Vanhempien avioero. Siis voi v***u...

Vierailija:

Kyllä se kuitenkin on niin, että mitään arvokasta ei saa ilman vaivannäköä. Tää instant- onnen tavoittelu vie perikatoon monen yksilön ja loppupeleissä joutuvat toteamaan, että kissankullan perässä juostessa meni elämä ja niitä kultahippuja ei vaskooliin sitten jäänytkään...

Ko. äitihän oli avioliitossaan 20 vuotta yrittänyt saada sen pelaamaan. Kyseessä ei tosiaankaan ole instant onni. Olihan hän kuitenkin kasvattanut OMAT lapsensa maailmalle. Monenteenko sukupolveen se vastuu oikein jatkuu? Entä jos kyseessä oliskin lapsenlapsenlapset. Pitäiskö silloinkin jättää eroamatta ettei lapsenlapsenlapsilta mene isomummila.

Eiköhän AP:n äiti ole parhaansa yrittänyt ja töitä liiton eteen tehnyt. Jos näin ei olisi, olisi ero tullut jo silloin kun AP oli pieni.

Edelleenkään en kannata eroa, mutta AP:n asenne, jossa äitiään haukkuu vittumaiseksi ja akaksi ärsyttää todenteolla. JA on törkeää käytöstä omaa äitiä kohtaan.

Mikä helvetin oikeus aikuisilla lapsilla on kohdella äitiään tuolla tavalla??

Onko ap äiti kenties kuollut?

Omani on ja olen tosiaankin hänet menettänyt ja lapseni sitä myöten mummonsa. Aplla on äiti elossa ja voi varsin hyvin ja on vieläpä onnen löytänyt.

Jos sun äiti on tarvinnut terapiaa, niin eikö se jo kerro, että ei sillä ole asiat kohdallaan? Sä et tiedä millainen sun isä on aviomiehenä!!! Onnea sun äidille uuteen elämään; elä sinäkin vaan omaasi!

No nyt se pullamössösukupolvi alkaa olla aikuisiässä. Tehdään omia lapsia ja leikitään kotia. Oletetaan, että vanhemmat kustantavat edelleen kaiken ja tekevät elämän aina vain helpoksi.



Ja tässä " v***u" tulos.



Onneksi olkoon. Vanhemmilla ON oma ELÄMÄ.



T: ei helmoissa roikkuva

Asiasta on päästy yli, mutta ehkä vai näennäisesti. Ehkä vain " lasten" , eli sinun takia.

Miehethän ovat tunnetusti sokeita ongelmia, eivätkä osaa ja halua puhua, ennen kuin on liian myöhäistä.



Äitisi varmaan pakenee todellisuutta uuden miehen syliin, mutta se ei silti tee hänen eroaan vääräksi.

Ihminen ei pienestä masennu. Kuten joku sanoi, että jos on ollut syytä mennä terapiaan, niin on jotain myös ollut pielessä.

Ehkä isäsi ei ole ymmärtänyt tilannetta, tai ei ole ymmärtänyt, miten paha olo äidilläsi on. Ehkä äitiäsi vaivaavat asiat jo monen vuoden ajalta.

Kuinka moni täällä AV:kin aina valittaa, että kun mies ei auta ja siivoa ja sitä ja tätä. Vaikka asioista kuinka miehille sanoo, niin mitään ei tapahdu. Näin on ehkä äitisikin kohdalla.



Asia on äitisi ja isäsi välinen ja heidän se on ratkaistava. Ehkä äitisi on jo yrittänyt ja nyt ei enää jaksa asioista selitellä, sillä onhan hän käynyt terapiassa.



Olet ristiriitainen AP. Sanot, että asia ei sinulle kuulu, mutta silti se näyttää sinulle kuuluvan.



2,5 -vuotias ei siitä ole moksiskaan, että Mummola onkin nykyään kahdessa eri osoitteessa! Lapset ottavat asiat niin kuin ne ovat ja eivät turhia murehdi. Eihän tuon ikäinen edes ymmärrä konkreettisesti, mistä on kyse!



