Olisiko aika tukea lasten ja nuorten urheilua? Jos kerran olympiamenestys niin harmittaa

Vierailija kirjoitti:

Kilpacheerleading ei todellakaan ole suhteellisen edullista.

Kyllä se on, kun ei olla vielä SM-tasolla.

Jos joku seura PK-seudulla laskuttaa hurjia summia niin se ei ole koko lajin totuus. 

Tuo vaihe nuoresta lahjakkuudesta aikuiseksi huippuluokan urheilijaksi on se kriittinen vaihe. Jos ja kun nuori lupaus ei pysty esim. opiskeluiltaan  harjoittelemaan tasapainoisesti ja monipuolisesti, niin vaikeaa siinä on maailman tasossa pysyä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän on suorituspaikkoja ja halleja rakennettu, sitä vähemmän tulee mitaleja. Syy ei ole myöskään kännykät, tietokenepelit ja muu nykyaika. Vai väittääkö joku tosissaan, että mitalirohmumaissa (USA, Kanada, Ranska, Britannia jne.) ei ole samalla tavalla ja enemmänkin elektroniikkaa? Mutta yksi syy voisi olla se, että lapset eivät elä kilpailuyhteiskunnassa, vaan kaikki tasapäistetään jo neuvolasta alkaen. Keskinkertainen urheilija voi menestyä rahallisesti lätkässä, jalkapallossa tai vaikka koripallossa. Keskinkertaisuus ei voita mitalin mitalia missään yleisurheilussa, uinnissa, tai voimalajeissa. Kuitenkin pitää ottaa takapakkia kasvatuksessa, että voitto kuitenkin on arvokkaampi kuin hävitty hopea saati osanotto.

 

Ainakin Ranskassa on kouluissa kännykkäkielto! En tiedä, onko missään yhtä löperöä kuin Suomessa.

En kuitenkaan usko, että Suomen heikko menestys edellisissä olympialaisissa johtuu kännyköistä.

Olisi. Vanhempien olisi aina tukea lapsiaan menemään pihalle juoksemaan ja pelaamaan sen sijaan, että antavat heidän maata kotona pelikoneen äärellä sipsipussi toisessa ja limutölkki toisessa kädessä. Ei sitä minun lapsuudessani 1980-luvullakaan mitenkään erityisemmin panostettu seuratoimintaan, mutta oli itsestäänselvyys, että koulun jälkeen mentiin kavereiden kanssa pipolätkää, potkupalloa tms. pelaamaan. Käytiin myös juoksemassa ja yleisurheilemassa ihan omatoimisesti. Sieltä se pohja luotiin myös heillä, joista aikanaan tuli olympiamitalisteja. 

Vierailija kirjoitti:

Eilen jossain ajankohtaisohjelmassa Valentin Kononen sanoi hyvin, että meillä kyllä tehdään paljon nuorten arvokisamenestyjiä, mutta kasvaminen nuoresta aikuiseksi ei sitten tuotakaani lisämenestystä. Eli johonkin se katoaa se panostus sitten tuossa vaiheessa, kun pitäisi alkaa tehdä tulosta myös aikuisten sarjoissa.

Ehkä siinä kohtaa panostetaan kouluun ja haetaan se tutkinto jotta on jotain, millä elättää itsensä urheilu-uran jälkeen?

Joissain maissa tämä onnistutaan yhdistämään, tosin en tiedä kun en ole tietoa etsinyt, että miten ja minne työllistyvät entiset olympiaurheijat? 

Vierailija kirjoitti:

Tuo vaihe nuoresta lahjakkuudesta aikuiseksi huippuluokan urheilijaksi on se kriittinen vaihe. Jos ja kun nuori lupaus ei pysty esim. opiskeluiltaan  harjoittelemaan tasapainoisesti ja monipuolisesti, niin vaikeaa siinä on maailman tasossa pysyä mukana.

