Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on sosiaalisten tilanteiden pelko: miten pidätte itsenne kasassa työpäivän ajan?
13.08.2024 |
Kysyn vain vinkkejä.
T. Työpaikan vssassa tänään hermoromahduksen vetänyt
Kommentit (32)
Jos oikein ahdistaa, menen pienelle kävelylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen 100% etätöitä, tehnyt jo kymmenisen vuotta. Aivan ihanaa, kun täysin turha stressi pois.
Vierailija kirjoitti:
Teen 100% etätöitä, tehnyt jo kymmenisen vuotta. Aivan ihanaa, kun täysin turha stressi pois.
Kuulostaa ihanalta. Saanko kysyä mitä työtä teet?
-ap
Käyn ulkona, esim ostamassa kaupasta välipalaa tms. jos ahdistus iskee. Toimistotyöstä saa onneksi ottaa happihyppelytaukoja aina kun tarvitsee.
Onko teillä lääkityksiä käytössä, jos on niin mikä ja toimiiko?
- ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen 100% etätöitä, tehnyt jo kymmenisen vuotta. Aivan ihanaa, kun täysin turha stressi pois.
Kuulostaa ihanalta. Saanko kysyä mitä työtä teet?
-ap
Koodaan isolle it-talolle. Meillä firman politiikka on, että etätöitä pitää ympäristösyistä suosia :) Ja minähän oikein mielelläni suosin.
Hoidin pelkoni pois terapialla ja altistusharjoittelulla. Nykyään se on vain hyvin lievää, enkä tarvitse lääkitystä.
suosittelen hakemaan apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Propral on hyvä apu sosiaalisten tilanteiden pelkoon.Se vie fyysiset oireet pois (tärinä,tykytys jne) eikä ole pkv-lääke,ei aiheuta sillä tavalla haittoja.
Kannattaa kysyä asiaa työterveydestä.
Itsellä pysynyt stressit ja hermoromahdukset kurissa Harmonia KSM66. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sillä tavalla onnellinen asema, että työskentelen kuumassa haalarityössä. Minulla fobia oireilee siten, että hikoilen kuin kuumehouruinen sika saunassa.
En minä voisi mitään toimistohommaa tehdä, missä läpimärkä kauluspaita vetäisi hirveän huomion itseensä.
Nyt, kun kohtaus tulee, hikoilen aikani kuin porsas ja kohtauksen mentyä ohi haalarit ennemmin tai myöhemmin kuivuvat. Työpäivän lopuksi suihkuun ja omat vaatteet päälle. Täydellinen rikos!
Opettelin selviämään tilanteista. Ihmisen aivoissa on melkoinen kapasiteetti, jos sitä vain haluaa käyttää. Taisin mn lainata NLP kirjoja ym. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkikohtaukset ovat opittuja - niistä voi siis myös oppia pois, mutta omaa työtä se vaatii.
Olin myös terapiassa hetken. Ukko olisi vain halunnut kuulla seksielämästäni. Tai lapsuudestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen 90% etätyötä, joten se auttaa paljon. Olen vasta nuori ja työurani alussa, ja murehdin jo opiskellessa että miten tulen jaksamaan töissä seuraavat 35-40 vuotta. Sitten tuli korona, opinnot siirtyi etäopiskeluun ja siitä valmistuttua taloushallinnon alalle etätöihin.
Koitan myös tehdä selkeän jaon työn ja vapaa-ajan välille: en viestittele työkavereiden kanssa vapaa-ajalla, enkä reagoi mihinkään kissakuviin mitä tiimin vapaa-ajan whatsappryhmässä tulee. Tylyä, mutta mä tarvitsen kaiken vapaa-ajan mitä mulla on oman elämäni elämiseen. Mulla on sen takia myös 2 roolia: työminä ja vapaa-ajan minä. Työminä jaksaa esittää ja tsempata ja motivaattorina toimii raha. Vapaa-aika on täysin minun omaani.
Tietty asennemuutos on pitänyt tehdä, että ei ajattele töitä vapaa-ajalla, eikä myöskään ajattele niitä sosiaalisia tilanteita. Pyrin siihen, että en ota asioita liian sydämen päälle, ja että päämääränä töissä on, että työt tulee tehtyä, en ole siellä miellyttämässä ketään.
Olen ajatellut meneväni työterkkariin, koska haluaisin kokeilla Propralia. Joudun välillä esiintymään, ja minua hävettää oman kehoni fyysinen reaktio tällaisissa tilanteissa.
Valitsin ammattini huolella. Hyvin vähän ihmiskontakteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitsin ammattini huolella. Hyvin vähän ihmiskontakteja.
Pakeneminen johtaa vain ongelman pahenemiseen. Ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Opettelin selviämään tilanteista. Ihmisen aivoissa on melkoinen kapasiteetti, jos sitä vain haluaa käyttää. Taisin mn lainata NLP kirjoja ym. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkikohtaukset ovat opittuja - niistä voi siis myös oppia pois, mutta omaa työtä se vaatii.
Olin myös terapiassa hetken. Ukko olisi vain halunnut kuulla seksielämästäni. Tai lapsuudestani.
Alapeukusta huolimatta: opettelin rauhoittamaan kroppani ja estämään paniikin tekemällä itselleni "merkin": painan etusormen niveltä peukalon kynnellä ja kroppa rauhoittuu. Vaati paljon harjoittelua. Työhöni kuuluu julkisiaaaä esiintymisiä: opettelin kävelemään sinne puhujakorokkeelle (tuntemaan jalkapohjaaäni) niin, että joka askeleella rauhoitun. Sekin vaati työtä. Ja tietysti asiansa pitää todella osata, jos jotain puhetta menee pitämään...
Ennen tätä omahoitoa olin työhuoneessa eväitään järsivä lähes työkyvytön olio.
Siitä terapeutista ei ollut mitåån iloa, hyvästä ehkä olisi ollutkin.
Ps. Prismaan ruuhka-aikana en edelleenkään mene, mutta sehän on vain tervettä järjen käyttöä
Tupakkatauko rauhoittaa hermot. Ja haju pitää sosiaaliset kontaktit muutenkin vähäisinä.
Teen töitä 4h ihmisten parissa ja 4h yksin.
Vierailija kirjoitti:
Propral on hyvä apu sosiaalisten tilanteiden pelkoon.Se vie fyysiset oireet pois (tärinä,tykytys jne) eikä ole pkv-lääke,ei aiheuta sillä tavalla haittoja.
Kannattaa kysyä asiaa työterveydestä.
Hirveä ahdistus, hikoilu ja pyrörrytys tulee tuosta.
Saikutan. Tosin vasta viikko takana tätä tautia. Enkä pelkää sosiaalisia tilanteita sellaisten ihmisten kanssa, jotka pitävät minua ihmisenä. Kammoan heitä joille olen joku pelinappula. Sairaus puhkesi tilanteessa, jossa tämä shakkinappula totteli käskyä joka ei ollutkaan tarkoitettu toteutettavaksi.
Vessassa* :)
-ap