Rauhoitu! Olet pöllö!

tervetuloa todelliseen maailmaan.

itse olen ollut naimisissa 20 vuotta. Meillä on lapsia, nuorin on 4 v. Miehellä on ollut pari sivusuhdetta, nyt hän ilmeisesti yrittää todella. Mutta silti - kyllä minä usein ajattelen eroavani lasten ollessa vähän isompia. Emme riitele paljon, arki sujuu ihan mukavasti. Miehen uskottomuus on vain sellainen mörkö, josta en tunnu pääsevän yli. En usko lasten tietävän siitä mitään, on meillä ollut vaikeitakin aikoja, ja aina on selvitty.



Tältä pohjalta katson asiaa siis enemmän äitisi kannalta. Hän on varmaan ajatellut, että nyt lapset ovat tarpeeksi isoja jne, hän voi elää sellaista elämää kuin haluaa. En voisi tuomita häntä, etkä sinäkään voi tietää, mitä heidän suhteeseensa oikeasti on kuulunut.



Lapsesi ei menetä mummoaan, jos kaikki vain pystyvät olemaan aikuisia ja asiallisia. Mummun luona voi käydä uudessakin kodissa. Rikkaushan se vain on.

Jääkö sun häät nyt pitämättä kun ei vanhemmat maksakaan.



Luuletko tosiaan että vanhempiesi avioelämä on sinun asiasi. Mistä ihmeestä voit tietää kuinka onneton äitisi on ollut vaikka elettäisiin kuinka näennäistä elämää.



Meidän vanhemmat on kasvatettu vielä niin että täytyy alistua ja uhrautua. Siitä syystä terapeutit kehottavat vihdoinkin ajattelemaan itseä ja omia tarpeita. Totta kai se lapsien ja muiden mielestä tuntuu aluksi hullulta kun se oma äiti joka on vaan huolehtinut muista yhtäkkiä onkin löytänyt itsensä.



Äitisi elää murrosikää. Siksi koska hän ei ole itseään aiemmin löytänyt. Nyt sitten me itsekeskeinen sukupolvi arvostellaan vanhempiamme, jotka eivät yhtäkkiä olekaan olemassa vain meitä varten.

Äitini suostui lopulta yrittämään vielä isäni kanssa. Äitini halusi käydä baareissa jne jonne raahaasi isäni mukaan. Viinaa saatuaan tanssi mm pöydällä vieraan miehen kanssa ja antoi tämän kouria rintojaan paidan alta isäni ollessa mukana.

Vähän väliä kävi vessasta soittamassa tälle chatistä löydetylle miehelle.



Kävivät isäni kanssa viikonloppureissussa tarkoituksena hoitaa parisuhdetta. Tällä reisullakin äitini valitti miten hän haluaa tämän toisen miehen luo.



Lopulta heitti isäni ulos. Isäni tuli meille asumaan, ja on täysin hajalla.

Ei heitä ulos pelkästään isääni vaan myös nuoremman veljeni koska ei halua ketään uuden elämänsä tielle.



Nyt isäni ja veljeni löysivät asunnon ja pääsevät aloittamaan uuden elämän.



Äitini arvojärjestys elämässä tällä hetkellä on 1. uusi mies 2. bailaaminen ja sitten jossain tulee lapset ja lapsenlapset.

Pyysin äitiäni auttamaan meitä turvaistuimen ostossa (olen siis viimeisilläni raskaana) siihen ei ollut rahaa. Seuraavana viikonloppuna lähti kuitenkin toiselle paikkakunnalle baariin kavereidensa kanssa, ja hommasi monen sadan euron kulmien ja ripsien kestovärjäyksen...



Vieläkö te olette sitä mieltä että äitini käytös on asiallista ja oikein? Saako ihminen kohdella muita miten vaan jos siitä tälle itselle tulee hyvä olo?



ap

Äidilläsi on OIKEUS käyttää rahansa ihan mihin itse haluaa.

