Missä vaiheessa uutta suhdetta olette keskustelleet vaikeimmista asioista?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kuinka täällä puhutaan, etteikö adoptio olisi suuri asia. Sehän on valtavan suuri asia kun toinen vanhemmistasi korvautuu uudella vanhemmalla. Vaikka biologinen vanhempi ei olisi ollut edes lapsen elämässä, niin kyllähän sen lapsen elämään vaikuttaa hirveän paljon se, että adoptoiko sen toisen vanhemman kumppani tämän vai jatkaako se toinen vanhempi yksinhuoltajana.

Eipä vaikuttanut millään tasolla minun elämääni, että äitini mies eli ihminen, joka on minulle ainut tietämäni isä, adoptoi minut ollessani 4-vuotias. Ihan samalla tavalla elämäni jatkui kuin se olisi jatkunut ilman tuota paperiasiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kuinka täällä puhutaan, etteikö adoptio olisi suuri asia. Sehän on valtavan suuri asia kun toinen vanhemmistasi korvautuu uudella vanhemmalla. Vaikka biologinen vanhempi ei olisi ollut edes lapsen elämässä, niin kyllähän sen lapsen elämään vaikuttaa hirveän paljon se, että adoptoiko sen toisen vanhemman kumppani tämän vai jatkaako se toinen vanhempi yksinhuoltajana.

Se adoptio ei ole kaikille samanlainen asia. Esimerkiksi minulle adoptio on niin itsestäänselvä asia, etten mitenkään aktiivisesti ajattele sitä. Arkeni ja perheeni on ollut samanlainen siitä asti kun olin pieni, joten asia on minulle hyvin neutraali. Sitä voi ehkä ulkopuolisen olla vaikea käsittää, mutta minulla ei esimerkiksi ole tuota kokemusta, että toinen vanhemmistasi korvautuisi uudella vanhemmalla, vaan minulla on ollut vain tämä isä joka adoptoi minut.

Mikä siinä adoptiossa on sinulle ap niin vaikeaa, ettei siitä voi puhua? Itse olen adoptoitu ja puhtaasti ulkonäköni takia asia tulee esille hyvin varhaisessa vaiheessa. En osaa samaistua siihen, että asiasta olisi vaikea puhua, koska minulle asia on niin luonnollinen. Olen koko ikäni tottunut siihen, että minä olen niin erinäköinen kuin vanhempani ja siksi adoptio tulee puheeksi automaationa kun kerron perheestäni. 

En koe samanlaisia asioita vaikeiksi kuin muut tuntuvat kokevan, saatan puhua muiden mielestä traumaattisista asioista suht aikaisin ja jännittää muiden mielestä helppojen asioiden kertomista. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä adoptiossa on sinulle ap niin vaikeaa, ettei siitä voi puhua? Itse olen adoptoitu ja puhtaasti ulkonäköni takia asia tulee esille hyvin varhaisessa vaiheessa. En osaa samaistua siihen, että asiasta olisi vaikea puhua, koska minulle asia on niin luonnollinen. Olen koko ikäni tottunut siihen, että minä olen niin erinäköinen kuin vanhempani ja siksi adoptio tulee puheeksi automaationa kun kerron perheestäni. 

Mistä päättelet ettei siitä voisi puhua?

Eiköhän se yleensä tule eron hetkellä, kun kaikki paska halutaan kaataa toisen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Ei missään vaiheessa, koska miehet ei halua puhua mistään vaikeasta eikä heitä kiinnosta. Ja tämä on ihan jokaisen miehen kohdalla ollut mitä minulla on ollut parisuhteita. 

Niin se menee kun valitsee miehen vain pelkän ulkonäön perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kuinka täällä puhutaan, etteikö adoptio olisi suuri asia. Sehän on valtavan suuri asia kun toinen vanhemmistasi korvautuu uudella vanhemmalla. Vaikka biologinen vanhempi ei olisi ollut edes lapsen elämässä, niin kyllähän sen lapsen elämään vaikuttaa hirveän paljon se, että adoptoiko sen toisen vanhemman kumppani tämän vai jatkaako se toinen vanhempi yksinhuoltajana.

Ei se ole ulkopuolisille rankka asia. Tulkitsen rankat aiheet tässä kontekstissa sellaisiksi, jotka joko koskettavat kumpaakin osapuolta henkilökohtaisesti tai ovat muuten rankkoja kuulla, esimerkiksi tiettyjen rikosten uhriksi joutuminen. Adoptiossa oleellista on sekin, missä iässä lapsi on adoptoitu. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä adoptiossa on sinulle ap niin vaikeaa, ettei siitä voi puhua? Itse olen adoptoitu ja puhtaasti ulkonäköni takia asia tulee esille hyvin varhaisessa vaiheessa. En osaa samaistua siihen, että asiasta olisi vaikea puhua, koska minulle asia on niin luonnollinen. Olen koko ikäni tottunut siihen, että minä olen niin erinäköinen kuin vanhempani ja siksi adoptio tulee puheeksi automaationa kun kerron perheestäni. 