Opiskelut eivät estä tasapainoista harjottelua. Varsinkaan nykyisin kun on vaikka millä mitalla erilaisia sovellettuja opintopolkuja ja osa niistä jopa pelkästään urheilijoille räätälöityjä. Opiskellaan sitä muualla maailmassakin ja silti pärjätään myös urheilussa. 

Vierailija kirjoitti:

Nykypennut harrastaa lähes pelkästään joukkuelajeja. 

Ei ne lähde hiihtämään, lenkkeilemään tai hyppäämään pituutta. 

 

Näin. Se on jäkistä, potkupalloo ja/tai salibändii, lähes jokaisella. 

Mitä väliä sillä on menestytäänkö urheilussa vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypennut harrastaa lähes pelkästään joukkuelajeja. 

Ei ne lähde hiihtämään, lenkkeilemään tai hyppäämään pituutta. 

 

Näin. Se on jäkistä, potkupalloo ja/tai salibändii, lähes jokaisella. 

Joista vain jääkiekko on olympialaji, jossa Suomi on mukana. Salibandy ei ole, ja jalkapallomaajoukkue ei pääse olympialaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen ja naisten urheilua ei ainakaan kannata tukea, kun sinne miehet tunkevat kilpailemaan.

Pitää alkaa tukemaan miesten sukupuolen vaihtoa, niin alkaa suomalaisetkin pärjäämään.

"En kuitenkaan usko, että Suomen heikko menestys edellisissä olympialaisissa johtuu kännyköistä."

Ei varmasti kokonaan, mutta Suomessa on kyllä järkyttävän nettiaddiktoitunut ja passivoitunut nuoriso. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi. Vanhempien olisi aina tukea lapsiaan menemään pihalle juoksemaan ja pelaamaan sen sijaan, että antavat heidän maata kotona pelikoneen äärellä sipsipussi toisessa ja limutölkki toisessa kädessä. Ei sitä minun lapsuudessani 1980-luvullakaan mitenkään erityisemmin panostettu seuratoimintaan, mutta oli itsestäänselvyys, että koulun jälkeen mentiin kavereiden kanssa pipolätkää, potkupalloa tms. pelaamaan. Käytiin myös juoksemassa ja yleisurheilemassa ihan omatoimisesti. Sieltä se pohja luotiin myös heillä, joista aikanaan tuli olympiamitalisteja. 

Miten monta pikkukoulua ja niiden mukana pikkukenttiä on 2000-luvun jälkeen poistettu käytöstä?

Me asumme keskisuuren kaupungin taajamassa, emme edes mitenkään syrjässä. Lähin kaukalo on 2,5km päässä, tosin sen vieressä oleva koulu on ollut vuosia käyttökiellossa joten kaukalon jäädytys ja kunnossapito ei ole ihan kärkipäässä tärkeysjärjestyksessä. 

Meidän koulunkäyntialueen koulu on uusi ja iso, 4,9 kilometrin päässä. Sen jalkapallokenttä on joka ilta paikallisen seuran käytössä eikä sinne ole muilla asiaa. 

Pihalätkää naapurin lapset joskus pelaa, mutta ei sekään ole itsestäänselvyys että jokaisella olisi naapurissa pelikavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen jossain ajankohtaisohjelmassa Valentin Kononen sanoi hyvin, että meillä kyllä tehdään paljon nuorten arvokisamenestyjiä, mutta kasvaminen nuoresta aikuiseksi ei sitten tuotakaani lisämenestystä. Eli johonkin se katoaa se panostus sitten tuossa vaiheessa, kun pitäisi alkaa tehdä tulosta myös aikuisten sarjoissa.

 

Ehkä siinä kohtaa panostetaan kouluun ja haetaan se tutkinto jotta on jotain, millä elättää itsensä urheilu-uran jälkeen?

 

Joissain maissa tämä onnistutaan yhdistämään, tosin en tiedä kun en ole tietoa etsinyt, että miten ja minne työllistyvät entiset olympiaurheijat? 

