vuoden ikäinen lapsikin.
Jälkikäteen on helppoa tietysti sanoa, mutta olisi ehkä kannattanut se lapsi tehdä vasta vähän vanhempana. Olisit odottanut edes sitä täysikää ja vasta sitten hankkiutunut raskaaksi.
Juu, tässä 36-vuotiaana teiniäitinä ja 40-vuotiaana teini-isänä oisi voinut vielä odottaa.
t. Ap
Taidettiin viitata teidän henkiseen ikäänne. Eihän keski-ikäiset aikuiset käyttäydy tuolla tavalla kuin pahaiset kakarat.
Tämä muuten totta. Samalla tavalla "erottiin" vähän väliä teininä. Aikuisena ongelmat ratkottiin puhumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on vähän vaikeita nuo 19-20 vuotiaiden erot ja kun mukana on vielä 4 vuoden ikäinen lapsikin.
Jälkikäteen on helppoa tietysti sanoa, mutta olisi ehkä kannattanut se lapsi tehdä vasta vähän vanhempana. Olisit odottanut edes sitä täysikää ja vasta sitten hankkiutunut raskaaksi.
Juu, tässä 36-vuotiaana teiniäitinä ja 40-vuotiaana teini-isänä oisi voinut vielä odottaa.
t. Ap
Tossa iässä mun muksut meni jo yläasteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teepä niin, että pakkaat kamas, lähdet pois ja annat kumppanisi jäädä lasta huoltamaan lähivanhemmaksi. Veikkaan, että äijä alkaa ruinaamaan takaisin parin kuukauden kuluttua.
En mä halua lapsen takia tehdä mitään tämmöistä. Lisäksi mies voi huomata senkin, kuinka paljon parempi on yksin. Ei voi vatkata edestakaisin, joko ollaan yhdessä tai ei olla ja tämä uhkailu suutuspäissään/onnettomana alkaa myös riittää.
t. ApJos on parempi olla yksin, niin miksi haluat olla yhdessä? Tai haluat ettei mis eroa, jos ei halua olla kanssasi. Kuulostaa ihan sairaalta. Sinun osalta.
Lyhyellä tähtäimellä voi olla "hauskempaa" elää ilman lapsiperhearjen velvollisuuksia. Pitkällä tähtäimellä on parempi tarjota lapselle hyvä lapsuus ja voittaa vaikeudet suhteessa.
Mulla on takanapäin suhteet, loppuelämän aion elää yksin. Mutta haluaisin kertoa yhden oman kokemukseni. Olin nuori, olin hukassa, ja erosin kevyin mielin miehestäni, aloin yksinhuoltajaksi. Nyt kauan jälkeenpäin, tämä mies kuoli. Mun päässä alkoi kela, siitä millainen elämä meillä olisi voinut olla, kun olisin vain yksinkertaisesti rakastanut häntä ja hoitanut oman osani liitossa. Silloin tuskailin vain hänen ärsyttäviä piirteitä joita en muka jaksanut kestää. Rakastan häntä tänä päivänä. Rakkaus on paitsi tunnetta, ihan konkreettista tekoa. Rakastaminen on tahdonalainen teko. Toivon että jaksatte ja kasvatte yhdessä, teillä on mahdollisuus hyvään yhteiseen tulevaisuuteen. Mutta vaikeudet kuuluu elämään. Useimmilla meistä on kipuja. Ja kuten miehelläsi, hänelle tapahtui asioita jotka rikkoi häntä. Sen kanssa on nyt elettävä. Niin tai näin, mutta ei rikkinäinen korjaannu nopeasti.
Se oli ilmoitusluontoinen asia hänelle.
Hänellä on jo toinen.
Kaikki muut sen tietävät.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on takanapäin suhteet, loppuelämän aion elää yksin. Mutta haluaisin kertoa yhden oman kokemukseni. Olin nuori, olin hukassa, ja erosin kevyin mielin miehestäni, aloin yksinhuoltajaksi. Nyt kauan jälkeenpäin, tämä mies kuoli. Mun päässä alkoi kela, siitä millainen elämä meillä olisi voinut olla, kun olisin vain yksinkertaisesti rakastanut häntä ja hoitanut oman osani liitossa. Silloin tuskailin vain hänen ärsyttäviä piirteitä joita en muka jaksanut kestää. Rakastan häntä tänä päivänä. Rakkaus on paitsi tunnetta, ihan konkreettista tekoa. Rakastaminen on tahdonalainen teko. Toivon että jaksatte ja kasvatte yhdessä, teillä on mahdollisuus hyvään yhteiseen tulevaisuuteen. Mutta vaikeudet kuuluu elämään. Useimmilla meistä on kipuja. Ja kuten miehelläsi, hänelle tapahtui asioita jotka rikkoi häntä. Sen kanssa on nyt elettävä. Niin tai näin, mutta ei rikkinäinen korjaannu nopeasti.
