Lue keskustelun säännöt.
Miksi vain osa aktiivikristityistä korostaa henkilökohtaisen uskon merkitystä?
12.08.2024 |
Katuevankelistat pitää yleensä henkilökohtaista uskonratkaisua välttämättömänä pelastumiselle. Monet muutkin kristityt korostaa henkilökohtaisen uskon merkitystä, vaikka ehkä uskookin että uskoontulo voi tapahtua vähitellen tai joku voi olla uskossa lapsesta asti. Olen kuitenkin siinä käsityksessä, ettei esim. luterilaisuudessa tai katolilaisuudessa korosteta yleisesti henkilökohtaista uskoa: Pappi tai kukaan muukaan ei yleensä kysy kenenkään uskon perään eikä passiivisia rivijäseniä kehoteta niinkään uskomaan kuin osallistumaan kirkon toimintaan, välttämään pahaa ja tekemään hyvää.
Mistä tällaiset erot johtuu? Jos usko on se mikä pelastaa, eikö kaikki paukut pitäisi laittaa siihen että mahdollisimman moni uskoo?
Kommentit (127)
Jos minulla olisi lapsi niin todellakin haluaisin, että hänet kastetaan Jumalan seurakuntaan. Lapsi voi kuolla milloin vaan esim. tapaturmaisesti ja haluaisin hänen pääsevän Taivaan Isän ja Jeesuksen luo. Silloin ei ehditä enää kastaa häntä.
Jos lapsi myöhemmin haluaisi erota kirkosta, niin se olisi hänen päätöksensä. Ainakin hän tietäisi, mihin kristinusko perustuu. Ihmisillä on hengellisiä tarpeita, myös lapsilla. Haluaisin lapsen saavan turvallisen tunteen Taivaan Isästä ja omasta suojelusenkelistä, jotka varjelevat silloinkin, kun vanhemmat eivät olisi paikalla, vaikka vanhemman ensisijainen tehtävä on luoda lapselle perusturvallisuutta. Mutta lapsi on kovin herkkä ja pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi parasta jos kaste annettaisiin silloin kun ihminen itse haluaa ja mitään ikärajaa ei olisi. Mutta tietysti ihmisen täytyisi ymmärtää ihan täysin että mihin hänet kastetaan, mitä siinä tapahtuu. Ja sehän on kyllä selitettävissä. En tykkää noista kaavoista että tietyn ikäisenä kastetaan ja että just 15 vuotiaana mennään rippikouluun. Mun mielestä kasteelle ja rippikouluun pitäisi päästä sillon kun tuntee sisimmässään kutsun ja halun mennä. Olisi virkistävää jos rippikoulussa olisi koko ihmisen ikäkaari edustettuna. Joku 80 v papparainen ja 60 v matami, kolme kolmekymppistä äijää, 12 vuotias lettipää jne.
Olen jo vuosia surrut ja haikaillut kun ei ole sitä kokemusta että on tehnyt uskonratkaisun ja saa kävellä kasteelle ja tuntea sen riemun. Ei, minut on jo kastettu vauvana. Tiedän että en tarvitse enää kastetta, eikä se ole pelastuskysymys.
Rippikoulussa opetetaan tärkeitä asioita kirkon opista ja uskosta. Sen jälkeinen konfirmaatio antaa kirkon jäsenelle oikeuden käydä itsenäisesti ehtoollisella, toimia kummina ja mennä kirkossa naimisiin. Olisikin todella omituista, jos kirkko ei kannustaisi jäseniään käymään rippikoulua suhteellisen nuorella iällä.
Jokainen voi tietysti jättää rippikoulun käymisen myöhemmäksi tai olla käymättä sitä koskaan. Ja nuorikin voi valita rippileirin sijasta sellaisen päivärippikoulun, johon osallistuu myös aikuisia. Siihen ei kuitenkaan tarvita rippikoulua, jos tahtoo vaihtaa ajatuksia uskonasioista eri ikäisten ihmisten kanssa, vaan sen voi tehdä myös muuten.
Koska herätysliikkeille tärkeintä on sielujen pelastuminen, valtionkirkoille taas verotulot.
Vierailija kirjoitti:
Koska herätysliikkeille tärkeintä on sielujen pelastuminen, valtionkirkoille taas verotulot.
Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Eräskin herätysliikeaktiivi paheksui kovasti, kun seurakunta järjesti nuorille peli-iltoja. Siis peli-iltoja! Miksi kirkko haaskaa resurssejaan sellaisiin maallisiin huvituksiin, kun kirkon pitäisi keskittyä voittamaan sieluja Jeesukselle? Nuorten oli kuitenkin helppo mennä mukaan pelaamaan, kun illoissa ei tehty jakoa uskoviin ja ei-uskoviin, ja pelailun lomassa pidettiin aina lyhyt hartaus. Ehkä joku tuli illoissa uskoonkin, vaikkei niissä esitetty alttarikutsuja tai tehty uskoontulosta muutenkaan mitään numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ainakin osittain siitä miten usko ymmärretään. Käsittääkseni on varsin myöhäistä keksintöä, että uskoa pidetään lähinnä varmuutena siitä että Jeesus on sovittanut minunkin syntini ristillä. Alun perin uskolla tarkoitettiin pikemminkin uskollisuutta Jumalalle - kirkon elämään osallistumista ja pyrkimystä elää yhteydessä Jumalaan, tehden hyvää ja karttaen pahaa.
Tuo "myöhäisempi käsitys" tuli n. 2000 vuotta sitten Jeesuksen Golgatan työn ansiosta. Sitä ennen Jumala valmisti kansaansa Jeesuksen tuloon ja juutalaisuudessa oli uhrikäytäntöjä ja mm. yli 600 sääntöä. Jeesus oli juutalainen ja Hän teki Uuden liiton ihmisten kanssa. Silti edelleen tuo eläminen Jumalan kanssa, hyvää tehden ja pahoja tekoja karttaen kuuluu kristinuskoon. Jeesuksen sovitustyö mahdollisti yhteyden Pyhään Jumalaan, kun syntimme eivät enää ole siinä välissä esteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ainakin osittain siitä miten usko ymmärretään. Käsittääkseni on varsin myöhäistä keksintöä, että uskoa pidetään lähinnä varmuutena siitä että Jeesus on sovittanut minunkin syntini ristillä. Alun perin uskolla tarkoitettiin pikemminkin uskollisuutta Jumalalle - kirkon elämään osallistumista ja pyrkimystä elää yhteydessä Jumalaan, tehden hyvää ja karttaen pahaa.
Tuo "myöhäisempi käsitys" tuli n. 2000 vuotta sitten Jeesuksen Golgatan työn ansiosta. Sitä ennen Jumala valmisti kansaansa Jeesuksen tuloon ja juutalaisuudessa oli uhrikäytäntöjä ja mm. yli 600 sääntöä. Jeesus oli juutalainen ja Hän teki Uuden liiton ihmisten kanssa. Silti edelleen tuo eläminen Jumalan kanssa, hyvää tehden ja pahoja tekoja karttaen kuuluu kristinuskoon. Jeesuksen sovitustyö mahdollisti yhteyden Pyhään Jumalaan, kun syntimme eivät enää ole siinä välissä esteenä.&nbs
Oletko perehtynyt varhaisten kirkkoisien kirjoituksiin? Todistusaineisto puhuu vahvasti sitä vastaan, että varhaiset kristityt olisivat ymmärtäneet uskon samalla tavalla kuin me. Heille vaikutti olevan itsestäänselvää, että usko tarkoittaa jotain sen tapaista, jonka me 2 000 vuotta myöhemmin elävät ihmiset miellämme uskollisuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kastettu ihminen on jollain tasolla kristitty, ja melkein kaikilla kastamattomillakin suomalaisilla on jonkinlaiset perustiedot kristinuskosta. Ei siis muuta kuin tervetuloa kirkkoon kuulemaan sanaa ja oppimaan lisää! Kysyäkin saa jos tahtoo tietää enemmän. Miksi pelottaa ihmisiä pois vaatimalla heitä tekemään tiliä uskostaan tai sen puutteesta?
