Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien avioero. Siis voi v***u...
06.02.2007 |
Olen avautunut tänne äidistäni ennenkin ja avaudumpa taas vähän lisää.
Vanhempani ovat nyt sitten päätyneet avioeroon koska äidilläni on toinen mies.
Siis 20 vuoden avoliiton jälkeen ei akalle enää minun isäni kelpaa, vaan on löytänyt uuden ja haluaa eron.
Siis vituttaa niin suunnattomasti se akka että ei mitään rajaa. Eikä taas voinut ajatella mitään muuta kuin omaa napaa.
Äitini terapian jälkeen ollut niin vittumainen ihminen. Hän hän ja hän, hänen tarpeensa ja hänen jaksamisensa muista viis. Aivan sama kuinka paljon minua väsyttää, häntä väsyttää aina vähän enemmän.
Meillä on tulossa häät ja vanhempani ovat luvanneet maksaa puolet, ja nyt heillä ei siis ole mitenkään varaa. Vittu.
Miten selitän tytölleni 2,5vettä no mummi ei olekaan enää mummilassa kun se lähti vieraan setän luo asumaan??
Siis en kyllä edes tiedä onko tällä kirjoituksella joku pointti, paitsi purkaa tää vitutus johonkin... sori.
Kommentit (68)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa suunnitella pitävänsä sellaiset häät, joista on varaa selviytyä itse. Niin mekin teimme.
Ei tulisi mieleenkään laittaa niitä muiden maksettavaksi. Sekös sinua nyt eniten v***ttaa ettet saa " kunnon häitä" ?
Muuten ymmärrän kyllä, että sinua ahdistaa isäsi puolesta, ja miksei omastakin. Olisihan se mukava, jos asiat menisivät hyvin, eikä tuollaista tarvitsisi tapahtua. Se ei nyt kuitenkaan ole sinun asiasi enää. Mutta etköhän joudu selittämään sille 2,5-vuotiaallesi vielä paljon muutakin...
Tottakai mummi on nytkin " mummilassa" , ei kai mummilaa voi ilman mummia olla :o)
Äitisi taitaa olla eheytynyt terapiansa jälkeen ja tiedostaa omat voimavaransa ja tarpeensa - sekä antaa ja tekee tilaa niille.
Haluaisitko ihan tosissasi, että äitisi olisi onneton?
Ja ei ne rahat mihinkään katoa - jos sitä olisi ollut SINUN häitäsi varten ennenkin, niin löytyy sitä nytkin.
Anna äitisi ja lapsesi mummin elää omaa elämäänsä - elä sinäkin omaasi.
Oot kyllä itsekäs ja kusipäinen ämmä. Etkö voi äitilles onnea suoda? Jos äitis on terapiaa tarvinnu niin joku syy siihen on ollut. Esimerkiksi surkea avioliitto. Tai kusipäät lapset.
Mutta ei prinessaleikit pitää saada leikkiä. MINÄ, MINÄ MINÄ. Sama se että äiti on mut ruokkinu ja kasvattanu. Perkele Prinsessaleikitkin sen on pakko maksaa.
Tarkoitan siis teitä jotka noin kovin sanoin hyökkäätte ap:tä kohtaan. Onhan tuo nyt yllättäen aika hämmentävä tilanne. Hääraha-asiankin ymmärrän hyvin, jos kerran hääsuunnitelmia on tehty ja nyt näyttäisikin siltä että asia menee uuteen harkintaan, niin onhan siitä nyt vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hänen vanhempansa ovat olleet 20 vuotta aviossa - ja ap:n lapsi on jo 2,5...
En yhtään ihmettele hänen tekstinsä sisältöä laskutoimituksen jälkeen...
Vierailija:
Tarkoitan siis teitä jotka noin kovin sanoin hyökkäätte ap:tä kohtaan. Onhan tuo nyt yllättäen aika hämmentävä tilanne. Hääraha-asiankin ymmärrän hyvin, jos kerran hääsuunnitelmia on tehty ja nyt näyttäisikin siltä että asia menee uuteen harkintaan, niin onhan siitä nyt vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneen, rakkauteen jne. Et voi mitenkään tietää miten vanhempiesi parisuhde voi... Elä ja anna elää.
Maksakaa ihan itse omat häänne, niin kaikki itsenäistyneet aikuiset tekevät :)
Tietysti vanhempien avioero aina ottaa koville, oli lapsen ikä mikä hyvänsä. Mutta suo nyt äidillesi kuitenkin uusi onni. Tuskin helpolla on luovuttanut, jos avioliittoa isäsi kanssa kuitenkin 20 pitkää vuotta ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä pitää alkaa olla itsekäs ja unohtaa kaikki lupauksensa? ja miksi juuri ap:n tärkeimpänä elämänaikana..
Kyllä minuakin vituttaisi, että äiti rupeais toteuttaa itseään katsomatta lainkaan aikaa ja paikkaa!!
Onhan se nyt todella inhottavaa käytöstä äidiltäsi! Heijastaa selkeästi sitä, että pitkään ollut ongelmia, eikä äiti ole löytänyt muuta keinoa kun katkaista kaikki kerralla..
