Miksi vain osa aktiivikristityistä korostaa henkilökohtaisen uskon merkitystä?
Katuevankelistat pitää yleensä henkilökohtaista uskonratkaisua välttämättömänä pelastumiselle. Monet muutkin kristityt korostaa henkilökohtaisen uskon merkitystä, vaikka ehkä uskookin että uskoontulo voi tapahtua vähitellen tai joku voi olla uskossa lapsesta asti. Olen kuitenkin siinä käsityksessä, ettei esim. luterilaisuudessa tai katolilaisuudessa korosteta yleisesti henkilökohtaista uskoa: Pappi tai kukaan muukaan ei yleensä kysy kenenkään uskon perään eikä passiivisia rivijäseniä kehoteta niinkään uskomaan kuin osallistumaan kirkon toimintaan, välttämään pahaa ja tekemään hyvää.
Mistä tällaiset erot johtuu? Jos usko on se mikä pelastaa, eikö kaikki paukut pitäisi laittaa siihen että mahdollisimman moni uskoo?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaste ei pelasta ilman uskoa.
Siitä huolimatta kaste pelastaa. Jos kiistät sen, kiistät selvän Raamatun sanan.
Eli väität että riittää että on kastettu vauvana ja sen jälkeen ei tarvitse uskoa edes, ja voi elää ihan kuten itse haluaa?
Lue sitä Raamattua uudestaan, pyydä Pyhän Hengen johdatusta.
Väitätkö itse että jos joku tekee uskonratkaisun, hän saa sen jälkeen lakata uskomasta ja tehdä kaikkia syntejä joita hakuaa?
Usko on lahja Jumalalta. Ihminen ei voi uskoa vain omalla päätöksellään. Jumala antaa uskon ja ihminen uudestisyntyy Pyhästä Hengestä, pelastava usko. Uskova tekee parannuksen.
Jos joku väittää olevansa uskossa mutta jatkaa tahallisissa synneissä, Jumalan Sanan vastaisessa elämäntavassa, silloin hän valehtelee.
#### ilman henkilökohtaista uskon ratkaisua ei pääse taivaaseen, siksi se on niin tärkeää ####
sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan, eli kuka tahansa joka uskoo että jeesus on herra ja myös suullansa tunnustaa asian pääsee taivaaseen. Hyvillä teoilla ei pääse taivaaseen vaan tunnustamalla jeesuksen omaksi herrakseen sillä Jeesus on tie, totuus ja elämä. Kirkossa käyminen ei pelasta ketään, eikä ns. Hyvä elämä. Usko on sitäpaitsi ilmaista, kenen tahansa saavutettavissa, mikset kokeilisi?
Vierailija kirjoitti:
#### ilman henkilökohtaista uskon ratkaisua ei pääse taivaaseen, siksi se on niin tärkeää ####
sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan, eli kuka tahansa joka uskoo että jeesus on herra ja myös suullansa tunnustaa asian pääsee taivaaseen. Hyvillä teoilla ei pääse taivaaseen vaan tunnustamalla jeesuksen omaksi herrakseen sillä Jeesus on tie, totuus ja elämä. Kirkossa käyminen ei pelasta ketään, eikä ns. Hyvä elämä. Usko on sitäpaitsi ilmaista, kenen tahansa saavutettavissa, mikset kokeilisi?
Mikset sinä kokeilisi uskoa vaikka pääsiäispupuun tai lentävään spagettihirviöön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaste ei pelasta ilman uskoa.
Siitä huolimatta kaste pelastaa. Jos kiistät sen, kiistät selvän Raamatun sanan.
Eli väität että riittää että on kastettu vauvana ja sen jälkeen ei tarvitse uskoa edes, ja voi elää ihan kuten itse haluaa?
Lue sitä Raamattua uudestaan, pyydä Pyhän Hengen johdatusta.
Väitätkö itse että jos joku tekee uskonratkaisun, hän saa sen jälkeen lakata uskomasta ja tehdä kaikkia syntejä joita hakuaa?