Joo siis vähän mietityttää se, jos adoptio on vielä seurusteluiässäkin vaikea asia. Ehkä sitä pitäisi käsitellä jotenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä adoptiossa on sinulle ap niin vaikeaa, ettei siitä voi puhua? Itse olen adoptoitu ja puhtaasti ulkonäköni takia asia tulee esille hyvin varhaisessa vaiheessa. En osaa samaistua siihen, että asiasta olisi vaikea puhua, koska minulle asia on niin luonnollinen. Olen koko ikäni tottunut siihen, että minä olen niin erinäköinen kuin vanhempani ja siksi adoptio tulee puheeksi automaationa kun kerron perheestäni. 

Mistä päättelet ettei siitä voisi puhua?

Luin aloitustekstin. Ap määritteli siinä adoption vaikeaksi asiaksi ja vaikea asia tarkoittaa yleensä asiaa, josta on vaikea puhua tai jostai ei voi puhua ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä adoptiossa on sinulle ap niin vaikeaa, ettei siitä voi puhua? Itse olen adoptoitu ja puhtaasti ulkonäköni takia asia tulee esille hyvin varhaisessa vaiheessa. En osaa samaistua siihen, että asiasta olisi vaikea puhua, koska minulle asia on niin luonnollinen. Olen koko ikäni tottunut siihen, että minä olen niin erinäköinen kuin vanhempani ja siksi adoptio tulee puheeksi automaationa kun kerron perheestäni. 

Mistä päättelet ettei siitä voisi puhua?

Luin aloitustekstin. Ap määritteli siinä adoption vaikeaksi asiaksi ja vaikea asia tarkoittaa yleensä asiaa, josta on vaikea puhua tai jostai ei voi puhua ollenkaan. 

Missään ei sanottu ettei siitä voisi puhua. Ap vaan pohtii, milloin siitä kannattaisi puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä adoptiossa on sinulle ap niin vaikeaa, ettei siitä voi puhua? Itse olen adoptoitu ja puhtaasti ulkonäköni takia asia tulee esille hyvin varhaisessa vaiheessa. En osaa samaistua siihen, että asiasta olisi vaikea puhua, koska minulle asia on niin luonnollinen. Olen koko ikäni tottunut siihen, että minä olen niin erinäköinen kuin vanhempani ja siksi adoptio tulee puheeksi automaationa kun kerron perheestäni. 

Mistä päättelet ettei siitä voisi puhua?

Luin aloitustekstin. Ap määritteli siinä adoption vaikeaksi asiaksi ja vaikea asia tarkoittaa yleensä asiaa, josta on vaikea puhua tai jostai ei voi puhua ollenkaan. 

Missään ei sanottu ettei siitä voisi puhua. Ap vaan pohtii, milloin siitä kannattaisi puhua.

Huokaus. Mitäpä jos keskittyisit olennaiseen etkä takertuisi lillukanvarsiin? Sillä ei nyt ole mitään väliä käytinkö ilmaisua "ei voi puhua" vai "on vaikea puhua". Kaikki muut paitsi sinä ymmärsivät joka tapauksissa. Ei jaksasi joka ketjussa vääntää epäolennaisuuksista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä adoptiossa on sinulle ap niin vaikeaa, ettei siitä voi puhua? Itse olen adoptoitu ja puhtaasti ulkonäköni takia asia tulee esille hyvin varhaisessa vaiheessa. En osaa samaistua siihen, että asiasta olisi vaikea puhua, koska minulle asia on niin luonnollinen. Olen koko ikäni tottunut siihen, että minä olen niin erinäköinen kuin vanhempani ja siksi adoptio tulee puheeksi automaationa kun kerron perheestäni. 

Mistä päättelet ettei siitä voisi puhua?

Luin aloitustekstin. Ap määritteli siinä adoption vaikeaksi asiaksi ja vaikea asia tarkoittaa yleensä asiaa, josta on vaikea puhua tai jostai ei voi puhua ollenkaan. 

Missään ei sanottu ettei siitä voisi puhua. Ap vaan pohtii, milloin siitä kannattaisi puhua.

Ja ap:lta kysytiin, mikä adotiosta tekee niin vaikean. Miksi vänkäät ohi aiheen?

Ei pidä keskustella vaikeimmista asioista, koska silloin antaa jo valmiiksi lyömäaseet toiselle osapuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä keskustella vaikeimmista asioista, koska silloin antaa jo valmiiksi lyömäaseet toiselle osapuolelle.

