Mies ei ole maksanut kotimme tavaroista kuin suunnilleen telkkarin ja pelikoneen. Miten teillä?

En minäkään kuulemma meille ole mitään ostanut vaan puoliso on ostanut kaiken. Ainoa vaan että minä ole ainoa joka meidän talouteen tuo rahaa ja kaikki on hankittu minun tienaamilla rahoilla

Mä oon maksanut huonekaluista suurimman osan ja kodin käyttötavaroista/tekstiileistä yms. 99%. Aterimet mies on saanut lahjaksi joskus teininä, kaikki muut on mun hankkimaa. Lapsen kaikki vaatteet, lelut yms. olen maksanut. Isoista hankinnoista mies on maksanut jääkaapin + pakastimen ja tiskikoneen. Mä oon maksanut mm. imurin, tekstiilipesurin ja pyykinpesukoneen. Isoimmat kodin hankinnat, joissa kyse jo tuhansista euroista (esim. sohva ja sänky yhteensä 4000€), ollaan maksettu puoliksi. Maksan suurimman osan ruoista sekä kaikkien lemmikkien ruoat ja tarvikkeet. Molemmilla omat autot, jotka maksettu itse ja kulut maksetaan itse. Mies maksaa asumiskulut ja suurimmaksi osaksi lapsen päivähoitomaksut. Miehellä vähän isommat tulot kuin mulla ja talo on hänen. Ei olla koskaan sen enempää keskusteltu tai sovittu kuka maksaa mitäkin. Talon lainaa en tietenkään lyhennä, kun talo on 100% hänen. Lapsen vaatteet ja tarvikkeet maksan minä, koska lapsilisä tulee mulle. Maksan ruoat ym., koska mies maksaa mm. sähkö- ja vesilaskut.

Ollaan oltu yhdessä reilu 12 vuotta. Meillä ei oo yhteisiä rahoja tai tilejä. Kumpikin maksaa oman maksukyvyn mukaan, joskus toinen maksaa enemmän ja toinen vähemmän. Meillä tämä systeemi on toiminut ja kertaakaan ei olla raha-asioiden takia kinasteltu. Jos toisella on ollut heikompi rahatilanne, niin toinen on jeesinyt. Meillä ei ole ollut esimerkiksi sellaista tilannetta, että toinen ostelee itselleen kalliita juttuja ja toinen jää nuolemaan näppejään. Tasa-arvoisesti tehdään hankintoja. Ollaan kuitenkin aina ensisijaisesti pidetty huolta, että kumpikin meistä elää "taloudellisessa tasa-arvossa" eli jos toinen vaikka opiskelee, niin työssäkäyvä maksaa lähes kaikki kulut, jotta opiskelijan ei tarvitse laskea joka penniä.

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt hyvät GenZat ihmeessä menkö naimisiin jos tuo avioliiton mukana tuleva käsite "yyhteinen talous" on tolla tasolla kateissa. Kun ero tulee, eikä ole avioehtoa, niin jaot katotaan TASINGON perusteella, joka on 50/50 kaikesta liiton aikana hankitusta.

Voitte sitten tapella oikeudessa pesukoneesta ja koripallotelineestä, mutta lopputulos voi olla mitä vaan ja taskussa olevat kuitit ei paina mitään.

noh näähän vain "tapailee" siksi syntyvyys onkin lähinnä yh kun isästä ei ole tietoa.

Ihan pakko kysyä. Miten ihmeessä te muistatte kuka on maksanut mitäkin? 😳 Tuoreessa suhteessa joo, mutta meilläkin 30 vuotta yhteiseloa takana niin ei kyllä ole mikään kummankaan "oma". 

Vierailija kirjoitti:

Ihan pakko kysyä. Miten ihmeessä te muistatte kuka on maksanut mitäkin? 😳 Tuoreessa suhteessa joo, mutta meilläkin 30 vuotta yhteiseloa takana niin ei kyllä ole mikään kummankaan "oma". 

