Mies täyttää 40 ja iski kauhea tunne siitä että iän puolesta hyviä vuosia on enää noin 20 yhdessä jäljellä
Parhaillaan voidaan olla yhdessä nuorekkaana enää 20 vuotta. Alamäki alkoi jo kohti hautaa. Ahdistaa ikääntyminen.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Olette vielä nuoria, elämä edessä
Nii-in. Sitten,kun Ap ja mies ovat 60-vuotiaita tai 70-vuotiaita, voi olla syytä huolestua. Sitä ei vaan jaksa niin paljon kuin nuorena. Toisaalta siihen ikään mennessä on ehtinyt kertyä elämänviisautta, toivottavasti.
Vierailija kirjoitti:
Lihaskuntoa huoltamaan. Jos lihakset on kunnossa, elämänlaatu on hyvä vaikka yli 90 vuotiaana. Onhan noita elämästä nauttivia tervaskantoja, kannattaa tähdätä sellaiseksi.
Ihmisen onnekkuutta voidaan mitata niinkin, että sen onnekkaampi ihminen on, mitä enemmän on asioita, joiden kohdalla kohtalo on ihmisen kanssa samaa mieltä. Mitä enemmän hyvää kohtalo ihmiselle sallii, sen onnekkaampi ihminen on. Silloin on hyvä nauttia elämästä.
Hyvään elämään tarvitaan terveyttä, viisautta ja rahaa. Koko elämä ei voi olla pelkästään terveenä pysymisen varassa, eikä olekaan. Moni on köyhä, mutta muuten terve.
Tanssikaa niin biletätte vielä 90-vuotiaina kuin Aira Samulin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies täyttää 60v (itse 64v) ja nyt alkanut miettimään että meillä saattaa olla hyviä vuosia enää n20!?
Vasta ostettiin talo ulkomailta ja suunnitellaan muuttoa sinne, itse vietän jo useita kuukausia mutta mies täysillä työelämässä.
Meillä on ystäväpariskunta joka on nyt 80+v ja elää aktiivista ja upeaa elämää etelässä pienestä krempasta huolimatta. Tätini on 95 ja suunnittelee seuraavaa pitkää lomareissuaan samanikäisen "poikaystävän" kanssa.
Ei kannata heittäytyä hautaan ennenkuin on pakko:)
Miten eläkeläisillä on rahaa matkustaa?
Meillä minä teen määräaikaisia töitä ja mies vakituisessa työsuhteessa ja 2 lasta eikä ole rahaa matkustaa.
Älä mieti ja murehdi tulevaa, elä tätä hetkeä. Tee ja toteuta niitä asioita elämässäsi, joita rakastat ja haluat tehdä. Tee ne nyt. Älä jätä niitä "sitten kun..." aikaan. Vietä aikaa läheisten ja kavereiden kanssa. Elä omanlaista elämää.
Elämästä ja ajasta ei ikinä tiedä, toiset ovat olleet haudassa jo reilusti ennen miehesi ikää, toiset elelevät virkeinä tervaskantoina vielä 80-90v. Myös lääketiede kehittyy kokoajan hurjaa vauhtia eteenpäin ja ne sairaudet jotka ovat nyt tappavia/romahduttavat toimintakyvyn, voivat olla parinkymmenen vuoden päästä hoidettavissa. Toivottavasti ikuista elämää ei kuitenkaan ikinä keksitä. Ainutkertaisena se on arvokkaampaa.
T. Ensihoitaja
Vierailija kirjoitti:
Tiesithän että nelikymppinenkin voi saada aivo-tai sydäninfarktin? Myös sinä itse. Kenellekään ei ole luvattu edes seuraavaa päivää.
Samalla tavalla 75 vuotias voi elää vielä ihan täyttä elämää matkustellen ja mökkeillen.
Kannattaa ehkä vähän laajentaa katsontakantaa.
Tämäpä juuri. Kaikki eivät saa elämässään yhtään tervettä vuotta. Jokainen päivä voi olla viimeinen. Kellekään ole luvattu mitään.
Sitten on riski että ukolle tulee keski-iän villitys ja se vaihtaa sut toiseen naiseen. On se mahdollista vaikka nyt susta tuntuu että avioliitto on kunnossa.
