Vanhempien avioero. Siis voi v***u...

Miksi ap:n pitäisi hiljaa hissukseen hyväksyä äitinsä tempaukset?



Olkoonkin ettei äidin tarvitse enää isää koskaan nähdä.. Eihän äidin tarvitse muuta kuin jatkaa elämäänsä!!



ap on se joka joutuu sitten saikkaamaan mummolasta pappalaan.. Ap on se joka joutuu kuitenkin olemaan molempien kanssa tekemisissä..



Ei tietenkään tarvitse mukisematta olla jos äiti päättää pistää elämän remppaan varsinkin juuri ap:n HÄIDEN alla.. Eikö äiti nyt olisi voinut hieman odottaa..



Tai edes antaa aikaa sulatella ja valmistautua!!

Lapsen mielestä ei varmasti koskaan ole hyvä ajankohta vanhempien erolle.



Aikuisen " lapsen" pitäisi kuitenkin pystyä hiukan miettimään asioita myös vanhempiensa kannalta ja miettimään niitä todellisia syitä heidän tekohinsa.



Epäilen, ettei ap:n äiti ole yhtäkkiä kevytmielisesti heittäytynyt kenenkään toisen miehen matkaan - vaan on asioita mielessään ja terapiassaan mietiskellyt jo useamman vuoden ajan.

on avioeri hoidettu huonosti.



Fakta on se, että äitisi voi elää onnellista elämää uuden miehen kanssa. Kiva hänelle.



Fakta on se, että sinä ja lapsesi olette menettäneet äidin ja mummon. Surullinen asia teille. Te joudutte kärsimään vuosikausia erosta. Ketä voi kutsua ja milloin häihin, ristiäisiin, hautajaisiin. Tai voitte kutsua, mutta eivät he tule yhtäaikaa. Usein jää molemmat pois, koskamitään puheyhteyttä ei ole ja välikätenä sinun ei kannata toimia.



Elämäsi muuttuu nyt paljon hankalammaksi. Se on stressaavaa.



Koita kestää. Petymyshän se on, kun omat vanhemmat ei osaa elää opetustensa mukaan.

Me voidaan ne hoitaa itsekkin. Tottakai minua otti/ottaa päähän että häitä jouduttiin siirtämään, mutta se pointti ei nyt ole siinä. Häät on siirretty ja piste.

Tähän asti kuitenkin vanhempani ovat auttaneet mielellään vaikka ei heistä taloudellisesti ollakkaan mitenkään riippuvaisia. Totta hitossa minusta tuntuu pahalle että äitiäni ei kiinnosta tämä tuleva lapsenlapsi pätkääkään kun esikoisen odotus aikana oli täysin erilaista.

Anoppi on innoissaan ja kyselee minun vointiani, suunnittelee miten vietetään sitten molempien lasten kanssa aikaa siellä yms. Samaan aikaan kun minun äitini iskee miehiä baarissa.



Jos nyt koitatte päästä yli tuosta asenteesta että minä olen rasittava pentu niin onko teistä oikein erota noin?

Jos ei halua avioliittoa jatkaa niin selvä, sitten ei halua. Sitten otetaan ero. Mutta Äitini hoitaa eron kuin teini-ikäiset, eli vaikuttaa oikeasti sille että haluaa tarkoituksella loukata isääni niin paljon kuin mahdollista.

Vai onko aikuisen ihmisen käytöstä vehdata muiden miesten kanssa baarissa oman aviomiehen ollessa mukana? Onko oikein puhua koko ajan uudesta miehestä sille vanhalle, ihan vaan tehdäkseen selväksi miten paljon parempi se toinen on?

Ja oikeasti onko oikein heittää (täysi-ikäinen kylläkin) kotona asuva lapsi ulos koska haluaa uuden elämän? ( Ja veljeni on riippuvainen vanhemmistani taloudellisesti, opiskelee vielä ja opintotuki on niin pieni että omilleen ei pysty vielä muuttamaan)



