Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies uhkailee erolla, nyt lähden?
15.08.2024 |
Viime kerran jälkeen päätin, että ensi kerralla erolla uhkaillessa lähden ja pidämme siitä sitten kiinni. Ja tänään se sitten kävi, tuli riita, ja yritimme keskustella asiallisesti minä-viesteillä. Sieltä silti pamahti, että hän ei halua olla kanssani.
Pidän tuota erittäin loukkaavana, sillä hän ei eronnut edes aiemmassa liitossaan, vaikka hänen exä petti häntä eikä ole koskaan uhkaillut erolla. En ole koskaan esim. pettänyt, mutta oma menneisyyteni on raskas ja tiedän että kanssani on joskus vaikea elää, koska näen itseni huonona ja arvottomana. Sitten esimerkiksi tämä erolla uhkailu saa minut tuntemaan itseni surkeaksi ja vertailemaan exäänsä. Mitä niin hyvää hänessä oli, että hänestä ei haluttu erota vaikka oli roppakaupalla ongelmia ja pettämistä, mutta minulle sanotaan heti noin? Jos saatte yhtään kiinni ajatuksestani. Tämä ei tosiaan ollut ainoa asia, joka tätä tunnetta on aiheuttanut. Koen, että olen hänelle vain korvike kun exän kanssa asiat eivät toimineetkaan.
En todellakaan ole itse täydellinen, olen varmasti aiheuttanut riitoja sillä en aina osaa kommunikoida tunteistani hyvin kun olen välillä niin solmussa ja kipeä.
Meillä on 4v lapsi ja ollaan oltu 6v yhdessä, ja rakastamme kyllä toisiamme valtavan paljon. En vaan itse enää jaksa myöskään.
Kommentit (100)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei uhkaile erolla, jos rakastaa. Se on riitelyssä vähän sama kuin kännissä tai lapsen suusta. Silloin kuulee totuuden.
Kyllä uhkailee, jos ei näe enää mitään muuta mahdollisuutta herättää toista näkemään ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttekö käsiksi toisiinne?
Meidän suhteessa ei ole väkivaltaa tai mitään muitakaan isompia ongelmia kuten päihde- tai peliongelmia. Silti vuorotellen ongelmamme tuntuvat naurettavan pieniltä ja sitten ylitsepääsemättömiltä ja se itsessään on vähän naurettavaa. Ei vaan ole henkiset kivut ja kasvamiset aina helppoja.
t. Ap
Henkistä väkivaltaa teillä kuitenkin on.
Eikös sen vanhemman puoliskon pitäisi jo osata rauhoittaa tilannettanne käyttäytymällä vanhemman arvokkuudella.
Miksi sinun pitää ratkoa tilanteenne yksin ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei uhkaile erolla, jos rakastaa. Se on riitelyssä vähän sama kuin kännissä tai lapsen suusta. Silloin kuulee totuuden.
Kyllä uhkailee, jos ei näe enää mitään muuta mahdollisuutta herättää toista näkemään ongelmia.
Jep ja jotkut muut asiat voi vaikuttaa tälläiseen kuten adhd impulsiivinen käytös tai jotkut mt ongelmat kuten epävakaa persoonallisuushäiriö tai kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Mulla on itelläni kaksisuuntainen joka on nyt kyllä ollut useamman vuoden vakaana, mutta sillon kun ei ollut niin mun suhteet oli just sellasia "jätän sut' kun on riitaa ja "älä jätä mua, en mä tarkottanu" seuraavassa hetkessä. Ei johtunut siitä, etteikö rakkautta olisi.
Ymmärrän kyllä, että ns "normaalin" ihmisen on todella vaikea ymmärtää tälläistä käyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä ap jommallakummalla mt-ongelmia?
Ei, lähinnä traumoja ja itsetunto-ongelmia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on vähän vaikeita nuo 19-20 vuotiaiden erot ja kun mukana on vielä 4 vuoden ikäinen lapsikin.
Jälkikäteen on helppoa tietysti sanoa, mutta olisi ehkä kannattanut se lapsi tehdä vasta vähän vanhempana. Olisit odottanut edes sitä täysikää ja vasta sitten hankkiutunut raskaaksi.
Juu, tässä 36-vuotiaana teiniäitinä ja 40-vuotiaana teini-isänä oisi voinut vielä odottaa.
t. Ap
Taidettiin viitata teidän henkiseen ikäänne. Eihän keski-ikäiset aikuiset käyttäydy tuolla tavalla kuin pahaiset kakarat.
No kyllä monet käyttäytyy. Riippuu todella paljon ihmisen temperamentista, vanhoista kokemuksista ja kiintymyssuhdemallista miten toimii suhteessa. Se on totta että on olemassa paljon fiksumpia tapoja kommunik
Tämän kanssa minä tuskailen nykyisessä suhteessa. Itselläni on traumoja joten ymmärrän että niitä on toisellakin ja parisuhteeseen ei voi aina tulla ns. Ehjänä. Omalla kohdalla ongelmia tuottaa se, että kun asioita katsoo herkästi sen traumalinssin läpi, niin joskus se todellisuus vääristyy: mikä on "normaalia", mitä pitää kestää, mikä tästä on omaa kuvitelmaa. Suurimpana tekijänä pitäisin kuitenkin sitä, että molemmat tiedostavat että itsessään on niitä traumoja ja on sitoutunut työstämään niitä yksin ja yhdessä. Nykyisessä suhteessani tuntuu että vain minä todella yritän ja toinen vaan deflects ja suuttuu kun asioista yrittää puhua. Siihen on vaikea rakentaa suhdetta.
