Mies täyttää 40 ja iski kauhea tunne siitä että iän puolesta hyviä vuosia on enää noin 20 yhdessä jäljellä

Minuakin ahdistaa miehen ikääntyminen.

Olette vielä nuoria, elämä edessä

Mun mies täyttää 60v (itse 64v) ja nyt alkanut miettimään että meillä saattaa olla hyviä vuosia enää n20!?

Vasta ostettiin talo ulkomailta ja suunnitellaan muuttoa sinne, itse vietän jo useita kuukausia mutta mies täysillä työelämässä.

Meillä on ystäväpariskunta joka on nyt 80+v ja elää aktiivista ja upeaa elämää etelässä pienestä krempasta huolimatta. Tätini on 95 ja suunnittelee seuraavaa pitkää lomareissuaan samanikäisen  "poikaystävän" kanssa. 

Ei kannata heittäytyä hautaan ennenkuin on pakko:)

Ei kyl välttis oo, jos ero tulee ennen sitä.

Meditoi enemmän.

Tiesithän että nelikymppinenkin voi saada aivo-tai sydäninfarktin? Myös sinä itse. Kenellekään ei ole luvattu edes seuraavaa päivää.

Samalla tavalla 75 vuotias voi elää vielä ihan täyttä elämää matkustellen ja mökkeillen.

Kannattaa ehkä vähän laajentaa katsontakantaa.

Lihaskuntoa huoltamaan. Jos lihakset on kunnossa, elämänlaatu on hyvä vaikka yli 90 vuotiaana. Onhan noita elämästä nauttivia tervaskantoja, kannattaa tähdätä sellaiseksi. 

Vanhempani ovat 71 ja 75, ihan hyvin heillä näyttää menevän. Käyvät töissä osa-aikaisesti, marjastavat ja hoitavat omakotitalon hommia. Sinulla on keski-iän kriisi etkä siksi näe tilannetta selkeästi. Nuorelta näyttäminen (muustahan tässä ei ole kyse) on yliarvostettua.

Älä huoli. Kyllä miehelläsi vielä ottaa eteen yli 60-kymppisenäkin, onhan erektiolääkkeet olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Lihaskuntoa huoltamaan. Jos lihakset on kunnossa, elämänlaatu on hyvä vaikka yli 90 vuotiaana. Onhan noita elämästä nauttivia tervaskantoja, kannattaa tähdätä sellaiseksi. 

Ellet saa sellaista sairautta, joka vie sinulta sen lihaskunnon. Meillä on suvussa jo kolme lihaskunnosta hyvää huolta pitäneet sairastuneet vanhuudessaan Parkinsoniin, joten en suosittele luottamaan pelkästään liikunnan voimaan. Kun olet kehosi vanki ja kova suorittaja se on helvettiä. Voin vakuuttaa.

Ulkoinen testosteroni (aikanaan) on miehelle nuoruuden eliksiiri ja tietoisuus siitä lisääntyy kovaa vauhtia. Voi olla haaste pysyä kyydissä, ap.

Itse olen 53, eli paljon enemmän on takana kuin edessäpäin. Armeijasta on aikaa 33 vuotta. Se tuntuu, että se oli vasta vähän aikaa sitten. Ja tästä 33 v eteenpäin, niin hautajaisistani on jo kymmenisen vuotta aikaa, ellei kauemminkin. Aika kuluu valon nopeudella ja ihmisen elämä on lyhyt. 

Toisaalta hyvä, ettei täällä, tässä maailmassa, tarvitse tallustella satoja tai jopa pari tuhatta vuotta. Niin huonosti pysyy nuo palkat hintojen ja elinkustannusten perässä ja sitten meille keksitään koko ajan uusia rahareikiä. Välillä joutuu elämään pitkiä aikoja työttömänä, jolloin pärjää vielä huonommin kuin töissä käyvänä.

Sulla on joku harha että elämä on hyvää vain nuorena. Huolehdi itsestäsi niin vanhuusvuodet on ihania!

Ne asiat, joista olet nyt huolissasi, eivät ikinä tulee tapahtumaan siinä suhteessa kuin mitä tulet törmäämään elämässäsi muihin haasteisiin. Kunpa voisin poistaa ikäiseltäsi kaiken tuollaisen hömpän päästä ja keskittymään siihen, mitä nyt elät ja olet. 

MInulla puoliso ehti kuolemaan ennen 60 ikävuotta, joten kaikkea voi yllättäen tapahtua.

