Hoitaisitko lasta kolme vuotiaaksi kotona

Hoidin. Olin yh joten tulona kotihoidontuki ja toimeentulotuki. Suoritin iltalukion samalla 3 vuoden aikana

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitanut lastani siihen saakka kun meni ekalle luokalle. Kukas sitä hoitaa ellen minä tai mieheni. Mieheni käy töissä ja minä hoidin lasta. Nyt se on jo 13 vuotias.

Yhden lapsen kanssa kotona oleminen seitsemän vuotta on liioiteltua.

Taloudellisesti olisi ollut hyvin mahdollista, mutta en minä jaksanut olla kotona niin pitkään. Olin pari vuotta mutta sitten alkoi tuntua liian turhauttavalta. Halusin pois kotoa, töihin. Kotona tuntui että jään syrjään tärkeistä asioista. Minulle työ ei ole "orjuutta" vaan tärkeä osa omaa elämääni. Meille tuli au-pair niin lapset sai kuitenkin olla kotona kunnes nuorempi täytti 3 ja vanhempi meni eskariin. Menivät sitten molemmat päiväkotiin. 

Lapsuus on siitä ikävää aikaa, että se on elämässä vain kerran. Hirveän moni aikuinen suorittaa lapsensa lapsuuden ja valittaa, miten lapsi on täpötäydessä päiväkotiryhmässä opettelemassa ryhmässä olemista eli nokkimisjärjestystä.

Jos haluaa lapselle hyvän lapsuuden ja on itse täyspäinen, niin ilman muuta 3 vuotta lapsen kanssa kotona. Jos miettii rahaa, niin ei missään nimessä!

Hoitaisin ja hoidin. Mitä vanhemmaksi lapsi tuli, sitä enemmän nautin kotona olemisesta. Esikoisen kanssa mietin ihan tosissani töihin paluuta, kun hän oli 1v, koska kotona oleminen noin pienen kanssa oli niin syvältä, mutta onneksi pyörsin päätöksen.

En, jaamme vastuun puolison kanssa. Alle kaksivuotiaana emme varmasti päiväkotiin vie.

No en todellakaan. 

En. Tykkään olla myös työelämässä. Miehen kanssa mentiin 50/50.

Hoidin. Kannatti. Sain lapsilleni hyvän alun elämään ja itsekin tykkäsin.

Vierailija kirjoitti:

Hoidin. Kannatti. Sain lapsilleni hyvän alun elämään ja itsekin tykkäsin.

Väitätkö, että lapsi saa huonon alun vaikka 2-vuotiaana hoidossa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidin. Kannatti. Sain lapsilleni hyvän alun elämään ja itsekin tykkäsin.

Väitätkö, että lapsi saa huonon alun vaikka 2-vuotiaana hoidossa? 

Väitän. Omakohtaisella kokemuksella. Olen itse ollut vieraalla hoidossa ihan jo pienenä vauvana ja sitten olen työskennellyt päiväkodeissa, joten ei ole mitään harhaluuloja siitäkään.

Hoidin ja jäin kotiäidiksi samalla ja nyt lapset jo yläasteella, mutta minä yhä kotona. Esikoinen oli päivähoidossa 10-11tuntia päivässä, koska matkoihin meni aikaa. Töiden jälkeen kotiin ja nukkumaan ja aamulla sama rumba. Viikonloppuisin voipuneena nukuttiin. Tienasin jopa enemmän useamman vuoden, koska mulla oli ansiosidonnaista jäljellä ja jäin sille hoitovapaiden jälkeen, enkä hakenut töitä ja lisänä tuli pari vuotta saikkuakin ja sen määrä laskettiin ansiosidonnaisesta. Ennemmin kannatti olla kotona kuin töissä ja jäin tuon jälkeen pysyvämmin kotiin. Mietin siis töihin menoa kun olisin ollut ansiosidonnaisella täydet päivät, mutta tuli terveysongelmia ja asiat pitkittyi ja lopulta kun tuli toimeen ilman minun töitä niin jäin kotiin täysin. 

Hoitaisin ja hoidin. Mun tytöt oli 3 ja 5 kun menivät päiväkotiin ja mä palasin opiskelemaan. Vanhempi tyttö kävi 3 päivää viikossa 3h kerhossa 3-5 vuotiaana, muuten oltiin kotona ja puistossa. Samalla vedin mml:n perhekahvilaa. 

Vierailija kirjoitti:

En. Töissä on mielenkiintoista ja palkkakin on hyvä. Kaikki lapseni ovat menneet päivähoitoon noin vuoden ikäisinä ja tolkun ihmisiä heistä tuli.

Näin juuri. Päivähoidossa on paljon hyviä puolia. 

Kotona hyvä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidin. Kannatti. Sain lapsilleni hyvän alun elämään ja itsekin tykkäsin.

Väitätkö, että lapsi saa huonon alun vaikka 2-vuotiaana hoidossa? 

No ei se lapsi siitä mitään hyödy ja nykyinen päivähoito on aikamoinen irvikuva.

eri

Hoitaisin ja hoidinkin esikoista melkein kolme vuotta. Sain mieluisan työn, niin menin sitten kuitenkin vähän aikaisemmin. Keikkahommia tein välillä, että rahat riittivät. Puoliso oli töissä. Nyt kuopuksen kanssa on tarkoitus olla ainakin pari vuotta ja mennä sitten osa-aikaisena töihin, ettei tule pitkiä hoitopäiviä. Olisin mielelläni sen kolmekin vuotta, mutta kaikki on kallistunut niin paljon, etten usko että onnistuu. 

No matter what - todellakin hoitaisin ja olen hoitanut. Siis kouluikään saakka (3 lasta). 

Mielestäni pienen lapsen kanssa kotona oleminen kannattaa priorisoida, jos se on omien arvojen mukaista ja jos näkee, että itsellä on lapselle ns. annettavaa kasvattajana. Rahan tai uran takia ei todellakaan ole viisasta panna pikkulasta päivähoitoon, jos ei sitä muista syistä pidä välttämättömänä. Lapsella on yksi lapsuus. Vanhemman taas ei pitäisi enää olla lapsi, joka haluaa itselleen kaiken samanaikaisesti - se ei vain ole mahdollista.

Sain eka lapsen nuorena opiskelijana , olin vain lyhyesti kesällä lomalla, jatkoin opiskelun loppuun. Ei ollut kotihoito vapaita. Toisen lapsen sain vanhempana ja oli ihana saada olla 3v kotona kun olin 18v tehnyt kokopäivä  töitä.