Mies ei ole maksanut kotimme tavaroista kuin suunnilleen telkkarin ja pelikoneen. Miten teillä?

Vierailija kirjoitti:

Mies on maksanut lähes kaiken, minä olen perinyt huonekaluja. 

Sama meillä. Jotain kyllä olen hankkinut/maksanut meille mutta kyllä se pääosin niin on mennyt että minä olen valinnut ja mies maksanut. Paljon on tullut kyllä mun edesmenneiltä sukulaisiltakin. Kodintekstiilit on mun ostamia. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on maksanut aina kaiken. Hyvin on mennyt ja molemmat tyytyväisiä.

Ja ettei tartte kysyä niin joka reikää annan ja tykkään siitäkin. Tykkään myös ruuanlaitosta ja olen neuroottinen siivooja.

Mutta missä omanarvontunto, kun puhut itsestäsi reikänä?

Meillä on myös ollut vähän samanlaista. Tienaan enemmän ja olen tuonut parisuhteeseen lähes kaiken irtaimiston (myös autoja jne). Mies on perinyt rahaa: kaksi mökkiä ja asunnon. Hän pitää perimäänsä omaisuutta sijoitusasuntoina, mutta niiden tuotto ei ole tullut perheemme hyväksi. Alunperin olimme sopineet, että kumpikin jättää palkkatuloistaan vain tietyn rahasumman per kk. omia hankintojaan varten ja loput laitetaan yhteiselle tilille. Tästä seuraa, että esim. työvaatteet, silmälasit, gynekologikäynnit veivät minulta tuon oman rahan, samalla kun mies ei tarvinnut mitään noista. Lisäksi kun hän piti perintönsäkin erillään, olen minä maksanut siis meidän yhteista asuntolainaa, tavallista elämää, tonni kaupalla remontteja, lomamatkoja jne. Samalla hän on kasvattanut omaa pääomaansa. Tämä ei ole ainut asia, joka meillä on parisuhteessa pielessä. Mutta hän vannoo rakkauttaan, eikä halua erota. Kuulemma lastenkaan takia. No, mulle on tulossa sitten aikanaan (toivottavasti ei koskaan lähiaikoina) paljon isompi perintö kuin hänelle. Niin laitoinpa meille avioehdon nyt pitkän liiton vielä jatkuessa. Siinähän saa maksaa omaa lääkettään. 

Paperi on siis ihan maistraatissa kirjattu ja virallinen. Vasta tämän jälkeen hän on tajunut tappionsa, ja on alkanut puhumaan, kuinka yhdessä tässä ollaan, tarvitaanko tuota jne. Mutta en todellakaan aio joustaa.

Itse pohdin avioeroa. Hän valittaa hellyyden puutetta liitossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on maksanut aina kaiken. Hyvin on mennyt ja molemmat tyytyväisiä.

Ja ettei tartte kysyä niin joka reikää annan ja tykkään siitäkin. Tykkään myös ruuanlaitosta ja olen neuroottinen siivooja.

Mutta missä omanarvontunto, kun puhut itsestäsi reikänä?

Se on jonkun sinkkumiehen kirjoittama fantasia. Ja useinhan sinkuksi jäävät sen vuoksi, että se yhteiskunnallinen pärjääminen on muutenkin vähän niin ja näin. Ja siihen olennaisesti liittyy se maksukyky myös. Riittäisi, jos pystyisi edes oman puoliskonsa kustantamaan. 

Ei sillä oikeastaan mitään väliä ole, koska meillä on ollut vuosikymmeniä yhteiset rahat. Minä ne ostanut olen, mutta yhteisillä rahoilla. Jos lähtisin tästä, ottaisi mukaan vain jotain tarpeellista, koska asuntoni tulisi olemaan paljon pienempi kuin nykyinen omakotitalo. Sänkykin on aika vanha, joten olisi muutenkin pian aika ostaa uusi.

Erään exän kanssa asuessa pidin kuitit tarkkaan tallessa ja otin omani mukaan sitten, kun lähdin sieltä pois.

Meillä ihan samoin, paitsi etten ole ostanut televisiota tai pelikonettakaan riesaksi. Joudun lähes joka viikko toppuuttelemaan vaimoa turhan krääsän hankkimisesta, jota sitten hetken kuluttua kannetaan roskiin. Itse olen maksanut talon ja sen remontit, vaimo hankkii muuta.

Meillä kaikki ostettiin yhteiseltä tililtä ja erotessa ei tullut riitaa yhdestäkään tavarasta. Ihan sopuisasti saatiin koko irtaimisto jaettua, tyyliin sulle, mulle, sulle, mulle. Molemmat sai kaiken tarpeellisen uutta elämää varten ja jotain asioita molemmat joutuivat ostamaan uuteen kotiinsa, koska eihän kaikkea ole kahta kappaletta.