Usko on lahja Jumalalta. Ihminen ei voi uskoa vain omalla päätöksellään. Jumala antaa uskon ja ihminen uudestisyntyy Pyhästä Heng
Mikään tuossa ei vastannut kysymykseeni edes osittain.
Vierailija kirjoitti:
#### ilman henkilökohtaista uskon ratkaisua ei pääse taivaaseen, siksi se on niin tärkeää ####
sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan, eli kuka tahansa joka uskoo että jeesus on herra ja myös suullansa tunnustaa asian pääsee taivaaseen. Hyvillä teoilla ei pääse taivaaseen vaan tunnustamalla jeesuksen omaksi herrakseen sillä Jeesus on tie, totuus ja elämä. Kirkossa käyminen ei pelasta ketään, eikä ns. Hyvä elämä. Usko on sitäpaitsi ilmaista, kenen tahansa saavutettavissa, mikset kokeilisi?
Ihminen joka elää tahallisissa synneissä, jotka ovat vastoin Jumalan Sanaa, ei pelastu. Jumala ei ole antanut kenelläkään lupaa elää synneissä. Jeesus itse käski ihmisiä tekemään parannus.
tässä miksi pitää tehdä henkilökohtainen uskonratkaisu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaste ei pelasta ilman uskoa.
Siitä huolimatta kaste pelastaa. Jos kiistät sen, kiistät selvän Raamatun sanan.
Eli väität että riittää että on kastettu vauvana ja sen jälkeen ei tarvitse uskoa edes, ja voi elää ihan kuten itse haluaa?
Lue sitä Raamattua uudestaan, pyydä Pyhän Hengen johdatusta.
Väitätkö itse että jos joku tekee uskonratkaisun, hän saa sen jälkeen lakata uskomasta ja tehdä kaikkia syntejä joita hakuaa?
Usko on lahja Jumalalta. Ihminen ei voi uskoa vain omalla päätöksellään. Jumala
Kyllä vastasin, mutta sinä et halua ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska myytin mukaan he olivat ensimmäiset kaksi ihmistä. Ensimmäistä kahta ihmistä ei ole koskaan ollut olemassa.
Tämäpä mielenkiintoista. Kertoisitko lisää? Ellei jostain ilmestynyt yhtäkkiä samassa silmänräpäyksessä useita ihmisiä, jonkun oli pakko olla ensimmäinen ihminen. Ja jonkun muun oli vastaavasti pakko olla toinen ihminen. Ensimmäiset kaksi ihmistä oli siis todella olemassa, riippumatta siitä oliko heidän nimendä Afam ja Eeva vai ei.
Koska biologia ei toimi noin. Ei ole olemassa mitään tarkkaa rajaa tai ihmisen määritelmää, jonka perusteella voidaan täsmällisesti sanoa, onko jokin yksilö ihminen vai ei. Vaikka saisimme kaikki esi-isät viimeisen parin miljoonan vuoden ajalta riviin, niin on periaatteessakin mahdotonta osoittaa kohtaa, jossa "tämä yksilö on ihminen, mutt
Väitätkö siis, että maailmassa on joskus elänyt sellaisia nisäkkäitä, jotka ei ollut ihmisiä muttei myöskään ei-ihmisiä? Mitä ne sellaiset nisäkkäät sitten olivat?
Vaikka tutkijat eivät ole määritelleet täysin yksiselitteisesti, missä raja ihmisten ja ei-ihmisten välillä tarkalleen ottaen menee, sellainen raja on silti olemassa. Ja se tarkoittaa väistämättä sitä että joku on joskus ollut maailman ensimmäinen ihminen.
Kyllä uskosta puhutaan ja sen oleellisuutta korostetaan myös luterilaisuudessa. Painotuksissa on toki eroja, ja osa ev.lut. kirkon papeista on niin liberaaleja, että eivät varsinaisesti edes edusta sitä mitä luterilainen oppi oikeastaan opettaa. Ratkaisu sen sijaan ei kuulu luterilaisen opin mukaisiin käsitteisiin, koska Jumala antaa uskon eikä ihminen voi omalla päätöksellään päättää, että nytpä rupean uskomaan. Uskon perään ei myöskään hirveästi kysellä, koska mustavalkoisen ratkaisukäsitteen puuttuessa raja uskon ja epäuskon välillä ei ole ihmisten silmille selkeästi näkyvissä. Jos joku on kiinnostunut aiheesta ja osallistuu johonkin seurakunnan toimintaan, ei välttämättä hänen pelastuksensa kannalta ole hedelmällisintä alkaa tivaamaan uskon määrää ja luonnetta, vaan rohkaista jatkamaan osallistumista. Silti luterilaisuus opettaa uskon olevan varsin oleellinen asia pelastuksen kannalta.