Ihan helposti. Jos olen maksanut lähes kaiken irtaimen, ei kauheasti tarvitse muistella mikä ei ole maksamaani. Mies käytti samaan aikaan rahansa harrastamiseen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan pakko kysyä. Miten ihmeessä te muistatte kuka on maksanut mitäkin? 😳 Tuoreessa suhteessa joo, mutta meilläkin 30 vuotta yhteiseloa takana niin ei kyllä ole mikään kummankaan "oma". 

Meillä 45 vuotta yhteiseloa ja muistan tarkalleen, mitä kumpikin on ostanut. Mutta ei sillä sinänsä merkitystä ole, yhteisiähän tavarat on, oli ne sitten maksettu kumman pussista vaan.

Et ole silti huonekalurahaa mieheltä pyytänyt?

Vierailija kirjoitti:

Ihan pakko kysyä. Miten ihmeessä te muistatte kuka on maksanut mitäkin? 😳 Tuoreessa suhteessa joo, mutta meilläkin 30 vuotta yhteiseloa takana niin ei kyllä ole mikään kummankaan "oma". 

Se on kun ihmisellä ei ole elämässä muuta kuin oma napa niin ei ymmärrä että parisuhteessa ei ole minä vaan me. Silloin pidetään kirjaa kaikesta. Tämän takia on pahoinvointia ja paljon yksinäisiä ihmisiä. Meillä siis on valtavasti aikuisia jotka on kasvatettu niin etteivät ymmärrä parisuhteesta mitään.

Puolet huonekaluista sekä TVn ja pelivehkeensä. 

Omat asunnot ja oma talous, poistaa tehokkaasti joutavat pakkositoutumiset.

Tämä ei tietenkään miellyttäisi ns. kuppaajia, mutta muuten.

Vierailija kirjoitti:

Talon lainaa en tietenkään lyhennä, kun talo on 100% hänen. Lapsen vaatteet ja tarvikkeet maksan minä, koska lapsilisä tulee mulle. 

... Mutta erotilanteessa toki vaadit puolet siitä, koska olet mahdollistanut miehen tulonhankinnan. Lapsen vaatteet ja tarvikkeet maksat 100%:sti - yhteiskunnan rahoilla tietysti. Aika perus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ukolla helppo lähtö sitten. En minäkään hankkinut mitään avioliiton aikana, kun en halunnut että on mitään mihin kiinnyn. Kyllä ihmisen pitää ulos päästä suhteesta vaikka heti sillä sekunnilla jos on tarvetta.

Kannattaako mennä avioon, jos pyrkimys on päästä kiintymättä pois? 

Ei missään nimessä. Itseasiassa huvitti tuo mitä kirjoitin, koska tajusin, että tosiaan ko tyyppiin ei voinut kiintyä vain taloutemme esineisiin. Vastenmielinen mulkero.

Avioehto aina. Ei tarvitse riidellä mistään. 

Onko mies saanut päättää mitään niistä hankinnoista mihin hän ei ole osallistunut?  Arvatenkaan ei.

Vierailija kirjoitti:

Onko mies saanut päättää mitään niistä hankinnoista mihin hän ei ole osallistunut?  Arvatenkaan ei.

Sille on ollut ihan sama miltä keittiön kalusteet näyttävät. Kunhan kalusteet vaan ovat olemassa.

Olen sitten hankkinut omalla rahalla mieleiset. Jos ei kelpaa, niin hankkikoon paremmat ja maksakoot ne itse. Saa vaihtaa.

Talon maksoi, auton ja laskut. Otin erossa puolet.3

Meillä ei ongelmaa, kaikki rahat on yhteisiä. Ei tarvitse kytätä.

Vierailija kirjoitti:

Et ole silti huonekalurahaa mieheltä pyytänyt?

Luitko aloituksen. Miehen rahat menivät harrastamiseen.

Mieheni on maksanut telkkarin, pleikkarin, läppärin ja kaiuttimset siihen, sängyn, kuntopyörän, omat vaatteensa. Olen sitten ostanut muita sisustustavaroita ja keittiön pöydän ja pari nojatuolia. Emme riitele tavaroista vaan ostetaan se mitä tarvitaan ja yleensä puoliksi.

Täällä rouva on ostanut tietokoneet, mies muun tai sitten perinyt.