Siis on oikein antaa muiden miesten kouria itseään kun aviomies katsoo vieressä?

On oikein heittää lapsi ulos koska haluaa uuden miehen sinne vierailemaan?

On oikein lähteä hoitamaan parisuhdetta ja valittaa siellä miten haluaa jonkun toisen miehen luo?



Siis on oikein kohdella isääni kuin paskaa?

*Vastenmielistä, että tekee noin. Itsekäs ihminen. Pilaa mummilan ja ajattelee vain itseään. Sullekin tulee rasittavaa, kun joudut sitten vanhuksia paapomaan kahdessa paikassa, kun tulee sun vuorosi niistä huolta kantaa. Parempi olisi, että asuisivat yhdessä pitämässä vähän toisiaan silmällä. (Siis jos tulee vanhemmiten sairauksia, kuten diabetes, sydäntauti, dementia yms.) Eli omaisten homma ja vastuu vaan kasvaa.



Kumma kun eivät häitä maksa. Kyllähän se kuuluu morsiamen vanhempien tehtäviin. Niin ainakin meillä maksoi mun vanhemmat kaiken.

Miksi ihmeessä äitisi pitäisi maksaa osa turvaistuimesta, joka tulee teidän perheellenne? Hän käyttäköön rahansa omiin menoihinsa aivan niinkuin haluaa, teidän raha-asianne ovat teidän raha-asioitanne, etkä voi olettaa, että äitisi auttaa teitä taloudellisesti. Kyllä sinä todellakin vaikutat äitiäsi itsekkäämmältä ja isäsi aika saamattomalta nahjukselta.

Meillä vanhemmat eros, kun olin alle 9-vuotias. Ja vieläkin kirpasee ajatella edes... Muutenkin koko lapsuus oli tosi kurjaa.



Itse yritän olla eroamatta ikinä! Nyt elämä loistaa :) Onnellinen kolmen lapsen kotiäiti olen ja muutenkin ukon kanssa parisuhdeasiat kunnossa! Häätkin itse kustannettiin eikä kirpaissut yhtään :)

Vierailija:

Eikö kukaan ajattele, että kyllä heilläkin on vastuunsa sukupolvien ketjussa? Eikö kukaan ajattele, että isovanhemmilla on jokin muukin tehtävä kuin toteuttaa omaa nuoruuttaan uudestaan, kun lapset on saatu jaloista? Mummolat on kyllä kohta tosiaankin historiaa.

Pelottavaa.

vaan koska minä olen ollut niin stressaantunut ja väsynyt etten ole jaksanut niihin keskittyä.



Eniten minua surettaa isäni joka on täysin palasina, enkä ihmettele, olisin itsekkin jos minun rakastamani ihminen kohtelisi minua noin.

Tekisi kaikesta jotenkin " likaista" . Sanoisi ettei ole koko avioliiton aikana ollut onnellinen.



Kieltämättä se tuntuu nytkin pahalta, että äitini on koko minunkin lapsuuteni ajan vaan odottanut että pääsee pois... Odottanut että pääsee lapsista eroon ja elämään omaa elämäänsä. Eli käymään baareissa ja bilettämään aamuun asti.

Nimittelet äitiäsi tyyliin " akalle ei kelpaa isäni" miksi et sanonut äidilleni ei kelpaa isäni. TÖRKEÄÄ KIELENKÄYTTÖÄ



Toisekseen tuot jo kättelyssä esiin, etteivät MAKSA HÄITÄNNE ja SE VITUTTAA.



Pohjimmiltaan on kyse, ettei pikkuprinsessa saa unelmahäitä jotka vanhemmat kustantaa - siis sinun omaan napaan tuijotuksesta, itsekkyydestäsi.



Et ole elänyt sitä parisuhdetta mistä äitisi haluaa erota. Et voi tietää kaikkea suhteeseen liittyvää ja heidän ei tarvitse pysyä yhdessä miellyttääkseen sinua. Sinä tekisit kaiken paremmin ja taitavammin - nostat itsesi jalustalle tulet sieltä alas kolisten ennemmin tai myöhemmin.



