Kävin eräässä käsityöliikkeessä kysymässä neuvoa mutta myyjä e i osannut auttaa

Kurjaahan tuo on, mutta työnantajat ei halua maksaa siitä että myyjällä olisi asiantuntemusta vaan ainoastaan se riittää että osaa myydä niitä tuotteita eikä sillä ole valitettavasti mitään väliä vaikka ei olisi mitään käsitystä siitä mitä niillä on tarkoitus tehdä.

Sama juttu on kielitaidonkin kanssa eli siitäkään ei (enää) haluta maksaa joten sitten palvellaan vain suomeksi vaikka onnistuisi se ruotsiksi, norjaksi ja enkuksikin.

Kyllä minä ainakin olen saanut kangaskaupoissa neuvontaa, kankaan menekistä ja muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä myyjän kuin myyjän pitää tuntea alansa etenkin kun erikoisliikkeistä puhutaan. Ei voi myydä esim. kangasta tietämättä, miten kaavat siihen asetellaan tai miten kangas käyttäytyy ommellessa. Myyjän tehtävä on myydä ja se on eri asia kuin rahastaminen, mitä täällä ketjussa moni ei näytä ymmärtävän. Hyvä myyjä osaa neuvoa ja käyttää tilaisuuden siihen, että vaikka myy sulle sen ohjeen ja tykötarpeet samalla. 

Mutta kuulostaa perusapaattiselta nykymenolta. Mikään muu ei kiinnosta kuin ehkä some ja oma napa. Huomaa, että täällä ketjussa myös paljon vastaavia, joista voimme yhdessä kiittää Suomen talouden 13 vuotta jatkuvaa alamäkeä.

Mutta entä jos liikkeessä on kankaiden lisäksi lankoja, virkkuukoukkuja, askartelupapereita, huovutusmateriaaleja, liimoja, teippejä, hartseja, kangasvärejä, alkoholimusteita, 3d-filamentteja, muovailumassoja, cricut-leikkuri-materiaaleja, mosaiikki-, piirustus- ja maalausvälineitä jne.

Sen lisäksi että tuntee kaikki ne tuotteet, pitää osata kertoa niiden käytöstä, mutta että pitäisi vielä hallita kaikki nämä käsityön muodot niin hyvin, että pystyy antamaan yksityiskohtaisia ohjeita harrastajille, jotka jo luultavasti hallitsevat perusteet ja tarvitsisivat neuvoja haastavimpiin vaiheisiin. Joopa joo. Ainahan saa kysyä, mutta ei voi vetää herneitä nenään jos myyjä ei osaa vastata. Mistä ensiksikin löytyy työntekijäksi myyjä, joka hallitsee kaikki käsityölajit kirjonnasta keramiikkaan?

Mistäs noin laajan valikoiman käsityökauppa löytyy? Ja yksi myyjä vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet tyhmä, myymälässä myydään tuotteita eikä siellä ole aikaa ompelu kerhoa pitää

Itse asiassa muutamat myymälät jopa pitävät ompelukerhoa. Vink vink vain muillekin. 

Muutamat muut myymälät velottavat osallistujilta tietyn summan rahaa. Vink vink.

Siitä sitten vaan tekemään. Vink vink.

Veikkaan, että tässä on tietty sukupolviero. Nuorempi polvi on tottunut ostamaan netistä ja etsimään sieltä myös neuvot, ja jos jotain kivijalasta haetaan, se on kiitti moi.

Vanhempi polvi on tottunut ostamaan kivijalasta ja saamaan sieltä myös palvelua. Valitettavasti henkilökunta on jo enemmän tätä kiitti moi -sukupolvea, ja odotukset ei kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin olen saanut kangaskaupoissa neuvontaa, kankaan menekistä ja muusta.

Kysymys onkin oikeastaan siitä, kuinka paljon myyjän pitää osata neuvoa ja mitä myyjältä on kohtuullista vaatia maksuttomana lisäpalveluna. Minusta on hölmöä olettaa, että kaupan tuotteet ja niiden käyttötarkoituksen tuntevan myyjän pitäisi olla vielä lisäksi käsityönopettaja, tai muuten liike on huono ja joutaakin kaatua nettikauppojen tieltä.

123: askartelukaupoissa on usein hvyinkiin laaja valikoima kaikkea mahdollista nippeliä ja nappelia. Kankaita niissä on vähemmän, mutta paljon kaikkea muuta, esim. noita edellä mainitsemiani ja betoni- styrox- pienoismalliaskarteluun liittyvää tms. Harrastajalle paratiisi, myyjälle ei ehkä niinkään.

Käsityön lajeja on todella paljon muitakin kuin ompelu ja neulominen.

Minä olen ollut töissä käsityöTARVIKEliikkessä. 

Myynnissä oli sekä ompelukoneita ja saumureita, nappeja, neppareita, ompelu-, kirjonta- ja neulelankoja. Ja tarvikkeita: ratkojia, puikkoja, neuloja yms

Eräälle asiakkaalle kerroin, että meillä ei ole tällä hetkellä sellaista tuotetta mitä hän tarvitsi ja neuvoin käymään toisessa käsityöTARVIKE liikeessä.