Tästä tulikin mieleeni kysyä, käydäänkö evankelis-luterilaisen kirkon sisällä minkäänlaista keskustelua lapsikasteesta? Uskonnottomana minusta tuntuu oudolta, miten kritiikittömästi aiheeseen suhtaudutaan vielä näin 2020-luvullakin. Lapsen, joka on liian nuori ilmaistakseen suostumustaan, liittäminen uskontokunnan jäseneksi on jäänne menneisyydestä, jolloin ihmisten omalla tahdolla ei muutenkaan nähty paljoa merkitystä. Lapsikaste sulkee tavallaan pois henkilökohtaisen uskonratkaisun. Kirkko haluaa esiintyä ihmisoike
Mitä pahaa on ylläpitää perinteitä lapsikasteessa? Ei lapsi siitä vahingoitu toisin kuin tunnut kuvittelevan. Kastetilaisuus itsessään on harras ja kaunis tapa liittää lapsi Jumalan yhteyteen. Joku täällä joka ikisessä aloituksessa alkaa tuo narinan ev.lut. kirkon perinteistä. Oletettavasti olet ateisti, joten miksi ihmeessä asia sinua noin kovasti kalvaa, kun et varmaankaan ole edes kastettu? Vai kiinnostaako kumminkin liittyä kirkkoon, muttet uskalla, koska mitä nyt muut ateistit siitä sanoisivat, joten menet massan mukana uskaltamatta näyttää oikeaa mielipidettäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oletko perehtynyt varhaisten kirkkoisien kirjoituksiin? Todistusaineisto puhuu vahvasti sitä vastaan, että varhaiset kristityt olisivat ymmärtäneet uskon samalla tavalla kuin me. Heille vaikutti olevan itsestäänselvää, että usko tarkoittaa jotain sen tapaista, jonka me 2 000 vuotta myöhemmin elävät ihmiset miellämme uskollisuudeksi."
Lisään vielä, että tähän "uskoon"/uskollisuuteen sisältyy olennaisena osana myös konkreettisia tekoja. Varhaiset kristityt eivät laittaneet uskoa ja tekoja vastakkain lainkaan samalla tavalla kuin monet nykyiset protestantit tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsikastetta kirkon jäsenmäärä romahtaisi.
Mikä olisi pelkästään myönteinen tapahtuma. Saisivat patalaiskat papit, jotka ovat tottuneet siihen, että muut rahoittavat heidän elitistisen luksuselämänsä, etsiä uudet elättäjät.
- Ensimmäinen pappi oli ensimmäinen konna, joka kohtasi ensimmäisen hölmön-
Pystytkö kirjoittamaan tänne Jeesus Kristus on Herra vai sytytkö palamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi lapsi niin todellakin haluaisin, että hänet kastetaan Jumalan seurakuntaan. Lapsi voi kuolla milloin vaan esim. tapaturmaisesti ja haluaisin hänen pääsevän Taivaan Isän ja Jeesuksen luo. Silloin ei ehditä enää kastaa häntä.
Jos lapsi myöhemmin haluaisi erota kirkosta, niin se olisi hänen päätöksensä. Ainakin hän tietäisi, mihin kristinusko perustuu. Ihmisillä on hengellisiä tarpeita, myös lapsilla. Haluaisin lapsen saavan turvallisen tunteen Taivaan Isästä ja omasta suojelusenkelistä, jotka varjelevat silloinkin, kun vanhemmat eivät olisi paikalla, vaikka vanhemman ensisijainen tehtävä on luoda lapselle perusturvallisuutta. Mutta lapsi on kovin herkkä ja pieni.
Kyllä vauva / pieni lapsi pääsee Taivaaseen ilman kastettakin.
Lapsikaste ei yksinään pelasta ketään muutenkaan. Kaste ilman uskoa ei pelasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi lapsi niin todellakin haluaisin, että hänet kastetaan Jumalan seurakuntaan. Lapsi voi kuolla milloin vaan esim. tapaturmaisesti ja haluaisin hänen pääsevän Taivaan Isän ja Jeesuksen luo. Silloin ei ehditä enää kastaa häntä.
Jos lapsi myöhemmin haluaisi erota kirkosta, niin se olisi hänen päätöksensä. Ainakin hän tietäisi, mihin kristinusko perustuu. Ihmisillä on hengellisiä tarpeita, myös lapsilla. Haluaisin lapsen saavan turvallisen tunteen Taivaan Isästä ja omasta suojelusenkelistä, jotka varjelevat silloinkin, kun vanhemmat eivät olisi paikalla, vaikka vanhemman ensisijainen tehtävä on luoda lapselle perusturvallisuutta. Mutta lapsi on kovin herkkä ja pieni.
Kyllä vauva / pieni lapsi pääsee Taivaaseen ilman kastettakin.
Lapsikaste ei yksinään pelasta ketään muutenkaan. Kaste ilman usko
Miksi pidät niin selvänä että kastamaton pikkulapsi pääsee taivaaseen? Vain Jumala on näkee sydämeen ja tietää ketkä pelastuu ja ketkä ei.