"Kyllä vastasin, mutta sinä et halua ymmärtää."
Rikoit juuri 8. käskyä lausumalla väärän todistuksen lähimmäisestäsi. Miten voit väittää tietäväsi, että minä en muka halua ymmärtää?
Minähän kysyin, saako uskonratkaisun tehnyt ihminen luopua uskostaan ja tehdä vapaasti syntiä. Vastauksesi meni täysin aiheen vierestä - minä en kysynyt, miten uskoontulo tapahtuu tai mistä tietää onko joku oikeasti uskossa vai valehteleeko hän vain.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä vastasin, mutta sinä et halua ymmärtää."
Rikoit juuri 8. käskyä lausumalla väärän todistuksen lähimmäisestäsi. Miten voit väittää tietäväsi, että minä en muka halua ymmärtää?
Minähän kysyin, saako uskonratkaisun tehnyt ihminen luopua uskostaan ja tehdä vapaasti syntiä. Vastauksesi meni täysin aiheen vierestä - minä en kysynyt, miten uskoontulo tapahtuu tai mistä tietää onko joku oikeasti uskossa vai valehteleeko hän vain.
Tottakai saa luopua uskostaan ja tehdä syntiä ja joutua helvettiin. Kuka voi kieltää?
Mutta: silloin ihminen ei ole alunperinkään ole ollut missään uudestisyntyneessä, pelastavassa uskossa. Uudestisyntynyt ihminen on uusi luomus, Pyhän Hengen johdattelema.
Vierailija kirjoitti:
Väitätkö siis, että maailmassa on joskus elänyt sellaisia nisäkkäitä, jotka ei ollut ihmisiä muttei myöskään ei-ihmisiä? Mitä ne sellaiset nisäkkäät sitten olivat?
Vaikka tutkijat eivät ole määritelleet täysin yksiselitteisesti, missä raja ihmisten ja ei-ihmisten välillä tarkalleen ottaen menee, sellainen raja on silti olemassa. Ja se tarkoittaa väistämättä sitä että joku on joskus ollut maailman ensimmäinen ihminen
En, vaan totean tosiasian, että se mitä kutsumme ihmislajiksi ei ole biologista todellisuutta, se on pelkkä käsitteellinen likiarvo. Biologisessa todellisuudessa on vain yksilöitä, jotka joko lisääntyvät keskenään tai sitten eivät. Mikä tahansa määritelmä, minkä annamme ihmiselle on väistämättä jossain määrin mielivaltainen ja ad hoc, eikä vastaa todellisuutta. Kyse ei ole siitä, että määritelmämme eivät tavoita biologista todellisuutta vaan siitä, että biologinen todellisuus ei taivu tällaisiin spesifeihin määritelmiin.
Evolutiovisen muutoksen lainalaisuuksista johtuu, että joskus populaatiot ovat taipuvaisia pysymään samanlaisina, ts. lajeina. Jos ekologinen lokero on stabiili, ei muutospaineita juuri ole. Voimakkaat muutokset ympäristössä taas puskevat kohti muutosta. Populaation pysyminen samanlaisena ei missään tapauksessa johdu siitä, että se on saavuttanut jonkinlaisen uuden lajin "essentian".