Tuossa iässä jos ette osaan jo olla aikuisia ratkoessanne asioitanne, niin ette osaa sitä myöhemminkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin, että saimme eilen jonkinlaisen sovinnon aikaan eilen, mutta tänään aamulla mies heräsi huonolla tuulella ja sitten itki ja eristäytyi työhuoneeseensa. En ymmärrä kyllä mitään tästä tilanteesta.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häipyisin, jos tuollainen olisi toistuvaa. Näin tein exän kanssa jo ensimmäisestä erouhkauksesta ja kyllä kannatti. Paljastui myöhemmin, että oli kunnon pettäjä.
Muuttopäivänä sitten itkeä tihuutti, että miksi lähden. No halusit erota, niin siksi.
Yritimme vielä tänään keskustella, mies itki että on kaikkeen aivan loppu.
Minä haluaisin, että mies ottaisi omista sanoista ja teoistaan vastuuta ja ymmärtäisi, miten hänen toimintansa on satuttanut minua (suuremmassa mittakaavassa siis kuin vain erolla uhkailu). Sen sijaan hän meni täysin puolustuskannalle ja oikeutti omaa toimintaansa. Eli ei tästä tosissaan taida mitään tulla.
Tuntuu, että saan sydänkohtauksen, kun rintaa puristaa niin kovasti. Huomenna mies ilmeisesti lähtee pois vähäksi aikaa, jotta saamme molemmat hengähtää ja miettiä asioita.
Lähinnä on niin arvoton olo. Ja vaikka suoraan sanoisin, en saa takaisin sitä mitä toivoisin emotionaalisesti.
t. Ap
Toimiikohan linkki. Itselläni vähän samanlainen tilanne ja tämä video iski lujaa ja samalla jotenkin helpotti.
Vierailija kirjoitti:
Toimiikohan linkki. Itselläni vähän samanlainen tilanne ja tämä video iski lujaa ja samalla jotenkin helpotti.
Kiitos, tuo oli todella hyvä video ja kolahti kyllä lujaa. Olen tajunnut, ettei tämä suhde ole henkisesti niin hyvä ja turvallinen, kuin ajattelin ennen. Joudun kannattelemaan paljon miestäni, vaikka olen itsekin rikki. Mun tunteille ei ole tilaa.
Molemmilla on ehkä liikaa traumoja. Molemmat tarvitsisimme todella vahvan puolison.
Olen niin monta kertaa tuonut esille nämä asiat muutaman viime vuoden aikana, ja mikään ei ole muuttunut. Mieheni ei kunnioita minua eikä rakasta minua, kuten kuuluisi.
t. Ap
Ja ikävintä tässä on, että mies kokee myös etten minä ole koskaan hänen puolellaan ja että etsin hänestä vain huonoimmat asiat, kun tuon näitä epäkohtia esille. Emme varmaan vain sovi todellisuudessa yhteen. Emme osaa kommunikoida ja tukea toisiamme oikein. Olemme eri puolilla. Minä en riitä, en koskaan tule olemaan hänelle mitä hän etsii, enkä itse saa mitä tarvitsen.
t. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja ikävintä tässä on, että mies kokee myös etten minä ole koskaan hänen puolellaan ja että etsin hänestä vain huonoimmat asiat, kun tuon näitä epäkohtia esille. Emme varmaan vain sovi todellisuudessa yhteen. Emme osaa kommunikoida ja tukea toisiamme oikein. Olemme eri puolilla. Minä en riitä, en koskaan tule olemaan hänelle mitä hän etsii, enkä itse saa mitä tarvitsen.
t. Ap
Jaoin tuon videon ja tämä viestisi kuulostaa niin tutulta. Voi miten se on niin vaikeaa vaan lähteä. No, omat traumat varmasti vaikuttaa taustalla ja sitten keskittyy liikaa niihin alussa olleisiin hyviin hetkiin ja pieniin pilkahduksiin mitä vieläkin on joskus. Olen myös yrittänyt sanoa miehelle, että nostan epäkohtaa esiin juuri siksi koska välitän hänestä ja suhteestamme. En väitä, ettäkö osaisin tuoda niitä esiin terapeuttimaisen hienosti, mutta parhaani teen. Se tässä sattuu eniten, kun vaikuttaa että toinen ei yritä ei lainkaan. Ei häntä kiinnosta jos minuun sattuu. Hän on sanonutkin ettei voi tarjota minulle sitä mitä haluan, mutta minä idiootti en voi sisäistää sitä, koska tiedän kysyväni ihan parisuhteen perusasioita. Ehkä sitä joskus kasvaa ihmisenä omista haavoistaan niin ettei sisimmässään usko, että rakkaus täytyy voittaa ja vakuutellen saada. Nämä on niin paljon helpompia järkeillä kuin tuoda ihan käytäntöön...
Alue: Aihe vapaa
Miksi menivät niin myöhään? Eikö 36 vuotias ole aika vanha yläasteelle?