Lue keskustelun säännöt.
Nainen, voisitko seurustella miehen kanssa jolla ei juuri ole ystäviä
10.08.2024 |
Ehkä hänellä olisi joitakin vanhoja tuttuja, mutta niiden kanssa aniharvoin aikaa vietettäisiin. Hän haluaisi siis viettää aikaa joko itsekseen tai sinun kanssasi. Ei siis mitään laajoja sosiaalisia seurapiirejä ja jatkuvaa menoa. Voisitko seurustella? Muuten aivan terve ja mukava ihminen, mutta erakkoluonne.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Olen tottunut nuoresta jo sellaiseen, että pitää olla iso lauma ympärillä.
Miksi et pysty olemaan itseksesi omien ajatustesi kanssa? Mitä pelkäät tapahtuvan?
Kuulostat läheisriippuvaiselta ja mt-ongelmiin taipuvaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä. Erakkoluonne on yleensä siltä läheiseltäänkin sulkeutunut. Ja sitten - minä haluan elää lasten kanssa ja lapsiperhe-elämässä ei kannata olla erakko. Juuri ne, jotka eivät osaa jakaa vanhemmuuden haasteita muiden kanssa, uupuvat ja ahdistuvat pahimmin.
Entä kun elämä tuo haasteita? Kuka auttaa, jos ei ole ystäviä? Missä tukiverkot?
Ja siis ylipäätään ilo?Minun erakkoluonteinen mieheni on ihan paras isä ikinä. Luonteensa vuoksi viihtyy perheen kanssa kotona. Pärjätään sen ansiosta mainiosti ilman tukiverkkoja.
Hienoa, että pärjäätte! Montako lasta teillä on? Minkä ikäisiä? Mitä jos miehesi sairastuisi vakavasti?
Tällaisten spekuloiminen on turhaa. Yhtä hyvin molemmat vanhemmat voivat kuolla vaikka autokolarissa. Ja jos jompi kumpi sairastuu vakavasti, niin harvemmin ne ystävät ovat ensimmäisinä jonossa auttamassa. Suvun, etenkin isovanhempien, tuki korostuu enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tällainen aloittajan kuvaama mies itsekin. Vanhoja koulukavereita ja lapsuuden kavereita on mutta heidän kanssa vietän harvoin aikaa. Töissä käyn, oma asunto, harrastuksia. Introverttiluonne niin mainiosti viihdyn myös omissa oloissani. Työkavereita kun näkee 40h viikossa niin ei heidän kanssa vapaa-ajalla enää halua hengailla. Tinderistä etsin seuraa ja treffeillä käyn sillointällöin. Ulkonäkö ihan ok, joskus komeaksikin haukuttu.
M37
Jaatko sun tunteita kenenkään kanssa?
Tällaisiahan tosi monet miehet on, mutta ainakin lähipiirissä parisuhteet myös ajautuvat tämän takia ongelmiin. Siis sitten, kun tulee jotain haastetta, eikä mies pysty puhumaan siitä kenenkään kanssa. Tai ainakaan kenenkään muun kuin puolisonsa. Ja haasteitahan riittää: koliikkivauva, vanhemmuus ylipäätään, parisuhde vuosien päästä, haasteet uralla, ehkä työttömyys, va
Miehet eivät juurikaan puhu ongelmistaan kavereidensa kanssa. Vaikka olisi kuinka paljon kavereita, henkilökohtaisista asioista puhutaan vain puolisolle. Tämän vuoksi miehet ovat ongelmissa avioeron kohdatessa. Nainen tukeutuu perheeseen tai ystäviin ja mies ei kehenkään.
Yksinäiset miehet on rumia. Ei kukaan haluaa olla ruman miehen kaveri koska se pilaa toisilta miehiltä mahdollisuuden saada naista. Naiset on täysin ulkonäkö keskeisiä ja vain miehen ulkonäkö on se kriteerit että voi seurustella miehen kanssa.
Voisin, tykkään olla puolison kanssa kahdestaan koko ajan, koska meillä on hauskaa eli varattu kyllä olen. Mutta ei tuossa mielestäni ole mitään vikaa, enemmän plussan puolelle menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset miehet on rumia. Ei kukaan haluaa olla ruman miehen kaveri koska se pilaa toisilta miehiltä mahdollisuuden saada naista. Naiset on täysin ulkonäkö keskeisiä ja vain miehen ulkonäkö on se kriteerit että voi seurustella miehen kanssa.