Ei pidä edes harkita parisuhdetta, jos ajattelee noin. Parisuhde perustuu luottamukseen, ei siihen että toista pidetään lähtökohtaisesti vihollisena, joka lyö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä adoptiossa on sinulle ap niin vaikeaa, ettei siitä voi puhua? Itse olen adoptoitu ja puhtaasti ulkonäköni takia asia tulee esille hyvin varhaisessa vaiheessa. En osaa samaistua siihen, että asiasta olisi vaikea puhua, koska minulle asia on niin luonnollinen. Olen koko ikäni tottunut siihen, että minä olen niin erinäköinen kuin vanhempani ja siksi adoptio tulee puheeksi automaationa kun kerron perheestäni. 

Mistä päättelet ettei siitä voisi puhua?

Luin aloitustekstin. Ap määritteli siinä adoption vaikeaksi asiaksi ja vaikea asia tarkoittaa yleensä asiaa, josta on vaikea puhua tai jostai ei voi puhua ollenkaan. 

Missään ei sanottu ettei siitä voisi puhua. Ap vaan

 

Miksi adoptio ei voisi olla jollekin vaikea aihe. Ei kai pointti ole se että onko adoptio vaikea aihe vaan se että milloin vaikeista aiheista voisi puhua. Kai useimmilla meistä jotain vaikeita aiheitakin on.  

Miksi adoptio ei voisi olla jollekin vaikea aihe. Ei kai pointti ole se että onko adoptio vaikea aihe vaan se että milloin vaikeista aiheista voisi puhua. Kai useimmilla meistä jotain vaikeita aiheitakin on.  

Anteeksi, että yritin ymmärtää aloittajaa vähän paremmin esittämällä kysymyksen. En tiennyt tästä säännöstä, että keskustelupalstalla saa vain vastata kysymyksiin eikä ikinä saa itse kysyä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä adoptiossa on sinulle ap niin vaikeaa, ettei siitä voi puhua? Itse olen adoptoitu ja puhtaasti ulkonäköni takia asia tulee esille hyvin varhaisessa vaiheessa. En osaa samaistua siihen, että asiasta olisi vaikea puhua, koska minulle asia on niin luonnollinen. Olen koko ikäni tottunut siihen, että minä olen niin erinäköinen kuin vanhempani ja siksi adoptio tulee puheeksi automaationa kun kerron perheestäni. 

Mistä päättelet ettei siitä voisi puhua?

Luin aloitustekstin. Ap määritteli siinä adoption vaikeaksi asiaksi ja vaikea asia tarkoittaa yleensä asiaa, josta on vaikea puhua tai jostai ei voi puhua ollenkaan. 

Missään ei sanottu ettei siitä voisi puhua. Ap vaan

Huokaus. Mitäpä jos keskittyisit olennaiseen etkä takertuisi lillukanvarsiin? Sillä ei nyt ole mitään väliä käytinkö ilmaisua "ei voi puhua" vai "on vaikea puhua". Kaikki muut paitsi sinä ymmärsivät joka tapauksissa. Ei jaksasi joka ketjussa vääntää epäolennaisuuksista.

Ei voi puhua tarkoittaisi, että ap ei haluaisi tai kokisi että ei voisi puhua adoptiosta. Nyt ap ilmeisesti kuitenkin haluaa puhua adoptiosta, mutta pohtii missä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä adoptiossa on sinulle ap niin vaikeaa, ettei siitä voi puhua? Itse olen adoptoitu ja puhtaasti ulkonäköni takia asia tulee esille hyvin varhaisessa vaiheessa. En osaa samaistua siihen, että asiasta olisi vaikea puhua, koska minulle asia on niin luonnollinen. Olen koko ikäni tottunut siihen, että minä olen niin erinäköinen kuin vanhempani ja siksi adoptio tulee puheeksi automaationa kun kerron perheestäni. 

Mistä päättelet ettei siitä voisi puhua?

Luin aloitustekstin. Ap määritteli siinä adoption vaikeaksi asiaksi ja vaikea asia tarkoittaa yleensä asiaa, josta on vaikea puhua tai jostai ei voi puhua ollenkaan. 

Mis

Jankutijankutijankuti

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä adoptiossa on sinulle ap niin vaikeaa, ettei siitä voi puhua? Itse olen adoptoitu ja puhtaasti ulkonäköni takia asia tulee esille hyvin varhaisessa vaiheessa. En osaa samaistua siihen, että asiasta olisi vaikea puhua, koska minulle asia on niin luonnollinen. Olen koko ikäni tottunut siihen, että minä olen niin erinäköinen kuin vanhempani ja siksi adoptio tulee puheeksi automaationa kun kerron perheestäni. 

Sinulla onkin täysin erilainen tilanne kuin ap:lla. Joku on tottunut siihen että adoptio tulee automaattisesti puheeksi kun puhuu perheestä, mutta kaikilla ei ole näin.