Kaste ei tosiaan pelasta itsessään, mutta se voi silti pelastaa, koska kasteessa Jumala lahjoittaa kastettavalle uskon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä luterilaiset tunnustuskirjat nimenomaan korostavat, että yksin Jumalan armosta vaikuttama usko Kristukseen pelastaa ihmisen ja tämä armo on jokaiselle saataville henkilökohtaisesti. Luterilaisuudessa ei korosteta henkilökohtaista valintaa (vaikka joissain kirkoissa sitä saatetaan painotta), vaan sitä, että Jumala vaikuttaa ihmisessä pelastavan uskon erityisesti Sanan ja sakramenttien kautta.
Mitä luterilaisissa kirkoissa sitten painotetaan ja opetetaan, vaihtelee varmasti seurakunnittain. Kaikki papit eivät edes usko Jumalaan, joten tuskin tällöin painottavat henkilökohtaista uskoa.
Aito luterilaisuus kuitenkin on määritelty tunnustuskirjoissa, jotka löytyy ihan ev.lut -kirkon nettisivuilta.
Terkuin teologi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi lapsi niin todellakin haluaisin, että hänet kastetaan Jumalan seurakuntaan. Lapsi voi kuolla milloin vaan esim. tapaturmaisesti ja haluaisin hänen pääsevän Taivaan Isän ja Jeesuksen luo. Silloin ei ehditä enää kastaa häntä.
Jos lapsi myöhemmin haluaisi erota kirkosta, niin se olisi hänen päätöksensä. Ainakin hän tietäisi, mihin kristinusko perustuu. Ihmisillä on hengellisiä tarpeita, myös lapsilla. Haluaisin lapsen saavan turvallisen tunteen Taivaan Isästä ja omasta suojelusenkelistä, jotka varjelevat silloinkin, kun vanhemmat eivät olisi paikalla, vaikka vanhemman ensisijainen tehtävä on luoda lapselle perusturvallisuutta. Mutta lapsi on kovin herkkä ja pieni.
Kyllä vauva / pieni lapsi pääsee Taivaaseen ilman kastettakin.
Lapsikaste ei yksi
Jos vauvakaste lahjoittaa uskon, niin kaikki vauvana kastetut olisivat uskossa. Näin ei kuiteinkaan ole.
Ryöväri ristillä oli kastamaton, mutta mitä sanoikaan Jeesus; vielä tänään olet kanssani Taivaassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäys; Tuo ryöväri ristillä vertausviesti siis kirjoittajalle nro. 57.
"Jos vauvakaste lahjoittaa uskon, niin kaikki vauvana kastetut olisivat uskossa. Näin ei kuiteinkaan ole."
Olet väärässä. Uskon voi menettää, joten kaste tai mikään muukaan uskoontulo ei riitä takaamaan sitä että ihminen pääsee kuollessaan taivaaseen.
"Ryöväri ristillä oli kastamaton, mutta mitä sanoikaan Jeesus; vielä tänään olet kanssani Taivaassa."
Kuinka rajoittuneena pidät Jumalaa? Jos Jumala lahjoittaa ihmisille kasteessa uskon, miksei hän voisi koskaan lahjoittaa kenellekään uskoa ilman kastetta?
Vierailija kirjoitti:
"Jos vauvakaste lahjoittaa uskon, niin kaikki vauvana kastetut olisivat uskossa. Näin ei kuiteinkaan ole."
Olet väärässä. Uskon voi menettää, joten kaste tai mikään muukaan uskoontulo ei riitä takaamaan sitä että ihminen pääsee kuollessaan taivaaseen.
"Ryöväri ristillä oli kastamaton, mutta mitä sanoikaan Jeesus; vielä tänään olet kanssani Taivaassa."
Kuinka rajoittuneena pidät Jumalaa? Jos Jumala lahjoittaa ihmisille kasteessa uskon, miksei hän voisi koskaan lahjoittaa kenellekään uskoa ilman kastetta?
Jos ihminen on uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä ( Joh 3 ), ja saanut pelastavan uskon niin sitä ei voi menettää.
Sitten on eri asia jos ei ole alunperinkään ollut pelastavassa uskossa.
En pidä Jumalaa rajoittuneena, päinvastoin. Melkoinen väite sinulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos vauvakaste lahjoittaa uskon, niin kaikki vauvana kastetut olisivat uskossa. Näin ei kuiteinkaan ole."
Olet väärässä. Uskon voi menettää, joten kaste tai mikään muukaan uskoontulo ei riitä takaamaan sitä että ihminen pääsee kuollessaan taivaaseen.
"Ryöväri ristillä oli kastamaton, mutta mitä sanoikaan Jeesus; vielä tänään olet kanssani Taivaassa."