Opiskella ehtii myöhemminkin. Urheilu-ura on niin lyhyt, että sen aikaa voi panostaa pelkästään siihen ja mennä kouluun sitten, kun ura on ohi. Urheilu-uran aikana luodaan monenlaisia suhteita esim. yhteistyökumppaneiden kanssa ja sekin osaltaan auttaa uran jälkeisessä työllistymisessä. Esimerkiksi entinen olympiatason mäkihyppääjä Jani Soininen omistaa nykyisin veneitä myyvän yrityksen. Tuo nyt nopeasti mieleen tulleena esimerkkinä.  

Vierailija kirjoitti:

"En kuitenkaan usko, että Suomen heikko menestys edellisissä olympialaisissa johtuu kännyköistä."

Ei varmasti kokonaan, mutta Suomessa on kyllä järkyttävän nettiaddiktoitunut ja passivoitunut nuoriso. 

Ihan samalla tavalla niitä laitteita tuijotellaan jenkeissä, briteissä jne. Turhaa selittelyä tuollainen, että kännyköiden takia ei menestytä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi. Vanhempien olisi aina tukea lapsiaan menemään pihalle juoksemaan ja pelaamaan sen sijaan, että antavat heidän maata kotona pelikoneen äärellä sipsipussi toisessa ja limutölkki toisessa kädessä. Ei sitä minun lapsuudessani 1980-luvullakaan mitenkään erityisemmin panostettu seuratoimintaan, mutta oli itsestäänselvyys, että koulun jälkeen mentiin kavereiden kanssa pipolätkää, potkupalloa tms. pelaamaan. Käytiin myös juoksemassa ja yleisurheilemassa ihan omatoimisesti. Sieltä se pohja luotiin myös heillä, joista aikanaan tuli olympiamitalisteja. 

 

Miten monta pikkukoulua ja niiden mukana pikkukenttiä on 2000-luvun jälkeen poistettu käytöstä?

Me asumme keskisuuren kaupungin taajamassa, emme edes mitenkään syrjässä. Lähin kaukalo on 2,5km päässä, tosin sen vieressä oleva koulu on ollut vuosia käyttökiellossa joten kaukalon jäädytys j

En tiedä, mutta ei me ainakaan mitään koulun kenttiä tarvittu urheiluun. Itse tehtiin jäät sopivaan pihaan ja jalkapalloa pelattiin esim. omakotitaloalueen levikkeellä, johon ehkä kerran pari vuodessa joku joskus parkkeerasi auton. Muuten oli tyhjillään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen jossain ajankohtaisohjelmassa Valentin Kononen sanoi hyvin, että meillä kyllä tehdään paljon nuorten arvokisamenestyjiä, mutta kasvaminen nuoresta aikuiseksi ei sitten tuotakaani lisämenestystä. Eli johonkin se katoaa se panostus sitten tuossa vaiheessa, kun pitäisi alkaa tehdä tulosta myös aikuisten sarjoissa.

 

Ehkä siinä kohtaa panostetaan kouluun ja haetaan se tutkinto jotta on jotain, millä elättää itsensä urheilu-uran jälkeen?

 

Joissain maissa tämä onnistutaan yhdistämään, tosin en tiedä kun en ole tietoa etsinyt, että miten ja minne työllistyvät entiset olympiaurheijat? 

Opiskella ehtii myöhemminkin. Urheilu-ura on niin lyhyt, että sen aikaa voi panostaa pelkästään siihen ja mennä kouluun sitten, kun ura on ohi. Urheilu-uran aikana luodaan

Ehtiikö todella opiskella myöhemmin? 

Suomessa ollaan tiukasti sitä mieltä, että jokaisen on mentävä sitä tiettyä polkua samaan suuntaan samaan aikaan kaikkien kanssa. Yleinen keskustelu toistaa uudestaan ja uudestaan, että on saatava jalansijaa työelämään heti eikä huomenna. 

CV:n odotetaan olevan pitkä jo nuorella. 

Kuka palkkaa entisen kilpaurheilijan? 

Ei nuoret uskalla panostaa urheiluun, varsinkaan, jos ei ole varakkaita vanhempia auttamassa. 