Eiköhän se mieli muutu iän karttuessa ja pelätty vanhuus siirtyy eteepäin aina vaan. No ei kukaan tietysti nuorena pysy ja vanhuus tuo mukanaan vaivoja luonnollisesti, mutta hyvää elämää voi olla mahdollista elää vaikka miten pitkään - ainakaan se ei 6-kymppisenä pääty automaattisesti kertarysäyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 53, eli paljon enemmän on takana kuin edessäpäin. Armeijasta on aikaa 33 vuotta. Se tuntuu, että se oli vasta vähän aikaa sitten. Ja tästä 33 v eteenpäin, niin hautajaisistani on jo kymmenisen vuotta aikaa, ellei kauemminkin. Aika kuluu valon nopeudella ja ihmisen elämä on lyhyt. 

Toisaalta hyvä, ettei täällä, tässä maailmassa, tarvitse tallustella satoja tai jopa pari tuhatta vuotta. Niin huonosti pysyy nuo palkat hintojen ja elinkustannusten perässä ja sitten meille keksitään koko ajan uusia rahareikiä. Välillä joutuu elämään pitkiä aikoja työttömänä, jolloin pärjää vielä huonommin kuin töissä käyvänä.

Olen samoja ikiä kanssasi ja kyllä todellakin aika menee nopeasti. Muistan kun isoisä sanoi aikanaan, miten elämä menee hujauksessa ohi. Ajattelin silloin, että ukkihan on ikivanha, ei se voi niin nopeasti käydä. Mutta oikeassa se oli. Elämä menee hetkessä ohi, nyt sen vasta tajuaa kun on vanhempi itse ja vuodet alkaa olla kuin päiviä.

Mä olen 56 ja mäkään en vielä ajattele noin. Iän karttuessa tulee perspektiiviä, että mikä elämässä on tärkeää ja se ei ole nuoruus vaan viisaus, ymmärrys j kuten monet jo sanoivat, itsestä huolehtiminen. Kun nyt havahduit asiaan, aloita se jo heti. Syö terveellisemmän, nuku hyvin ja liiku. Naurat nykyiselle itsellesi 60- vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies täyttää 60v (itse 64v) ja nyt alkanut miettimään että meillä saattaa olla hyviä vuosia enää n20!?

Vasta ostettiin talo ulkomailta ja suunnitellaan muuttoa sinne, itse vietän jo useita kuukausia mutta mies täysillä työelämässä.

Meillä on ystäväpariskunta joka on nyt 80+v ja elää aktiivista ja upeaa elämää etelässä pienestä krempasta huolimatta. Tätini on 95 ja suunnittelee seuraavaa pitkää lomareissuaan samanikäisen  "poikaystävän" kanssa. 

Ei kannata heittäytyä hautaan ennenkuin on pakko:)

 

Ootte vaan säästyneet syöviltä ja muilta vattumaisilta sairauksilta koko konkkaronkka. Ei olisi muuten tuollaista asennetta, että ei kannata heittäytyä hautaan ennenkuin on pakko. Liikaa ei kannata pienen ihmisen ilakoida. Sitä on moni nuorena meinannut, että tätä nuoruutta sitä vaan riittää ja riittää ja kyllä minä tässä elän yli satavuotiaaksi. Sitten on tullut joku vatsasyöpä ja vienyt hautaan just kun on sen 50 vuotta ehtinyt täyttää. Itse olen vähän sitä mieltä, että meillä jokaisella on elämää jäljellä joko enemmän tai vähemmän kuin viis vuotta. Juuri niinhän se onkin, kun jos oikeassa ollaan. Näin kun ajattelee, niin sitähän voi vanhempana vaikka yllättyä positiivisesti. En kyllä suunnittele elämää mihinkään kymmenien vuosien päähän. Eipähän käy sitten niin, että joskus 55- vuotiaana makaa kuolinvuoteella ja toteaa pettyneenä, että enks mie saanukkaa elää 110-vuotiaaksi? Ei täällä kukaan kohtalostaan eikä elinpäiviensä määrää päätä. Ja jokaisen suunnitelman rattaisiin on varattuna vähintään se yksi kapula. On niin paljon niitä kuuluisia viimeisiä sanoja.

Aika huonot elämäntavat pitää olla jos odottaa 60-vuotiaana olevansa mennyttä.

Ajattelitko että olette haudan partaalla 60-vuotiaina?