Todella kauniisti kirjoitettu ja herättelevä viesti. Olen pahoillani siitä mitä olet kokenut.
t. Ap
Vierailija kirjoitti:
Käyttekö käsiksi toisiinne?
Meidän suhteessa ei ole väkivaltaa tai mitään muitakaan isompia ongelmia kuten päihde- tai peliongelmia. Silti vuorotellen ongelmamme tuntuvat naurettavan pieniltä ja sitten ylitsepääsemättömiltä ja se itsessään on vähän naurettavaa. Ei vaan ole henkiset kivut ja kasvamiset aina helppoja.
t. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on vissiin kommunikointiongelmia ja kirjoituksesi perusteella mies ei ole ainoa, jolla on vaikeuksia ilmaista itseään. Istukaa alas, vetäkää henkeä ja keskustelkaa rauhassa. Äkkipikaistuksissaan ei kannata erota.
Minunkin exäni riidan tullen kiristi erolla, että olisi saanut tahtonsa läpi. Lopulta totesin, että erotaan vaan ja pyysin häntä pakkaamaan tavaransa. Seuraavana päivänä hän ei muka ollutkaan tosissaan. Vaan kun minä vihdoin olin.
Musta tuntuu vaan, että tällä kertaa mies olikin tosissaan, vaikka on nyt onneton ja maansa myynyt. On aina ennen vakuuttanut, ettei tarkoita ja ettei koskaan halua erota. Tiedän että saisin tilanteen ratkaistua keskustelemalla. En vaan tiedä enää itse, miten henkisesti kestän näitä iskuja.
t. ApSiis kuinka usein se uhkaa erolla?
Va
Vai yksinkertaisersti kyvyttömyys pukea sanoiksi minkä asian haluaisi elämässään muuttuvan?
Voi herranjestas miten sairaalta kuullostaa. Ei tuo rakkautta ole vaan epätervettä riippuvaisuutta molempien osalta. Mies ei kykene olemaan yksin, sinä et kykene olemaan yksin, sama täysin epävakaa rumba ja samba vaan jatkuu ja jatkuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on vähän vaikeita nuo 19-20 vuotiaiden erot ja kun mukana on vielä 4 vuoden ikäinen lapsikin.
Jälkikäteen on helppoa tietysti sanoa, mutta olisi ehkä kannattanut se lapsi tehdä vasta vähän vanhempana. Olisit odottanut edes sitä täysikää ja vasta sitten hankkiutunut raskaaksi.
Juu, tässä 36-vuotiaana teiniäitinä ja 40-vuotiaana teini-isänä oisi voinut vielä odottaa.
t. Ap
Taidettiin viitata teidän henkiseen ikäänne. Eihän keski-ikäiset aikuiset käyttäydy tuolla tavalla kuin pahaiset kakarat.
No kyllä monet käyttäytyy. Riippuu todella paljon ihmisen temperamentista, vanhoista kokemuksista ja kiintymyssuhdemallista miten toimii suhteessa. Se on totta että on olemassa paljon fiksumpia tapoja kommunikoida, mutta kaikki eivät ole saanut tähän eväitä ja kaikki ei näitä ymmärrä. Suhteessa vaikuttaa kuitenkin 2 ihmistä eri taustoilla, eri traumoilla ja monesti eri kiintymyssuhdemalleilla ja se voi aiheuttaa haastetta. Tunnekuohussa fiksukin ihminen voi sanoa mitä sattuu. Se miksi aikuisena näitä on usein vähemmän johtuu monesti siitä että tunteet tasaantuu aikuisiällä. Toisin on kuitenkin esim ne traumat. Ne aiheuttaa herkästi enemmän tunnekuohuja jos niitä ei ole saanut käsiteltyä. Jos toisella parisuhteessa on käsittelemättömiä traumoja se voi ilmetä juuri näin varsinkin jos toinen taas ei oikein osaa luoda turvallisuudentunnetta traumataustaiselle. On tietysti jokaisen oma-asia haluaako yrittää parisuhdetta tällaisen ihmisen kanssa silti ja tuntuis aika surulliselta ajatukselta et kaikki vanhoista traumoista kärsineet jäis yksin jos ei ois saanut käsiteltyä niitä.
