Nainen, voisitko seurustella miehen kanssa jolla ei juuri ole ystäviä
Ehkä hänellä olisi joitakin vanhoja tuttuja, mutta niiden kanssa aniharvoin aikaa vietettäisiin. Hän haluaisi siis viettää aikaa joko itsekseen tai sinun kanssasi. Ei siis mitään laajoja sosiaalisia seurapiirejä ja jatkuvaa menoa. Voisitko seurustella? Muuten aivan terve ja mukava ihminen, mutta erakkoluonne.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Harrastusten parista voi löytää samanhenkistä seuraa.
Niin loppuunkulunut lause. Olen harrastanut monenlaista ja edelleen harrastan. Olen sosiaalinen ja osaan puhua. Silti ei yhtäkään kaveria ole, eikä ystävää. Joskus nuorena oli kavereita ja ystäviä, mutta elämät meni eri suuntiin ja osa vain katosi mun elämästä. Töissä on työkavereita, muttei he vapaalla ole tekemisissä mun kanssa.
Aiemmissa työpaikoissa sama juttu. Olen pyytänyt monenlaiseen tekemiseen ja tapahtumaan mukaan ihmisiä, muttei kukaan lähde. Yhden kerran viime talvena oli yksi tuttu, jonka kanssa käytiin lätkäpelissä.
Enkä ole hämärä tyyppi, minussa ei ole mitään vikaa, en ole outo jne. Ei miehet tunnu tässä 40-50v iässä ystävystyvän tai ala kaveriksi kovin helposti. Osalla on jo kaveripiirissä, osa haluaa olla yksin ja loput ei oikein lämpiä kaveruuteen.
Yksi syy on se, etten juo alkoholia enkä notku baareissa, niin osa katsoo sitä kieroon.
Vierailija kirjoitti:
En. Jotain vikaa on ihmisessä jonka kanssa kukaan ei halua viettää aikaa. Miksi minä haluaisin?
Entä jos kysymys onkin siitä, että kyseinen ihminen ei halua viettää aikaa viettää aikaa joidenkin vieraiden tai puolituttujen kanssa?
Voisin. Ja vielä parempi, jos emme edes asuisi yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusten parista voi löytää samanhenkistä seuraa.
Niin loppuunkulunut lause. Olen harrastanut monenlaista ja edelleen harrastan. Olen sosiaalinen ja osaan puhua. Silti ei yhtäkään kaveria ole, eikä ystävää. Joskus nuorena oli kavereita ja ystäviä, mutta elämät meni eri suuntiin ja osa vain katosi mun elämästä. Töissä on työkavereita, muttei he vapaalla ole tekemisissä mun kanssa.
Aiemmissa työpaikoissa sama juttu. Olen pyytänyt monenlaiseen tekemiseen ja tapahtumaan mukaan ihmisiä, muttei kukaan lähde. Yhden kerran viime talvena oli yksi tuttu, jonka kanssa käytiin lätkäpelissä.
Enkä ole hämärä tyyppi, minussa ei ole mitään vikaa, en ole outo jne. Ei miehet tunnu tässä 40-50v iässä ystävystyvän tai ala kaveriksi kovin helposti. Osalla on jo kaveripiirissä, osa haluaa olla yksin ja loput ei oikein lämpiä kaveruuteen.
Ehkä kannattaisi. Harva jaksaa katsella kuivakurkkua vapaa-ajallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Jotain vikaa on ihmisessä jonka kanssa kukaan ei halua viettää aikaa. Miksi minä haluaisin?
Entä jos kysymys onkin siitä, että kyseinen ihminen ei halua viettää aikaa viettää aikaa joidenkin vieraiden tai puolituttujen kanssa?
Ovatko kaverit vieraita tai puolituttuja?
Naiset voi seurustella vain komeiden miesten kanssa jolla on iso lauma nais ystäviä.
Itselläni ei ole kuin yks kaveri jonka kanssa käy kalassa joskus.
T: kiltti mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusten parista voi löytää samanhenkistä seuraa.
Niin loppuunkulunut lause. Olen harrastanut monenlaista ja edelleen harrastan. Olen sosiaalinen ja osaan puhua. Silti ei yhtäkään kaveria ole, eikä ystävää. Joskus nuorena oli kavereita ja ystäviä, mutta elämät meni eri suuntiin ja osa vain katosi mun elämästä. Töissä on työkavereita, muttei he vapaalla ole tekemisissä mun kanssa.
Aiemmissa työpaikoissa sama juttu. Olen pyytänyt monenlaiseen tekemiseen ja tapahtumaan mukaan ihmisiä, muttei kukaan lähde. Yhden kerran viime talvena oli yksi tuttu, jonka kanssa käytiin lätkäpelissä.
Enkä ole hämärä tyyppi, minussa ei ole mitään vikaa, en ole outo jne. Ei miehet tunnu tässä 40-50v iässä ystävystyvän tai ala kaveriksi kovin helposti. Osalla on jo kaveripiirissä, osa haluaa olla
Vaikeaa on miesten löytää kavereita, jos oletus on että vapaa-aikaan kuuluu automaattisesti alkoholi.
Toki voisin. Olen itse nainen, ja vaikka minulla on kyllä useita läheisiä ja pitkäaikaisia ystäviä ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, viihdyn parhaiten yksin tai kahden kesken jonkun ystäväni kanssa muutaman kerran vuodessa. En pidä lainkaan ajan viettämisestä isommissa porukoissa, enkä ole sellainen kaveripiiri-ihminen, joka on jatkuvasti yhteydessä muihin. Mieheni viettää enemmän aikaa ystäviensä seurassa kuin minä, mutta ei hänelle ole koskaan ollut vaikeuksia ymmärtää sitä, miksen joka kerta halua lähteä mukaan tai soittele ystävilleni viikottain saati päivittäin. Olemme erilaisia, eikä kummassakaan ole mitään vikaa.
