Missä vaiheessa uutta suhdetta olette keskustelleet vaikeimmista asioista?
Tarkoitan henkilökohtaisia ja herkempiä asioita, esimerkiksi omasta menneisyydestä. Minut on adoptoitu ollessani lapsi. Missä vaiheessa uutta suhdetta tämä kannattaa ottaa esille?
Kommentit (96)
Ei missään vaiheessa, koska miehet ei halua puhua mistään vaikeasta eikä heitä kiinnosta. Ja tämä on ihan jokaisen miehen kohdalla ollut mitä minulla on ollut parisuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Ei missään vaiheessa, koska miehet ei halua puhua mistään vaikeasta eikä heitä kiinnosta. Ja tämä on ihan jokaisen miehen kohdalla ollut mitä minulla on ollut parisuhteita.
En ala kiistämään kokemustasi, jos tuo kuvaus on sopinut kaikkiin sinun miehiisi.
Mutta ei se pidä kyllä paikkaansa kaikkien maapallon miehien kohdalla. En minä näe oikein mitään järkeä koko parisuhteessa, jos ei voi keskustella molempien osapuolien vaikeista asioista. Mitä yhteyttä siinä voisi edes syntyä?
En ole kertonut, koska toinen ei tee sillä tiedolla, että isäni ei ole biologinen isäni, yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei missään vaiheessa, koska miehet ei halua puhua mistään vaikeasta eikä heitä kiinnosta. Ja tämä on ihan jokaisen miehen kohdalla ollut mitä minulla on ollut parisuhteita.
Minulle miehet avautuvat usein jo ensimmäisillä treffeillä vaikeista asioista.
Ottamatta kantaa muuhun, niin kyllä se adoptiosi on itsellesi isompi juttu kuin kumppaniehdokkaalle. En toki voi kaikkien miesten puolesta puhua, mutta omasta mielestäni se menee ihan sellaiseen perustieto-osastoon, joka ei sinänsä vaikuta mitenkään mihinkään. En tarkoita, että olisin välinpitämätön ja mua ei kiinnosta, mutta jos nyt verrataan siihen, että menneisyydestä löytyy vaikkapa rikollista taustaa, niin se mietityttää. Adoptio ei.
miehet valittaa jo kättelyssä, että vaimo petti ja jätti.
Vierailija kirjoitti:
miehet valittaa jo kättelyssä, että vaimo petti ja jätti.
Mutta eivät ole kiinnostuneet kuulemaan samaa kumppaniehdokkaalta.
Vierailija kirjoitti:
En ole kertonut, koska toinen ei tee sillä tiedolla, että isäni ei ole biologinen isäni, yhtään mitään.
Entäs tosin lapset? Olisi reilua kertoa miehellekin mitä geenjä kannat, koska kannat aina oikean isän geenejä et adoptioisän.
Siis miten se vaikuttaa puolisoosi, että olet adoptoitu? Tuskin menee kategoriaan "vaikea asia".
Nietzschen filosofiasta menin puhumaan noin heti kun näin tyttiksen ekaa kertaa. Siitä sitten Einsteinin, Hawkingin ja minun itseni käsityksiin on juttu polveillut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään vaiheessa, koska miehet ei halua puhua mistään vaikeasta eikä heitä kiinnosta. Ja tämä on ihan jokaisen miehen kohdalla ollut mitä minulla on ollut parisuhteita.
Minulle miehet avautuvat usein jo ensimmäisillä treffeillä vaikeista asioista.
Mäkin! Kerron aina heti kättelyssä, että haluan piiskaa.
Tapauskohtaista ja riippuu tietenkin siitä asiasta. Jos on sellainen asia jolla on vaikutuksia myös toiseen ja yhteiseen tulevaisuuteen (esim. halu/kyky saada lapsia) jne. niin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Oman kumppanin kanssa puhuimme vaikeista asioista jo aiemmin kun aloimme seurustelemaan. Meillä on ollut aina hyvä kommunikaatio ja kaikki puhuminen on ollut luontevaa.
No itseäni ei hirveästi kiinnosta puhua kummankaan menneisyydestä. Enkä tiedä myöskään kannattaako esim politiikasta ja poliittisista kannoista alkaa puhumaan kovinkaan nopeasti, parempi kun tutustutaan kunnolla, jotta ei tehdä typeriä stereotypisia päätelmiä ihmisistä. Jos kuuluu ääriporukkaan niin tietenkin kannattaa samantien ottaa asia puheeksi jottei turhaan viedä kummankin aikaa.
Silloin, kun ne ovat luontevasti tulleet esille.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten se vaikuttaa puolisoosi, että olet adoptoitu? Tuskin menee kategoriaan "vaikea asia".
Kaikki ei välttämättä halua puhua asiasta varsinkaan jos siihen liittyy jotain vaikeaa, esimerkiksi että biologinen isä on joku inhottava ihminen.
Ensimmäisillä treffeillä kysyn aikaisemmista suhteista, ja minkä takia ovat päättyneet. Se mitä ja miten toinen vastaa, ratkaisee sen, tuleeko toisia treffejä ollenkaan.
Siinä vaihessa, kun toinen makaa sängyllä alasti suukapuloituna ja tukevasti sängyntolppiin kahlittuna, minulla on tapana avautua ja kertoa paloittelufantasioistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kertonut, koska toinen ei tee sillä tiedolla, että isäni ei ole biologinen isäni, yhtään mitään.
Entäs tosin lapset? Olisi reilua kertoa miehellekin mitä geenjä kannat, koska kannat aina oikean isän geenejä et adoptioisän.
Ei kukaan ole velvollinen selvittämään geenejään.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisillä treffeillä kysyn aikaisemmista suhteista, ja minkä takia ovat päättyneet. Se mitä ja miten toinen vastaa, ratkaisee sen, tuleeko toisia treffejä ollenkaan.
Siis miksi kysyt tuollaista? Minä haluan tutustua ihmiseen, en menneisyyteensä. Entiset parisuhteet nostetaan esille vasta sitten, jos toisen kanssa viihtyy enemmänkin kuin ekoilla, toisilla tai kolmansilla treffeillä. En todellakaan oleta, että treffit ovat siksi, että tuon tyypin kanssa päädytään parisuhteeseen.
Minä jouduin vaikeimmista asioistani kertomaan silloin, kun aloitimme seksin, koska muussa tapauksessa kumppani olisi joutunut elämään hämmennyksen ja epätietoisuuden vallassa.
Minulla oli nähkääs niihin vaikeuksiini liittyen mielialalääkitys ja se teki laukeamisen seksissä jokseenkin mahdottomaksi.