Nainen, voisitko seurustella miehen kanssa jolla ei juuri ole ystäviä
Ehkä hänellä olisi joitakin vanhoja tuttuja, mutta niiden kanssa aniharvoin aikaa vietettäisiin. Hän haluaisi siis viettää aikaa joko itsekseen tai sinun kanssasi. Ei siis mitään laajoja sosiaalisia seurapiirejä ja jatkuvaa menoa. Voisitko seurustella? Muuten aivan terve ja mukava ihminen, mutta erakkoluonne.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla vapasita miehistä ei ole juurikaan ystäviä. Vaihtoehdot käyvät vähiin mikäli tuo on kriteerinä.
Höpö höpö. Jokaisella edes etäisesti tervepäisellä miehellä on kavereita.
Vierailija kirjoitti:
En. Jotain vikaa on ihmisessä jonka kanssa kukaan ei halua viettää aikaa. Miksi minä haluaisin?
Joillakin meillä se on toisin päin. Ihmiset haluavat enemmän itseä kuin minä heitä, ja se on ongelma
Voisin. Näin introverttinä se olisi toivottavaa ettei miehellä olisi mitään supersosiaalista jätkälaumaa ympärillä. Yhdessä voitaisiin sitten välillä käydä jossain ja matkustella...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on hyvä asia. Naisella ei ole kaakattavaa kanalaumaa ympärillä. On kotona kokoajan, kun ei ole menoja. Pelkkää plussaa.
Mitä plussaa toisen jatkuva kotonaolo on? Silloinhan se on aina paikalla eikä sulla ole omaa tilaa kotona.
Meillä ainakin on kotona useampi huone. Eikä ainakaan minua haittaa sohvalla hiljaa möllöttävä ukko.
ihan täydellinen asetelma. saa viettää kaiken ajan parisuhteessa, omaa aikaa ja ei mitään velvotteita sukulaisten suhteen, tai pakkotapaamisia kavereiden kesken.
Vierailija kirjoitti:
Voisin. Ei minullakaan ole juuri ystäviä ja viihdyn hyvin itsekseni. Muutaman kerran vuodessa vietetään aikaa.
Mikä teitä vaivaa, joilla ei ole ystäviä? Minä ainakin ole. Kasvanut todella paljon henkisesti siksi, että minä keskustelen ystävien kanssa ja vietän aikaa. Lisäksi muiden ihmisten seura on erittäin tärkeää mielenterveydelle. Mutta se vaatii sitä, että muut ihmiset ovat kivoja, joiden kanssa haluaa viettää aikaa. Ja vastavuoroisesti itsekin olla kiva, jonka kanssa viettää aikaa.
yleensä naisille riittää yksi mies. tosi harvat etsivät kimppa kivaa.
Mulla mies on töissä ihmisten parissa ja vapaalla itsekseen. Itselläni päin vastoin.
No en tosiaankaan. Miehessä on selkeästi jotain hämärää taustalla kun ei ystäviä ole ilmaantunut hänen elämäänsä. Kiertäisin kaukaa moiset hämäräheput ja ottaisin lihaksikkaan kaikkien kadehtiman ja suosiollaan heruttelevan herkkupepun tyköni. Voikkuleivät aina valmiina sänkyyn tarjoiltuna kiitos ja tuoksuisi hyvältä suihkunraikkaalta. Saisi fixaa kaikki vimpanpäälle kuntoon ja makuuhuone kävisi kuumana. Olisin aivan otettu.
Se kehen rakastun, ei riipu ystävistä, vaan henkilöstä itsestään. Jos kohtelee minua hyvin ja on paras ystäväkumppani, sillä pääsee pitkälle. Nykyinen kumppani on suurin rakkauteni toivottavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Jotain vikaa on ihmisessä jonka kanssa kukaan ei halua viettää aikaa. Miksi minä haluaisin?
Joillakin meillä se on toisin päin. Ihmiset haluavat enemmän itseä kuin minä heitä, ja se on ongelma
Itse itselleen riittävä ihminen on monelle muulle jostain syystä ongelma.
Vierailija kirjoitti:
En. Halaun että miehellä on oma elämä, omat harrastukset ja omat ystävät. En kaipaa ketään roikkumaan minussa kiinni.
