Onko täällä muita joilla ei ole kavereita eikä ystäviä ollenkaan?
Minä olen yksin, en oikein tule toimeen kenenkään kanssa.
Kommentit (98)
Kyllä, vakavia mt ongelmia. Kaikki ovat suuttuneet.
Olen yksin, vaikka muuten menestynyt elämässä ja vanhempia näen. En itsekään varmaan tule kenenkään kanssa toimeen kun ei ole jäänyt matkan varrella yhtään kaveria, jota voisi nähdä. Toisaalta, viihdyn hyvin yksin introverttina.
Ei ole koskaan ollut. Eivät ole mitenkään välttämättömiä elämässä.
Jooh. Ei ole yhtäkäään ystävää. Etsin kyllä kavereita.
Olen myös erittäin yksinäinen. Ei yhtään kaveria. Outoa vaan että olen mukava ja ymmärtäväinen ihminen, ehkä joskus omissa maailmoissani, mutta minua pidetään ylpeänä kus'päänä.
Täällä ja hankalaa on enää tulla toimeen kun on niin paljon ollut yksinään. Eihän sitä osaa oikein enää puhuakaan jos / kun yhtäkkiä pitäisi jotain sanoa kun muuten on aina puhumatta. Lisäksi sitäkään ei tiedä ennalta millainen vinkaisu tai mörähdys se sitten on minkä päästää sen normaalin sanan / lauseen sijaan ja joka säikäyttää itsenkin ja sitten hävettää.
Ei ole mullakaan. Ainoa kaveri suuttui ja lähti. Oltiin kämppiksiä, mutta olen kuulemma sekopää.
Oot liian herkkä mihinkään tai tylsä. Onko sulla jotain diagnosoitu?
Voitaisi tavata ja olla nyrpeitä toisillemme. Sellaisessa tapaamisessa kenelläkään ei olisi hauskaa vaan vaan kaikki olisivat vaivaantuneita.
Tutkimusten mukaan kolmasosa suomalaisista kokee itsensä yksinäisiksi. Eiköhän niitä ole täälläkin.
Persoonallisuushäiriö ja psykoottisuus. En ole ihmisten suosiossa.
Ei ole ollut kavereita siitä lähtien kun menin yläasteen kahdeksannelle. Kiusaajia sen sijaan on riittänyt aikuisikään asti. Nyt en luota kehenkään.
Tällä hetkellä kavereita nollla. Mulla on kyllä lyhyt aikaisia kavereita. Sellaisia parin viikon ihmissuhteita. Eli vaihtuvat ja määrä vaihtelee.
Minä. Kyllä minä tulen kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen mutta jotenkin vain en ystävysty lähemmin. Tuttuja on paljon ja heillä kaikilla on omat piirinsä. Kouluaikaan oli pari ystävää kerran ystävystyin yhden työkaverin kanssa mutta sekin jäi kun muutin ja hän taisi suuttua kun en kerran päässyt illanviettoon lasten hoidon takia.
Ei mullakaan. On mulla kaveri nainen jonka kanssa jonkunlainen suhde. Mutten edes kaipaa sillä tavalla kavereita. Koen etten saa näiltä mitään. Tuo kaverinainen täyttää läheisyyden kaipuuni. Kaipaan kyllä läheisyyttä mutta sitä taas ei saa kavereilta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut kavereita siitä lähtien kun menin yläasteen kahdeksannelle. Kiusaajia sen sijaan on riittänyt aikuisikään asti. Nyt en luota kehenkään.
Myös naapurit salakuuntelevat minua ja nauravat. Voiko olla näin karmea kohtalo.
Minä. Uskon sen johtuvan siitä, että olen luultavasti älykkäämpi, kuin 99% ihmisistä, olen myös määrätietoinen ja valmis tekemään asioiden eteen mitä vain, sen vuoksi en ole monenkaan suosiossa.