Mummous ei lopu vanhempiesi eroon, häntä voi tavata uudessa kodissa tai pyydät mummon visiitille luoksenne. Luen rivien välistä sen että haluat kostaa äidillesi eron erottamalla mummon perheestänne.

Olet häijy tytär.

Mulla itselläni voisi olla aikuisia lapsia, ja siinä tapauksessa ns. elämätöntä elämää vaikka kuinka paljon. Joskus aikoinaan hilluminen ja bilettäminen oli tärkeää, ja millainen olisin, jos en olisi sitä ajallani tehnyt?



Kannattaa tottua ajatukseen, että vanhempasi eivät yhteen palaa, ja tukea heikompaa osapuolta, siis isääsi, kunnes hän pääsee jaloilleen. Älä kuitenkaan suostu arvostelemaan äitiäsi - et tosiaan voi tietää, mitä kaikkea tuon minä-minä-minä -ajattelun takana on. Ehkä siellä on tosi tuskaisia asioita, tai voihan olla, että äitisi on oikeasti sietämätön tyyppi. Anna ajan kulua nyt, myöhemmin näet asiat selvemmin.



Mutta yritä päästä rahallisesta avuntarpeesta eroon, olla siinä mielessä aikuinen. Jos olet nuori, vähän päälle parikymppinen, niin se tuntuu ehkä rankalta, kun joudut seuraamaan joidenkin ikätovereittesi elämää, jossa vanhemmat ovat rahallisesti tukena jatkuvasti. Mutta sinulla on oma perhe, ja se tarkoittaa aikuisuutta, johon taloudellinen itsenäisyys liittyy myös.

että nainen raivaa ilmeisesti vielä kotona asuvan lapsensa pois uuden miehen tieltä? Eikö se kerro ihmisestä mitään? Saako lapsistakin nykyään erota?

Tarkoitin kylläkin että mielestäni minulla ei ole oikeutta tivata häneltä selitystä jos hän itse ei halua soittaa ja sitä kertoa.



Kyllä ensimmäinen viesti olikin aika turha. Oli vaan pakko purkaa tätä oloa jonnekkin.



Minä en ole viemässä lapseltani mummia, mietin sitä miten voin selittää asian pienelle lapselle, miten sanoa että se paikka missä aina on ollut mummi vastassa ei olekaan enää mummila? Minä en tosiaan aio vielä vierailla lapseni kanssa uudessa " mummilassa" eli äidin uuden miehen luona.

Ja tottakai toivon ettei välimme katkea. Mutta kertokaa miten voin kutsua äidin (ja äidin uuden miehen) esimerkiksi tuleviin häihimme? Miten suhtautua siihen että hän esittelee uutta onnea kun edellisen liiton harkinta-aika ei ole edes ummessa? Tai jos hän tulisikin yksin, miten voin olla ja iloita kun tiedän miten palasina isäni on?



Tottakai ihmisillä on oikeus tehdä niin kuin parhaaksi näkee ja kokee, mutta silti muut ihmiset voisi ottaa huomioon.



Puhuin äitini kanssa, hän soitti. Kertoi että on kyllä harkinnut eroa pitkään, siis useita vuosia, koska hän haluaa oman elämän. Ja tämä uusi mies on nyt tuonut asioihin vauhtia.

Se suhde jonka luulin kestävän kaiken, ei nyt kestäkään. Meidän perheemme on kohdannut ihan liikaa vastoinkäymisiä, ja niistä kaikista ollaan selvitty perheenä, eikä se enää merkitse äidilleni mitään. Se minua loukkaa eniten ettei äitini edes halua yrittää korjata asioita isäni kanssa vaan juoksee samantien uuden miehen luo ja meidän muiden pitää vaan katsoa vierestä ja olla ilmeisesti onnellisia hänen onnestaan ja vapaudestaan.



ap