Saako rankkoja asioita kokeneen seurassa nauraa tai vitsailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa. Jos loukkaantuu niin loukkaantuu, sille et voi mitään. 

Tosin hyvällä maulla. Älä kerro kuollut vauva vitsejä vanhemmale jolta on kuollut vauva.

Jokainen on vastuussa omista sanomisistaan. Kuolemasta ei vitsailla kuolevalle.

No mikäs vastuu siitä kannetaan jos vitsailee kuolevalle kuolemasta? Ei se kyllä hyvän maun mukaista ole, jollei kuoleva ole niin itse ilmaissut että asialle saa nauraa.

Nauratko sinä äidillesi hänen kuolinvuoteellaan?

Jos kertoo hyvän läpän niin en rupee naurua pidättelemään.

Vähemmistöille on taattava turvallinen tila kaikissa oloissa. Etuoikeutetuista sen sijaan voi vitsaillakin.

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri suuttui kun laulettiin Abban Does your mother know, hänen äitinsä oli kuollut hänen ollessaan lapsi, silloin oltiin parikymppisiä. Ilmeisesti jotkut ei kestä mitään.

Olipa tosikko

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri suuttui kun laulettiin Abban Does your mother know, hänen äitinsä oli kuollut hänen ollessaan lapsi, silloin oltiin parikymppisiä. Ilmeisesti jotkut ei kestä mitään.

Missä ja miksi lauloitte? Jos laulujen oli osoitettu suoraan äitinsä menettäneelle niin kyllä oli todella törkeää.

Huumori on hankala laji... pitää tuntea ihminen ja tilanne. Ja sitte pitää vielä taitaa se vitsailu. Esim. kuolemasta vitsailu kuolevalle voisi jollekin olla ihan paras juttu, jollekin toiselle vihoviimeinen, tökerö ja mauton loukkaus. Molemmat reaktiot ymmärrettäviä. 

No tietenkään kohdattua tragediaa ja siihen liittyviä asioita ei tarvitse ottaa huumorin kohteeksi. Muista asioista vitsailu ok.

T. Itsemurhan tehneen sisko

Tottakai! En mä ainakaan halunnut vakavasti sairastuttuani mitenkään puida sitä asiaa vaan just nauraa jollekin ihan tyhmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri suuttui kun laulettiin Abban Does your mother know, hänen äitinsä oli kuollut hänen ollessaan lapsi, silloin oltiin parikymppisiä. Ilmeisesti jotkut ei kestä mitään.

Missä ja miksi lauloitte? Jos laulujen oli osoitettu suoraan äitinsä menettäneelle niin kyllä oli todella törkeää.

Viihteellä, ihan yleisesti meille kaikille, koska sopi tunnelmaan. Hän vaan käänsi sen ilmeisesti suoraan itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri suuttui kun laulettiin Abban Does your mother know, hänen äitinsä oli kuollut hänen ollessaan lapsi, silloin oltiin parikymppisiä. Ilmeisesti jotkut ei kestä mitään.

Missä ja miksi lauloitte? Jos laulujen oli osoitettu suoraan äitinsä menettäneelle niin kyllä oli todella törkeää.

On kyllä vika omassa mielessä jos kokee henkilökohtauksena loukkauksena biisin sanat vuosikymmenen jälkeen.

Mä ainakin palkkaan ismo leikolan omiin hautajaisiin ja poliisin valvomaan ettei kukaan naura siellä ja loukkaa mun kunniaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri suuttui kun laulettiin Abban Does your mother know, hänen äitinsä oli kuollut hänen ollessaan lapsi, silloin oltiin parikymppisiä. Ilmeisesti jotkut ei kestä mitään.

Missä ja miksi lauloitte? Jos laulujen oli osoitettu suoraan äitinsä menettäneelle niin kyllä oli todella törkeää.

On kyllä vika omassa mielessä jos kokee henkilökohtauksena loukkauksena biisin sanat vuosikymmenen jälkeen.

Toiset tykkää uhriutua.

Vierailija kirjoitti:

No tietenkään kohdattua tragediaa ja siihen liittyviä asioita ei tarvitse ottaa huumorin kohteeksi. Muista asioista vitsailu ok.

 

T. Itsemurhan tehneen sisko

No jaa, tämäkin ehkä riippuu vähän tilanteesta. Siskoni kuoli vuosia sitten, ei ole varmaa oliko vahinko vai oma päätös. Toisen siskon sekä parhaan ystävän kanssa olen joskus vitsaillut asiasta, kun on ollut oikea tunnelma.

Vierailija kirjoitti:

Huumori on hankala laji... pitää tuntea ihminen ja tilanne. Ja sitte pitää vielä taitaa se vitsailu. Esim. kuolemasta vitsailu kuolevalle voisi jollekin olla ihan paras juttu, jollekin toiselle vihoviimeinen, tökerö ja mauton loukkaus. Molemmat reaktiot ymmärrettäviä. 