Homo sapiensin edeltäjä oli Homo erectus. Miljoona vuotta sitten ei ollut sapienseja, oli vain erectuksia, ja nyt ei ole erectuksia, on vain sapienseja. Mutta missään vaiheessa ei käynyt niin, että erectus synnytti sapiensin. Peräkkäiset sukupolvet ovat aina samaa lajia. Voimme osoittaa tyypillistä erectusta ja sanoa, että ne olivat tällaisia, ja tyypillistä sapiensia ja sanoa, että ne ovat tällaisia, mutta evolutiivinen siirtymä ensimmäisestä toiseen on niin hidas, että ensimmäinen sapiens on sekä käytännössä että myös periaatteessa makuasia, ei biologinen fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitätkö siis, että maailmassa on joskus elänyt sellaisia nisäkkäitä, jotka ei ollut ihmisiä muttei myöskään ei-ihmisiä? Mitä ne sellaiset nisäkkäät sitten olivat?
Vaikka tutkijat eivät ole määritelleet täysin yksiselitteisesti, missä raja ihmisten ja ei-ihmisten välillä tarkalleen ottaen menee, sellainen raja on silti olemassa. Ja se tarkoittaa väistämättä sitä että joku on joskus ollut maailman ensimmäinen ihminen
En, vaan totean tosiasian, että se mitä kutsumme ihmislajiksi ei ole biologista todellisuutta, se on pelkkä käsitteellinen likiarvo. Biologisessa todellisuudessa on vain yksilöitä, jotka joko lisääntyvät keskenään tai sitten eivät. Mikä tahansa määritelmä, minkä annamme ihmiselle on väistämättä jossain määrin mielivaltainen ja ad hoc, eikä vastaa todellisuutta. Kyse ei ole siitä, että määritelmämme eivät tavoita biologista to
Tunnut tekevän asiasta turhan monimutkaisen. Mitä ihmislajia ensimmäinen ihminen edusti? Pääsevätkö tutkijat koskaan täyteen yhteisymmärrykseen siitä, missä raja ihmisen ja ei-ihmisen välillä tarkalleen ottaen menee? Tällaisia kysymyksiä voisi pohtia loputtomiin, mutta niillä ei ole mitään väliä kun mietitään sitä, onko ensimmäinen ihminen ollut joskus olemassa. Rajan ihmisen ja ei-ihmisen välillä on yksinkertaisesti pakko olla jossain, mikä tarkoittaa sitä, että ensimmäinen ihminen on aivan varmasti ollut olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitätkö siis, että maailmassa on joskus elänyt sellaisia nisäkkäitä, jotka ei ollut ihmisiä muttei myöskään ei-ihmisiä? Mitä ne sellaiset nisäkkäät sitten olivat?
Vaikka tutkijat eivät ole määritelleet täysin yksiselitteisesti, missä raja ihmisten ja ei-ihmisten välillä tarkalleen ottaen menee, sellainen raja on silti olemassa. Ja se tarkoittaa väistämättä sitä että joku on joskus ollut maailman ensimmäinen ihminen
En, vaan totean tosiasian, että se mitä kutsumme ihmislajiksi ei ole biologista todellisuutta, se on pelkkä käsitteellinen likiarvo. Biologisessa todellisuudessa on vain yksilöitä, jotka joko lisääntyvät keskenään tai sitten eivät. Mikä tahansa määritelmä, minkä annamme ihmiselle on väistämättä jossain määrin mielivaltainen ja ad hoc, eikä vastaa todellisuutta. Kyse ei ole siitä, että määritelmämme eivät tavoita biologista todellisuudessa on vain yksilöitä, jotka joko lisääntyvät keskenään tai sitten eivät. Mikä tahansa määritelmä, minkä annamme ihmiselle on väistämättä jossain määrin mielivaltainen ja ad hoc, eikä vastaa todellisuutta. Kyse ei ole siitä, että määritelmämme eivät tavoita biologista todellisuutta vaan siitä, että biologinen todellisuus ei taivu tällaisiin spesifeihin määritelmiin.
Evolutiovisen muutoksen lainalaisuuksista johtuu, että joskus populaatiot ovat taipuvaisia pysymään samanlaisina, ts. lajeina. Jos ekologinen lokero on stabiili, ei muutospaineita juuri ole. Voimakkaat muutokset ympäristössä taas puskevat kohti muutosta. Populaation pysyminen samanlaisena ei missään tapauksessa johdu siitä, että se on saavuttanut jonkinlaisen uuden lajin "essentian".