Esimies piti minulle kovaan ääneen muiden asiakkaiden kuullessa puhuttelun, että EN saa kertoa asiakkaalle mistä voi tuotetta saada jos meillä ei ole. Hänen mielestä en olisi siis saanut tehdä asiakasPALVELUA.

Tuon jälkeen hain muualle töihin ja onneksi pääsin, samaa alaa mutta eri firma. Tuo liike on muuten jo lopettanut, aika pian sen jälkeen kun lähdin sieltä.

Itse osaan ommella, mutta neule- ja kirjontatyöt ovat tuttuja vain päällisin puolin.

Apn ongelmaan olisin saattanut antaa apuja; riippuen siitä MITEN asiakas käyttäytyy ja esittelee asiansa.

Vierailija kirjoitti:

123: askartelukaupoissa on usein hvyinkiin laaja valikoima kaikkea mahdollista nippeliä ja nappelia. Kankaita niissä on vähemmän, mutta paljon kaikkea muuta, esim. noita edellä mainitsemiani ja betoni- styrox- pienoismalliaskarteluun liittyvää tms. Harrastajalle paratiisi, myyjälle ei ehkä niinkään.

Käsityön lajeja on todella paljon muitakin kuin ompelu ja neulominen.

Fiksu kauppias myös tajuaa ottaa heti myyntiin uudet muotijutut, vaikka se ei olisikaan ihan täysin liikkeen toimialaa. Lyhyehkönkin innostuksen aikana niitä kysytään ja niillä tekee hyvän tilin. Voin kuvitella, millaista se takavuosien villitys eli röyhelöhuivi on ollut vaikka taidetarvikkeisiin perehtyneelle askartelukaupan myyjälle.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että tässä on tietty sukupolviero. Nuorempi polvi on tottunut ostamaan netistä ja etsimään sieltä myös neuvot, ja jos jotain kivijalasta haetaan, se on kiitti moi.

Vanhempi polvi on tottunut ostamaan kivijalasta ja saamaan sieltä myös palvelua. Valitettavasti henkilökunta on jo enemmän tätä kiitti moi -sukupolvea, ja odotukset ei kohtaa.

Kyllähän tämä johtuu ihan vain siitä, keitä se työnantaja haluaa palkata. Jos halutaan nuoria halvalla (tessin alin, kun kokemusta ei vielä ole) määräaikaisiin sopimuksiin, niin asiakkaan on turha odottaa muuta kuin nättiä hymyä. Jos taas on niitä palkan maksu haluja, niin sitten palkataan kokeneempia ja jopa sille erikoisalalle koulutettuja, jolloin asiakas saa asiantuntevat neuvot, mutta työnantajan on myös maksettava kokemusvuosista ja jopa siitä koulutuksesta lisää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin olen saanut kangaskaupoissa neuvontaa, kankaan menekistä ja muusta.

Oletko ollut ostoksilla vai ainoastaan kyselemässä?

Taitokeskuksista saa neuvoja, mutta opastus maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä myyjän kuin myyjän pitää tuntea alansa etenkin kun erikoisliikkeistä puhutaan. Ei voi myydä esim. kangasta tietämättä, miten kaavat siihen asetellaan tai miten kangas käyttäytyy ommellessa. Myyjän tehtävä on myydä ja se on eri asia kuin rahastaminen, mitä täällä ketjussa moni ei näytä ymmärtävän. Hyvä myyjä osaa neuvoa ja käyttää tilaisuuden siihen, että vaikka myy sulle sen ohjeen ja tykötarpeet samalla. 

Mutta kuulostaa perusapaattiselta nykymenolta. Mikään muu ei kiinnosta kuin ehkä some ja oma napa. Huomaa, että täällä ketjussa myös paljon vastaavia, joista voimme yhdessä kiittää Suomen talouden 13 vuotta jatkuvaa alamäkeä.

Mutta entä jos liikkeessä on kankaiden lisäksi lankoja, virkkuukoukkuja, askartelupapereita, huovutusmateriaaleja, liimoja, teippejä, hartseja, kangasvärejä, al

Entä ap:n tapaus, jossa ei oltu ostamassa mitään, vaan haluttiin maksuton neuvo asiassa, joka ei kuulu liikkeen toimialaan lainkaan? Kyllä myyjä saa sanoa, että ei tiedä, koska kyseinen asia ei kuulu meille, se kuuluu käsityöneuvonnan piiriin.

Vai oikeastiko Mustin ja Mirrin myyjän pitää ryhtyä tekemään diagnoosia, kun asiakas sanoo, että ei ole varaa eläinlääkäriin, mutta pitäisi saada selville, mikä vika koirassa on? Ja sitten myydä diabeetikkokoiralle kilpirauhasvaivasta kärsivän ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos liike on laadukas, siltä voi odottaa saavansa myös neuvoja tuotteiden käytöstä. 