Mainiosti ilmaistu, naulankantaan!  Olen se, joka aloitti postauksen "periaatteessa kyllä" ja sitten avasin tilanne- ja ihmistajun tarvetta. Tuo mitä laitoit, että huumori on hankala laji - AAMEN. Huonoa loukkaavaa huumoria käyttävät usein vetoavat muiden "huumorintajuttomuuteen", mutta kyse on siitä, että heiltä puuttuu taito huumorilajin osaamiseen. Luulevat olevansa huumorimiehiä (yleensä miehiä), mutta ovat tampioita. Epäkypsyydestä osalla kyse, osalla sosiaalisesta osaamattomuudesta, osalla empatiakyvyttömyydestä, osalla tarkoituksellisesta pahansuopuudesta. 

Huumori on hankala laji ja vaatii osaamista. Muita huumorintajuttomiksi syyttäminen on ensimmäinen merkki siitä, että sormen kannattaisi osoittaa itseä kohden ja miettiä mikä meni vikaan. Jotkut ihmiset ovat vakavampia ja on varmasti ihan huipputosikkojakin, mutta jos joku menee tieten tahtoen kertomaan vitsin juuri tälle tyypille, niin hän ei osaa arvioida tilannetta ja ihmistä tai... päinvastoin osaa ja tahallaan haluaa loukata, josta saa sitten mielihyvää itselleen (narsismin yms luonnevikaisuuden merkkiä). Jos taas on yleisö ja siellä kerrotaan yleisen tason vitsiä, mutta joku loukkaantuu vaikka vitsi ei ole hänelle niin siinä voi kysyä, ottaako henkilö nyt liikaa itseensä ja loukkaantuminen ylimenevää - mutta riippuu vitsistä (esim raiskausvitsit joista voi yleisellä tasolla loukkaantua, ja vitsinkertoja tietää riskit ja ristiriitaisen vastaanoton). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri suuttui kun laulettiin Abban Does your mother know, hänen äitinsä oli kuollut hänen ollessaan lapsi, silloin oltiin parikymppisiä. Ilmeisesti jotkut ei kestä mitään.

Missä ja miksi lauloitte? Jos laulujen oli osoitettu suoraan äitinsä menettäneelle niin kyllä oli todella törkeää.

Miksi se olisi osoitettu just sille yhdelle?

Lainaaminen meni pieleen. Piti mennä niin että " ..." on se, mitä lainasin. Loppu on mun kirjoittamaa. No en saa tähänkään sitä oikein, mutta laitan vanhanaikaisella " ..." tavalla. :)

"Huumori on hankala laji... pitää tuntea ihminen ja tilanne. Ja sitte pitää vielä taitaa se vitsailu. Esim. kuolemasta vitsailu kuolevalle voisi jollekin olla ihan paras juttu, jollekin toiselle vihoviimeinen, tökerö ja mauton loukkaus. Molemmat reaktiot ymmärrettäviä. " 

 

Mainiosti ilmaistu, naulankantaan!  Olen se, joka aloitti postauksen "periaatteessa kyllä" ja sitten avasin tilanne- ja ihmistajun tarvetta. Tuo mitä laitoit, että huumori on hankala laji - AAMEN. Huonoa loukkaavaa huumoria käyttävät usein vetoavat muiden "huumorintajuttomuuteen", mutta kyse on siitä, että heiltä puuttuu taito huumorilajin osaamiseen. Luulevat olevansa huumorimiehiä (yleensä miehiä), mutta ovat tampioita. Epäkypsyydestä osalla kyse, osalla sosiaalisesta osaamattomuudesta, osalla empatiakyvyttömyydestä, osalla tarkoituksellisesta pahansuopuudesta. 

Huumori on hankala laji ja vaatii osaamista. Muita huumorintajuttomiksi syyttäminen on ensimmäinen merkki siitä, että sormen kannattaisi osoittaa itseä kohden ja miettiä mikä meni vikaan. Jotkut ihmiset ovat vakavampia ja on varmasti ihan huipputosikkojakin, mutta jos joku menee tieten tahtoen kertomaan vitsin juuri tälle tyypille, niin hän ei osaa arvioida tilannetta ja ihmistä tai... päinvastoin osaa ja tahallaan haluaa loukata, josta saa sitten mielihyvää itselleen (narsismin yms luonnevikaisuuden merkkiä). Jos taas on yleisö ja siellä kerrotaan yleisen tason vitsiä, mutta joku loukkaantuu vaikka vitsi ei ole hänelle niin siinä voi kysyä, ottaako henkilö nyt liikaa itseensä ja loukkaantuminen ylimenevää - mutta riippuu vitsistä (esim raiskausvitsit joista voi yleisellä tasolla loukkaantua, ja vitsinkertoja tietää riskit ja ristiriitaisen vastaanoton). 

Edelleen lainaaminen meni metsään, olkoot. :D 

Toki saa, mutta nyrkkisääntönä se, että vitsailee niistä aiheista, jotka on itse kokenut, niin ei ole törppö. Eli syöpää sairastavalle on okei vitsailla omasta sairastumisestaan, mutta hänen puolestaan sairaudella vitsailu ei ole okei ellei ole hyvin läheisissä väleissä ja omaa erittäin hyvää tilannetajua. 

Samä pätee tässäkin, kuin itseironian suhteen. Itsestään voi vitsailla ja nauraa heikkouksilleen, mutta ei ole okei naureskelle kenellekään sen perusteella mitä hän on itsestään sanonut tai käyttää hänen sanojaan häntä vastaan.