Homo sapiensin edeltäjä oli Homo erectus. Miljoona vuotta sitten ei ollut sapienseja, oli vain erectuksia, ja nyt ei ole erectuksia, on vain sapienseja. Mutta missään vaiheessa ei käynyt niin, että erectus synnytti sapiensin. Peräkkäiset sukupolvet ovat aina samaa lajia. Voimme osoittaa tyypillistä erectusta ja sanoa, että ne olivat tällaisia, ja tyypillistä sapiensia ja sanoa, että ne ovat tällaisia, mutta evolutiivinen siirtymä ensimmäisestä toiseen on niin hidas, että ensimmäinen sapiens on sekä käytännössä että myös periaatteessa makuasia, ei biologinen fa kta.
"Homo erektio" :DDD
Rosa kertoi: "Nykyiset tavarani eivät mahtuisi pieneen asuntoon, eikä minulla ole voimavaroja myydä niitä. Esimerkiksi rakkaita kirjoja on kertynyt pikkuhiljaa 40 vuoden ajan. Asunto olisi aivan täynnä tavaraa, eikä sitä voisi enää siivota."
Kenenkään sairautta vähättelemättä tälläistä perustelua säilyttää verovaroin kustannettu isompi asunto EI mitenkään voida hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oletko perehtynyt varhaisten kirkkoisien kirjoituksiin? Todistusaineisto puhuu vahvasti sitä vastaan, että varhaiset kristityt olisivat ymmärtäneet uskon samalla tavalla kuin me. Heille vaikutti olevan itsestäänselvää, että usko tarkoittaa jotain sen tapaista, jonka me 2 000 vuotta myöhemmin elävät ihmiset miellämme uskollisuudeksi."
Lisään vielä, että tähän "uskoon"/uskollisuuteen sisältyy olennaisena osana myös konkreettisia tekoja. Varhaiset kristityt eivät laittaneet uskoa ja tekoja vastakkain lainkaan samalla tavalla kuin monet nykyiset protestantit tekevät.
Kirkkoisät ovat mahtavia ja uskollisuus Jumalalle on tärkeää. Itselle kuitenkin Raamattu, erityisesti Uusi testamentti, on "uskon ja elämän ylin ohje". Apokryfikirjatkin ovat hyviä mutta niillä ei ole samaa asemaa kuin Raamatulla. Ja niiden jälke
Hyviä pointteja sinulla. Ei kukaan varmaan sinänsä ylenkatso kirkkoisiä, en itse ainakaan.
Raamatunkäännöksissä on eroja ja eri tulkintoja mutta ne ovat aika pieniä. Perusasia on selvä eli Jeesuksen ristintyö ja sen merkitys, muut asiat ovat kehällisiä.
En nyt näe tässä ongelmaa, jatka sinä kirkkoisien lukemista, minä jatkan Raamatun ja myös Raamatun ajan kulttuuria selittävien taustoitusten lukemista/kuuntelemista. Ehkä tutustun välillä kirkkoisiin, tutustu sinä Raamattuun tai ehkä sitä tunnetkin jo hyvin! Siunausta sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Tunnut tekevän asiasta turhan monimutkaisen. Mitä ihmislajia ensimmäinen ihminen edusti? Pääsevätkö tutkijat koskaan täyteen yhteisymmärrykseen siitä, missä raja ihmisen ja ei-ihmisen välillä tarkalleen ottaen menee? Tällaisia kysymyksiä voisi pohtia loputtomiin, mutta niillä ei ole mitään väliä kun mietitään sitä, onko ensimmäinen ihminen ollut joskus olemassa. Rajan ihmisen ja ei-ihmisen välillä on yksinkertaisesti pakko olla jossain, mikä tarkoittaa sitä, että ensimmäinen ihminen on aivan varmasti ollut olemassa.
Ei ole, koska ihmisyys ei ole biologista todellisuutta. On vain joukko yksilöitä, jotka lisääntyvät keskenään, ja näiden kutsuminen ihmislajiksi on kielellinen konventio. "Laji" on laatikko, jonka ihminen piirtää mielivaltaisella ajanhetkellä epämääräisen syherön ympärille.