No itse asiassa nyt kun katson tätä meidän asuntoa, niin täällä on aivan kaikki tavarat minun ostamiani. Mies on ostanut itse omat elokuvansa, kirjansa ja vaatteensa, mutta kaikki huonekalut, lakanat, valaisimet, koko keittiö aina pikkulusikoista ruokailuryhmään minun ostamiani. Maksetaan sähkö, vesi ja lämmitys puoliksi, asuntoa mies maksaa itse itselleen.

Kaikki oli minun paitsi miehen vaatteet, tietokone ja harrastusvälineet.

Sänky, sohvat, tv, ruokailuryhmä, mätot, asiat... kaikki minun. Asuntolainankin maksoin yksin. Semmoista paskaa oli. 

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää vielä, että kumpikin maksaa omat ruokakulunsa ja kodin käyttökustannukset menevät puoliksi. Suurin osa irtaimistosta on minun ostaamaani.

Sellaista se on. Minä lähdin joskus miehen asunnosta omatoimisesti, kun mies käyttäytyi minua kohtaan aggressiivisesti. Hänelle jäi vesivahinko ja auto. Kaikki huonekalut olivat minun

Suuri osa huonekaluista on mun (omistin jo ennen yhteenmuuttoa, olivat mitoiltaa tai kunnoltaan parempia, niin siksi valittiin ne käyttöön). Tekstiileissä ja keittiötavikkeissa on sekaisin molempien peruja olevia ja yhdessä ostettuja.

31 täydentää: kodin elektroniikka on miehen ostamaa.

Minulla oli ennen yhteenmuuttoa huonekalut ym. kodin tavarat, jotka vaimo pikkuhiljaa hävitti ja korvasi uusilla. Yksi nojatuoli on vielä jäljellä. Se oli ensimmäinen hankkimani huonekalu kun muutin pois vanhempien luota.

Nojoo, telkkarin ja pelikoneen olen ostanut, ja niihin liittyvät äänentoistolaitteet. En muista kumpi on maksanut mitäkin muista laitteista, kuten kahvinkeittimestä, mikrosta yms. Lisäksi maksan asunnon vuokran, vesilaskun, sähkön, netin, tv:n maksukanavat yms. palvelut (netflix, spotify jne. koko perheelle), ruokakauppaostoksista osittain, ja mitähän vielä. Niin no sen auton kulut, ja sillä kuskailin lasta hoitoon, kouluun ja takaisin (nyt jo pääsee itse kulkemaan) ja vaimoa haluamiinsa paikkoihin, kun ei halua itse ajaa.

Vierailija kirjoitti:

Muistathan, että jos omaisuutesi (ne ostamasi asiat) on arvoltaan suurempi kuin miehen omaisuus (harrastevälineet), niin maksat miehelle tasinkoa. jos hän sitä vaatii.

Meillä on melkein sama tilanne kuin aloittajalla, mutta ei onneksi noin paha. Jos meille tulee ero, todellakin vien jokaisen lusikankin, mitä olen maksanut, kiitos avioehdon.

Avopuolisoni oli maksanut olohuoneen maton ja pyykkitelineen ja ne hänelle jätin lähtiessäni. Hänen uusi nainen johon suhde oli alkanut jo meidän suhteen aikana pyöritteli silmiään kun "minähän vien kaiken". No daaaa...

Oletteko joutuneet erossa riitelemään tavaroistanne? Oletteko saaneet viedä kaiken omistamanne mennessänne?

Mies valitti suhteen ajan että ostan turhaa krääsää. Erossa olisi kuitenkin halunnut sitä turhaa krääsää, mutta vein ne mukanani. Se sai sitten ostaa itse omat krääsänsä, mm. aterimet, keittiötyövälineet, astiat, siivousvälineet, kaikki lapsen tarvikkeet (viikko-viikko systeemi), jopa työkalut oli mun ostamat.

En tarvitse muuta poismuuttaessani kuin telkkarin ja pelikoneen. No. Pelituolin. Saat ehdottomasti pitää ostamasi romut.

-miehesi

Vierailija kirjoitti:

Muistathan, että jos omaisuutesi (ne ostamasi asiat) on arvoltaan suurempi kuin miehen omaisuus (harrastevälineet), niin maksat miehelle tasinkoa. jos hän sitä vaatii.

irtaimistoa ei huomioida osituksessa ellei kyse ole jostakin tosi hintavasta. Mutta se kannattaa varmistaa jos ero tulee niin äijä lähtee sen telkun ja konsolin kanssa eikä haikaile muita..oma ex tyhjensi 3/4 irtaimistosta vaikkei ollut itse juurikaan ostanut mitään noista. En jaksanut lähteä säätää näistä, mutta osoitti kuinka pikkumainen äijä oli ja kuullut muualtakin vastaavia tarinoita.

Kun minä tästä lähden otan mukaani puhelimen, passin ja päälläni olevat vaatteet.😂Ex tehköön lopuilla mitä lystää.