Minun puolisoni oli opiskeluaikoinaan aika itsekseen viihtyvä ja jestas, että oli komea ja on vieläkin. Tyttären kaveritkin sanoivat, että isäsi olisi voinut nuorena olla jokin malli. Suosistuksena muille naisille, kannattaa ottaa komea mies, he siittävät kauniita lapsia.
Naisethan pitävät yksinään pärjäävistä miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä. Erakkoluonne on yleensä siltä läheiseltäänkin sulkeutunut. Ja sitten - minä haluan elää lasten kanssa ja lapsiperhe-elämässä ei kannata olla erakko. Juuri ne, jotka eivät osaa jakaa vanhemmuuden haasteita muiden kanssa, uupuvat ja ahdistuvat pahimmin.
Entä kun elämä tuo haasteita? Kuka auttaa, jos ei ole ystäviä? Missä tukiverkot?
Ja siis ylipäätään ilo?Minun erakkoluonteinen mieheni on ihan paras isä ikinä. Luonteensa vuoksi viihtyy perheen kanssa kotona. Pärjätään sen ansiosta mainiosti ilman tukiverkkoja.
Hienoa, että pärjäätte! Montako lasta teillä on? Minkä ikäisiä? Mitä jos miehesi sairastuisi vakavasti?
Tällaisten spekuloiminen on turhaa. Yhtä hyvin molemm
Tukiverkko on kaikkea muuta kuin turhaa. Tosi usein ihmiset jää yksin hurjiin tilanteisiin siksi, että eivät varaudu asioihin. Ja jokaisen elämässä tulee haasteita vastaan.
Sitten se on sisko tai veli joka joustaa ja pelastaa. Mut just siksi (koska olen se sisko) toivoisin, että ihmiset osaisivat myös esimerkiksi ystävystyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tällainen aloittajan kuvaama mies itsekin. Vanhoja koulukavereita ja lapsuuden kavereita on mutta heidän kanssa vietän harvoin aikaa. Töissä käyn, oma asunto, harrastuksia. Introverttiluonne niin mainiosti viihdyn myös omissa oloissani. Työkavereita kun näkee 40h viikossa niin ei heidän kanssa vapaa-ajalla enää halua hengailla. Tinderistä etsin seuraa ja treffeillä käyn sillointällöin. Ulkonäkö ihan ok, joskus komeaksikin haukuttu.
M37
Jaatko sun tunteita kenenkään kanssa?
Tällaisiahan tosi monet miehet on, mutta ainakin lähipiirissä parisuhteet myös ajautuvat tämän takia ongelmiin. Siis sitten, kun tulee jotain haastetta, eikä mies pysty puhumaan siitä kenenkään kanssa. Tai ainakaan kenenkään muun kuin puolisonsa. Ja haasteitahan riittää: koliikkivauva, vanhemmuus ylipäätään, parisuhde vuosie
Monet miehet kyllä nimenomaan puhuvat. Mutta eivät toki tällaiset, joilla ei ole ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä. Erakkoluonne on yleensä siltä läheiseltäänkin sulkeutunut. Ja sitten - minä haluan elää lasten kanssa ja lapsiperhe-elämässä ei kannata olla erakko. Juuri ne, jotka eivät osaa jakaa vanhemmuuden haasteita muiden kanssa, uupuvat ja ahdistuvat pahimmin.
Entä kun elämä tuo haasteita? Kuka auttaa, jos ei ole ystäviä? Missä tukiverkot?
Ja siis ylipäätään ilo?Minun erakkoluonteinen mieheni on ihan paras isä ikinä. Luonteensa vuoksi viihtyy perheen kanssa kotona. Pärjätään sen ansiosta mainiosti ilman tukiverkkoja.
Hienoa, että pärjäätte! Montako lasta teillä on? Minkä ikäisiä? Mitä jos miehesi sairastuisi vakavasti?
Tä
Mutta kuinka monella on loppujen lopuksi edes sellainen tilanne, että viitsisi pyytää ystäviltä apua lasten hoidossa ja kasvatuksessa? Ystäviä voi olla vaikka kuinka monta, mutta ei heitäkään voi velvoittaa auttamaan jos itse ei enää pärjää lapsiperhearjessa.
Ollaan katseltu hyvä jatkaja minulle, jos aika jättää.