En minä ainakaan markki kangaskauppaan kysymään, miten ommellaan paitakaulus. Kangaskauppa myy kyllä kankaan, mutta riittää, että myyjä osaa myydä oikean määrän, ei hänen tarvitse osata kaavojen asettelua tai kankaasta ommeltavan tuotteen yksityiskohtia.

Ei ehkä tarvitse osata, mutta ainakin ennen osasivat kaavojen asettelua ja laskivat kankaan menekin sen perusteella. Harmi, jos tällaista ammattitaitoa ei enää ole. 

Ei sitä tarvitse osata, se on Eurokankaasta ostettavassa kaavapaketissa valmiiksi laskettuna tai asiakkaan mallilehdessä! Ja jos asiakkaalla ei ole tietoa mallista, mutta kys

Jos olet aloitteleva ompelija ja tarvitset apua kangasmenekin laskemisessa, niin se kaavapaketin mitta on täysin oikea. Mikään ei ole niin katastrofaalista osaamattomalle ompelijalle kuin se, että kangasta on 50 cm liian vähän.

B to B -myyjät tietää enemmän. Tosin liksatkin on kolminkertaiset puotipuksuihin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä pitäisi tietää edes jotain myymistään tuotteista. Tämä oli ennen itsestäänselvyys, nykyään ei. Älytöntä jos myyjä ei esimerkiksi tietäisi, millainen maali sopii mihinkin kohteeseen tai osaisi neuvoa oikeanlaista mutteria tai autonosaa.

Kaikki on suhteellista. Itse olin 90-luvulla opiskelijana osa-aikaisena myyjänä rautakaupassa. Ei mitään osaamista tai koulutusta myytäviin tuotteisiin. Tuskin tilanne on 30 vuodessa mihinkään muuttunut. 

Vierailija kirjoitti:

Kurjaahan tuo on, mutta työnantajat ei halua maksaa siitä että myyjällä olisi asiantuntemusta vaan ainoastaan se riittää että osaa myydä niitä tuotteita eikä sillä ole valitettavasti mitään väliä vaikka ei olisi mitään käsitystä siitä mitä niillä on tarkoitus tehdä.

 

Todellisuudessa moni myyjä ei ole mikään myyjä, vaan kassakoneenhoitaja ja vartija.

Osaamista olisi sekin, että osaa neuvoa mistä kannattaa kysyä. Jos kerran on mennyt töihin johonkin käsityöliikkeeseen on joka tapauksessa jonkin sortin edellytys hahmottaa mitä on ylipäätään myymässä ja millaisia asiakkaita siellä saattaa käydä. Emmätiedä-asenne on  löysyyttä ja sellaiseen törmää liian usein. 

 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju karkottaa viimeisetkin kivijalkamyymälästä ostavat. Kävi harvinaisen selväksi, että kivijalassa ei ole mitään lisäarvoa kalliimman hinnan vastineeksi.

Sieltä saa ostoksensa mukaan samantien.

Vierailija kirjoitti:

Osaamista olisi sekin, että osaa neuvoa mistä kannattaa kysyä. Jos kerran on mennyt töihin johonkin käsityöliikkeeseen on joka tapauksessa jonkin sortin edellytys hahmottaa mitä on ylipäätään myymässä ja millaisia asiakkaita siellä saattaa käydä. Emmätiedä-asenne on  löysyyttä ja sellaiseen törmää liian usein. 

 

Olen ollut töissä käsityöliikkeessä kaksi kesää eikä kukaan pysty etukäteen arvaamaan, millaisia asiakkaita käy ja mitä kysymässä. Vieläkään en tiedä, missä paikkakunnalla on Järvisen Takomo ja saisiko sieltä mahdollisesti tietynlaisen tuotteen enkä osaa vastata siihenkään, löytyykö lähiseudulta luomukanalaa (liike Tampereen keskustassa, minulla ei aavistustakaan, oliko jonkun kerrostalon katolla kanalaa...) Monta muutakin outoa kysymystä esitettiin sillä mielellä, että pitäähän myyjän nyt tietää, kun on asiakaspalveluammatissa.

Joku kirjoitti, että myyjän tehtävänä on myydä eikä olla pelkkä kassakoneen jatke. Toisaalta äsken oli pitkä ketju siitä, miten kamala on mennä kivijalkakauppaan, kun myyjä ryhtyy myymään. Näköjään pitäisi heti hoksata jo ovella, tuleeko asiakas ostoksille (anna katsoa rauhassa) vai kysymään maksutonta neuvoa alaan kuulumattomassa asiassa (palvele heti ja hyvin, vaikka esim. googlen käännösohjelman käytönopastus ei yrityksen toimialaan kuulu, koska tyytyväinen asiakas palaa uudestaan - ja sillä kertaa hänellä onkin jo ihan toisenlainen puhelimenkäyttöongelma, jota sitten käsityöliikkeessä setvitään, "kun teiltä saa niin hyvää palvelua". Maksutta tietty.)