40v on nuorehko. Eri asia mikä vaikuttaa siihen, että elääkö joku vai kuoleeko, vanheneeko fyysisesti. Ehkei kuolema ole kaiken loppu, vain siirtyminen. Joskin jos toinen on maapallolla ja toinen muualla, minkäs sille sitten voi.
Ihan turha tuijotella elinaikaodotetta, kuka tahansa voi sairastua oli sitten miten terveet elämäntavat tahansa. Oma isäni oli oikea terveyden perikuva; normaalipainoinen 195 senttiä pitkä ja komea mies. Ei ollut mitään riippuvuuksia, liikkui paljon ja söi terveellisesti.
Syöpä tuli 60-kymppisenä ja pari vuotta myöhemmin hän kuoli. Hän oli juuri jäänyt eläkkeelle, ja oli tehnyt paljon suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Eipä toteutunut.
Eläkää joka päivä; eikä mitään sitku-elämää.
Ei tosiaankaan ole enää 20 vuotta, vaan totuus on että maksimissaan on jäljellä 10 hyvää vuotta. Sitten on keho jo rappeutunut. Esim juuri kukaan urheilija ei jatka enää 40.vuotta täytettyään: keho on loppu.
Sitä paitsi vanhukset usein haisee pahalle ja saattaa ripaloida housuun....
Jaksamista kaikille kumppanin menettäneille ja sairaudesta kärsiville!!
Mun ex eli superterveellisesti koko ikänsä, ei mitään paheita. Kuoli sitten syöpään 51:nä. Minä miehenä huonoista elintavoista huolimatta vielä porskutan. Jos voisin vaikuttaa asiaan, niin voisin vaihtaa paikkoja, elämä on epäreilua.
Mun mies on 53 eikä ikääntyminen näy vielä mitenkään. Toki jos ap miehineen on jotain lihavia röökaajia niin vanhuus voi iskeä jo ihan kohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies täyttää 60v (itse 64v) ja nyt alkanut miettimään että meillä saattaa olla hyviä vuosia enää n20!?
Vasta ostettiin talo ulkomailta ja suunnitellaan muuttoa sinne, itse vietän jo useita kuukausia mutta mies täysillä työelämässä.
Meillä on ystäväpariskunta joka on nyt 80+v ja elää aktiivista ja upeaa elämää etelässä pienestä krempasta huolimatta. Tätini on 95 ja suunnittelee seuraavaa pitkää lomareissuaan samanikäisen "poikaystävän" kanssa.
Ei kannata heittäytyä hautaan ennenkuin on pakko:)
Miten eläkeläisillä on rahaa matkustaa?
Meillä minä teen määräaikaisia töitä ja mies vakituisessa työsuhteessa ja 2 lasta eikä ole rahaa matkustaa.
Myimme 5v sitten ison talomme ja muutimme puolta pienempään. Välirahalla ostettiin lomatalo. Miehen tulot yli 100 000e/v, oma eläke tietty pieni mutta lentoliput maksoivat tälle vuodelle 750e (3 menopaluu). Kyllä nyt siihen on varaa kun en shoppaile enkä tuhlaa muuten. Kulumme ovat hyvin pienet
Samoin tätini muutti pienempään jo parikymmentä vuotta sitten ja sijoitti rahat.
Älä nyt viitsi. Mulla 50v rakastaja, siis mies, ja on elämänsä kunnossa. Olemme puhuneet, että vielä ainakin 40 vuotta on meillä aikaa rakastaa. Olen kyllä itse vähän vanhempi, mutta en ikäloppu vielä.
Mitä nyt ihmettä. Mun vanhemmat, 78 ja 80, vielä viettävät oikein hyviä vuosia ainakin, ja esim. mulla 1974 syntyneellä se toivottu eläkeikä on lähes 69, joten kai se pitää olettaa, että jos ei huono tuuri käy ja sairastu johonkin krooniseen vakavaan tai kuole pois, niin ainakin seitsenkymppiseksi pitäisi olla ihan hyviä vuosia, jopa työkykyisiä vuosia.
Tutkiskelin juuri sukupuuta. Isoisäni isä oli 60 v kun teki pojan 34 vuotiaalle vaimolleen. Tämän jälkeen hän siemensi vielä kaksi lasta. Aika sonni. Toiselta puolen sukua isoäitini oli 50 v kun isäni syntyi. Sekin olisi mahdotonta nykyaikana. Ennen elettiin omaa elämää kitisemättä pienistä asioista.