ap

Vanhempani erosivat noin 4 vuuotta sitten shokkina kaikille ja riitaisasti. Tosin isäni lähti. Äitini masentui ja on aika alkkiskin nykyään. Minä perheineni en ole tekemisissä yhtään isäni kanssa. Pappa ei ole yhteyksissä lapsenlapsiinsa. Hän toki saisi olla, mutta en tiedä mistä kiikastaa. Olen päätellyt, että uusi vaimo/tyttöystävä ei anna olla yhteyksessä tai siis ainakin osaltaan vaikeuttaa asiaa. Koskaan emme ole keskustelleet asiasta. Joulukortin isäni laittaa. Aikaisemmin olin aika läheinenkin isäni kanssa. Tuntuu itsestäkin aika petetyltä, onko minua koskaan rakastettu, onko vaan odotettu, että minusta päästään eroon jne. Kyllä ero voi tarkoittaa eroa vanhemmista. Meillä on käynyt näin. Enkä voi syyttää tästä itseäni. En ole tehnyt asian eteen tai vastaan mitään. Tosin itselläkin on tosi suuri kynnys mennä tunkemaan itseäni isäni uuteen perheeseen, kun sieltä päin ei ole tullut mitään aktiivista yhteydenottoa. Olen tulkinnut, ettei kaivat, mikä valitettavaa ja ihmeellistä kyllä tuntuu olevan totta! Jos maailmassa on murhaajia, pedofiilejä, raiskaajia, veropetkuttajia yms., miksi voi olla vaikea uskoa, että niinkin lieväsyntisiä kuin epäkypästi eroa hoitava aikuinen ihminen? Miksi tässä pitäisi olla minussa tai ap:ssä vika? Onko murhatussa tai pedofiilin uhrissakin vika?

Olen tuntenut ihmisiä, jotka ovat käyneet terapiassa ja jotenkin se terapia on opettanut niille ihmisille mieletöntä itsekeskeisyyttä. Ei ole enää millään muulla väliä kuin, että muut vain kuuntelevat heidän yksinpuheluaan ja ottavat aina huomioon heidän tunteensa. Tosi vaikea tilanne, kun haluaisi toisen saada ymmärtämään, että ei sellainen itsekeskeisyyskään oikein ole.



Kerran luin haastattelun eräästä pariskunnasta, missä vaimo kertoi jossain vaiheessa elämäänsä käyneensä terapiassa. Hän sanoi, että heille tuli aviokriisi ja se johtui juuri tuosta itsekeskeisyydestä. Hän sanoi siinä haastattelussa, että hän rakastui mieheensä enemmän, kun tämä kesti sen kamalan itsekeskeisyyden, mikä tuli terapian seurauksena.

Piti kommentoida tuohon vielä kun joku aikaisemmin sanoi että isäni kuulostaa nahjukselta. Mikä osittain pitää varmaan paikkaansa, isäni antaa äitini talloa ylitseen, mutta ei ole mikään nahjus, ei ole koskaan ollut. Isäni on vaan ihan pirstaleina. Voi kuulostaa nahjuksen käytökseltä että ei siellä baarissakaan tehnyt mitään, mutta minä voin " nähdä" sen tilanteen. Kuvitella sen miten äitini juovuksissa tanssii pöydällä ja isäni murentuu pikkuhiljaa siinä vieressä.

Joku kysyi äitini ikää, hän on 45, eli on ollut todella nuori kun on minut synnyttänyt, ja haluaa varmaan elää nyt sitä nuoruuttaan, mutta ei kai sitäkään voi tehdä miten vaan?

En siis ole katkera siitä että äitini haluaa eron (vaikka tottakai se koskisi jokatapauksessa), vaan siitä että hän hoitaa sen kuin teini-ikäiset kakarat.



Minulle ja äidilleni tulee käymään kuin 71 ja hänen isälleen.

Äitini ei ota minuun yhteyttä. Ei ole ottanut itse kertaakaan tämän hässäkän aikana, vaikka ennen vähintään soittelimme päivittäin. Asumme n. kilometrin päässä toisistamme joten tosi usein on myös nähty.

Nyt ei ole edes pyytänyt nähdä lastani, ennen halusi häntä yökylään ja kävi täällä leikkimässä, soitteli minulle ja kyseli miten raskaus etenee, miten olen voinut jne, Nyt viikonloppukyläilyjen tilalle on tullut baarit, ja muiden näkemisten tilalle chattaily ja shoppailu.

Joten kyllä minusta tuntuu että hän ei ole eroamassa vain isästäni vaan hän haluaa eron koko perheestä.



Väkisin tuntuu sille olemmekin olleet koko elämämme ajan äidille vain velvollisuus, hän on koko ajan odottanut että milloin meidät voi heivata ja aloittaa oman elämän. Tai tälle minusta tuntuu.

terapian sivuvaikutus tuo valtava itsekkyys.



Mun sukulaisella asui sydänvikainen aikamiespoika kotona. Hänen äitinsä kuoli ja isänsä meni uusiin naimisiin ja heti häädettiin poika pois. Poika sitten kuoli melko pian.



Kyllä äitisi käyttäytyy todella itsekkäästi ja jopa lapsellisesti ja naurettavastikin. Noin vanha tanssimassa pöydällä. Mikä ihme sille on tullut. Onko tulllut mielisairaaksi.