Huoh! Tää on tätä kun terapeutit kehottavat kohottamaan itsetuntoa!
meilläkin äiti päätti, että kun hän nyt on antanut elämästään 16 vuotta lapsilleen hän lähtee opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja toteuttamaan itseään.. Ei vaan huomannut, että ei se 16 vuoden uhraus ollut vielä päättynyt.. Ei elämää vaan voi katkaista kesken kaiken ja päättää ottaakin täysin eri, itsenäinen linja..
Varsinkin kun lapset olivat 16, 14,12, 10 ja 2.. Eli joo.. Tiedän mistä tuo kaikki kumpuaa ap.. Vaikkei ehkä se tekstistäsi kovin helposti avaudu!
Minunkin vanhempni erosivat 30 vuoden liiton jälkeen. Isäni rakastui 20 vuotta nuorempaan.
Kyllä se oli kova paikka itselle ja lapsille. Ja tietysti äidille, joka masentui.
Olimme ennen tekemisissä kesämökillä ja jouluna ja muilla lomilla. Kävivät lasten syntymäpäivillä.
Enää ei olla tekemisissä. Äitini ja isäni eivät voi olla samassa tilassa keskenään. En kyllä ihmettele, jos vaihdetaan nuorempaan 30 vuoden liiton jälkeen ihan yks kaks varoittamatta.
Niinpä meidän lapsilla ei ole enää mummolaa :( Mummo muistaa puhelinsoitoin, pappa ei edes siten.
Minulla on neutraalit välit, mutta koska asumme 500 km päässä molemmista vanhemmista, emme näe itse asiassa juuri koskaan. Näkeminen vaatisi aktiivista yhteyden pitoa, johon isäni tai minä emme kykene. Isäni ei siksi, että on naisensa lumoissa, mutta samalla tuntee kuitenkin huonoa omaatuntoa, koska ei halua esitellä nuorikkoaan minulle. Mutta ei voi yksinkään poistua naisensa luota, koska nainen ei anna. Ja minä en siksi, ettei minua kiinnosta olla aktiivinen osapuoli tutustumaan isäni uuteen elämään, jossa meillä ei ole sijaa. Olemme erosta lähtien kaukaisia kakkosia. Ei ole kiinnostusta eikä kyllä aikaakaan soluttautua aikuisiällä joidenkin toisten perheisiin.
Mummo käy kylässä aina silloin kuin muita ei ole. On maahan lyöty eikä ole itsetuntoa kohdata ketään uudessa elämäntilanteessaan.
Neuvoni sinulle on se, että hanki oma elämä. Minulla se jo onneksi oli, etten ollut rahallisesti lainkaan riippuvainen vanhemmistani.
Henkisesti on ollut kova pala alkaa elää elämää ilman isää ja äitiä. Ei todellakaan pidä paikkaansa, että vanhemoien ero ei tarkoita eroa lapsista. Kyllä se vain sitä tarkoittaa. Eniten säälittää lapset, joilla ei ole isovanhempia. Onneksi ovat niin pieniä, etteivät tiedä, mistä olisivat voineet olla osallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä siis ongelmana ole se etten halua äitini olevan onnellinen vaan se että asioita ei hoideta noin.
20 vuoden avioliittoa ei pureta jonkun ihastuksen takia, jos siinä avioliitossa ei ole onnellinen niin sille tehdään jotain, siitä koitetaan tehdä onnellinen. Ei todella mennä nettiin ja etsitä uutta miestä ja lähdetä sen mukaan, vai?
Ja me olisimme voineet kustantaa häämme itse, säästää rahaa ja maksaa ne aivan itse. Minun vanhempani tarjoutuivat maksamaan puolet, joten olemme säästäneet ja tehneet valmistelut sen mukaan. Emme mitenkään voi enää säästää samaa rahaa minkä olisimme kerenneet säästämään jos alunperin olisimme tienneet etteivät vanhepani osallistu.
He eivät ole mitään yltiörikkaita eli tottakai se että maksavat tästä eteenpäin kaksi taloutta vaikuttaa siihen onko heillä varaa avustaa häissä vai ei.
Ja kyllä se 2,5v napero katsoo mummilaksi sen talon missä on koko ikänsä käynyt mummin luona. Ei hän ymmärrä että mummila on siellä missä mummi. Mummila on siellä missä ollaan tähänkin asti käyty, missä ei enää olekaan kuin pappa koska mummi on jonkun vieraan setän kotona.
ap
jokaisella, jopa äidilläsikin on oikeus omiin valintoihinsa, teethän itsekkin oman valintasi menemällä naimisiin ja kirjota sit uudestaan kun erootte ja lähet toisen miehen matkaan!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät montako oikeasti onnellista vuotta vanhempiesi 20 vuoden liittoon mahtuu? Itse olen asennoitunut sillä tavalla, että nyt kun olen täysi-ikäinen, ei minulle kuulu vanhempieni seurustelusuhteet millään tavalla. Jokaisella meistä on oikeus elää omaa elämää. Valitettavasti koskaan ei pysty kaikkia miellyttämään omilla valinnoillaan.
