Minne mennä puhumaan surusta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sun suru on edelleen niin voimakasta, että haluat purkaa sitä jollekin? Etkö voisi pikku hiljaa siirtyä surun tieltä kohti muistojem tietä? Ei se ystävä lakkaa olemasta sun mielessä vaikka et enää surisikaan häntä. Muistot kantaa ja niiden ajatteleminen pitää ystävän lähellä. Jos oikein välillä ahdistaa, niin metsään huutamaan tai kirjoitat pahan olon pois.

Eräs "ystäväni" ilmaisi mielipiteesu hieman suorasukaisemmin. Olin juuri menettänyt vanhempani äkillisesti ja avauduin kuinka raskasta on selvitellä yksin kuolinpesää  sekä selvitä muutenkin asian kanssa. Hän ärähti:"Mitä sä enää niiden kuolemasta jauhat, siitähän on kulunut jo 3 kuukautta!". Jokseenkin ironisesti kun känen oma äitinsä kuoli, niin hän jaksaa jatkuvasti avautua siitä asiasta, vaikka hänen äitinsä kuolemasta on nyt kulunut yli 3 vuotta! Kaikkien suru on yhtä arvokasta, mutta toisten suru on ilmeisestikkin arvokkaampaa kuin toisten!