Turhan monimutkaiseksi tekemistä on väittää, että laji kuvaa biologista todellisuutta. Yrität väittää todellisesti olemassaolevaksi sellaista, joka on olemassa vain käsitteenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnut tekevän asiasta turhan monimutkaisen. Mitä ihmislajia ensimmäinen ihminen edusti? Pääsevätkö tutkijat koskaan täyteen yhteisymmärrykseen siitä, missä raja ihmisen ja ei-ihmisen välillä tarkalleen ottaen menee? Tällaisia kysymyksiä voisi pohtia loputtomiin, mutta niillä ei ole mitään väliä kun mietitään sitä, onko ensimmäinen ihminen ollut joskus olemassa. Rajan ihmisen ja ei-ihmisen välillä on yksinkertaisesti pakko olla jossain, mikä tarkoittaa sitä, että ensimmäinen ihminen on aivan varmasti ollut olemassa.
Ei ole, koska ihmisyys ei ole biologista todellisuutta. On vain joukko yksilöitä, jotka lisääntyvät keskenään, ja näiden kutsuminen ihmislajiksi on kielellinen konventio. "Laji" on laatikko, jonka ihminen piirtää mielivaltaisella ajanhetkellä epämääräisen syherön ympärille.
Turhan monimutkaiseksi tekemistä on väittää, että laji kuvaa
Juurihan yritin selittää, ettei millään lajimääritelmillä ole tämän asian kannalta merkitystä. Nisäkäsyksilön tarkkaa lajia ei ole tarpeellista voida määrittää jotta voitaisiin sanoa, onko kyseessä ihminen vai ei. Minä en myöskään ole sanonut, onko ihmisyys pelkkää biologiaa vai ei. Olen vain todennut, että jokainen nisäkäs on joko ihminen tai ei-ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Koska herätysliikkeille tärkeintä on sielujen pelastuminen, valtionkirkoille taas verotulot.
Tiesitkö, että herätysliikkeet, jotka eivät kuulu ev.lut,kirkkoon keräävät jäseniltään 10 % kaikista tuloista normaalin tuloveron lisäksi. Nimittävät niitä Raamatussa mainituiksi kymmenyksiksi, jotka täytyy maksaa. Ajattelepa kuinka edullinen ev.lut. kirkon jäsenyys on tuohon verrattuna. Tämä saa minut epäilemään vilpitöntä sielujen pelastusta. Ennemmin näen sen jäsenhankintana.
Koska biologia ei toimi noin. Ei ole olemassa mitään tarkkaa rajaa tai ihmisen määritelmää, jonka perusteella voidaan täsmällisesti sanoa, onko jokin yksilö ihminen vai ei. Vaikka saisimme kaikki esi-isät viimeisen parin miljoonan vuoden ajalta riviin, niin on periaatteessakin mahdotonta osoittaa kohtaa, jossa "tämä yksilö on ihminen, mutta sen vanhempi ei ole". Esi-isien populaation koko on pyörinyt vähintään nelinumeroisissa luvuissa koko ajan ja koko populaatio kehittyy yhdessä, ja siirtymä Homo erectuksesta Homo sapiensiin (tai habiliksesta erectukseen, tai mistä hyvänsä esimuodosta seuraavaan) on niin vähittäinen, että mitään "rajan ylitystä" ei sukupolven tasolla tapahdu.
Ylipäätään se, mitä kutsumme "lajiksi" ei ole mikään todellisesti olemassaoleva asia. Eliöt jakaantuvat keskenään lisääntyviin populaatioihin ja "laji" on pikemminkin kuvaus tällaisen populaation stereotyyppisestä edustajasta tiettynä ajanhetkenä. Ihmisillä on taipumus ajatella (tietoisesti tai tiedostamattaan), että niillä eläimillä, joita kutsumme koiriksi on jonkinlainen "koiruuden" ominaisuus, joka löytyy jokaiselta koiralta ja ei miltään ei-koiralta. Tällaista ominaisuutta ei ole olemassakaan. On vain eliöitä, jotka lisääntyvät keskenään tai sitten eivät.