Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on sosiaalisten tilanteiden pelko: miten pidätte itsenne kasassa työpäivän ajan?
13.08.2024 |
Kysyn vain vinkkejä.
T. Työpaikan vssassa tänään hermoromahduksen vetänyt
Kommentit (32)
Työskentely tiimissä, jossa kaikki ovat erittäin introvertteja. Voi tehdä rauhassa töitä, eikä tarvitse sosialiseerata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sillä tavalla onnellinen asema, että työskentelen kuumassa haalarityössä. Minulla fobia oireilee siten, että hikoilen kuin kuumehouruinen sika saunassa.
En minä voisi mitään toimistohommaa tehdä, missä läpimärkä kauluspaita vetäisi hirveän huomion itseensä.
Nyt, kun kohtaus tulee, hikoilen aikani kuin porsas ja kohtauksen mentyä ohi haalarit ennemmin tai myöhemmin kuivuvat. Työpäivän lopuksi suihkuun ja omat vaatteet päälle. Täydellinen rikos!
Ai onko hikoileminen nykyisin joku rikos? Vai ainoastaan töissä hikoileminen?
Vierailija kirjoitti:
Opettelin selviämään tilanteista. Ihmisen aivoissa on melkoinen kapasiteetti, jos sitä vain haluaa käyttää. Taisin mn lainata NLP kirjoja ym. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkikohtaukset ovat opittuja - niistä voi siis myös oppia pois, mutta omaa työtä se vaatii.
Olin myös terapiassa hetken. Ukko olisi vain halunnut kuulla seksielämästäni. Tai lapsuudestani.
Mulla sama. Aluksi hyväksyä asia ja itsensä. Sitten mennä vaan päivä tai hetki kerrallaan. Joskus mietin, että jos olisi toinen aikuinen taloudessa joka kannattelisi niin olisin varmaan jäänyt saikulle, irtisanoutunut, tai muuta. Mutta kun olin yksin vastuussa kolmesta alaikäisestä niin totesin, että ei ole vaihtoehtoja. Jo mainitut välipalan hakemiset yms. on hyviä, jos vaan on mahdollista. Itsekin pystyin onneksi rytmittämään päivää niin, että oli liikkumista. Se auttoi mulla. Lääkitys on myös hyvä ainakin aluksi rauhoittamaan fyysisiä oireita. Mulla on nykyään jo helpompaa, mutta välillä pitää muistuttaa itseä, että tämä nyt on tätä ja näillä mennään, ei mietitä mitä jos tai miten olisi helpompaa. Tilanteet menee ohi. Mä olen tällainen ja ihan hyvä niinkin. Ja muistuta itseä, että ennenkin on selvitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettelin selviämään tilanteista. Ihmisen aivoissa on melkoinen kapasiteetti, jos sitä vain haluaa käyttää. Taisin mn lainata NLP kirjoja ym. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkikohtaukset ovat opittuja - niistä voi siis myös oppia pois, mutta omaa työtä se vaatii.
Olin myös terapiassa hetken. Ukko olisi vain halunnut kuulla seksielämästäni. Tai lapsuudestani.
Alapeukusta huolimatta: opettelin rauhoittamaan kroppani ja estämään paniikin tekemällä itselleni "merkin": painan etusormen niveltä peukalon kynnellä ja kroppa rauhoittuu. Vaati paljon harjoittelua. Työhöni kuuluu julkisiaaaä esiintymisiä: opettelin kävelemään sinne puhujakorokkeelle (tuntemaan jalkapohjaaäni) niin, että joka askeleella rauhoitun. Sekin vaati työtä. Ja tietysti asiansa pitää todella osata, jos jotain puhetta menee pitämään...
Ennen tätä omahoitoa olin työh
Loistavaa työtä! Minulla on ollut vähän toinen strategia. Olen hyväksynyt tämän vaivan osaksi itseäni ja elämääni. Tämäkin on parempi kuin sellainen jatkuva itsensä kanssa taisteleminen, mutta kieltämättä sinun onnistumisesi kuulostaa vielä hienommalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sillä tavalla onnellinen asema, että työskentelen kuumassa haalarityössä. Minulla fobia oireilee siten, että hikoilen kuin kuumehouruinen sika saunassa.
En minä voisi mitään toimistohommaa tehdä, missä läpimärkä kauluspaita vetäisi hirveän huomion itseensä.
Nyt, kun kohtaus tulee, hikoilen aikani kuin porsas ja kohtauksen mentyä ohi haalarit ennemmin tai myöhemmin kuivuvat. Työpäivän lopuksi suihkuun ja omat vaatteet päälle. Täydellinen rikos!
Ai onko hikoileminen nykyisin joku rikos? Vai ainoastaan töissä hikoileminen?
Hyvä pointti. Itse en ole tästä kärsinyt, varmaan kaikesta muusta kyllä, mutta jos olisi omalla kohdalla niin mitä sitten? Alkuun voi olla hyvä "pako" ajatella noin, mutta lopulta kannalta psyykata itsensä kestämään tuokin. On jännitystä, kuumaa, kylmää, vaihevuosioiretta, jotkut lääkkeet tekee tuota, jne. Yks piirre vaan ja kannattaa keskittyä muihin puoliin itsessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lääkityksiä käytössä, jos on niin mikä ja toimiiko?
- ei ap
Minulla on betasalpaaja Propral tarvittaessa, se toimii minulla. Aikaisemmin kokeilin muitakin lääkkeitä. Töissä joudun päivittäin keskustelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Tämä on kai henkilökohtaista?
Hyvin kun on mukavia luotettavia ihmisiä ympärillä. No reason to be affraid.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja en tiedä onko hyvä vai huono, mutta karuudessaan auttaa itseäni. Ei ketään oikeasti kiinnosta. Ei kukaan mieti jälkeen päin, että miten sä käyttäydyt noin tai näin. Oliko sun kuuma vai kylmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitsin ammattini huolella. Hyvin vähän ihmiskontakteja.
Pakeneminen johtaa vain ongelman pahenemiseen. Ajan kanssa.
Tiedän. Käyty on terapiat moneen kertaan ja kaikki saatavilla ollut hoito. Parhaiten oireet pitää juuri poissa sopiva määrä ihmiskontakteja. Eli niitä pitää olla, mutta ei liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitsin ammattini huolella. Hyvin vähän ihmiskontakteja.
Pakeneminen johtaa vain ongelman pahenemiseen. Ajan kanssa.
Tiedän. Käyty on terapiat moneen kertaan ja kaikki saatavilla ollut hoito. Parhaiten oireet pitää juuri poissa sopiva määrä ihmiskontakteja. Eli niitä pitää olla, mutta ei liikaa.
Pidemmän päälle se ei toimi, että joutuu olemaan koko ajan hälytystilassa. Se jää päälle.
Mullakin toimii parhaiten tuo, että sopiva määrä ihmiskontakteja, mutta ei liikaa. Työt teen 90% etänä.
Siedätyshoidolla.
Lisäksi se herättää aina ylpeyttä, kun uskallan