Esim edellisestä parisuhteesta tulleita traumoja ei saa täysin purettua ilman parisuhdetta vaan osa on pakko käsitellä vasta suhteessa koska siellä ne vasta tulee pintaan.
Ihmisillä on olemassa tietynlainen "sietoikkuna" enemmänkin kyseessä on vähän kuin tie. Traumattoman ihmisen tie on suht leveä jolloin harvempi asia triggeröi. Kun tie on normaalin leveä niin ihmisellä on paljon tilaa väistää eteen tulevia esteitä. Traumallisen ihmisen tie on kapeampi, esteitä on vaikeampi väistellä ja tavallaan normaalilla tiellä kulkeva pystyy tästä syystä käsittelemään hankalampia asioita ennen kuin menee yli tai ali oman sietoikkunan. Traumataustainen triggeröityy herkemmin koska oma sietoikkuna on kapeampi. Mitä siitä sitten seuraa kun ihminen joutuu sietoikkunansa ulkopuolelle? Joko täysi lamaantuminen tai hyökkäys ja ylilyönnit. (Toivottavasti joku saa tästä selvää, google selittänee paremmin sietoikkunan ja sen merkityksen.)
Tuon takia monella kai on Tinderissä se "ei vastaeronneille" :')
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No blaa blaa, eroa. Mikä tuossa nyt enää pitää kiinni?
Pippeli. Siitähän tämä kaikki lähtikin.
t.Ap
Jo on pienestä kii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on vähän vaikeita nuo 19-20 vuotiaiden erot ja kun mukana on vielä 4 vuoden ikäinen lapsikin.
Jälkikäteen on helppoa tietysti sanoa, mutta olisi ehkä kannattanut se lapsi tehdä vasta vähän vanhempana. Olisit odottanut edes sitä täysikää ja vasta sitten hankkiutunut raskaaksi.
Juu, tässä 36-vuotiaana teiniäitinä ja 40-vuotiaana teini-isänä oisi voinut vielä odottaa.
t. Ap
Taidettiin viitata teidän henkiseen ikäänne. Eihän keski-ikäiset aikuiset käyttäydy tuolla tavalla kuin pahaiset kakarat.
Tämä muuten totta. Samalla tavalla "erottiin" vähän väliä teininä. Aikuisena ongelmat ratkottiin puhumalla.
Monikaan ei osaa ratkoa asioita puhumalla. Ei milloinkaan. Kun ollaan jo keski-iässä, niin tuskin nää sitä enää oppii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on vähän vaikeita nuo 19-20 vuotiaiden erot ja kun mukana on vielä 4 vuoden ikäinen lapsikin.
Jälkikäteen on helppoa tietysti sanoa, mutta olisi ehkä kannattanut se lapsi tehdä vasta vähän vanhempana. Olisit odottanut edes sitä täysikää ja vasta sitten hankkiutunut raskaaksi.
Juu, tässä 36-vuotiaana teiniäitinä ja 40-vuotiaana teini-isänä oisi voinut vielä odottaa.
t. Ap
Tossa iässä mun muksut meni jo yläasteelle.
Melkoinen riski tehdä lapsi enää tuon ikäisenä. Onko lapsellasi down syndrooma tai fragileX ja siksi miehesi ei enää oikein jaksa?
Joo. Minuakin uhkailtiin erolla parisuhteessa. Erosin itse niin ei tarvii erolla uhkailla. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Se oli ilmoitusluontoinen asia hänelle.
Hänellä on jo toinen.
Kaikki muut sen tietävät.
Harva mies olisi niin typerä, että jättäisi vanhan ennenkuin on jo aloittanut uuden suhteen. Melko riskaabelia toimintaa huollon kannalta.
Taidettiin viitata teidän henkiseen ikäänne. Eihän keski-ikäiset aikuiset käyttäydy tuolla tavalla kuin pahaiset kakarat.