Tsemppiä ap:lle!
Vierailija:
Ei hän ymmärrä että mummila on siellä missä mummi. Mummila on siellä missä ollaan tähänkin asti käyty, missä ei enää olekaan kuin pappa koska mummi on jonkun vieraan setän kotona.ap
Sinulle itsellesi ap tuo on näköjään paljon kovempi paikka kuin tuolle 2,5 vuotiaallesi. Oma asenteesi vaikuttaa paljon, älä anna sen heijastua lapsesi ja hänen mumminsa väleihin.
Isäni ei halua erota, hänen kanssaan olen asiasta jutellut. Äitini ei ole minulle puhunut mitään.
Vaikka haukutte minua miten paljon olen silti sitä mieltä että äitini toiminta on vain ja ainoastaan itsekästä.
Se että liitto on kestänyt 20 vuotta tarkoittaa sitä että aika paljon on varmasti ollut myös vastoinkäymisiä. Niistäkin on päästy yli. Niin mikä oikeus äidilläni on vaan heittää kaikki menemään toisen äijän takia??
Siis eikö isäni ansaitse edes tilaisuutta? Eikö naimisiin mennä loppuiäksi eikä siihen asti kunnes lapset ovat aikuisia tai kunhan joku kivempi löytyy?
Jos yleiset mielipiteet avioliitosta ovat tätä niin en yhtään ihmettele että joka toinen pari eroaa...
kammottavaa keskustelua, tosiaan yleinen mielipide ei mee munkaan ajatuksiin kyllä ei paljo avioliitolla ole merkitystä kun nää mammat haluaa oman elämän. Mihin nää ihmiset perustaa aika hataraa on jos tää on yleinen mielipide. Voimia sulle ap, ymmärrän hyvin sun tunteet, mikään ei ole vaikeampaa kun kertoa lapselle että mummi ei enää tykkää papasta ja lähtee pois, se horjuttaa lapsen perusturvaa, mikä on yhtenäinen perhe.
kammottavaa keskustelua, tosiaan yleinen mielipide ei mee munkaan ajatuksiin kyllä ei paljo avioliitolla ole merkitystä kun nää mammat haluaa oman elämän. Mihin nää ihmiset perustaa aika hataraa on jos tää on yleinen mielipide. Voimia sulle ap, ymmärrän hyvin sun tunteet, mikään ei ole vaikeampaa kun kertoa lapselle että mummi ei enää tykkää papasta ja lähtee pois, se horjuttaa lapsen perusturvaa, mikä on yhtenäinen perhe.
Tahtoo sanoa että äidilläsikin on oikeus onneen ja itsensä etsimiseen ennenkuin on haudassa. Jos ja kun hän ei sitä onnea isäsi kanssa enää saavuta niin pitäisikö vain jatkaa ja kitkuttaa jotta sinä, aikuinen?lapsi olisit tyytyväinen?!!
Ja mitä häihin tulee niin voivoi, itse tässä on moni muukin häänsä maksanut enkä edes harkinnut mieheni kanssa muuta, meidän hääthän ne olivat!
jotka joutuu asumaan näiden isän ja äitien uusien onnien kanssa, kestämään välinpitämättömyyttä tai avointa vihamielisyyttä uusien puolisoiden taholta. Miltä tuntuu olla aina " liikaa" , reissailla eri kotien väliä, koskaan et saa rakkaimpiasi yhteen jouluna ja muina juhlina. Vanhemmat viettää juhlia niitten uusien rakkaittensa ja uusien ja " vanhojen" lapsiensa kanssa ja " vanhat" sitten ramppaa näitten eri juhlien väliä.
Tommostahan se useimmilla on, harvassapa on ne ideaalisti toteutuneet uusperhekuviot, jossa kaikki aikuiset on oikeasti aikuisia ja rakastavat lapsia ja toivovat aina heidän parastaan. On totta, että ei ihmisen tarvi kitua ja kärsiä, mutta on tääkin aika kauheata, että kaikesta tulee vaan väliaikaista. Kas tässäpä mummon uusi mies, pitää sanoa ukiksi, kun Veikko niin haluaa. Tässäpä ukin uusi vaimo, ei missään nimessä saa sanoa mummiksi, kun Irma haluaa olla mummi vaan omien lastensa lapsenlapsille. Ja sama peli vanhempien kanssa. Minkälaisiin parisuhteisiin tai vanhemmuuteen tää nyt kasvava polvi tulevaisuudessa kykenee? Vai kykeneekö mihinkään? Ehkä vanhemmuus ulkoistetaan lopullisesti laitoksille. Viran puolesta laitoksissa huolehditaan lapsista ja vanhemmat käy viettämässä laatuaikaa silloin kun se heidän kiireisen onnen etsimiseen ja itsensä toteuttamiseen sopii.
Kyllä se kuitenkin on niin, että mitään arvokasta ei saa ilman vaivannäköä. Tää instant- onnen tavoittelu vie perikatoon monen yksilön ja loppupeleissä joutuvat toteamaan, että kissankullan perässä juostessa meni elämä ja niitä kultahippuja ei vaskooliin sitten jäänytkään...