Suomalainen lapsi tai nuori pilataan aivan alaluokkaisella kotikasvatuksella. Jos ei ole mitään halua opettaa käytöstapoja ja kannustaa urheiluun tai koulussa käyntiin niin ei voi oikein odottaa menestystä millään saralla. Lapsien harrastukset ovat nykyään somettamista, pleikkarilla pelaamista, kokiksen juontia yms. roskaa.

Vanhemmat ovat päävastuussa siitä millaisiksi lapset kasvavat. Sitä vastuuta ei voi sälyttää yhteiskunnalle mitenkään. Kunnat voisivat tukea lasten liikuntaharrastusta tarjoamalla vaikka koulujen liikuntasalit ilmaiseksi käyttöön ja jossain näin jo tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi. Vanhempien olisi aina tukea lapsiaan menemään pihalle juoksemaan ja pelaamaan sen sijaan, että antavat heidän maata kotona pelikoneen äärellä sipsipussi toisessa ja limutölkki toisessa kädessä. Ei sitä minun lapsuudessani 1980-luvullakaan mitenkään erityisemmin panostettu seuratoimintaan, mutta oli itsestäänselvyys, että koulun jälkeen mentiin kavereiden kanssa pipolätkää, potkupalloa tms. pelaamaan. Käytiin myös juoksemassa ja yleisurheilemassa ihan omatoimisesti. Sieltä se pohja luotiin myös heillä, joista aikanaan tuli olympiamitalisteja. 

 

Miten monta pikkukoulua ja niiden mukana pikkukenttiä on 2000-luvun jälkeen poistettu käytöstä?

Me asumme keskisuuren kaupungin taajamassa, emme edes mitenkään syrjässä. Lähin kaukalo on 2,5km päässä, tosin sen vieressä oleva koulu on ollut vuosia käyttökiellossa joten kaukalon jäädytys j

Niin, kun lätkä ja futis ovat ainoat mahdolliset lajit. Millään ei voi esim. juosta tai hiihtää ihan itsekseen. Tai harrastaa mitä tahansa muuta yksilölajia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ongelma ei ratkea rahalla vaan asennemuutoksella. Menestymistä pitää alkaa taas arvostamaan. Huipuille urheilussa, tieteessä, taiteessa, jne. pitää tarjota mahdollisuus kehittyä eikä latistaa heitä hitaammin etenevien tsemppaajiksi ja perässävetäjiksi.

Ne huiput voisivat itse hankkia mahdollisuutensa (rahaa), eikä itkeä muita järjestämään näitä (rahaa) heidän puolestaan. Ei ole valtion velvollisuus rakentaa joka saamarin Iivolle ja Kertulle henkilökohtaista mäkihyppytornia.

Huomasitko että kirjoitin asennemuutoksesta enkä rahasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi. Vanhempien olisi aina tukea lapsiaan menemään pihalle juoksemaan ja pelaamaan sen sijaan, että antavat heidän maata kotona pelikoneen äärellä sipsipussi toisessa ja limutölkki toisessa kädessä. Ei sitä minun lapsuudessani 1980-luvullakaan mitenkään erityisemmin panostettu seuratoimintaan, mutta oli itsestäänselvyys, että koulun jälkeen mentiin kavereiden kanssa pipolätkää, potkupalloa tms. pelaamaan. Käytiin myös juoksemassa ja yleisurheilemassa ihan omatoimisesti. Sieltä se pohja luotiin myös heillä, joista aikanaan tuli olympiamitalisteja. 

 

Miten monta pikkukoulua ja niiden mukana pikkukenttiä on 2000-luvun jälkeen poistettu käytöstä?

Me asumme keskisuuren kaupungin taajamassa, emme edes mitenkään syrjässä. Lähin kaukalo on 2,5km päässä, tosin sen vieressä oleva koulu on ollut

Äkkiä sieltä kuule tulee boomerit huutamaan että muualle metelöimästä. 

Ajat on muuttuneet.