Lue keskustelun säännöt.
Minne mennä puhumaan surusta?
09.08.2024 |
Ystäväni kuoli noin vuosi sitten. Nyt tilanne on se, että läheiset ovat väsyneet kuuntelemaan. Kaikenlaiset papit, psykologit ja kriisipuhelimet yms. on kokeiltu eikä niistä ollut apua. Terapiaan ei ole varaa.
Kommentit (101)
Eikös nettiterapia ole ilmaista? Peruslääkäri laittaa lähetteen. Googleta mielenterveystalo nettiterapia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttava puhelin jos tykkäät ihmisistä, muuten suosittelisin eläimiä tai luonnossa liikkumista.
Miksi sun suru on edelleen niin voimakasta, että haluat purkaa sitä jollekin? Etkö voisi pikku hiljaa siirtyä surun tieltä kohti muistojem tietä? Ei se ystävä lakkaa olemasta sun mielessä vaikka et enää surisikaan häntä. Muistot kantaa ja niiden ajatteleminen pitää ystävän lähellä. Jos oikein välillä ahdistaa, niin metsään huutamaan tai kirjoitat pahan olon pois.
Monilla paikkakunnilla on ilmaisia sururyhmiä, joissa voi puhua ja saada vertaistukea.
Seurakunnat järjestävät myös sururyhmiä. Siellä on muitakin samassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos et todellisuudessa ole kiinnostunut siitä ystävästäsi tai oikeastaan sure lainkaan? Kuoleman varjolla vain pääset jaapottamaan itsestäsi. Kaikki huomaa sen, jopa ammattilaiset, ja kyllästyy sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun suru on edelleen niin voimakasta, että haluat purkaa sitä jollekin? Etkö voisi pikku hiljaa siirtyä surun tieltä kohti muistojem tietä? Ei se ystävä lakkaa olemasta sun mielessä vaikka et enää surisikaan häntä. Muistot kantaa ja niiden ajatteleminen pitää ystävän lähellä. Jos oikein välillä ahdistaa, niin metsään huutamaan tai kirjoitat pahan olon pois.
Sinulla ei ole oikeutta kyseenalaistaa toisen ihmisen surun intensiteettiä. Et saa kiirehtiä surua. Mikä on muistojen tie? Surua ei voi kompensoida muistelemisella. Menetyskokemus jättää aina jäljen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos et todellisuudessa ole kiinnostunut siitä ystävästäsi tai oikeastaan sure lainkaan? Kuoleman varjolla vain pääset jaapottamaan itsestäsi. Kaikki huomaa sen, jopa ammattilaiset, ja kyllästyy sinuun.
Kiitos, juuri sinun kaltaisiasi ystäviä tarvitsee jokainen sureva.
Vierailija kirjoitti:
Monilla paikkakunnilla on ilmaisia sururyhmiä, joissa voi puhua ja saada vertaistukea.
Sururyhmät ovat paskaa. Ne ovat polarisoituneita, ja siellä pitää kuunnella muiden tarinoita. Ei siitä mitään vertaistukea saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnat järjestävät myös sururyhmiä. Siellä on muitakin samassa tilanteessa.
Ap ei ole sanonut että jaksaisi kuunnella muita. Hän haluaisi puhua itse.
En tiedä mitä ap yrittää sanoa. Haluaako hän puhua ystävästään, surustaan vai menetyksestään? Valitettavasti ihmiset eivät viitsi kuunnella.
Aina on mahdollista keskustella surun kanssa. Ja kirjoittaa päiväkirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä puhuin metsän puille. Jaksoivat kuunnella. Kokeile sinäkin.
Mitä? Jos pappi ei osaa auttaa, niin kuinka puu osaisi?
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnat järjestävät myös sururyhmiä. Siellä on muitakin samassa tilanteessa.
Eivätkö ne ole omaisen menettäneille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun suru on edelleen niin voimakasta, että haluat purkaa sitä jollekin? Etkö voisi pikku hiljaa siirtyä surun tieltä kohti muistojem tietä? Ei se ystävä lakkaa olemasta sun mielessä vaikka et enää surisikaan häntä. Muistot kantaa ja niiden ajatteleminen pitää ystävän lähellä. Jos oikein välillä ahdistaa, niin metsään huutamaan tai kirjoitat pahan olon pois.
Sulla on kaikki hyvin, kun osaat noin neuvoa. Tuskin kukaan on läheltäsi kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä puhuin metsän puille. Jaksoivat kuunnella. Kokeile sinäkin.
Mitä? Jos pappi ei osaa auttaa, niin kuinka puu osaisi?
Puu kuuntelee ja vastaa omalla tavallaan. Pappi latelee liturgiaa ja yrittää ratkaista suremisen ongelman. Ei suru itsessään ole ongelma, vain se on ongelma ettei surulla ole tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnat järjestävät myös sururyhmiä. Siellä on muitakin samassa tilanteessa.
Eivätkö ne ole omaisen menettäneille?
Tätä juuri tarkoitan polarisoitumisella. Sururyhmiä on erikseen nuorille leskille, lapsensa menettäneille, itsemurhan tehneiden läheisille, henkirikoksen uhrien läheisille jne, mutta ei ole mitään yleistä ryhmää. Aina on joku jolla on akuutimpi suru. Vertailu aiheuttaa pahoinvointia.
Kokeile saisitko kriisikesjujsesta etä- terapian
Siis kriisikeskujsesta.
On myös kirjoja pitkittyneestä surusta.
Siis kriisikeskuksesta.
On myös kirjoja pitkittyneestä surusta.
Minä puhuin metsän puille. Jaksoivat kuunnella. Kokeile sinäkin.