Kuinka rajoittuneena pidät Jumalaa? Jos Jumala lahjoittaa ihmisille kasteessa uskon, miksei hän voisi koskaan lahjoittaa kenellekään uskoa ilman kastetta?
Jos ihminen on uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä ( Joh 3 ), ja saanut pelastavan uskon niin sitä ei voi menettää.
Sitten on eri asia jos ei ole alunperinkään ollut pelastavassa us
Raamatussa ei väitetä, etteikö ihminen voisi menettää uskoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kastettu ihminen on jollain tasolla kristitty, ja melkein kaikilla kastamattomillakin suomalaisilla on jonkinlaiset perustiedot kristinuskosta. Ei siis muuta kuin tervetuloa kirkkoon kuulemaan sanaa ja oppimaan lisää! Kysyäkin saa jos tahtoo tietää enemmän. Miksi pelottaa ihmisiä pois vaatimalla heitä tekemään tiliä uskostaan tai sen puutteesta?
Tästä tulikin mieleeni kysyä, käydäänkö evankelis-luterilaisen kirkon sisällä minkäänlaista keskustelua lapsikasteesta? Uskonnottomana minusta tuntuu oudolta, miten kritiikittömästi aiheeseen suhtaudutaan vielä näin 2020-luvullakin. Lapsen, joka on liian nuori ilmaistakseen suostumustaan, liittäminen uskontokunnan jäseneksi on jäänne menneisyydestä, jolloin ihmisten omalla tahdolla ei muutenkaan nähty paljoa merkitystä. Lapsikaste sulkee tavallaan pois henkilökohtais
Mitä pahaa on ylläpitää perinteitä lapsikasteessa? Ei lapsi siitä vahingoitu toisin kuin tunnut kuvittelevan. Kastetilaisuus itsessään on harras ja kaunis tapa liittää lapsi Jumalan yhteyteen. Joku täällä joka ikisessä aloituksessa alkaa tuo narinan ev.lut. kirkon perinteistä. Oletettavasti olet ateisti, joten miksi ihmeessä asia sinua noin kovasti kalvaa, kun et varmaankaan ole edes kastettu? Vai kiinnostaako kumminkin liittyä kirkkoon, muttet uskalla, koska mitä nyt muut ateistit siitä sanoisivat, joten menet massan mukana uskaltamatta näyttää oikeaa mielipidettäsi?
Sitä pahaa että kastettava lapsi ei tajua siitä mitään, mihin kastetaan, miksi ja mitä se tarkoittaa. Lapsikaste ei myöskään ketään pelasta ikuiselta kadotukselta. Ehkä pahimpana lapsikaste täyttää kirkon rekisterin ateisteilla ja tapauskovaisilla.
Hyvää ("hyvää") siinä on se, että sillä saadaan imuroitua rahaa tehokkaasti, kun moni jää listoille roikkumaan, kun eivät hoksaa erota vaikka eivät ole ikipäivänä uskoneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos vauvakaste lahjoittaa uskon, niin kaikki vauvana kastetut olisivat uskossa. Näin ei kuiteinkaan ole."
Olet väärässä. Uskon voi menettää, joten kaste tai mikään muukaan uskoontulo ei riitä takaamaan sitä että ihminen pääsee kuollessaan taivaaseen.
"Ryöväri ristillä oli kastamaton, mutta mitä sanoikaan Jeesus; vielä tänään olet kanssani Taivaassa."
Kuinka rajoittuneena pidät Jumalaa? Jos Jumala lahjoittaa ihmisille kasteessa uskon, miksei hän voisi koskaan lahjoittaa kenellekään uskoa ilman kastetta?
Jos ihminen on uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä ( Joh 3 ), ja saanut pelastavan uskon niin sitä ei voi menettää.
Sitten on eri asia jos ei ole alunperinkään ollut pelastavassa uskossa.
En pidä Jumalaa rajoittuneena, päinvastoin. Melkoinen väite sinu lta.
"Kerran pelastettu, aina pelastettu" on vaarallinen harhaoppi, joka tuudittaa ihmiset väärään turvallisuuden tunteeseen, ettei muka tarvitsisi tehdä parannusta vaan voisi jatkaa syntielämää kuten ennenkin.
Pelastuksen voi todellakin menettää, jos jatkaa tahallista synnin tekemistä:
Kirje heprealaisille 10:26-27 FB92
[26] Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. [27] Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat.
Ihan kuin lapsikaste olisi keksitty vasta sitten kun kirkolla oli verotusoikeus ja uskonnonvapaus antoi kaikille 18 vuotta täyttäneille mahdollisuuden erota kirkosta tuosta vaan. 😁