En. Koska miehen on oltava rikas, kuuluisa jne. En minäkään voi pitää siitä miehestä, jos muutkaan eivät pidä.
Ei itselläkään ole ystäviä, mutta en tiedä edes missä kohtaisin samanlaisen miehen. Muuten ei haittaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin. Ei minullakaan ole juuri ystäviä ja viihdyn hyvin itsekseni. Muutaman kerran vuodessa vietetään aikaa.
Mikä teitä vaivaa, joilla ei ole ystäviä? Minä ainakin ole. Kasvanut todella paljon henkisesti siksi, että minä keskustelen ystävien kanssa ja vietän aikaa. Lisäksi muiden ihmisten seura on erittäin tärkeää mielenterveydelle. Mutta se vaatii sitä, että muut ihmiset ovat kivoja, joiden kanssa haluaa viettää aikaa. Ja vastavuoroisesti itsekin olla kiva, jonka kanssa viettää aikaa.
Minä en jaksa ylläpitää kaverisuhteita. Minun seuraani hakeudutaan ja olen saanut kehuja miellyttävästä luonteestani, mutta en kaipaa ystäväpiiriä ympärilleni. Viihdyn yksin enkä jaksa jutella ihmisille. Oma puoliso ja lapset riittää.
Yliarvostettu käsite ja monikohan ymmärtää, mitä ystävyys on? Se on luottamusta, eikä selän takana juoruamista ja sellaisiin olen laittanut välit poikki katumatta. Vaikea kuvitella yleisesti aikuisen ihmisen pitävän yhteyttä johonkin vanhaan koulukaveriin. Joillekin toisen ystäväpiiri ilmeisesti kertoo jotakin tärkeää mutta väkisin ei pidä heitä haalia vain sen takia, että toisen mielestä heidän läsnäolo on ns. normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusten parista voi löytää samanhenkistä seuraa.
Niin loppuunkulunut lause. Olen harrastanut monenlaista ja edelleen harrastan. Olen sosiaalinen ja osaan puhua. Silti ei yhtäkään kaveria ole, eikä ystävää. Joskus nuorena oli kavereita ja ystäviä, mutta elämät meni eri suuntiin ja osa vain katosi mun elämästä. Töissä on työkavereita, muttei he vapaalla ole tekemisissä mun kanssa.
Aiemmissa työpaikoissa sama juttu. Olen pyytänyt monenlaiseen tekemiseen ja tapahtumaan mukaan ihmisiä, muttei kukaan lähde. Yhden kerran viime talvena oli yksi tuttu, jonka kanssa käytiin lätkäpelissä.
Enkä ole hämärä tyyppi, minussa ei ole mitään vikaa, en ole outo jne. Ei miehet tunnu tässä 40-50v iässä ystävystyvän tai ala kaveriksi kovin help
Valtaosalla kuuluu, ja sitä yleensä nautitaan kavereiden kanssa.
Itselläni pari hyvää ystävä ja muutama hyvä kaveri.. näistä muutamista hyvistä osa ollut lapsuudesta lähtien ja aikaisemmin tosi hyviä ystäviä nyt vaan etäännytty.
Vierailija kirjoitti:
En. Koska miehen on oltava rikas, kuuluisa jne. En minäkään voi pitää siitä miehestä, jos muutkaan eivät pidä.
Hauska yritelmä, mutta oikeasti ihmisessä on 100% varmuudella jotain isoa vikaa jos kukaan ei halua viettää hänen kanssaan aikaa. Ei siitä oikein pääse yli eikä ympäri.
Tapailumies on tuollainen. On selvästi tyytyväinen elämäänsä. Saa elää siellä, missä juurensa ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Koska miehen on oltava rikas, kuuluisa jne. En minäkään voi pitää siitä miehestä, jos muutkaan eivät pidä.
Hauska yritelmä, mutta oikeasti ihmisessä on 100% varmuudella jotain isoa vikaa jos kukaan ei halua viettää hänen kanssaan aikaa. Ei siitä oikein pääse yli eikä ympäri.
Tai sitten joku haluaisi viettää aikaa hänen kanssaan, mutta ihminen viihtyy yksin.
Voisin. Mikä siinä nyt on ettei voisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Koska miehen on oltava rikas, kuuluisa jne. En minäkään voi pitää siitä miehestä, jos muutkaan eivät pidä.
Hauska yritelmä, mutta oikeasti ihmisessä on 100% varmuudella jotain isoa vikaa jos kukaan ei halua viettää hänen kanssaan aikaa. Ei siitä oikein pääse yli eikä ympäri.
Vaikutat kyttääjältä.
Ei kasvuun tarvita ystäviä. Jotkut oppivat muista ihmisistä muissakin kontakteissa. Itse ainakin savolaisena juttelen kauppareissuilla ja kävelylenkeillä kaikkien kanssa, niin lasten kuin vanhusten. Naapureistakin saa juttuseuraa. Työssä tapaan valtavasti ihmisiä. Sukulaisiakin on niin mieluisia kuin haastavia. Hyvänpäiväntuttuihin lasken elokapinallisen, pankinjohtajan, natzin, työttömiä, pultsareita, perijöitä, perusduunareita, kulttuuri- ihmisiä, kulttuurin vihaajia, kehitysvammaisia, mensalaisia, uskovaisia, ufohörhöjä, eri kansallisuuksien edustajia jne. Eipä tämän jälkeen oikein tarvitse "ystäviä" kahvilla käyntiin ja juoruamiseen. Paitsi sen oman puolison, joka on paras ystäväni.