Aviossa ollaan oltu nyt 15 vuotta, ja ystäväpiirimme on osittain sulautunut yhteen.
Eli oletat että oma elämä ja harrastukset voi olla vain sellaisella jolla on laaja ystäväpiiri. Taidat olla aika nuori ja kokematon. Sen lisäksi että olet hölmö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on hyvä asia. Naisella ei ole kaakattavaa kanalaumaa ympärillä. On kotona kokoajan, kun ei ole menoja. Pelkkää plussaa.
Mitä plussaa toisen jatkuva kotonaolo on? Silloinhan se on aina paikalla eikä sulla ole omaa tilaa kotona.
Miksi pitäisi asua samassa osoitteessa? Tai olla niin pieni asunto, ettei omaa rauhaa ole.
Harrastusten parista voi löytää samanhenkistä seuraa.
Joo. Minulla ei ole itselläni kuin kaksi ystävää joten voitaisiin olla vähäystäväisiä yhdessä.
Mun mies on todella sosiaalinen, eikä todellakaan erakkoluonne, mutta hänellä ei ole ystäviä ja kavereitakin todella vähän eikä nää niitä, koska on muuttanut niin kauan niistä. Ei siis nää ollenkaan kavereita ja kaikki sosiaaliset irl kontaktit tulee mun kautta. Mulla taas on todella paljon ystäviä ja kavereita joita nään. Nyt yhden kaverin kautta mies on saanut kaverin miehestä kaverin ja ovat alkaneet suunnitella yhteistä tekemistä mikä on mun mielestä todella hyvä asia. Mut siis voisin seurustella ja seurustelen. Onneks mies viihtyy myös yksin, koska mä haluan myös välillä täysin omaa aikaa ja aikaa vaan ystävien/kavereiden kanssa ilman häntä.
Meidän suhteen alussa tunsin syyllisyyttä siitä, että jätin miehen yksin, mutta ollaan puhuttu tästä paljon ja mies ymmärtää täysin, että vaikka hänen sosiaaliset piirit olisi pienet niin mä saan mennä kuten haluan. Mieskin keksii onneksi itsekseen tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin. Ei minullakaan ole juuri ystäviä ja viihdyn hyvin itsekseni. Muutaman kerran vuodessa vietetään aikaa.
Mikä teitä vaivaa, joilla ei ole ystäviä? Minä ainakin ole. Kasvanut todella paljon henkisesti siksi, että minä keskustelen ystävien kanssa ja vietän aikaa. Lisäksi muiden ihmisten seura on erittäin tärkeää mielenterveydelle. Mutta se vaatii sitä, että muut ihmiset ovat kivoja, joiden kanssa haluaa viettää aikaa. Ja vastavuoroisesti itsekin olla kiva, jonka kanssa viettää aikaa
Ihmiset ovat erilaisia, pitävät erilaisista asioista. Minä olen lähihoitajana mielenterveyskuntoutujien asumispalveluyksikössä. Hyvin sosiaalista työtä ja en jaksa jos vapaa-ajallakin pitäisi olla sosiaalinen ja koko ajan pyörisi ihmisiä ympärillä.
Mikä ettei, enemmän mua haittaisi jos mies olisi joku kyläluuta.
Sen kyllä toivoisin että miehellä olisi omia mielenkiinnon kohteita. On todella raskasta olla ihmisen kanssa jolla ei ole mitään ns. omaa koska yleensä sellainen henkilö olettaa puolison keksivän viihdykettä tauotta.
suomessa ei ole mitään pakollista small talk kulttuuria, mikä on aika ihanaa. täällä saa kaikki olla just niinkuin haluaa. intovertitkin voi olla ihan pärjääviä työelämässä. mulle ainakin on plussaa, jos mies ei ole mikään jätkälauman pelle tai mielistelijä joka suuntaan.
Teoriassa joo, mutta käytännössä nämä ovat aina jollakin tavalla vähän vinksahtaneita. Perheellehän se on etu, jos ei ole hirveän kiintynyt kotinurkkiinsa, vaan voi esim. muuttaa työn perässä